Kyytiä ja kylmää

Kolmonen sisään Kehä I:n rampissa ja varovasti kaasua. Ei ollut liukkaan tuntuista, vaikka jäinen tihku antoikin ymmärtää toista. Sitten kun tie vähän oikeni niin kaasu pohjaan. Hetken kiihdytys, nelonen sisään, vilkku päälle ja muun liikenteen matkaan Kehä I:lle.

Kyllä se Punto edelleen toimii, ihan niin kuin muutkin autot. Se liikkuu, pörisee ja tööttää, mutta ei lämmitä. Paitsi itseään. Matkustajat saavat jäädä kylmiksi.

Sillä voi ajaa, toki. Eihän siinä moottori ole rikki.

Lähdimme vaimon kanssa Selloon leffaan ja Puntoni, viikon pihalla seisottuaan, oli niin surkea näky lumen saartaman, että se oli kuin pakko viedä tielle. Sellon lämpimässa hallissa se sai Rakkauden Rasvaprosentin aikana rauhassa sulaa.

Leffan aikana Punto pääsi hetkeksi eroon jääkuorestaan.

Eilen oli kyllä outo sää. Lämpötila keikkui nollan molemmin puolin ja satoi jäätävää tihkua. Vesisade sai kaikkialla lumen päällä aikaan oudon jäisen kiiltävän kuoren.

Nollakeli oli sikäli sopiva sää ajaa Puntolla, että sisällä matkustamossa tarkeni ihan hyvin takki päällä ja pipo päässä. Lämmityslaitteen pidin nollassa, eli oletettuun rikkinäiseen kennoon ei päässyt virtaamaan jäähdytysnestettä. Ja koska ei virtausta, ei myöskään huurua.

Puntoni on tällä hetkellä arvoton. Sain tarjouksen korjauskustannuksista liikkeessä: 750 euroa. Kreisiä. Osa maksaa kolmekymppiä. Voiko siinä todella mennä asentajalta kokonainen työpäivä vaihtaa se pirun kenno?

Kylmä jätkä hylkäisi Punton aivan kohta. Katsastus menee umpeen helmikuussa ja korjauskustannukset ylittävät auton ostohinnan. "Mitä järkeä on korjata, kun tolla hinnalla saa leimassa olevan auton vuodeksi, ehkä pariksikin", kommentoi eräskin masa internetin keskustelupalstalla erästä toista kennovikaista autoa.

Niin, mitä järkeä?

Tää on niin tätä. Kreisi kulutusyhteiskunta. Asiat mitataan kylmästi euroissa. Entäs miten olisi jos lämminhenkisesti pakkaisin autoon pari koti-insinööriä ja suuntaisin lämpimään halliin esimerkiksi Kirkkonummelle ja korjaisin auton poikien kanssa ihan itse?

Lämpöhukka eli susikuuma

Otan tämän viimeisimmän lämmityslaite-haasteen ihan oppimisen kannalta. Tai niin ainakin uskottelen itselleni.

Joulukahveilla Tuusulan Mekassa, Rusutjärvellä, juttelin eilen eläkkeelle jääneen autoinssin kanssa. Hän antoi ymmärtää, että kuvailemani jäähdytinnestevuoto auton sisätiloihin ei vanhan Fiatin tapauksessa ole mikään ihme. "Näitähän sattuu."

Siinä keskustelun lomassa koin parikin ahaa-elämystä:

1. Sama jäähdytinneste, joka jäähdyttää moottorin, lämmittää auton sisätilan.
2. Auton sisällä oleva jäähdytinkenno toimii moottorin hyödyksi lisäkennona.
3. Auton lämmittäminen ajon aikana ei varsinaisesti kuluta sähköä eli akkua eli bensaa.

Olin aina ennen harhaisesti ajatellut, että auton, tai ainakin Puntoni sisätila lämpiää sähkövastuksella ja se vie ihan sikana tehoa. Näin ei ole! Siinä saattaa olla jokin esivastus, josta en ole vielä täysin varma, mutta pääosin lämmitys tapahtuu moottorin luovuttamasta hukkalämmöstä.

Välihuomiona muuten TM:stä luettuun polttoaineen kulutusjuttuun viitaten, noin kolmasosa moottorissa palaneesta bensasta tuottaa vain lämpöä.

No, talvellahan se lämpö on kiva juttu, eli toisaalta se kaikki hukkalämpö ei olekaan hukkaa.

Ja älkää nyt äkkiä kysykö, missä TM:n numerossa se oli. Ainakin se oli virolaisen sisarlehti Tehnikamaailm numerossa 12/2012. (Ostin sen toissapäivänä Tallinnasta. Jännä lehti. Kovin paljoa en siitä ymmärtänyt, mutta Viron pojilla on siinä nähtävästi ihan omiakin juttuja. Noin puolet näytti olevan käännösjuttuja Suomen TM:stä.)

Asiaan.

Lisäkenno-ominaisuus näkyy siinä, että kun ajelimme toissapäivänä hautausmaalta kotiin ilman lämppäriä, olikin moottori kotona Vapaalassa erityisen lämmin. Se oli jopa niin kuuma, että ihka ensimmäistä kertaa talvella kuulin kun flekti paukahti päälle hurisemaan kun olin moottorin sammuttanut. Ja ulkona oli kymmenen astetta pakkasta! Tämä johtui nähdäkseni siitä, että normaalisti talvella, kun sisälämppäri huutaa täysillä, luovuttaa moottori jäähdytinnnesteen välityksellä auton sisälle ja matkustajille niin paljon lämpöä, ettei esimerkiksi moottorin keulassa sijaitsevan jäähdyttimen flektin tarvitse ikinä talvella pyöriä.

No niin, mitäs muuta.

Netissä varoiteltiin, että korjausoperaatio maksaa "ihan hirveän paljon", mutta pakkohan tuokin vika on korjata. En edes vielä tarkkaan tiedä, missä vuotokohta sijaitsee. Tässä on näitä pakollisia joulun ajeluita, Toyota Corollalla, ympäri Uuuttamaata vielä jäljellä, että ehkä en tänäänkään vielä pääse kunnolla Puntoon könyämään ja vikaa selvittämään.

Ja vielä joulun aforismi:

Ihminen on ihmiselle susi, mutta lämpöhukka on talvella ihmisen paras ystävä.

Huurutonta, ehkä ensi jouluna

Punto seisoi Malmin hautausmaalla punaiset nesteet tuulilasissa.

En ylidramatisoi, enkä varsinkaan vitsaile.

Saattaa kuulostaa jo tylsältä, että Puntostani riittää hassuja, tai vähemmän hassuja, tarinoita jatkuvalla syötöllä. Kun yksi haaste on voitettu, näyttäytyykin jo uusi.

No, mutta nyt taisi ratketa yksi haaste, mikä tavallaan on hauska asia. Ehkä tätä haasteen, tai vian ratkeamisen juhlapäivää on sopivaa viettää jouluna. Ja ehkä on sopivaa, että ongelma ratkesi hautausmaalla kuin muistuttaakseen, että huuruisen tuulilasin kanssa ei ole sopivaa ajella. Jos ei näe eteensä, voi autoillessa sattua kamalia asioita.

Olimme käyneet vaimoni sukulaisten haudoilla viemässä kynttilöitä. Parkkipaikalla kerroin appiukolle, että vaihdatin iskarit ja kurkistimme niitä lampulla. Sitten sohimme lampulla Punton huuruisia ikkunoita ja sitten näkyivät ne punaiset jäljet. Appiukkoni ne hoksasi. Se oli jäähdytysnestettä. Osaltaan on kiittäminen appeni tehokasta uutta fikkaria, jolla hän Puntoani tuikki. Kuudensadan lumenin valossa ei jää yksikään yksityiskohta huomioimatta.

Ja siitä, juuri siitä jäähdytysnesteestä johtuu hassu Punton sisähaju! Sitä olivat ainakin Audi-mies ja Bemmi-poika ihmetelleet.

Miten vika korjataan? Se on ihan toinen juttu. Mutta tärkeintä on se, että tiedän nyt 99 prosentin varmuudella, mistä se järkyttävä huurtuminen johtuu. Ei ole mikään ihme jos puhallin ei saa lasia auki kun se höyrystää jäähdytinnestettä sisäilman kiertoon sitä enemmän mitä kovemmalla lämpö ja puhallin on.

Nyt Punto saa miettiä tekosiaan joulun yli parkkipaikalla. Kerätköön vaikka vähän lunta. Ajelemme joulun viettoon vaimon Corollalla.

Hyvää huurutonta joulua!

Lähi-iskarit

Nyt taas joku vääräleuka sanoisi, että Punton arvo on tuplattu ja ihan turha on laittaa vanhaa autoa.

No pyh. Milläs sitä sitten ajelet, jos ei kiesi pääse katsastuksesta läpi? Vähän pakko se on korjata.

Katsastuksesta tuli muuten mieleen, että poliisi voi videä kilvetkin. Kävin eilen avittamassa naapurin rouvan kilvetöntä Astraa lumikasasta ulos. Hän meinasi jo myydä se minulle, mutta kun kysyin, että mikä siinä on vikana, ei hän osannut kertoa. Autoilua voi harrastaa niin monella tasolla. Voi sitä ajella katsastamattomalla ja kesärenkaisella Opelilla, mutta kun sinitakit sattuvat kohdalle, tyssää matka siihen.

En sitten tiedä, mitä rouva meinasi nyt autollaan tehdä. Penkasta se kuitenkin saatiin irti.

No, asiaan.

Hain Puntoni äsken Viljaselta. Lasku oli yhteensä 262,80 euroa. Etuiskarit maksoivat 58 euroa kappale ja siihen päälle pientarviketta, eli pultteja, ja sitten kahden tunnin työ.

Nuorempi Viljanen osasi kertoa minulle, että en itse olisi saanut iskareita vaihdettua. Uskon. Monestakin syystä. No, Viljasen mielestä en olisi saanut niitä siksi vaihdettua, että pultit olivat niin jumakassa, että hän oli joutunut katkomaan ne ja poistamaan jollain lämpökäsittelyllä.

Eilen autoa viedessäni vanhempi Viljanen kysyi, että onko minulla omat iskarit mukana.

- Ei ole, kerroin.
- No hyvä, haetaan sitten Hessumobiilista.

Kiva kai, että tuetaan jotain muitakin kuin ylikansallisia motonettejä ja mitä näitä nyt on. Ja tämä on tällaista lähikylän toimintaa. Korjaamo melkein naapurissa ja varaosaliike naapurin naapurissa.

Kaikin puolin jäi hyvä mielikuva Viljasen autokorjaamon toiminnasta. Tilat olivat siistit ja toki seinällä roikkui pakollinen tissikalenteri. Ilmeisesti isä ja poika Viljanen sitä toimintaa pyörittävät.

Jos Puntoani vielä tässä jonkin aikaa pitelen, niin ehkä vien edellä mainittuun paikkaan sen ysikympin huoltoon.

Mutta seuraavaksi voinkin lähteä katsastamaan. Ehkä vuoden vaihteen jälkeen voisi siihen hommaan ryhtyä.

Vaihdetaan Fiat Porscheen

Lauantain Hesarissa oli jälleen mielenkiintoista asiaa käytetyn auton omistajalle: katsastustilastot. Harmi vaan, että tilastot ovat saksalaisen TÜV:n laatimia, eikä vertailua suomalaisten katsastuskonttorien tilastoihin ole tehty.

No, saa noista hyvä käsityksen silti. Eniten minua kiinnosti tietenkin, että missä kohtaa Puntoni suunnilleen keikkuu.

Tilastot käsittivät maksimissaan 10-11 -vuotiaat kiesit, eli Puntoni ei aivan yllä tuohon haarukkaan -99 -vuosimallillaan. Vuosituhannen vaihteen jälkeen valmistetut Puntot ovat omistamastani Puntosta pykälää uudempaa II-sarjaa, mutta eiköhän tuosta sijoituksesta saa ihan hyvän käsityksen auton laadusta.

No niin. Punto on sijalla... - rumpujen pärinää - 58! Keskimäärin 34,3 prosenttia oli katsastuksessa hylätty ja ajokilometrejä oli keskimäärin 107 000.

Listan ykkösenä vähiten vikaisena autona on tilastoja vääristävä Porsche 911 vain 11 prosentin hylsyprosentlla. Ensimmäinen oikea suuren yleisön auto listassa on Toyota Corolla, ja hylsyprosentti 18,1. Corollan jälkeen listasta löytyvät kaverit Yaris ja Avensis. Toyota porskuttaa kymmenvuotiaissa autoissa.

Mutta täytyypä sanoa, että kyllä vaimon Corollalla ajaminen on aina silloin tällöin ihan eri ajokokemus kuin Puntolla seikkailu. Onhan se pirun toimintavarma peli ja mitään niitä jänniä ongelmia, mitä minulla Puntoni kanssa on ollut, ei Corollan yhteydessä ole esiintynyt.

No niin, nyt olen aivan puolueellinen ja enhän edes maininnut mitä autoja oli sijoilla kaksi ja kolme. Mainitaan nyt: Toyota RAV4 ja Mercedes-Benz SLK. Onko joku eri mieltä, että nämä eivät ole suuren yleisön autoja kuten ei ole se ykkössijalla notkuva Porschekaan?

Ja viimeisenä listalta, sijalta 69, aika läheltä Puntoa, löytyy Fiat Bravo/Brava. Siistiä. Hallitsee Fiat sentään jotain tilastoja.

Tähän väliin kulunut iskulause: Fiat – siinä on kaikki viat.

Nähtäväksi jää kuinka käy Puntolleni katsastuksessa jahka saan siitä ensi viikolla iskarit kuntoon.

Jos et ole jo maksumuurin ympäröimä, niin Hesarin listaus löytyy täältä.

Laskeva trendi

Tämä on juhlapäivä. Saavutin nimittäin bensankulutuksessa oman entisen enkkani, eli 6,9 litraa sadalla kilometrilla. Ja kyse on kokonaiskeskiarvosta koko siltä ajalta kun olen Puntoni omistanut.

Pitkäjänteinen taloudellinen ajo on tuottanut siis tulosta.

Kevään ja alkukesän, kun olin tajunnut, ettei Punto menen rikki kun sillä ajaa "kovaa", alkoi polttoaineenkulutuksen keskiarvo tasaisesti nousemaan. Olin todella yllättynyt äsken kun syötin viimeisimmän tankkauksen Exceliin, että pääsin nyt, vieläpä talvella, jälleen alimpaan lukemaan.

Bensan hinta on muuten koko loppusyksyn oudosti laskenut. En ole antanut vielä itselleni kertoa, mistä se johtuu. Tai, tietääkö sitä lopulta kukaan.

Nyt äsken kun tankkasin Nesteen pika-asemalla Myyrmäessä, maksoi 98 E5 -polttoaine 1,594 euroa per litra. Olemme siis vahvasi viime marras-joulukuun hinnoissa. Excelistäni voin kertoa, että 19.11.2011 kilolaisella ysi5-asemalla bensa maksoi 1,579 ja siitä noin kuukautta myöhemmin Puksun Seolla 1,519. Itseasiassa tuo Puksun tankkaus oli kahta päivää vaille tasan vuosi sitten.

Okei, on se siis hitusen kalliimpaa vielä kuin viime vuonna, mutta trendi on toistaiseksi yli kuukauden ajan ollut laskeva.

Yhteensä olen Puntooni tankkaillut bensaa 663 litraa ja se on kuljettanut minua 9000 kilometria. No, tankki on nyt melkein täysi, että siihen voi lisätä viitisen sataa.

Kuinkahan pitkään Puntollani vielä ajelen? Sen yksin tietää pakkasherra, sillä enpä taida autokaupoille nyt talvella ryhtyä, vaikka siitä kuinka uhosinkin.

Alueen lähihoitajat

Pakko taipua ja viedä Punto huoltoon. Mitä sitä turhaa seisottamaan pihassa koko talvea ja toisaalta ei sen pitäisi paria satasta enempää maksaa, kun etuiskarit vaihtaa.

Suunnitelmastani vaihtaa iskarit itse ei tule tänä talvena näköjään mitään. Lunta sataa joka päivä vähän lisää ja pitäisi olla halli. Viedään sitten halliin, missä on ihan huoltoäijäkin valmiiksi paikalla.

Ajattelin kokeilla lähiauleen palveluita. Pistin sunnuntaina tarjouspyynnön vetämään Autoasin markkinointiketjuun kuuluvaan EvaCar Rajatorppaan. Ei vastausta.

No, toki siellä sanottiin, että tarjouksen tekeminen voi kestää kaksi vuorokautta, mutta nyt on periaatteessa se kaksi kulunut ja toisaalta – miksi ihmeessä?

(Välihuomiona täytyy todeta, että se on näköjään käyttöjärjestelmäriippuvainen tuo pitkä viiva. Kotona XP:llä toimii ALT 0150.)

Sitten juuri äsken kokeilin onneani toisella lähialueen korjaamolla: Viljasen autokorjaamolla. Viljasella ei ole mitään hienoja nykyajan kotkotuksia, eli nettilomakkeita, josta voi tarjouspyyntiä laittaa vetämään, ja otin ihan puhelimen käteen. Ystävällisen kuuloinen Viljanen buukkasi Puntolleni huoltoajan ensi torstaiksi.

Jatkan juttua viimeistään sitten, että kuinka Viljasella kävi.

Livenä Myrtsistä

Sitä on liikkeellä - jouluruuhkaa. Ja sitäkin, etten vieläkään saa ALT 0150 komennolla tässä Bloggerissa pitkää viivaa. Että se on nyt sitten lyhyt ja kielenhuollonmaikkani ei vedä tästä hernettä nenään.

Raportoin ihan paikan päältä Vantaan Myyrmannista. Punto möllöttää parkkihallissa ja yrittää sulaa.

En ollut ajanut sillä melkein viikkoon. Duunit Suomen hauskimmassa tosi-tv:ssä loppuivat sunnuntaina ja mitä sitä turhaa rälläämään. Kaupassakin kävin toissapäivänä kävellen ja tuli 6 km kävelylenkki.

Nyt sitten ajattelin, että ennenkuin luulevat viereisen teollisuushallin pihassa sitä romuautoksi, ja vievät Kuusakoskelle, niin ajan nyt sillä muodon vuoksi ja sulatan lumikasan sen päältä.

Täällä Myrtsissä on kauhea jouluruuhka. Ärsyttävää. Kotona ajattelin, että lähden kivasti rauhassa kahville ja läppärillä sitten kirjoittelen projektiani. Ihan kuin kotona en voisi kirjoittaa. Ja nyt en ehtinyt edes projektiin saakka, koska päällimmäisenä mielessä velloo ärsyttävä jouluruuhka ja Punton sulatus.

Ja Punton iskarit. Ehkä haen ensi viikolla iskarit Motonetistä ja sitten vaikka Härski Hartikainen saa asentaa ne. Ei tuolla talvimaassa kukaan jaksa könytä itse niitä vaihtamassa. Pitäisi olla halli.

Taidan lopettaa raportointini täältä Myrtsistä tähän.

Talviautoilua talvessa tänään

Juuri nyt kukaan Suomen teillä liikkuva ei voi välttyä talviautoilulta. Kunnon myräkkä alkoi.

Selvisin jo aamuvuorosta kotiin saakka tätä kirjoittamaan.

Olinkin unohtanut kuinka ärsyttävää Punton rikkinäisellä iskarilla on ajaa. Nimesinkin jo sen kertaalleen etelän iskariksi. Oire näyttäytyy siis vain pakkasella.

Sitten alkoi harmittaa, etten katsastanut Puntoani jo paria viikkoa sitten kun asia kävi mielessä. Ajattelin tuolloin, että "parempi sitten joulukuussa katsastaa, kun on aikaa". No, olisi ehkä ollut parempi katsastaa plussan puolella, niin olisi saattanut kiesi mennä heittämällä läpi. Tuskinpa nyt päästää läpi jos kolina on tuota luokkaa. Ja viimeistään helmikuussa pitää katsastaa.

Ja talvirenkaat - ne ovat aivan paskat! Päätin ajella töistä kotiin pikkuteitä pitkin. Kamera-Henkka vitsikkäästi totesi suunnitelmani kuullessaan, että "onpa kiva olla hannarin kaveri". No, vaikka niin olen Puntoani kehunut hyväksi ostokseksi, niin olen oppinut sen hyvin jo tuntemaan. Realiteetit ovat sen puolella, että lumimyrskyn yllättäessä Puntolla kannattaa pysytellä valaistussa taajamassa.

Heti Kilossa toisissa liikennevaloissa, siinä Inexin hoodeilla, jouduin jarruttamaan vähän ärhäkkäämmin. Niin lukkoonhan ne pyörät menivät. Tai Punton kulmikkaasta asennosta päätellen, aivan kaikki renkaat eivät menneet lukkoon, ja meinasin vetää poikittain siihen valoihin. No, pumpputekniikalla sain pysähtymään melkein suoraan. Eikä oikeastaan edes ehtinyt hirvittää.

Sivuhuomiona täytyy mainita, että näin sen saman Punton, josta aikaisemmin kirjoitin. Veikkaan, että kuski on Inexillä töissä ja kaveri duunaa melkein samoja vuoroja kuin minä. Tänään hän näytti päässeen töistä klo 15 niin kuin minäkin. Mutta toisin kuin minä, tämä GTA-Punto lähti motarille päin. Ehkä hänellä on paremmat talvinakit kuin minulla...

Ja K-kaupassa oli joulupukki. Sillä oli joku säkki matkassa ja luulin jo, että partasuu tarjoaa edes karkkia, mutta tyytyi vain toivottamaan hyvää pikkujoulua. Onko tänään joku pikkujoulu? Missä? Kuulin, että ensi viikolla on joku karonkka, mutta se on toinen tarina se.

 

GTA

GTA IV:ssä on sellainen bugi, että pelaajan kulloinkin käytössä oleva ajokki toistuu huomattavan usein kaupungilla tietokoneen ohjastamina vastaantulijoina. Jos pöllit kadulta esimerkiksi Blista Compactin, joita ei siihen asti pelissä olisi esiintynyt sillä pelikerralla lainkaan, tulee yhtäkkiä Blistoja vastaan joka kadunkulmassa.

Isot pojat joskus kertoivat, että bugi ei varsinaisesti ole bugi. Että game engine vain toistaa jo käytössä olevia ajoneuvoja helpottaakseen rendaustaakkaansa.

No niin, ja tosielämään. Tänään kun tulin duunista, öisellä kehätiellä oli liikkeellä useita Fiat Puntoja. Väistämättä tuli mieleen Grand Theft Auto -peli, jota itseasiassa juuri olin pelannut Pleikkarilla ennen työvuoroon lähtöä.

Heti Kilossa Kutojantien risteyksessä käännyin Punton perään, jonka Nihtisillalla huomasin olevan vieläpä täsmälleen saman ruman vihreän värinen kuin oma Puntoni. Ilmeisesti tosielämän game engine halusi säästää paukkuja johonkin muuhun, sillä se vihreä Punto ajoi kanssani lähes koko matkan Vihdintielle saakka kääntyen vasta Malminkartanon risteyksestä oikealle. Ja ennen Vihdintietä kun olin Puntokaverini kanssa liittymässä Vihdintielle, meidät ohitti kolmas Punto jatkaen Kehää itään.

No vautsi hei, kolme Fiat Puntoa yhtä aikaa liikkeellä. Olipa ihmeellistä.

Mutta oli se siinä mielessä erikoista, että muuta liikennettä puolen yön aikaan arkiyönä teillä ei juuri ollut. Ja kaikki olivat kuitenkin tuota Punto I-mallia, eli ensimmäistä sukupolvea. Suosittu auto se on ollut silloin. Ehkä suosiota on siivittänyt edullinen hinta.

Edullisuudesta puheen ollen, nyt lähtisi hyvä Punto kiertoon. Yhteydenottoja otetaan vastaan.

!

Jotenkin taas pieni aivojumi tässä yövuorojen välissä, mutta koin silti ahaa-elämyksen.

Laskeskelin niukkoja rahojani ja totesin, että minun kannattaa luopua Puntostani ja ostaa Punto.

Ajoneuvovero nousee. Se kirvoitti minut tarkistamaan, että kuinka paljon enemmän sitä tulee veroa maksettua esimerkiksi paria vuotta tuoreempiin Punto-veljiin verrattuna. No, okei. Ero on vain muutamia kymppejä, mutta silti. Säästö se olisi pienikin säästö.

No sitten löysin paljon arvokkaamman säästökohteen, nimittäin polttoaineen! Laskeskelin ihan normimatematiikalla, että paljonko sitä on tullut maksettua 98-menovedestä enemmän verrattuna 95-bensaan. Tulos oli noin 380 euroa sillä ajalla kun olen Puntoni omistanut. Ja sehän on jo vuodessa niin paljon, että erotuksella ostan uudemman auton, johon 95 E10 sopii!

Eli tässä olisi toimintasuunnitelma:

- Pesen Punton
- Siistit valokuvat -> ilmoitus Nettiautoon
- Rahat kouraan
- Hetken hengailua autottomana (en näillä näkymin tarvitse kiesiä joulukuussa)
- Viimeistään tammikuussa tuoreempi Punto alle

Johan on kreisi suunnitelma!

(Loppuvuoden huutomerkit käytetty)

!

Marraskuu on pimeä ja kostea

Huurua sisällä, alitehoinen lämmityslaite, huonot lukot, ei airbagia, paskat lamput... Jatkaisinko listaa?

En tiedä mikä on, mutta olen alkanut nähdä Puntossani negatiivisia asioita, jotka eivät ennen häirinneet. Olen harkinnut auton vaihtoa.

Viime viikonloppuna ajelimme vaimon kanssa ympäri Uuttamaata Puntolla. Kävimme Kirkkonummella ja Tuusulassa isänpäiväkahvien perässä. Ja illalla tuli tietenkin pimeää.

Täytyy myöntää, että pilkkopimeällä Tampereen motarilla Puntolla ajo ei tuntunut järin turvalliselta. Toki ajelen Puntolla kolmivuorotyön vuoksi ja muutenkin pimeällä, mutta Kehien sisäpuolella on kadut ja tiet pääsääntöisesti valaistut.

Kylmällä ja kostealla ilmalla Punto on huuruinen sisältä. Vaikka sillä ajaisi kuinka monta kilometriä putkeen, ei se kosteus poistu auton sisältä millään lämmityslaitteen kombinaatiolla tai ikkunan-aukiolotekniikan avulla.

Sitten Punton ajovalot. Ai mitkä ajovalot? Ne ovat kuin parkit. Satasen vauhdissa ne eivät valaise sitä alaa, missä pitäisi auto pysäyttää, jos tiellä olisikin este.

Umpiot huononevat iän myötä. Sen sain oppia vasta hiljattain luettuani Tekniikan Maailmaa. Pari numeroa sitten siinä oli testi, että suunnilleen Puntoni ikäiseen Astraan vaihdettiin uudet umpiot eteen ja valoteho rempan jälkeen oli jopa parempi kuin uutena. Ja siis pelkät umpiot, kyse ei ollut polttimoiden viasta. En nyt muista tarkkaan kuinka huonoksi ne olivat himmenneet ennen vaihtoa, mutta se oli luokkaa 50 %.

Sitten jos mietin umpioremppaa Puntoon, niin se ei jotenkin tunnu järkevältä. Uudemman auton kun saisi sillä erotuksella, mitä umpioremppaan laittaisin. Esimerkiksi se kattovaurioinen kolme vuotta tuoreempi Punto, josta jo mainitsin, maksaisi vain 1200 euroa. Ja sekin on pyynti, eli hintaa varmasti saisi vähän hilattua alas.

Hmmm... Jäin äsken selailemaan nettiä. Uusia tyylikkäänkin näköisiä umpioita saisi Puntoon. Hintaluokka 235 euroa pari. Sinänsä ei ole järkyttävä hinta tuo, mutta joudun kyllä painimaan hetken itseni kanssa, että kannattaako tuohon ryhtyä.

Ryhtyisinkö diileriksi?

Välillä tuntuu, että minulla on liikaa vapaa-aikaa. Tai, että tahallaan kaivan verta nenästäni.

Nyt kun Punto, jälleen, on kunnossa, minulla on tylsää. Aloin jo katselemaan rikkinäisiä Puntoja nettiautosta.

Ja mikähän järki olisi ostaa nyt ehjän Punton tilalle rikkinäinen Punto?

Olen joskus kuullut tällaisen urbaanin legendan, että oli kaveri, joka säännöllisin väliajoin osti käytetyn auton halvalla ja myi kalliilla. Oston jälkeen hän korjasi mahdolliset viat, pesi ja laittoi ja lopulta myi ajoneuvon pois hyvällä voitolla. Sitten osti seuraavan projektin ja toisti saman kaavan.

Vähän niin kuin siinä Kummeli-sketsissä. Paitsi, että siinä sketsissä Heikki Silvennoisen esittämälle Savipäälle myytiin lopulta hänen oma autonsa takaisin...

Nettiautossa olisi nimittäin myytävänä kattovaurioinen Fiat Punto. Se olisi kolme vuotta omaa Puntoani tuoreempi tapaus ja kilometrejä olisi suunnilleen saman verran kuin omassani. Tuli vaan mieleen, että pelkkä peltityö ei välttämättä olisi kovin suuri homma laittaa kuntoon. Laitoinhan Tapsan kanssa Puntoni sivuovenkin, eikä siinä kauaa nokka tuhissut.

Osaan jo etukäteen kuvitella, mitä eräskin Audi mies sanoisi, jos toisen Punton ostaisin. Kuuluisi pitkä "Noooo" ja kysymys "Mikä sua vaivaa?"

No varmaan tällä urbaanin legendan kaverilla on tai oli kunnon talli, missä hän autoja laittoi. Ehkä minäkin lykkään projektiani käytettyjen autojen diilerinä ja korjaajana tuonnemaksi, jahka omakotitalo on hommattu.

 

Mystisiä bensaputkia

Työhypoteesini oli väärä. Syyllinen ei ollut vuotava polttoainesuodin, vaikka se päällisin puolin huonokuntoinen olikin.

Lähdin aamulla Kirkkonummelle huoltohommiin Motonetin kautta. Varaosatiskiltä mukaan tarttui uusi polttoainesuodin hintaan 9,9 euroa.

Kirkkonummella jätin Punton vanhempieni parkkipaikalle lepäämään ja laitoin vuotokohdan alle palan Hesaria, jotta näkisin, tuleeko tippoja. Lähdin sitten 2. aamiaiselle niin kuin kunnon hobitin kuuluu.

Palatessani paikalle noin puolen tunnin kuluttua en havainnut paperilla merkkiäkään bensavuodosta.

Tunkkasin auton ylös ja irrotin oikean takarenkaan. Hyvässä päivänvalossa paikallistin vuotokohdan. Se oli kahden muoviputken liitoskohdassa. Vaikka tippoja ei vanhempieni parkkipaikalle syntynytkään, näkyi vuotokohta tummana alueena kuran keskellä. Vieno bensantuoksu vahvisti märän alueen nesteen laadun polttoaineeksi.

Vuotokohta. Haynes ei yksiselitteisesti kertonut, mikä putki oli kyseessä.

 Faijani kanssa pähkäilimme, että mitä vuodolle voisi tehdä. Kovin akuutti asia ei loppujen lopuksi ollut, sillä vuotoa esiintyi ilmeisesti vain silloin, kun bensaa mutkissa vähän loiskui tankissa. Haynes ei kuvannut tankin rakennetta niin tarkasti, että se olisi suoraan nimennyt putkea, mutta tulimme siihen tulokseen, että se oli jonkinlainen huohotinputki. Asiaa sekoitti se, että tankkiin meni myös takaiskuventtiilillä varustettu paluuputki moottorista, jota emme lainkaan visuaalisesti paikallistaneet. Sekoitimme aluksi paluuputken tähän vuotavaan letkuun, mutta tulimme siihen lopputulokseen, että putki ei voi olla se paluuputki, koska se kulkee jännästi rinnakkain tankkausputken kanssa, joka on tuo kuvassa näkyva paksumpi muoviputki.

Lisäksi samasta vyyhdistä löytyi vielä ylivuotoputki. Ja tietenkin se letku, joka kulki moottoriin ja, jonka välillä bensasuodin oli.

Muuta ratkaisua emme äkkiä keksineet kuin liitoskohdan putsaamisen ja letkuklemmarin vaihtamisen. Täytyy nyt tarkkailla, jatkuuko tiputtelu.

Itse bensasuotimen vaihto sujui ongelmitta. Onneksi vaihdoin sen nyt, koska suojakuori olisi muuten kohta itsestään tippunut tielle. Metallirinkula suotimen ja suojakuoren päällä oli hapertunut poikki ja kiinnitin uuden suojakuoren nippareilla.

Joo, ja vaihdoin talvirenkaat, kun kerran tunkki ja työhanskat olivat jo valmiiksi esillä.

Kalliit nesteet asfaltilla

Juuri kun pääsin sanomasta, ettei Puntossa ole mitään vikaa, niin vika ilmeni...

Käytiin eilen tauolla kamera-Santun kanssa duunipaikan parkkiksella katsomassa Puntoa. Puhuttiin hiomavahasta ja hiveltiin Punton kesällä suoristettua ovea. Santtu oli paria viikkoa aikaisemmin lainannut minulle vahaa, jolla yritin viimeistellä sivuoven maalipintaa. Siinä juttelimme ja huomasimme pienen lammikon Puntoni oikean takapyörän paikkeilla auton alla. Arvasin heti, mitä neste oli: bensaa.

Viime kesänä olin huomannut parkkipaikalla pienen läikän ja nuuhkaissut sitä lähempää. Polttoainetta se oli silloinkin. Olin tuolloin virheellisesti yhdistänyt sen ylivuotoon, koska olin juuri käynyt tankkaamassa säiliön piripintaan. Kyse ei kuitenkaan ollut ylivuodosta, mikä voisi tietyissä olosuhteissa siis olla ihan normaalia.

Heräilin tänään aikaisin ja otin aamukahvipöytään lukemiseksi Haynesin korjausoppaan. Sitten lähdin könyämään aamuauringon kanssa kylmälle asfaltille Punton alle.

Yön aikana mitään lammikkoa ei ollut syntynyt. Se on tietenkin hyvä asia. Polttoainetta ei tirahtele siis kuin hetkittäin.

Löysin kuitenkin mahdollisen vian. Tai oikeastaan se ei ole edes vika, vaan laiminlyönti huolto-ohjelmassa. Haynesin mukaan polttoainesuodatin pitäisi vaihtaa kahden vuoden välein, ja suodatin, jonka löysin, vaikutti alkuperäiseltä. Syytänpä tästä vaikka Delta-autoa, joka on Puntoni huoltanut edellisen omistajan mandaatilla.

Polttoainesuotimen suojakuori oli paikallaan, mutta sitä paikallaan pitelevä rautalankaklipsi oli poikki ruostunut. Muovisen suojakuoren alla pilkisteli polttoainesuodatin. Se oli lehtevän ruosteinen ja en epäile, etteikö se olisi puhki. Eli jospa tiputtelu tulee polttoainesuotimen kohdalta, niin se selittäisi sen, miksi se tiputtaa pari tippaa ajon jälkeen. Pumppuhan ei toimi kuin silloin kun moottori on käynnissä, eli parkkipaikalla seistessä, ei suotimen läpi mitään polttoainetta kierrä.

Tsekkailin vähän Motonetistä, että paljonko kyseinen varaosa maksaisi. Hintahaarukka on noin 10-13 euroa. Ei paha lainkaan.

No tässä on taas hyvä esimerkki siitä, että kannataa piru vie hoitaa ne määräaikashuollot kunnolla. Pahimmassa tapauksessa tuollainen vika jättää tien päälle jos polttoaineen syöttö kokonaan katkeaa.

Harmi, että mikään varaosaliike ei ole sunnuntaisin auki ja joudun odottamaan filtterin ostoa huomiseen. Näytti melko helpolta tuo vaihto, että enköhän lähde itse sitä yrittämään.

Sitten jos tiputtelu ei lopu suotimen vaihdon jälkeen, niin en toisaalta keksi, että mitä teen seuraavaksi.

Paniikki!

Ulkona aurinko paistaa. Kylmä aamu, ja maassa on valkoista lumen tapaista ainetta.

Talvi ei kuitenkaan ole vielä alkanut. Tämä on joku lokakuinen kumma sääilmiö, josta ei talviautoilijan vielä ole syytä huolestua. Kesärenkailla voi vielä ajella.

No... järki käteen tietenkin. Ei niitä talvirenkaita kannata vaihtaa pelkästään kalenteriin katsomalla. Vielähän tässä saisi yli kuukauden ajella ennen kuin talvirengaspakko astuu taas voimaan 1. joulukuuta. Mutta voi se oikea talvi alkaa aikaisemminkin.

Kirkkonummelainen autokoulunopettajani, jonka nimeä en enää muista, jätti mieleeni erään lauseen:
"Ei se huono ajokeli ole mikään sellainen mörkö, joka yhtäkkiä hyökkää ojasta ja aiheuttaa kolarin."

Pointtina opettajalla oli se, että jokainen on itse vastuussa ajamisestaan ja ajokeliä ei voi ikinä syyttää onnettomuudesta. Vika löytyy aina kuskista.

Muutama tuttavani jätti eilen menemättä töihin autolla, koska oli pakkasta, maassa hieman lunta ja autossa vielä kesärenkaat. Fiksu päätös toki jättää menemättä, jos siltä oikeasti tuntui, että auto ei pysy tiellä.

Itse lähdin töihin aamulla vähän kuuden jälkeen kesärenkailla kun lunta vielä satoi. Taskuun varasin matkakortin, jos olisin joutunut lopettamaan leikin kesken ja hyppäämään bussiin.

Kokeilin heti Vapaalantiellä lukkojarrutusta testimielessä. Pito oli hyvä. Vihditiellä oli juuri tehosuolaus käynnissä ja tie oli märkä. Kokeilin jarrutusta – pito oli edelleen hyvä. Toki ajelin varovaisesti loppumatkan, mutta enpä kokenut, että pieni pakkanen itsessään olisi työntänyt Puntoani ojaan. Keli-mörköä ei näkynyt.

Toki vaihdan talvirenkaat tässä tulevien päivien aikana, jahka sopiva rako kalenterista löytyy. Mutta paniikin lietsomiseen en suotta lähde, että juuri nyt millään muilla kuin talvirenkailla ei voisi ajaa.

Myöhästyneet synttärionnittelut!

Vuosipäivä oli ja meni... Ei saanut Punto kakkua tai huomion osoituksia. Viime torstai, jona suuri 1-vuotis juhla olisi ollut, ajelin Puntolla töihin aamuvuoroon hyvin arkisissa tunnelmissa.

Olen siis ollut auton omistaja jo kokonaisen vuoden! Ajattelin jo hyvän aikaa sitten, että kun Punton ja minun liitto täyttää vuosia, kerron juurta jaksain, kuinka hienosti on tämä vuosi mennyt ja miten merkittävällä tavalla Punton omistaminen on elämääni muuttanut.

Mutta kattia kanssa. Olen niin rutinoitunut arki-autoilija, että vuosipäivä tuli ja meni, enkä edes Puntoani tankannut sen kunniaksi.

Todellisuus on se, että minulla ei ole mitään raportoitavaa. Punto käynnistyy kun väännän virta-avaimesta ja se liikkuu kun painan kaasua. Se toimii ja sillä selvä. Yhtä hyvin voisin pitää blogia nimellä "Aamukahvinkeittäjän päiväkirja".

Tänään heräsin yhden aikaan iltapäivällä. Olin hieman tokkurassa öisestä valvomisesta yövuorossa. Keitin Moccamasterilla neljä desilitraa Juhlamokka-kahvia. Juon sitä nyt Simpsons-mukista, jonka sain joululahjaksi tätini perheeltä vuonna 2004. Ei muuta raportoitavaa.

Vähän sama juttu on Punton kanssa. Ei raportoitavaa.

On sitäpaitsi odotettavissa, että varsinaista ongelma-tyyppistä raportoitavaa ei kovin nopeasti edes tule. Lueskelin Hesarista, että Afrikkaan vietävät Corollat ovat Suomessa "loppuun ajettu" -statuksensa jälkeen Afrikassa käytössä vielä parikymmentä vuotta. Okei, Punto ei ole Corolla, mutta vaikka siitä otettaisiin puolet pois Corollan laadusta, on sillä liikaa vuosia edessä, jotta pääsisin tämän syksyn aikana kirjoittamaan täydellisestä moottoririkosta tai edes pienemmän mittakaavan haasteista. Tai, että Punto edes jättäisi tien päälle.

Ai miksikö haluan ongelmia? En oikeastaan halua ongelmia, mutta tavallaan odotan niitä. Luulin, että niitä olisi ollut jo tukku enemmän. Kun vuosi sitten Puntoni ostin, minua varoiteltiin ainakin seuraavasti:

- Fiat, siinä on kaikki viat.

- Puntossa on ihan sikana sähkövikoja. Sulla tulee ongelmia niiden kanssa.

- Vanha Punto varastetaan heti, koska siinä ei ole ajonestoa.

- Nooooo, älä ainakaan Fiatia osta!

Jotenkin luulin, että isot pojat tiesivät, mistä puhuivat. Mutta eivät näköjään tienneet. Auton omistamiseen taitaa liittyä paljon tunneasioita. Aina se oma merkki, jolle on uskollinen, on se paras, ja muissa on mystisiä vikoja.

Juotuani kahvin loppuun, join lasin vettä.

Köyhällä on enemmän harrastuksia

Tekniikan Maailman tuoreimmassa numerossa oli talvirengastesti. Testivoittajat, Continental Contilce Contact -renkaat, maksaisivat asennettuina noin 800 euroa. Hurjaa. Siinä olisi tosiaan Punton arvo tuplattu.

Talvirengastestiin perehtymisen jälkeen mietin, että kuinka järkevää minun toisaalta on etsiä mitään muuta kuin parhaita renkaita? Huonoimpia nastarenkaita luonnehdittiin näin:

"...viimeiselle sijalle pääasiassa onnettoman ajettavuutensa ansiosta. Pito ei lumella ja jäällä riitä alkuunkaan..."

Kyse oli Kiinassa valmistetuista Nankang NK Snow SW-7 -renkaista. Ja hinta koko setille olisi noin 500 euroa. Kuinkahan paljon huonommat, elleivät jopa paremmat, ovat nykyiset Puntoni talvirenkaat?

Okei, testissä ajeltiin Fordilla, jossa oli 16 tuumaiset kiekot, eli ne ovat väistämättä vähän kalliimmat kuin Puntoni 13 tuumaiset kottikarrynpyörät.

Tuumista pääsenkin, en toimeen, vaan aasinsiltaan huuto.netissä huutamiini Punton renkaisiin. Pistin huudon sisään kesärengassetistä kokoa 165/60/14, jota tarkemmin ajatellen en nyt haluakaan. Olen hintoja selaillessani nimittäin tullut siihen lopputulokseen, että nastarenkaita kyseiselle koolle ei yksinkertaisesti ole olemassa. Miten se on mahdollista!

Toivottavasti joku huutaisi pyytämäni 5,50 euron yli ja en joutuisikaan tekemään kauppoja... Vanteet toki ovat hyväkuntoisen näköiset, mutta enpä sitten pelkillä vanteilla teekään mitään, jos en saa niille Puntoon sopivia nastoja.

Ja nimenomaan nastathan haluan, en kitkoja.

Aikaisemmin mainitsin, että kyselen "Topilta" Leppävaarasta talvirenkaita. Valitettavasti hän oli jo saanut Punton talvikiekot myytyä.

Ja lopputulema:

Kaikenlaista voi ihminen harrastaa, jopa talvirenkaiden metsästystä. Helpointa olisi mennä Vianorille ja sanoa sedille: "uudet vanteet ja nastarenkaat, kiitos". Sedät sitten laittaisivat paineilmakoneet ja muut vehkeet surisemaan ja tuotapikaa olisi alla kiiltävät vanteet ja karheat renkaat. Pajalta voisi sitten tyytyväisin mielin ajella ulos tuhatlappusta köyhempänä.

Puskurin palasia Vihdintiellä

Yövuoroon mennessä oli ilkeä syksyinen sää. Ilkeä sikäli, jos olisin joutunut taittamaan matkan Vapaalasta Kiloon jotenkin muuten kuin autolla. Vaikka Puntoni onkin sää-herkkä, esimerkiksi huurtumisen suhteen, pääsin perille turvallisesti ja kuivin jaloin.

Nyt pari yövuoroa takana. Aamulla kotiin ajellessani mietin kuinka paljon väsymys haittaa keskittymistäni. Kun ajan, tuntuu, että kaikki on ihan ok, mutta valvottu yö varmasti ottaa veronsa.

Hauska juttu oli se, että kun käännyin Kehältä Vihdintielle, olin radio Energyn kanssa täsmälleen samassa synkassa kuin eilenkin. Mysteeriäänikilpailun ääni tuli siinä kun käännyin liikennevalojen jälkeen pohjoiseen - metrilleen samassa kohtaa kuin eilenkin.

Vähemmän hauska juttu oli se, että joku mersumies oli täräyttänyt Konalantien risteyksessä pakettiauton kanssa yhteen. Onnettomuudesta oli aikaa minuutti pari kun tulin paikalle. Pakun puskuri ja molempien osapuolten keulan osia oli levinnyt risteyksen keskelle ja kiersin Puntolla bussipysäkin kautta, jotta pääsin romujen ohi. Paku oli tussauttanut ilmeisesti kolarin jälkeisessä hämmennyksessä Vihdintien keskikorokkeeseen.

