Vuosipäivä oli ja meni... Ei saanut Punto kakkua tai huomion osoituksia. Viime torstai, jona suuri 1-vuotis juhla olisi ollut, ajelin Puntolla töihin aamuvuoroon hyvin arkisissa tunnelmissa.
Olen siis ollut auton omistaja jo kokonaisen vuoden! Ajattelin jo hyvän aikaa sitten, että kun Punton ja minun liitto täyttää vuosia, kerron juurta jaksain, kuinka hienosti on tämä vuosi mennyt ja miten merkittävällä tavalla Punton omistaminen on elämääni muuttanut.
Mutta kattia kanssa. Olen niin rutinoitunut arki-autoilija, että vuosipäivä tuli ja meni, enkä edes Puntoani tankannut sen kunniaksi.
Todellisuus on se, että minulla ei ole mitään raportoitavaa. Punto käynnistyy kun väännän virta-avaimesta ja se liikkuu kun painan kaasua. Se toimii ja sillä selvä. Yhtä hyvin voisin pitää blogia nimellä "Aamukahvinkeittäjän päiväkirja".
Tänään heräsin yhden aikaan iltapäivällä. Olin hieman tokkurassa öisestä valvomisesta yövuorossa. Keitin Moccamasterilla neljä desilitraa Juhlamokka-kahvia. Juon sitä nyt Simpsons-mukista, jonka sain joululahjaksi tätini perheeltä vuonna 2004. Ei muuta raportoitavaa.
Vähän sama juttu on Punton kanssa. Ei raportoitavaa.
On sitäpaitsi odotettavissa, että varsinaista ongelma-tyyppistä raportoitavaa ei kovin nopeasti edes tule. Lueskelin Hesarista, että Afrikkaan vietävät Corollat ovat Suomessa "loppuun ajettu" -statuksensa jälkeen Afrikassa käytössä vielä parikymmentä vuotta. Okei, Punto ei ole Corolla, mutta vaikka siitä otettaisiin puolet pois Corollan laadusta, on sillä liikaa vuosia edessä, jotta pääsisin tämän syksyn aikana kirjoittamaan täydellisestä moottoririkosta tai edes pienemmän mittakaavan haasteista. Tai, että Punto edes jättäisi tien päälle.
Ai miksikö haluan ongelmia? En oikeastaan halua ongelmia, mutta tavallaan odotan niitä. Luulin, että niitä olisi ollut jo tukku enemmän. Kun vuosi sitten Puntoni ostin, minua varoiteltiin ainakin seuraavasti:
- Fiat, siinä on kaikki viat.
- Puntossa on ihan sikana sähkövikoja. Sulla tulee ongelmia niiden kanssa.
- Vanha Punto varastetaan heti, koska siinä ei ole ajonestoa.
- Nooooo, älä ainakaan Fiatia osta!
Jotenkin luulin, että isot pojat tiesivät, mistä puhuivat. Mutta eivät näköjään tienneet. Auton omistamiseen taitaa liittyä paljon tunneasioita. Aina se oma merkki, jolle on uskollinen, on se paras, ja muissa on mystisiä vikoja.
Juotuani kahvin loppuun, join lasin vettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti