Auton omistamisessa on se huono puoli, että tulee harrastettua vain vähän hyötyliikuntaa, jos ajelee autolla joka paikkaan. Hyötyliikunnan osuus muodostuu muutamista askeleista parkkipaikalle ja sieltä pois.
Minulla ei tänään ollut kovin kiireinen aikataulu. Piti käydä kirjastossa ja sitten illalla käydä viettämässä iltaa kaverin luona Konalassa. Eteisessä myös kummitteli pari energiajätepussia joulun jäljiltä, jotka päätin viedä tänään Selloon.
Automaattisesti ensin ajattelin lähteväni liikkeelle Puntolla. Sitten siinä aamupalapöydässä vatsa turvoksissa jouluruuista mietin, että ei hitto, miksen menisi polkupyörällä kun kerran aikaa on. Ja muutenkin kirjastossa käyminen autolla tahi fillarilla on ihan yhtä nopeaa.
Ensin poljin Myyrmäen kirjastoon ja takaisin. Hain pari koulukirjaa. Kotona oli pirun hyvä olo ja lämpö päällä kun olin saanut tehdyksi jotain fyysistä. Reissu oli yhteensä vain viitisen kilsaa, mutta silti.
Päätin seuraavaksi korottaa panoksia. Lähdin fillarilla Selloon mukanani kaksi energiajätepussia. Muutenkin olisi ollut dorkaa autoilla Selloon kierrättämään kun hiilipäästöillä olisin varmaan nollannut energiajakeen lajittelun hyödyn.
Sellon reissusta tuli kilsoja vähän päälle kymmenen ja kotiin päästyäni oli mahtava fiilis. Polkupyöräily on loppujen lopuksi aika kevyttä liikuntaa, enkä kokenut itseäni kovin rasittuneeksi. Aikaa kului edestakaisin reilu 40 minuuttia. Toisaalta, en autolla olisi hommasta edes suoriutunut ihan kovin paljon nopeammin, sillä Sellon parkkihallissa, missä kierrätyspiste sijaitsi, oli jo aikamoinen uuden vuoden ruuhka.
Tämäkään juttu ei kovin paljon liittynyt autoiluun. Pahoittelut rallifaneille. Mutta haluaisinkin muistuttaa meitä kaikkia, itseni mukaan lukien, että fillarointi on monesti erinomainen vaihtoehto oman auton käynnistämiselle. Varsinkin jos sää on näin poikkeuksellisen lämmin kuin nyt.
perjantai 30. joulukuuta 2011
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
Öljynvaihto: vain 149 €!
Sain tarjouskirjeen Delta-autolta. Deltan pojilla on hieno automaattinen haku ajoneuvoliikennerekisteristä ja haarukoivat sen avulla ajoneuvojen omistajat, joilla katsastuksen aikaraja lähestyy. Deltan pojatpa eivät tienneet, että Puntoni on jo katsastettu ja huollettu. No, tutuistuin silti kirjeen sisältöön.
Delta tarjosi minulle 16 kohdan huoltopakettia nimella Deltan PlusHuolto. Trendikkäästi PlusHuolto oli kirjoitettu edellisellä tavalla yhteen ja keskellä oli iso kirjain. Pirun TraFi ja muut dorkat, jotka tämänkin villityksen ovat aloittaneet..
Petos.. anteeksi PlusHuoltoon kuuluisi öljyn ja suodattimen vaihto. Hyvä juttu. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Seuraavat kohdat olivatkin pelkkiä tarkastuksia, kuten "valojen toiminnan tarkastus, jarrujen tarkastus ja ohjaus- ja pallonivelen tarkastus." Ei siis mitään korjauksia, vain tarkastuksia. Kaikki huollot ja varaosat maksaisivat erikseen. Ja tästä öljynvaihdosta ja valohoidosta haluaisivat velottaa 149 €!
Hyvä yritys silti koijata apinoilta rahat. Mutta siksihän perkules sentään käytän autoni katsastuksessa, että se hemmo katsastuskonttorilla sanoo, onko autossa jotain vikaa. Ja se on vieläpä halvempaa!
Edelleenkään ei harmita, että käytin lokakuussa Punton Autoasin huollossa. Toki se maksoi yli neljäsataa, mutta kyllä siihen vaihdettiinkin kasa osia ja muutama tonkallinen nesteitä.
Delta tarjosi minulle 16 kohdan huoltopakettia nimella Deltan PlusHuolto. Trendikkäästi PlusHuolto oli kirjoitettu edellisellä tavalla yhteen ja keskellä oli iso kirjain. Pirun TraFi ja muut dorkat, jotka tämänkin villityksen ovat aloittaneet..
Petos.. anteeksi PlusHuoltoon kuuluisi öljyn ja suodattimen vaihto. Hyvä juttu. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Seuraavat kohdat olivatkin pelkkiä tarkastuksia, kuten "valojen toiminnan tarkastus, jarrujen tarkastus ja ohjaus- ja pallonivelen tarkastus." Ei siis mitään korjauksia, vain tarkastuksia. Kaikki huollot ja varaosat maksaisivat erikseen. Ja tästä öljynvaihdosta ja valohoidosta haluaisivat velottaa 149 €!
Hyvä yritys silti koijata apinoilta rahat. Mutta siksihän perkules sentään käytän autoni katsastuksessa, että se hemmo katsastuskonttorilla sanoo, onko autossa jotain vikaa. Ja se on vieläpä halvempaa!
Edelleenkään ei harmita, että käytin lokakuussa Punton Autoasin huollossa. Toki se maksoi yli neljäsataa, mutta kyllä siihen vaihdettiinkin kasa osia ja muutama tonkallinen nesteitä.
torstai 22. joulukuuta 2011
Lentokonebongausta
Aamulla oli pikkupakkanen ja Punto lähti iloisesti käyntiin. Vapaapäivä. Ja suurin osa jouluvalmisteluista jo suoritettu. Päätin lähteä harrastamaan valokuvausta. Kuvauskohteena oli nuo joka pojan suosikkikohteet, ilmojen valtiaat, eli lentokoneet. Lentokoneita löytyy tietenkin Helsinki-Vantaan tuntumasta.
Ajelin Kehä 3:sta itään. Nopeusrajoitus vaihteli tiuhaan tietöiden takia 50 km/h:sta kahdeksaankymppiin. Kait ne siellä korjaavat jotain kaistoja. Ainakin useita kielletty ajosuunta -merkkejä olivat työmiehet pystytelleet. Ja oli matkalla tietenkin yksi peltipoliisikin, mutta en saanut kameraa välähtämään. Sen verran rauhallista menoa tuo Punton 40 kW:n moottorilla ajaminen yleensä onkin, että eipä sitä ylinopeutta tule juuri koskaan ajeltua.
Tiukasta ysikympin mutkan apexista Tuupakan kohdalla ei myöskään tarvinnut huolehtia, sillä ajoin täysperävaunurekan perässä, joka körötti mutkan kahtakymppiä. Punto eteni tuolloin lähes tyhjäkäynnillä. Tyhjäkäynnin rpm-lukemaa voin vain arvailla, koska Puntossani ei ole kierroslukumittaria.
Lentoaseman liepeille saavuttuani jätin Punton tien varteen ja kiipesin kalliolle, jossa olin pari kertaa aikaisemminkin käynyt kuvaamassa. Oli hieno ilma, joskin sumuinen ja aavemainen. Mutta sain pari kivaa valokuvaa auringosta, joka lymyili pilvien ja muiden vesihöyryjohdannaisten takana. Hyvät lentokonekuvat jäivät kovan sumun vuoksi haaveeksi.
Ajelin Kehä 3:sta itään. Nopeusrajoitus vaihteli tiuhaan tietöiden takia 50 km/h:sta kahdeksaankymppiin. Kait ne siellä korjaavat jotain kaistoja. Ainakin useita kielletty ajosuunta -merkkejä olivat työmiehet pystytelleet. Ja oli matkalla tietenkin yksi peltipoliisikin, mutta en saanut kameraa välähtämään. Sen verran rauhallista menoa tuo Punton 40 kW:n moottorilla ajaminen yleensä onkin, että eipä sitä ylinopeutta tule juuri koskaan ajeltua.
Tiukasta ysikympin mutkan apexista Tuupakan kohdalla ei myöskään tarvinnut huolehtia, sillä ajoin täysperävaunurekan perässä, joka körötti mutkan kahtakymppiä. Punto eteni tuolloin lähes tyhjäkäynnillä. Tyhjäkäynnin rpm-lukemaa voin vain arvailla, koska Puntossani ei ole kierroslukumittaria.