Risteyksen valot vilkkuivat keltaisella. Varmaankin kiireinen aamun ajelija oli päättänyt, että "minähän ehdin tuosta" ja kolaroinut pakun kanssa, joka nähdäkseni oli tullut samasta suunnasta, eli etelästä, niin kuin minäkin. No, onneksi en sattunut kohdalle minuuttia aikaisemmin. Siinä olisi mennyt Punto lunastukseen jos olisi tullut Mese kylkeen.

Vilkkuvat keltaiset ovat Vihdintien risteyksissä turhan usein päällä. Konalantien risteyksenkin vilkkaus on sitä kokoluokkaa, että ei ole ihme jos perjantai aamun ruuhkassa vähän rytisee kun liikenteenohjaus jätetään kiireisille työmatkalaisille.

Niin, todettakoon vielä, että osapuolten toiminnan verkkaus onnettomuuspaikalla ei antanut ymmärtää, että kukaan olisi kärsinyt henkilövahinkoja. Siinä ihan kaikessa rauhassa pystytettiin varoituskolmiota katuun.

Tuumat ja sentit sekaisin

Jotain pitää ihmisen aina vähän suunnitella, jotta pysyy mieli virkeänä. Puntooni liittyen suunnittelen talvirenkaiden ostoa.

Vanhat kumit ovat uransa puolesta lailliset, mutta pito jäisellä tiellä on mielestäni huono. Ilmeisesti yli kymmen vuotta vanha kumi on jo kovettunut ja ei vain pure enää niin kuin uutena ja notkeana.

Kokonaan uutta rengassettiä en ajatellut ostaa, sillä hinnat pyörivät koko setillä tuolla 300 euron paremmalla puolella. Siihen vielä uudet vanteet päälle, niin alkaisi olla Punton arvo lähes tuplattu. Ehkä käytetyillä mennään ennemmin...

Miksikö uudet vanteet? No, Puntoni mukana tulleet peltivanteet ovat edellisellä omistajalla olleet säilytyksessä vähintään meren pohjassa ja kunnostusurakastani huolimatta ne kukkivat viime taljen jäljiltä taas pahasti.

Viime talvelta minulle jäi mielikuva, että huuto.netistä saattaisi saada kohtuukuntoiset talvirenkaat ja vanteet 50-60 eurolla.

Olen tässä nyt parin viikon ajan silloin tällöin vieraillut huuto.netissä ja Tori.fi:ssä ja etsinyt talvirenkaita hakusanalla Punto. Punton renkaita löytyy, mutta ei täsmälleen sitä kokoa, mitä nykyiset renkaani ovat.

Sitten päästäänkin numeroiden viidakkoon. Nykyiset talvirenkaani esittävät seuraavan numerosarjan kyljessään: 155/70 R13. Nyt olen päässyt koodin purussa siihen asti, että olen ymmärtäväni siitä seuraavaa:

- Ensimmäinen numero (155) tarkoittaa renkaan leveyttä millimetreissä.

- Seuraava numero (70) on prosenttiluku ensimmäisestä luvusta ja tarkoittaa kumin profiilin korkeutta.

- R tarkoittanee sanaa "radial", joka tarkoittaa vyörengasta.

- 13 on vanteen tuumakoko

No niin, sitten vähän palautetta. Ensinnäkin, miksi hitossa joku on päättänyt sekoittaa tähän millimetrit ja tuumat? Olisikohan helpompaa jos vain mentäisiin vaikka metrijärjestelmällä ja siinä se.

Ja sitten, voisiko tuon prosenttiluvun suoraan ilmoittaa senttimetreinä? Mitä tarkoitusta palvelee se, että luku on prosenttia leveydestä? Turhaa vaikeuttamista sanon minä.

Älkääkä kysykö mitä tarkoittaa vyörengas.

No, tässä on varmaan taustalla joku satavuotinen kehityskulku autojen renkaiden historiassa ja lopulta ollaan päädytty tuohon numerosarjaan. Ja eihän minun tarvitse tietää oikeasti mitä nuo luvut tarkoittavat käytännössä. Riittää, että ostan uudet renkaat samoilla spekseillä, mitä vanhat ovat.

Jostain kumman syystä useat Punton renkaat, mitä jengi huuto.netissä ja Torilla myy, ovat jotain muuta kuin tuo 155/70 R13. Milläs Puntoilla muut sitten ajelevat?

Kaivoin hanskalokerosta rekisteriotteen. Siinä kuulema lukee, mitä kiekkoja auton alle saa laittaa.

Okei, Puntoni rekkarissa lukee kolme vaihtoehtoa:

- 155/70 R 13

- 165/65 R13

- 165/60 R 14

Eli jotkin näistä saa laillisesti olla alla. Mutta mitä eroa niillä on käytännössä? Jokin syyhän täytyy olla, miksi haluaisin jotkin muut, kuin mitkä minulla nyt on.

Jatkan tästä käytännön harjotteisiin. Leppävaarassa "topi" myy Punton nastarengassettiä hintaan 80 euroa, mutta ei kerro ilmoituksessaan, mikä on tarkka koko. Taidanpa kysyä topilta.

Jotain, mitä Hank Moodyllä ei ole

Nyt kun pakkasyöt ja talvirenkaiden vaihto siintää vielä vasta ajatuksissa, voisin kertoa Punton kesäkuulumisia.

Kesällä en niinkään ajellut, lähinnä tuunasin. Enkä oikeastaan edes tuunannut, vaan palautin Puntoani siihen kuntoon, missä se ulkonäöllisesti on ollut nuorempana, silloin kun siinä ei ollut kolhuja, kulumia maalipinnassa tai rumia tarroja. Tuunaaminen kait tarkoittaa enempi sitä, että oleellisesti tehdään autoon jotain sellaista muutosta, mitä ei ollut vielä tehdasversiossa läsnä.

Ja toki kesällä vähän ajelinkin, mutta en voi sanoa reissanneeni. Puumalan mökkireissunkin suoritin Erkillä, eli japanialaisella kaksipyöräiselläni.

Mikä siinä auton tuunaamisessa tai edes kolhujen suoristamisessa sitten niin viehättää? Tunnen erään insinöörin, joka käytännön syistä ei edes pese autoaan. Siihenhän menee vain turhaa aikaa. Kyseinen insinööri ei muun muassa ymmärtänyt, miksi ihmeessä suoristin Puntoni oikeassa sivuovessa olleen lommon.

Niin. Tuohon on vaikea vastata. Ehkä se auton peseminen, maalaaminen ja muu hoonaaminen liittyy johonkin ihmisen pesänrakennusviettiin, että oma koto pitää olla kunnossa. Tai edes auto. Tai, että olisi edes puhtaat vaatteet.

Rämällä autolla ehkä voisi hakea tietynlaista katu-uskottavuutta. Ehkä Puntoni olisi enemmän rock, jos siinä olisi toinen etu-umpio paskana, takalasi teipattu jesseteipillä ja vaikka joku pölykapseleista heitetty mäkeen. Onhan Californicationin Hank Moodylläkin Porschessaan toinen etulamppu risa. Ja vaikka hän vaihtoi autoa, piti siitä uudestakin rikkoa se etu-umpio.

Porsche tosin on vähän eri juttu kuin Punto.

Onko ehjä Punto sitten jotenkin nolo? Tai onko iPadin hintaisen auton ulkonäön edestä järkeä nähdä vaivaa ja suoristaa appiukon kanssa siitä lommo, jos työn suorittamiseen kuluu kokonainen kaunis kesäpäivä?

No, nyt Puntoni on ainakin vielä enemmän kuosissa, mitä se oli ostohetkellä. Lommo on suora, uutta vihreää maalia on pinnassa ja eBaystä hankittu uusi Fiat-badge koristaa takaluukkua.

Uskon broken window -teorian paikkansapitävyyteen ja luulen, että Puntoni on nyt ainakin kolme prosenttia enemmän turvassa ilkivaltaajilta kun ovikin on suora. Teoriassa on siis se idea, että jos jokin kohta on rikki jo valmiiksi, altistaa se kohteen suuremmalle ja lopulta kohtalokkaalle ilkivallalle.

Ja kesällä maalasin muuten talvirenkaiden vanteetkin uudelleen. Talvirenkaiden ostosta voisin vaikka kertoa seuraavaksi.

Vielä ei ole talvi, mutta aloitellaanpa silti

Punto tulessa... Ensin tuntuu savun haju, sitten näkyy tumma savupölly tuulettimen ritilöistä, joka alkaa täyttää autoa sisältä. Nopeasti savua seuraavat liekit, jotka lyövät ulos ilmanvaihtorööreistä. Avaan turvavyön mahdollisimman nopeasti, työnnän oven auki ja astun ulos.

Miltä tuntui? Lähinnä harmitti, että Punto paloi. Edelleen, Punto on minulle se 700 euron auto, joka on minulle arvokkaampi ehjänä ja toimivana käyttöautona kuin se, että joku löisi minulle 700 euroa käteen ja veisi Punton. Tai, että veisi sen ja piste. Tai, että se palaisi, niin kuin kävi viimeöisessä unessani.

Ehkä nyt, kun näen jo untakin Puntostani, on aika aloittaa jälleen Talviautoilijan päiväkirja.

Eihän vielä ole talvi, mutta varastan nyt vähän blogini re-startissa. Ainakaan kesää tämä ei enää ole.

Viimeiset rapsutukset

Sitkeässä tuo talvi. Korkeitakin lumikasoja on vielä varjopaikoissa parkkipaikkoja reunustamassa. Ja tänään jouduin raaputtamaan Puntoni ikkunat jäästä puhtaaksi. Olikohan se viimeinen kerta tänä keväänä?

Kevät kai tuli lopulta, vaikka ei se vieläkään ihan siltä tunnu. Luonto ei vielä viheriöi ja mainitsemani lumikasat muistuttelevat kylmästä talvesta, joka sitkeästi haluaa pitää itsensä näkyvillä mahdollisimman pitkään.

Liikenteessä näkyy päivittäin useita moottoripyöräilijöitä. Moni tuntuu myös aloittaneen säännöllisen työmatkaliikenteen prätkällä. Tänäkin aamuna, vaikka Puntokin oli ulkoa jäässä, joku tuli isolla Suzukilla vastaan pitkin Martinkyläntietä. Pärrä hurahti ohi ja mietin hetken omaa Kawasakiani Kirkkonummen kellarissa. Ei ollut ikävä, vielä.

Ehdottomasti hauskinta prätkällä ajo oli viime kesänä kuumimpina t-paitakeleinä. Niitä odotellessa ajelen Puntolla.

Loppulaskuja

Uskottava se on, että talvi loppuu. Vaikka viranomaiset suosittelivatkin talvirenkaiden käyttöä vielä pääsiäisen yli, on ensi viikolle luvattu reilusti lämpöasteita. Kohta viimeisetkin lumikasat sulavat parkkipaikkoja reunustamasta. Oikean kevään startattua, lopettelen tämän blogin.

Hommasin talviauton alunperin tarpeeseen. Tarpeen vauhdittajana oli mukavuudenhalu. Olin moottoripyöräilijänä saanut maistaa riippumattoman ja itsenäisen liikkumisen makeaa hedelmää ja nälkä kasvoi syödessä. Auton hankinta oli minulle luonnollinen jatke moottoripyöräilykauden päättyessä viime syksynä. Tarvitsin kulkupelin, jolla liikkua syksyn räntäsateilla ja lopulta talven ensimmäisillä pakkasilla.

