Kirkkonummi

Talvikiekot.

Lauantaiaamu heräsi aurinkoisena, mutta kylmänä. Oli vapaapäivä.

Toki olisin voinut jäädä kotiin tekemään kouluhommia tai keksiä muuta epähauskaa tekemistä, mutta päätin, että nyt oli hyvä päivä vaihtaa kesärenkaat.

Hain Punton kyytiin tehtävään soveltuvan apurin Helsinki-44:stä, jonka jälkeen suuntasimme ajomme kohti Suomen Kirkkonummea.

Vastaantuleva liikenne Länsiväylällä kohti itää oli lauantaiaamuksi yllättävän vilkasta. Mutta kuten taannoisessa Hesarin jutussa annettiinkin ilmi, ovat kirkkonummelaiset yksiä eniten autoilevia kuntalaisia Suomessa. Entisenä kirkkonummelaisena voinkin valottaa vähän autoilun motivaatiota Kirkkonummella.

Kirkkonummea vaivaa nk. Kirkkonummi-syndrooma, mikä ilmenee siten, että on tosi kiva startata omakotitalon pihalta se oma peltilehmä ja hurauttaa sillä ostoksille Länsiväylän varressa oleviin espoolaisiin automarketteihin ja erikoisliikkeisiin. Kirkkonummelaiset omat liikkeet ja palvelut eivät kelpaa, koska ne ovat Kirkkonummella. Miksi näin on, sitä ei kukaan osaa selittää. Kirkkonummi vain on niin Kirkkonummi, että sieltä on mukavampaa lähteä kauppaan ja töihin Espooseen kuin tehdä samat asiat kotikunnassa.

No niin, tämä riittäköön Kirkkonummesta. Lupaan mainita sanan Kirkkonummi enää korkeintaan kerran tässä kirjoituksessa.

Kirkkonummi.

Saavuttuamme perille entiseen kotipitäjääni ja kotitaloni pihaan, aloimme apurin kanssa, joka myös Audi-miehenä tunnetaan, heti töihin.

Haimme kesärenkaat ja hallitunkin varastosta. Nykäisimme talvivanteiden koristekapselit irti ja havaitsimme talven jäljiltä pari niistä rikkinäisiksi.

Janne löysäsi pultit ja minä käyttelin tunkkia.

Ensimmäisen irroitetun talvirenkaan kohdalla etsimme kumista leimaa, josta olisi selvinnyt, kuinka vanha rengas todellisuudessa oli. Olin ollut siinä uskossa, että talvikumit olivat saman ikäiset kuin Puntonikin, mutta Janne epäili toisin. Renkaassa olivat näet kaikki nastat tallella ja urat olivat syvät. Janne löysi leiman: '03. Tämä tarkoitti sitä, että eiväthän talvirenkaani olleetkaan kuin yhdeksänvuotiaat. Kovat ja hieman halkeilleet ne olivat silti, vaikka urat ja nastat olivatkin ihan ok.

Pesaisin talvivanteet pikaisesti ja tarkastelin syksyisen maalausoperaationi laatua. Vanteet eivät olleet mitenkään mairittelevassa kunnossa. Ruostekukkia oli siellä täällä ja jostain oli jumahtanut tummia rantuja vannehopean päälle. Ehkä maalikerros ei ollut täysin kuiva kun ajelut talvirenkailla aloitin..

Kaiken kaikkiaan operaatio meni kahden miehen voimin rivakasti ja työn valmistuttua lähdimme Teboilin ilmaletkun kautta ajelemaan takaisin kohti itää.
Loppuiko talviautoilijan päiväkirja tähän kun kesärenkaat on alla? Ei ihan vielä. Illalla kun ajelimme Marjon kanssa Ikeaan, alkoi hento lumisade. Talvi ei siis ihan vielä ole ohi..