Lentoaseman liepeille saavuttuani jätin Punton tien varteen ja kiipesin kalliolle, jossa olin pari kertaa aikaisemminkin käynyt kuvaamassa. Oli hieno ilma, joskin sumuinen ja aavemainen. Mutta sain pari kivaa valokuvaa auringosta, joka lymyili pilvien ja muiden vesihöyryjohdannaisten takana. Hyvät lentokonekuvat jäivät kovan sumun vuoksi haaveeksi.
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Joulupukki
Tapasin joulupukin Konalan K-kaupassa. Pukilla oli mukanaan pieni kori, josta hän tarjosi Fazerin paperikarkkeja. Kiitin, ja otin yhden Sinisen. Pukki kysyi minulta, että onkos kaikki jouluostokset jo suoritettu, johon vastasin myöntävästi. Sitten hän kysyi, että meinaanko kinkkua vielä hankkia, johon vastasin kieltävästi. "Porkkanalaatikolla ajattelit sitten mennä?", kysyi pukki, johon vastasin "Kyl."
Toivotimme vielä toisillemme hyvää joulua ja lähdin kauppakasseineni parkkipaikalle etsimään Puntoa.
Paljon mukavampi oli tuo joulupukki kuin Elixian myyjät, joihin myös kauppareissullani törmäsin. He vain halusivat rahojani, mutta pukki ei halunnut minulta mitään.
Joulumuistio kaikille joulupukeiksi aikoville (tietenkin autoileville):
- tarjoa karkkia
- hymyile
- älä myy kuntosalijäsenyyttä
- näytä vähintään 70-vuotiaalta, mutta hauskalta ja hyväkuntoiselta äijältä
Toivotimme vielä toisillemme hyvää joulua ja lähdin kauppakasseineni parkkipaikalle etsimään Puntoa.
Paljon mukavampi oli tuo joulupukki kuin Elixian myyjät, joihin myös kauppareissullani törmäsin. He vain halusivat rahojani, mutta pukki ei halunnut minulta mitään.
Joulumuistio kaikille joulupukeiksi aikoville (tietenkin autoileville):
- tarjoa karkkia
- hymyile
- älä myy kuntosalijäsenyyttä
- näytä vähintään 70-vuotiaalta, mutta hauskalta ja hyväkuntoiselta äijältä
maanantai 19. joulukuuta 2011
Huurua
Ajelin tänään pääkaupunkiseudulla oikein urakalla. Kävin Helsingin keskustasta Levykauppa Äxästä ja Espoosta Arimanilta leffoja. Sitten kun olin jo Espoossa asti, päätin ajella Kirkkonummelle moikkaamaan vanhempia ja huoltamaan moottoripyörää.
Ajelujani leimasi tällä kertaa ikkunoiden huurtuminen. Nyt on joulukuu, mutta ulkona sataa lumen sijasta vettä. Ja on itseasiassa satanut jo pari päivää putkeen.
Kun lähden märällä ilmalla Puntolla liikkeelle, ovat ikkunat yleensä sisältäpäin kirkkaat. Mutta jo muutaman minuutin ajon jälkeen alkavat kaikki ikkunat olla niin huurussa, että se vaikuttaa muun liikenteen tarkkailuun. Puhaltimet toki toimivat, mutta vain vähän hitaanlaisesti.
Mistähän se kosteus sitten tulee? Jos tavallisen kuiva ihminen astuu autoon ja lähtee ajamaan, niin eihän yksi henkilö kovin paljon pintakosteutta tuo mukanaan. Tietenkin jos hiukset ovat märät, niin sitten tuo ja rutkasti. Mutta tänään ei ollut. Kai se kosteus on sitten vain perus auton sisällä olevaa ilmankosteutta ja hengityksestäni tulevaa kosteutta. Ja toki ne pari vesipisaraa tulevat mukana, jotka ovat ehtineet sataa harteille matkalla kotoa parkkipaikalle.
Toki ne ikkunat lopulta kirkastuvat, jahka ajan vähän pidemmän matkan. Länsiväylällä matkalla Kirkkonummelle olivat jo kaikki etuikkunat täysin kirkkaat.
Eikä tarvitse pelätä nyt liikenteessä vihreää sokeaa Puntoa. On minulla huurun varalle mikrokuituliina, jolla pyyhkäisen itselleni silmäreiät kun pahin kosteusaalto yllättää. Ja pysyvätpähän ikkunat puhtaina muusta liasta kun niitä koko ajan mikrokuidulla pyyhkii.
Ajelujani leimasi tällä kertaa ikkunoiden huurtuminen. Nyt on joulukuu, mutta ulkona sataa lumen sijasta vettä. Ja on itseasiassa satanut jo pari päivää putkeen.
Kun lähden märällä ilmalla Puntolla liikkeelle, ovat ikkunat yleensä sisältäpäin kirkkaat. Mutta jo muutaman minuutin ajon jälkeen alkavat kaikki ikkunat olla niin huurussa, että se vaikuttaa muun liikenteen tarkkailuun. Puhaltimet toki toimivat, mutta vain vähän hitaanlaisesti.
Mistähän se kosteus sitten tulee? Jos tavallisen kuiva ihminen astuu autoon ja lähtee ajamaan, niin eihän yksi henkilö kovin paljon pintakosteutta tuo mukanaan. Tietenkin jos hiukset ovat märät, niin sitten tuo ja rutkasti. Mutta tänään ei ollut. Kai se kosteus on sitten vain perus auton sisällä olevaa ilmankosteutta ja hengityksestäni tulevaa kosteutta. Ja toki ne pari vesipisaraa tulevat mukana, jotka ovat ehtineet sataa harteille matkalla kotoa parkkipaikalle.
Toki ne ikkunat lopulta kirkastuvat, jahka ajan vähän pidemmän matkan. Länsiväylällä matkalla Kirkkonummelle olivat jo kaikki etuikkunat täysin kirkkaat.
Eikä tarvitse pelätä nyt liikenteessä vihreää sokeaa Puntoa. On minulla huurun varalle mikrokuituliina, jolla pyyhkäisen itselleni silmäreiät kun pahin kosteusaalto yllättää. Ja pysyvätpähän ikkunat puhtaina muusta liasta kun niitä koko ajan mikrokuidulla pyyhkii.
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Etsitään: säännöllinen ajelukohde Puntolle
Tulin äsken kotipihaan kauppareissulta ja Punton mittari pyorähti parkkipaikalla lukemaan 82 500 km. Olen siis omistanut auton tasan kahdentuhannen kilometrin ajan.
Kilometrimäärä vastaisi edestakaista matkaa kotoani Vantaalta Sodankylään. Tai toisaalta se vastaisi yhdensuuntaista reissua Vantaalta Tornion kautta Linköpingiin. Tai minun tapauksessani se vastaa kahden kuukauden työmatka-autoilua Kehä 3:n sisäpuolella.
Ehkä joku huomasikin, että tietty kotimainen reality-ohjelma päättyi viime sunnuntaina. Kohdallani tämä tarkoitti sitä, että statukseni muuttui työssäkäyvästä opiskelijasta pelkäksi opiskelijaksi. Autoiluun tämä liitty siten, että minulla ei ole enää säännölistä reissukohdetta Puntolleni.
Mihin nyt sitten ajelen?
Koulu jatkuu tammikuussa. Mutta sinne en mene autolla. Kyllä Itä-Pasilasta löytyy runsaasti parkkipaikkoja, mutta ne ovat tietyn Messukeskus-nimisen paikan maksullisia asiakaspaikkoja. Ilmaista kätevää parkkipaikkaa on alueelta turha etsiä. Kouluun menen siis julkisilla.
Punton myymistä en toistaiseksi vakavasti harkitse. Kuten jo aikaisemmin todettu, kaikki on kunnossa ja vuotuiset kiinteät kustannukset olen jo maksanut.
Odottelen rauhassa ja katson mitä tuleman pitää. Talvikaan ei näytä vielä kunnolla alkaneen ja parhaimmat talviautoilustoorit ehkä vielä antavat odottaa itseään.
Kilometrimäärä vastaisi edestakaista matkaa kotoani Vantaalta Sodankylään. Tai toisaalta se vastaisi yhdensuuntaista reissua Vantaalta Tornion kautta Linköpingiin. Tai minun tapauksessani se vastaa kahden kuukauden työmatka-autoilua Kehä 3:n sisäpuolella.
Ehkä joku huomasikin, että tietty kotimainen reality-ohjelma päättyi viime sunnuntaina. Kohdallani tämä tarkoitti sitä, että statukseni muuttui työssäkäyvästä opiskelijasta pelkäksi opiskelijaksi. Autoiluun tämä liitty siten, että minulla ei ole enää säännölistä reissukohdetta Puntolleni.
Mihin nyt sitten ajelen?
Koulu jatkuu tammikuussa. Mutta sinne en mene autolla. Kyllä Itä-Pasilasta löytyy runsaasti parkkipaikkoja, mutta ne ovat tietyn Messukeskus-nimisen paikan maksullisia asiakaspaikkoja. Ilmaista kätevää parkkipaikkaa on alueelta turha etsiä. Kouluun menen siis julkisilla.
Punton myymistä en toistaiseksi vakavasti harkitse. Kuten jo aikaisemmin todettu, kaikki on kunnossa ja vuotuiset kiinteät kustannukset olen jo maksanut.
Odottelen rauhassa ja katson mitä tuleman pitää. Talvikaan ei näytä vielä kunnolla alkaneen ja parhaimmat talviautoilustoorit ehkä vielä antavat odottaa itseään.
perjantai 9. joulukuuta 2011
Talvimyrsky
Eilen oli talvimyrsky. Yhdistettynä sanat talvi ja myrsky kuulostivat talviautoilijjan kannalta joltain todella pahalta.
Säätiedotuksessa ennustettiin, että lumisade alkaisi kello 14. Jännitimme työkavereiden kanssa, että kuinkahan tarkasti tämä lumisateen alkaminen voidaan ennustaa ja tarkkailimme silmä kovana ulkokameroiden monitoreja.
Vähän vaille kaksi alkoi pieniä hiutaleita leijailla taivaalta ja tasan kahdelta oli lumisade hyvässä vauhdissa. Täsmällisesti ennustettu.
Kun neljältä pääsin töistä, oli Punto työpaikan parkkipaikalla kauniin valkoisen hunnun alla. Huntu sai ripeästi kyytiä kun sain puhdistusapuun kaksi työkaveriani, joille tarjosin kyydin Leppävaaraan.
Lopulta minulla ei ole talvimyrskyssä ajosta mitään dramaattista kerrottavaa. Myrsky tarkoitti eniten kovaa tuulta ja varsinainen lumen määrä jäi vähäiseksi. En siis jäänyt matkalle metrin lumikinoksen alle ja kohdannut jääkarhuja.
Eiliseen verrattuna kotimatka meni vieläpä ripeästi. Vaikka kävin Sellossa ruokaostoksilla, olin kotona Vapaalassa samaan aikaan kuin eilen. En kohdannut mitään talvimyrskyn aiheuttamaa ruuhkaa tai onnettomuuksia.
Myrskyssä Punto kulki hyvin. Sentään niin pieni kottero se ei ole, että olisin tuulen voimasta lentänyt kaistalta penkkaan. Myöskin ovet toimivat hyvin kun lämpötila oli nollan tietämissä. Moottori toimi mukisematta, niin kuin aina. Pyyhkimet toimivat. Suotta jatkan listaa eteenpäin. Kaikki siis toimii.
Niin, ja eräs Audi-mies, joka blogiani seuraa, kysyi, että kulkeeko Punto satasta. Vastaus: kyllä kulkee.
Säätiedotuksessa ennustettiin, että lumisade alkaisi kello 14. Jännitimme työkavereiden kanssa, että kuinkahan tarkasti tämä lumisateen alkaminen voidaan ennustaa ja tarkkailimme silmä kovana ulkokameroiden monitoreja.
Vähän vaille kaksi alkoi pieniä hiutaleita leijailla taivaalta ja tasan kahdelta oli lumisade hyvässä vauhdissa. Täsmällisesti ennustettu.
Kun neljältä pääsin töistä, oli Punto työpaikan parkkipaikalla kauniin valkoisen hunnun alla. Huntu sai ripeästi kyytiä kun sain puhdistusapuun kaksi työkaveriani, joille tarjosin kyydin Leppävaaraan.