Jos ajatellaan pelkästään taloudellisessa mielessä järkiperustein, niin kohdallani minkään moottoriajoneuvon omistaminen ja sillä liikkuminen julkisen liikenteen ja polkupyöräilyn sijaan, ei ole halvempaa. Tai ehkä mopolla liikkuminen olisi, mutta silläkään en ajaisi vuoden ympäri.

Pistän tähän alle listaa autoilun kuluista tähän saakka:

Fiat Punto: 700 €
Polttoaine (ajettu n. 4000 km): 495 €
Liikennevakuutus: 372 €
Ajoneuvovero: 97 €
Huoltoliikkeen lasku: 421 €

Tähän lisättynä kaikki vähänkin autoiluun liittyvät asiat moottoriöljystä parkkisakkoon, niin lopullinen summa puolen vuoden autoilusta on 2334 euroa. Tämä tekee 0,6 euroa per ajettu kilometri.

Puolessa vuodessa seutulippu pääkaupunkiseudulla olisi maksanut noin 500 euroa.

No, ei se ihan näin yksinkertaista ole, että olisin nyt menettänyt kankkulan kaivoon melkein pari tonnia. Vakuutus, vero ja katsastus ovat voimassa useiksi kuukausiksi eteenpäin ja jos Punto ei vaadi suuria remontteja, halpenee kilometritaksa mitä enemmän vain ajan. Lisäksi auto mahdollistaa reitteihin, joihin julkisilla en olisi kyennyt. Paljonkin.

Sen kummempaa ylevää lopputulemaa minulla ei ole tähän heittää. Ei harmita, että tuli ostettua ja tuskin olen autosta enää koskaan luopumassa.

Saatan päivitellä tähän talviautoilijan blogiin vielä jotain pienimuotoista talveen liittyvää, mutta siirryn pikkuhiljaa moottoriajoneuvojen sekakäyttäjäksi, koska moottoripyöräilykausi on periaatteessa jo alkanut. Voin sitten seuraavaan blogiin kirjoitella tuntemuksiani siitä, millaista on aloittaa prätkällä ajo pitkän tauon jälkeen ja millaista on pitkästä aikaa viimassa ajo kun olen tottunut Punton lämpöön.

Kiitos lukijoilleni mielenkiinnosta arkista ajoani ja korjauskertomuksiani kohtaan. Sivunäyttöjä ehti kertyä tälle blogille talven aikana 4500 kappaletta. Palataan asiaan.

Pitoa löytyy

Aamulla herätessäni kuuden jälkeen, oli ulkolämpömittarissa noin neljä astetta pakkasta. Ja lunta satoi hiljalleen.. Edelleen ne kesärenkaat alla.

Se vika muuten säännöllisessä kasista neljään työrytmissä on, että tulee heräiltyä julmetun aikasin – ja ihan itsestään. Vaikka olisi sellainen päivä, kuten tänään, että olisin saanut nukkua vaikka kymmeneen, heräsin vähän kuuden jälkeen. No, mitä sitä nukkumaan jos ei muka väsytä..

Tavasin Hesarin etusivua aamukahvin lomassa: "Liikenneturva kehottaa autoilijoita vaihtamaan kesärenkaat takaisin talvirenkaisiin." Jep. No näin toki kannattaa virallisen tahon suositella, mutta en silti sännännyt tunkin varteen ja renkaiden vaihtoon.

Kymmenen aikaan, kun minun piti lähteä liikkeelle, oli lämpömittari kirinyt nollan lämpimämmälle puolelle. Maa oli valkoinen, mutta Vapaalantie näytti ikkunasta sulalta. Päätin polkupyöräilyn sijaan lähteä autolla liikkeelle.

Harjailin Punton päältä paksun lumikerroksen, joka oli ehtinyt jumahtaa siihen tiukasti kiinni. Ilmeisesti lumi oli alkanut jo kertaalleen sulaa ennenkuin sää yön aikana oli vetänyt reilusti pakkasen puolelle.

Ja sitten liikkeelle parkkipaikalta.

Vapaalantielle kääntyessäni kokeilin painaa kaasua vähän reippaammin, josko Punto olisi lähtenyt kesärenkailla sutimaan. Ei lähtenyt. Kiihtyi vain ihan nätisti. Sitten kokeilin jarruttaa vähän reippaammin, josko renkaat olisivat menneet lukkoon. Eivät menneet. Jaahans. Tie oli märkä, mutta täysin sula.

Selvisin retkelläni Kiloon ja sieltä takaisin erästä työasiaa hoitamaan ehjin nahoin ja vailla merkkiä siitä, että kesärenkailla meno olisi ollut mitenkään turvatonta.

MUTTA, tämä ei nyt tarkoita sitä, että höpsöttelisin tässä menemään, että kesärenkailla pärjää talvella ihan hyvin. Pointti on se, että kelit vaihtelevat ja jos tienpinta on sula, on se sula. Turhia riskejä ei kannata toki ottaa, enkä lähtisi ajelemaan illan viiletessä Tampereentien kolarisumaan kokeilemaan tuuriani.

Väitänkin, että talvirenkaiden ja nykyaikaisten autojen kanssa pääsee monella kuskilla kelin mukainen ajotapa unohtumaan. Auton sisällä on lämmintä ja pyyhkimillä voi huitoa pyryä tuulilasista pois ja alla on talvirenkaat, niin mitään ei voi sattua, kunnes.. Sitten saattaa tapahtua se, mitä tapahtui eilen Pirkanmaalla tai taannoin Lahden motarilla ihan tässä lähellä: kunnon ketjukolari.

Ja pointti oli.. Niin. En koe, että voin sanoa "soo soo, mitäs ajoitte niin kovaa" kaikille takatalven kolarjoijille. Onnettomuus on aina onnettomuus ja ikävä asia. Mutta mitään välineitä tai teknisiä laitteita on turha syyttää. Autoilijoiden pitäisi enemmän herätä ennakoimaan ja vaikka rohkeasti pysäyttää matkanteko seuraavalle huoltsikalle jos tuntuu, että näkyvyys on nolla tai, että renkaat eivät enää pidä.

Takatalviautoilijan päiväkirja

"Lunta tuli seitsemäntoista senttiä – pelti rytisi" (Otsikko omakaupunki.fi-sivustolla)

Niin, tulihan se sieltä. Nimittäin takatalvi.

Onneksi polkupyöräni oli eiliseltä renkaidenvaihtoreissulta jo kevätkuntoon pumpattuna ja rasvattuna, joten jätin Punton suosiolla parkkipaikalle ja lähdin polkemaan töihin. Koska lunta oli tullut yön aikana niin reilusti, en viitsinyt lähteä kokeilemaan, miltä ajo kesärenkailla olisi tuntunut.

Pyöräily on ihan hauska harrastus ja kaikin puolin taloudelinen ja terveellinen liikkumismuoto. Töihin päästyäni olin vähän hikisempi, mitä olin budjetoinut, mutta en niin pahasti, että olisin kaivannut suihkua.

Se pyöräilyssä onkin se vaivalloinen puoli, että jos polkee liian kovaa, joutuu töissä käymään heti ensimmäiseksi suihkussa ennen kuin on pelikunnossa.

Miksi sitten polkupyörällä pystyy ajamaan kesärenkailla ihan hyvin, mutta autolla ei? Hyvä kysymys. Ehkä sitä polkupyörällä paremmin on kärryillä tien pinnasta ja sitä osaa ajaa sellaisista kohdista, joista pito löytyy.

Entäs miksi ne talvirenkaat sitten piti vaihtaa autosta pois kun vielä tulikin lunta? No, eihän sillä autolla ole pakko ajaa jos keli niin sanoo. Ja kyllä se ihan pysyvä kevätkin sieltä kohta alkaa.

Talvirenkaat, osa 2

Sunnuntaina jätin Punton parkkipaikalle ja lähdin liikuntapäissäni polkupyörällä renkaiden vaihtoon. Tällä kertaa kohteena oli insinöörin Toyota.

Oli kaunis aurinkoinen sää, mutta kovin kylmä. Sain hyvän lämmön päälle polkiessani pitkin Vihdintien vartta etelään, mutta päästyäni perille Kannelmäkeen, tuli hetken seisoskelun jälkeen jo vilakka. Ehkä Juhan kanssa juttelimme liikaa ja työskentelimme liian verkkaisesti.

No, tulipahan Juhan Corollaankin kesärenkaat vaihdettua. Tosin ehkä hetkeä liian aikaisin.

Kuten kaikki maanantaina ikkunasta ulos katsoneet tietävä, enteili sään viileneminen pienoista takatalvea.

Kirkkonummi

Talvikiekot.

Lauantaiaamu heräsi aurinkoisena, mutta kylmänä. Oli vapaapäivä.

Toki olisin voinut jäädä kotiin tekemään kouluhommia tai keksiä muuta epähauskaa tekemistä, mutta päätin, että nyt oli hyvä päivä vaihtaa kesärenkaat.

Hain Punton kyytiin tehtävään soveltuvan apurin Helsinki-44:stä, jonka jälkeen suuntasimme ajomme kohti Suomen Kirkkonummea.

Vastaantuleva liikenne Länsiväylällä kohti itää oli lauantaiaamuksi yllättävän vilkasta. Mutta kuten taannoisessa Hesarin jutussa annettiinkin ilmi, ovat kirkkonummelaiset yksiä eniten autoilevia kuntalaisia Suomessa. Entisenä kirkkonummelaisena voinkin valottaa vähän autoilun motivaatiota Kirkkonummella.

Kirkkonummea vaivaa nk. Kirkkonummi-syndrooma, mikä ilmenee siten, että on tosi kiva startata omakotitalon pihalta se oma peltilehmä ja hurauttaa sillä ostoksille Länsiväylän varressa oleviin espoolaisiin automarketteihin ja erikoisliikkeisiin. Kirkkonummelaiset omat liikkeet ja palvelut eivät kelpaa, koska ne ovat Kirkkonummella. Miksi näin on, sitä ei kukaan osaa selittää. Kirkkonummi vain on niin Kirkkonummi, että sieltä on mukavampaa lähteä kauppaan ja töihin Espooseen kuin tehdä samat asiat kotikunnassa.

No niin, tämä riittäköön Kirkkonummesta. Lupaan mainita sanan Kirkkonummi enää korkeintaan kerran tässä kirjoituksessa.

Kirkkonummi.

Saavuttuamme perille entiseen kotipitäjääni ja kotitaloni pihaan, aloimme apurin kanssa, joka myös Audi-miehenä tunnetaan, heti töihin.

Haimme kesärenkaat ja hallitunkin varastosta. Nykäisimme talvivanteiden koristekapselit irti ja havaitsimme talven jäljiltä pari niistä rikkinäisiksi.

Janne löysäsi pultit ja minä käyttelin tunkkia.

Ensimmäisen irroitetun talvirenkaan kohdalla etsimme kumista leimaa, josta olisi selvinnyt, kuinka vanha rengas todellisuudessa oli. Olin ollut siinä uskossa, että talvikumit olivat saman ikäiset kuin Puntonikin, mutta Janne epäili toisin. Renkaassa olivat näet kaikki nastat tallella ja urat olivat syvät. Janne löysi leiman: '03. Tämä tarkoitti sitä, että eiväthän talvirenkaani olleetkaan kuin yhdeksänvuotiaat. Kovat ja hieman halkeilleet ne olivat silti, vaikka urat ja nastat olivatkin ihan ok.

