Inssiajelu

Sunnuntaina pakkasin auton täyteen insinöörejä ja lähdimme ajelulle. Oli aurinkoinen maaliskuinen päivä ja reissu oli kaikin puolin mukava.

Otin sähköinsinöörit Jussin ja Juhan kyytiin Helsinki-44:n alueelta ja suuntasimme ensimmäiseksi Pirkkolan salille kuntoilemaan. Salilla lähinnä lonnimme ja puhuimme autoista sekä moottoripyöristä.

Salilta tullessamme Pirkkolan parkkipaikalla autopuheenaiheet jatkuivat kun insinöörit olivat sitä mieltä, että Puntoni eturenkaissa oli liian vähän painetta. Lisäksi tarkastimme öljytikun: kuiva oli vieläkin. Jussi suositteli, että kannattaa lisätä vielä öljyä, vaikka valo ei enää edes mutkissa vilkkunut.

Lähdimme ajelemaan kohti itää. Juha tiesi jonkin kierrätyskaupan Myllypurossa, josta voisi hankkia rojua.

Pysähdyimme matkalla Pukinmäen Seolla, missä haastoin insinöörit tankkaamaan Puntoni niin, ettei bensapistooli naksahda kertaakaan. Jussi survaisi pistoolin Punton tankkiin ja ilman sen kummempia naksumisia aloitti tankkauksen. Epäuskoisena tulin itsekin kokeilemaan naksumatonta bensiinin lorottelua ja uskottava se oli. Punto otti menovettä sisäänsä nikottelematta. Ratkaisematta tosin jäi se, miksi aiemmilla kerroilla olin naksumista kokenut, mutta tällä kertaa pääsin tankkaamaan reilu neljäkymmentä litraa, ah niin halpaa, ysikasia ilman hidasteluja.

Myllypuron rojukirppikseltä kokonaissaldo oli HP:n optinen hiiri, TM:n irtonumero vuodelta 2002 ja Jokamiehen autokirja vuodelta 1980. Jokaiselle jotakin. Minä ostin viimeisimmän tuotteen. Maksoi neljä euroa.

Käytyämme syömässä verovapaata ruokaa Pitäjänmäen Pitsapalvelussa, kävimme tarkistamassa Puntoni ilmanpaineet. Jokainen rengas oli järjestäen 0,5 baaria alle suositellun noin kahden baarin. Outoa. Tuon on täytynyt tuntua jo bensiinin kulutuksessa. En niinkään ollut huomannut sitä ajossa ennen, mutta oikeilla paineilla meno kieltämättä tuntui joutuisammalta. Juha totesi takapenkiltä, että kovemmat paineet vaikuttivat myös matkustajan perstuntumaan.

Kaiken kaikkiaan mukava ajelu. Ja menihän siinä useampi tuntikin.

Kotona selailin ostamaani Jokamiehen autokirjaa. Se vaikuttaa oikein hyvältä. Melkein neljäsataa sivua ja paljon värikuvia. Kirja ei niinkään neuvo miten autoa korjataan, mutta siinä kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti eri osien toiminta.