Pesaisin talvivanteet pikaisesti ja tarkastelin syksyisen maalausoperaationi laatua. Vanteet eivät olleet mitenkään mairittelevassa kunnossa. Ruostekukkia oli siellä täällä ja jostain oli jumahtanut tummia rantuja vannehopean päälle. Ehkä maalikerros ei ollut täysin kuiva kun ajelut talvirenkailla aloitin..

Kaiken kaikkiaan operaatio meni kahden miehen voimin rivakasti ja työn valmistuttua lähdimme Teboilin ilmaletkun kautta ajelemaan takaisin kohti itää.
Loppuiko talviautoilijan päiväkirja tähän kun kesärenkaat on alla? Ei ihan vielä. Illalla kun ajelimme Marjon kanssa Ikeaan, alkoi hento lumisade. Talvi ei siis ihan vielä ole ohi..

Takaikkuna

Flunssa jatkuu ja olen jumissa neljän seinän sisällä.

Eilen kävi kuitenkin jännä juttu liittyen Puntooni. Ja tämä ei ole mikään kuumehoure.

Olin keittiössä kun Marjo huikkasi minulle makkarista, että "Hei, pihalle tuli kameli-Punto."

Päivän kohokohtana tälläinen on valtava, kun on viettänyt viimeiset 48 tuntia sisällä kämpässä. Lompsin olkkarin ikkunoille ja näin, että totta tosiaankin, vihreän Fiat Punto 55 S 3D:ni viereen oli pysäköinyt vihreä Fiat Punto 55 S 3D. Moottori oli käynnissa ja kuskin paikalla oli noin 50-vuotias mies. Pelkääjän paikalta kampesi ylös suunnilleen saman ikäinen rouva, joka välittömästi autosta noustuaan alkoi tutkimaan Puntoani.

Vaistomaisesti hain kameran kouraan, jos tapahtumasta vaikka olisi seurannut jotain kuvaamisen arvoista.

Kun palasin olkkarin ikkunalle, oli rouva painanut päänsä Puntoni sivuikkunaa vasten. Hän katseli Puntoni sisään. Käsillään rouva varjosti heijastuksia kun hän tihrusti sisään. Ihan kuin hän olisi etsinyt jotakin.

Avasin parvekkeen oven ja sain otettua kamerastani linssinsuojuksen pois, mutta silloin minut havaittiin. Ilmeisesti parvekkeen oven lasipinnasta tuli niin huomattava heijastus, joka paljasti minut.

Rouva kaikkosi autoni luota ja pakkasi itsensä takaisin vihreään Puntoon. Sekä rouva, että kuski-mies tarkkailivat ylös parvekkeelle minua. Ja Marjo ja minä tuijotimme heitä takaisin.

Jotenkin olin hämillään siitä, että minutkin oli huomattu, niin en tajunnut alkaa räpläämään kameraani sen enempää kuvauskuntoon ja lopulta kuva jäi ottamatta.

Kun kilpaileva Punto peruutti ja käänsi parkkipaikalla näin, että takapenkillä oli kaksi ala-asteikäistä poikaa. Mikähän kuvio tämäkin oikein oli..

Punto kaasutti lopulta pois ja kääntyi Vapaalantietä etelään, enkä ole nähnyt sitä sen koomin.

Tapahtuman jälkeen pohdimme Marjon kanssa kuume-päissämme, että mitähän hittoa juuri äsken oli tapahtunut.

Marjo oli nähnyt Punton ensimmäisenä. Se oli kuulemma määrätietoisesti pysäköinyt juuri autoni viereen ja matami oli hypännyt ulos tarkkailemaan autoani heti kun vakoiluajokki oli pysähtynyt.

Halusivatko he nähtä paljonko Puntollani oli kilometreja matkamittarissa? Tai tarkkailla yleisesti kaveri-auton kuntoa? Mistä he tiesivät, että teollisuushallin parkkipaikalta löytyy heidän ajokkiaan vastaava Punto?

Avoimia kysymyksiä.

Kevätpöllyssä

Flunssa pakotti minut jäämään kotiin normaaleista työ- ja koulurutiineista. Olin jo suunnitellut vaihtavani kesärenkaat tänään, mutta sekin saakoon jäädä myöhemmäksi. Sitäpaitsi viikonloppuna on tulossa useimpien säätietojen mukaan pakkasta, joten ehkä sitä renkaidenvaihtoa voi vielä lykätä. Toisaalta HS.fi:n mukaan lauantaina Helsingissä on 32 700° lämmintä, joten ehkä muitakin loppuelämän suunnitelmia voisi vähän miettiä uusiksi..

Neljän seinän sisältä ei paljoa autoilemaan pääse ja tyydyn seuraamaan kevään etenemistä makkarin ikkunasta. Eilen, kun flunssani ei ollut vielä niin pahana, uskaltauduin Puntolla pikaiselle reissulle Myyrmanniin kauppaan. Myrtsin uusi Q-park -systeemi oli toden teolla pärähtänyt käyntiin ja näin useita sakkolaputettuja autoja. Itse huolellisesti etsin ruudun, johon sai jättää kolmen tunnin kiekkoparkkiin ja siinä Puntoni rauhassa sai odotella kun toimitin kauppa- ja kirjastoasiat.

Tänään en varmaan lähde edes ajelemaan minnekään.

Ikkunasta voin kuitenkin todeta sen verran, että hiekkojen lakaisu on aloitettu. Aurakuskit ovat saaneet hetken hengähdyksen kun lumia ei ole tarvinnut pariin viikkoon työnnellä, mutta nyt voi vaihtaa aurat harjoiksi ja ryhtyä jokakeväiseen uusien astmaliittolaisten jäsenkeräyspuuhaan. Viereisen teollisuushallin, jossa Puntoni juuri tälläkin hetkellä majailee, piha on jo suurimmaksi osaksi lakaistu talven hiekoitushiekoista puhtaaksi. Ja toiminta tapahtui oikeastaan ilman suurempia pöllyjä, sillä maa on vielä kovin märkä. Ehkä ihan hyväkin siis ryhtyä hiekanlakaisuun nyt mahdollisimman nopeasti, niin pahimmat pölyt sitoutuvat kosteuteen.

Nesteitä ja jäinen tie

Loput Motox-öljyt koneeseen.

Sunnuntaina kävin perinteisesti insinööri-salilla Pirkkolassa Juhan kanssa. Parkkipaikalla avasimme Punton konepellin ja tarkastimme öljyn tason, josko se olisi jo tikussa: ei vieläkään. Lorotin loput Motoxit sylinterikannen syövereihin. Nyt sinne oli kaadettu noin 1,5 l siitä kun valoshow alkoi. Pitäisi riittää tai sitten on käynyt jo todella kuivana..

En tänään töihin lähtiessä tarkastanut öljyn määrä tikusta, koska parkkihallissa Puntoni on niin takakenossa, että lukema olisi kuitenkin väärä. No, töihin mennessä sattui kuitenkin jotain mainitsemisen arvoista kun Martinkyläntiellä edellä ajava auto jarrutti bussin tieltä ja sen pyörät menivätkin lukkoon. Oli pakkasta ja liukasta. Monin paikoin ajoratoja reunustavat lumivallit, joista sulaa vettä tielle. Viime yönä se oli päässyt jäätymään. Jarrutin perässä ja minullakin menivät renkaat lukkoon. Johan! Toivottavasti siinä tuli talven viimeiset liukastelut.

Huomasin edellisessä tapahtumassa taas kuinka huonot Puntoni talvirenkaat ovat. Niissä on kuviota, kyllä. Ja nastoja, kyllä. Mutta kumiseos on jo kovettunut – onhan se viime vuosituhannelta.

Mitään vaaratilannetta lukkojarruttelussa ei päässyt syntymään. Ja sehän onkin jarruttamisen tehokkain muoto, joten kaikki hyvin.

Duunista lähtiessäni unohdin taas tarkastaa öljyn. Sanomalan parkkipaikka on melko tasainen, joten siinä olisi varmaan saanut melko luotettavan lukeman. Toisen asian kuitenkin muistin, nimittiän jäähdytysnesteen. Sunnuntaina Juha oli Pirkkolan pihassa huomannut, että nesteen taso oli alle minimirajan.

Hain Konalan Motonetistä litran purkin punaista pakkasnestettä hintaan 4,9 €. Aloin kaataa nestettä Punton syövereihin heti parkkipaikalla, niin kuin kunnon Motonet-asiakkaan kuuluukin, kunnes huomasin, että nesteen taso oli jotain ihan muuta kuin Pirkkolassa eilen. Sehän oli täsmälleen maksimirajalla! Keskeytin kaato-operaation lyhyeen, mutta pari desiä kerkesin luruttaa paisuntasäiliöön ylimääräistä. Mistäköhän se pääsee pois jos neste paisuu liikaa.. Poksahtaakohan korkki, kuten Aku Ankassa konsanaan? No, se jääköön nähtäväksi. En jaksa sitä alkaa lappoamaan pois.

Kysymys toki herää, että miksi nesteen taso oli jotain ihan muuta eilen Pirkkolassa?

Kevättalvi meni jo

Keskustelin perjantaina tutun Kawasaki-miehen, joka myös Audi-miehenä tunnetaan, kanssa moottoripyörien herättämisestä ajokuntoon. Hetken mietin, että mitä hittoa, ei kai se talvi ihan vielä loppunut?

Perustelin Audi-miehelle, joka myös Jannena tunnetaan, miksi prätkää ei vielä kannattaisi hakea. Ensinnäkin on lunta ja jäätä. Sitten on hiekkaa ja kuoppia. Ja kylmä. No eihän ole, sanoi Janne.

Kävin työpäivän aikana pihalla hakemassa Puntosta siellä kuivuneet salikamat. Tajusin, että eihän enää olekaan talvi. Tai ei ainakaan tuntunut siltä. Aurinko paistoi ja pihalla tarkeni hyvin hupparissa. Ja joku ajoi mopolla Sanomalan ohi.

Okei, myönnettäköön. Kyllä ulkona oli ihan moottoripyöräilykeli, mutta ei hyvä sellainen. Autoilijan ei tarvitse välittää irtohiekasta, talven tuomista lautasen kokoisista kraatereista keskellä ajorataa, satunnaisista jäisistä kohdista tai ajoviimasta. Autoilija on suojassa ja lämpimässä. Korkeintaan tapahtuu hetkellinen pidonmenetys, mutta se ei johda tieltä suistumiseen. Moottoripyöräilijälle edellä mainitut hasardit ovat vakavia riskitekijöitä.

Pohdittuani hetken kevään nopeaa tuloa tajusin, että ei se kevät sen nopeammin ole tullut kuin aikaisemminkaan. Minä olen vain autoilijana ollut lumien sulamisen, ilmojen lämpenemisen ja luonnon heräämisen vauhdista tietämätön. Toki olen liikkunut päivittäin ulkona, mutta se on tapahtunut lähinnä Punton metallikuoren sisällä, jossa on radio ja lämmityslaite kaverina.

Lopputulemana en sitten tiedä kumpi on ollut parempi: autoilu vai autottomuus. Tänä kevättalvena olen säästänyt aikaa ja vaivaa, mutta toisaalta olen menettänyt hyötyulkoilua. Toisaalta olen jaksanut käydä duunin jälkeen salilla, koska autolla treenikassin kantaminen on niin vaivatonta. Ja yleinen pukeutuminen. Ei ole tarvinnut välittää tuleeko tihkua vai mitä ja jo pari viikkoa olen lähtenyt ilman pipoa liikkeelle.

Tulipahan tehtyä ja kokeiltua. Ehkä jos joskus luovun autosta ja lähden liikkumaan taas pelkästään julkisilla ja polkupyörällä osaan paremmin arvioida autoilun ja autottomuuden eroja.

Inssiajelu

Sunnuntaina pakkasin auton täyteen insinöörejä ja lähdimme ajelulle. Oli aurinkoinen maaliskuinen päivä ja reissu oli kaikin puolin mukava.

Otin sähköinsinöörit Jussin ja Juhan kyytiin Helsinki-44:n alueelta ja suuntasimme ensimmäiseksi Pirkkolan salille kuntoilemaan. Salilla lähinnä lonnimme ja puhuimme autoista sekä moottoripyöristä.

Salilta tullessamme Pirkkolan parkkipaikalla autopuheenaiheet jatkuivat kun insinöörit olivat sitä mieltä, että Puntoni eturenkaissa oli liian vähän painetta. Lisäksi tarkastimme öljytikun: kuiva oli vieläkin. Jussi suositteli, että kannattaa lisätä vielä öljyä, vaikka valo ei enää edes mutkissa vilkkunut.

Lähdimme ajelemaan kohti itää. Juha tiesi jonkin kierrätyskaupan Myllypurossa, josta voisi hankkia rojua.

Pysähdyimme matkalla Pukinmäen Seolla, missä haastoin insinöörit tankkaamaan Puntoni niin, ettei bensapistooli naksahda kertaakaan. Jussi survaisi pistoolin Punton tankkiin ja ilman sen kummempia naksumisia aloitti tankkauksen. Epäuskoisena tulin itsekin kokeilemaan naksumatonta bensiinin lorottelua ja uskottava se oli. Punto otti menovettä sisäänsä nikottelematta. Ratkaisematta tosin jäi se, miksi aiemmilla kerroilla olin naksumista kokenut, mutta tällä kertaa pääsin tankkaamaan reilu neljäkymmentä litraa, ah niin halpaa, ysikasia ilman hidasteluja.

Myllypuron rojukirppikseltä kokonaissaldo oli HP:n optinen hiiri, TM:n irtonumero vuodelta 2002 ja Jokamiehen autokirja vuodelta 1980. Jokaiselle jotakin. Minä ostin viimeisimmän tuotteen. Maksoi neljä euroa.

Käytyämme syömässä verovapaata ruokaa Pitäjänmäen Pitsapalvelussa, kävimme tarkistamassa Puntoni ilmanpaineet. Jokainen rengas oli järjestäen 0,5 baaria alle suositellun noin kahden baarin. Outoa. Tuon on täytynyt tuntua jo bensiinin kulutuksessa. En niinkään ollut huomannut sitä ajossa ennen, mutta oikeilla paineilla meno kieltämättä tuntui joutuisammalta. Juha totesi takapenkiltä, että kovemmat paineet vaikuttivat myös matkustajan perstuntumaan.

Kaiken kaikkiaan mukava ajelu. Ja menihän siinä useampi tuntikin.

Kotona selailin ostamaani Jokamiehen autokirjaa. Se vaikuttaa oikein hyvältä. Melkein neljäsataa sivua ja paljon värikuvia. Kirja ei niinkään neuvo miten autoa korjataan, mutta siinä kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti eri osien toiminta.

Öljyensiapu

Tuttu sähköinsinööri, Jussi, kuuli Puntoni öljypuutteesta ja hän tarjoutui lahjoittamaan minulle pohjat nurkissa pyörineestä Bilteman moottoriöljypurkista. Taskulamppujen valossa lähdimme perjantai-iltana Voice of Finlandin mainostauolla parkkipaikalle availemaan Punton konepeltiä.

Jussi tiesi kertoa, että moottorin tulisi olla ainakin viisi minuuttia rauhoittunut ajon jälkeen, jotta öljytikku antaa järkevän lukeman öljyn määrästä. Siitä ei tässä tapauksessa ollut huolta, koska Punto oli ehtinyt rauhassa seistä duunireissun jäljilltä jo parikin tuntia. Tarkastin tikun, tietenkin oikeaoppisesti pyyhkäisten sen hihaan, eikun nenäliinaan, jotta öljyn määrästä saisi tarkan tuloksen. Tikku takaisin Punton uumeniin ja uudestaan ylös: se oli täysin kuiva.

Aloitimme akuutin öljynpuutteen hätäensiavun. Avasin sylinterikannessa olevan kumisen tulpan ja aloin kaatamaan öljyä moottoriblokin uumeniin. Purkin pohjalla öljyä oli noin puoli litraa ja se vetäytyi verkkaiseen tahtiin reiästä sisään.

Sitten tarkastimme öljytikun uudemman kerran. Tikku säilyi edelleen täysin puhtaana ja kuivana.

Ehkä öljyn lisäämisen jälkeen pätee sama sääntö kuin ajonkin jälkeen, että odota viisi minuuttia ja tarkasta vasta sitten. Emme tosin jaksaneet kärvistellä pimeällä parkkipaikalla pidempään, vaan lähdimme takaisin sisälle. Öljyä ehkä olisi riittävästi jahka se asettuisi, ehkä ei. Dinosaurusnestettä ei kuitenkaan ollut yhtään enempää sillä hetkellä saatavilla, joten asiaa ei auttanut jäädä ihmettelemään, vaikka tikku ei vielä olisikaan kostunut.

No joo, myönnettäköön, että aika laiskaa touhua, etten vielä eilenkaan jaksanut tarkistaa öljytikkua kun lähdimme Marjon kanssa Puntolla videovuokraamoon. Toisaalta tiesin keinon selvittää öljyn riittävän määrän ihan ajon aikana. Kun palasimme Variston Filkkarilta, ajoimme Raappavuorentien diskovalo-osuuden kautta. Puoli litraa öljyä nähtävästi riitti, koska öljyvalo ei syttynyt S-mutkassa.

Valoshow

Ajelin töistä kotiin vaihteeksi Raappavuorentien kautta. Reittini vaihtelee vähän ajokelin ja fiiliksen mukaan. Toinen vaihtoehto kotimatkalle olisi reitti Vihdintien kautta.

Raappavuorentien ja Martinlaaksontien risteyksessä on jännä 90 asteen mutka-mäki -yhdistelmä, jonka pystyy ajamaan melko lujaa Myyrmäkeen päin mentäessä. Toiseen suuntaan risteys ei ole läheskään niin vauhdikas, koska siinä joutuu väistämään risteävää liikennettä ja siksi en juuri koskaan käytäkään Raappavuorentien reittiä töihin mennessä.

Eli mutkan pystyy ajamaan reippaalla vauhdilla, jopa Puntolla ja niin myös tänään tein. Mutkan apexissa (erään Audi-kuskin lempisana) Puntoni kojelaudassa vilkahti useamman eri värisen merkkivalon diskoesitys.

Ensinnäkin päällä olivat tietty ajovalojen yhtäjaksoisesti palavat vihreät tuikut, niin kuin pitääkin. Sen lisäksi vilkkui vihreä vilkku, koska vilkutin oikealle. Sitten vilkahti keltainen bensavalo, pelkästään mutkassa, merkiksi siitä, että kohta pitää hakea lisää ajonestettä. Tähän asti kaikki oli ihan okei, enkä kertoisi tätä tarinaa jos valoesitys olisi jäänyt tähän.

Neljäs valo, joka vilkahti, ja tämäkin vain mutkassa, oli mottoriöljyn punainen varoitusvalo. Hetkeksi huolestuin, mutta rauhoituin kun valo sammui heti mutkan jälkeen.

Ne jotka ovat ajaneet Raappavuorentietä etelään ehkä muistavat, että ensimmäisen jyrkän ysikymppisen jälkeen tie tekee toisen jyrkän koukkauksen. Kokonaisuus on kartalla väärinpäin olevan tyylitellyn S-kirjaimen muotoinen. Ja tässä jälkimmäisessä S:n kaarteessa öljyvalo vilkahti taas.

Ajattelin, että ajanko suoraan Motonettiin hakemaan purkillisen öljyä, mutta en sitten jaksanut pitkittää jo valmiiksi pitkää työpäivä-sali -komboa entisestään.

No, eipä tässä taas jäänyt paljoa veljenpojille tarinaa kerrottavaksi, mutta minulle öljyvalon vilkahtaminen merkitsi taas yhtä heinää lisää huoli-aasin selkään. Joko Härski Hartikainen oli tehnyt huonoa työtä öljynvaihdon kanssa tai sitten Puntoni vuosi tai poltti öljyä. Toisaalta en ole asiaa mistään nyt ehtinyt tarkistaa, että kuinka normaalia on, että Punto tirskuttaa öljyä siihen tahtiin, että sitä pitäisi 2 tkm välein olla lisäämässä.

Viikonloppuna on siis reissu edessä öljykauppaan. Joudun senkin asian opettelemaan ja selvittämään, että mitä öljyä Puntoon kuuluu laittaa ja paljonko purnukka maksaa. Palaan tähän(kin) myöhemmin..

Museoautoista

Kirjoitin koulutehtävänä jutun museorekisteröinnistä. Koska aihe jopa liittyy autoiluun, niin julkaisenpa jutun myös tässä.

Museoautolla säästät rahaa

Majaileeko autotallissasi autovanhus, joka ei vielä ole museoajoneuvorekisterissä? Kannattaa käyttää hetki aikaa ja tarkistaa, josko omasta ajokista olisi museoautoksi. Voit nimittäin säästää rahaa.

Ensinnäkin museoautot on vapautettu kokonaan ajoneuvoverosta. Tämä tarkoittaa vuosittain vähintään kymppien, ellei satasien säästöä.

Toiseksi, museoauton pakollinen katsastusväli on korkeintaan kaksi vuotta. Vuosimallin 1959, tai sitä vanhempien autojen tarvitsee vierailla katsastuskonttorilla jopa vain neljän vuoden välein. Jälleen säästö on vuosittaiseen katsastukseen verrattuna vähintään kymppejä ja parhaimmillaan satasia.

Kolmanneksi, museoautoon voi ottaa museoajoneuvovakuutuksen, joka on tuntuvasti tavallista liikennevakuutusta edullisempi. Tästä tosin seuraa rajoitus, että autolla ei saa huristella kuin 30 päivänä vuodessa.

Entäs sitten ne muut rajoitukset.. Pelkistä eduista saattoi tulla jo sellainen kuva, että uudella autolla ajamisessa ei enää olekaan mitään järkeä.

Päästäkseen museorekisteriin auton pitää toteuttaa haastava yhtälö: sen pitää olla vähintään 30 vuotta vanha, mutta hyväkuntoinen. Ruosteista koria ei sallita ja sisäverhoilunkin pitäisi olla moitteettomassa kunnossa. Ajoneuvoon ei ole myöskään saanut vuosien saatossa tehdä mitään muutostöitä elleivät ne ole liittyneet ajoturvallisuuden parantamiseen kuten turvavöiden lisäämiseen.

Päätöksen museoajoneuvoksi kelpuuttamisesta tekee viimekädessä katsastuskonttorin tarkastaja. Läpäistyn katsastuksen lisäksi ajoneuvolla tulee olla puoltava museoajoneuvolausunto suomalaiselta museoajoneuvojärjestöltä.

Vaikka hakuprosessi saattaa tuntua työläältä, ei museoajoneuvostatus ole pelkästään harvojen Rolls-Royce – kuskien etuoikeus. Museoajoneuvorekisterissä on tällä hetkellä jo noin 32 000 ajoneuvoa ja määrä kasvaa vuosittain parilla tuhannella.

Ei muuta kuin perintö-Corollalle kiiltävä vaha pintaan ja hakemus museoautoksi vetämään!

Lisätietoja: Trafi