Lopulta minulla ei ole talvimyrskyssä ajosta mitään dramaattista kerrottavaa. Myrsky tarkoitti eniten kovaa tuulta ja varsinainen lumen määrä jäi vähäiseksi. En siis jäänyt matkalle metrin lumikinoksen alle ja kohdannut jääkarhuja.
Eiliseen verrattuna kotimatka meni vieläpä ripeästi. Vaikka kävin Sellossa ruokaostoksilla, olin kotona Vapaalassa samaan aikaan kuin eilen. En kohdannut mitään talvimyrskyn aiheuttamaa ruuhkaa tai onnettomuuksia.
Myrskyssä Punto kulki hyvin. Sentään niin pieni kottero se ei ole, että olisin tuulen voimasta lentänyt kaistalta penkkaan. Myöskin ovet toimivat hyvin kun lämpötila oli nollan tietämissä. Moottori toimi mukisematta, niin kuin aina. Pyyhkimet toimivat. Suotta jatkan listaa eteenpäin. Kaikki siis toimii.
Niin, ja eräs Audi-mies, joka blogiani seuraa, kysyi, että kulkeeko Punto satasta. Vastaus: kyllä kulkee.
torstai 8. joulukuuta 2011
Ruuhkaa, matelua ja onnettomuus
Kuusikymmentä minuuttia Kilosta Vapaalaan! Reitti oli Turun motari, Kehä 1 ja Vihdintie.
Liikenne alkoi takkuamaan Kehä 1:n uudessa tunnelissa. Tunnelin suihkumoottorin näköiset tuulettimet olivat käytössä. Ne ilmeisesti aistivat pysähtelevän liikenteen jollakin automatiikalla ja pöhisivät käyntiin aika ajoin. Kait pakokaasuja tuulettelivat.
Kehällä vielä ajattelin, että kyse on perusruuhkasta kunnes Vihdintiellä liikenne melkein pysähtyi. Mateluvauhtia kesti koko Vihdintien Vapaalaan saakka.
Vietin aikaa kuuntelemalla radiota ja kuivattelemalla autoa. Jostain syystä Punton sisällä on aika paljon kosteutta. Kuivatustaktiikkana käytin lämppäriä ja raollaan olevaa ikkunaa. Lämppäri lämmitti ja höyryt pääsivät ulos ikkunasta.
Kai se ilma muutenkin kiertää, mutta raollaan oleva ikkuna tehosti ilmanvaihtoa.
Vihdintien ja Rajatorpantien risteyksessä liikenteen matelun syy selvisi: onnettomuus. Taas. Kyseinen risteys on kyllä yksi murheenkryyni.
Vihdintien ja Rajatorpantien risteys on yksi pääkaupunkiseudun viimeisiä pahoja tasoristeyksiä. Paikka huutaa eritasoliittymää, mutta se varmasti maksaisi ihan helvetisti. Kun äkkiä lasken, niin siinä risteää neljä kaistaa Helsingistä, neljä Vihdistä, neljä Myyrmäestä ja neljä Laaksolahdesta päin. Ja tällaisessa risteyksessä on vain liikennevalot!
Liikenne alkoi takkuamaan Kehä 1:n uudessa tunnelissa. Tunnelin suihkumoottorin näköiset tuulettimet olivat käytössä. Ne ilmeisesti aistivat pysähtelevän liikenteen jollakin automatiikalla ja pöhisivät käyntiin aika ajoin. Kait pakokaasuja tuulettelivat.
Kehällä vielä ajattelin, että kyse on perusruuhkasta kunnes Vihdintiellä liikenne melkein pysähtyi. Mateluvauhtia kesti koko Vihdintien Vapaalaan saakka.
Vietin aikaa kuuntelemalla radiota ja kuivattelemalla autoa. Jostain syystä Punton sisällä on aika paljon kosteutta. Kuivatustaktiikkana käytin lämppäriä ja raollaan olevaa ikkunaa. Lämppäri lämmitti ja höyryt pääsivät ulos ikkunasta.
Kai se ilma muutenkin kiertää, mutta raollaan oleva ikkuna tehosti ilmanvaihtoa.
Vihdintien ja Rajatorpantien risteyksessä liikenteen matelun syy selvisi: onnettomuus. Taas. Kyseinen risteys on kyllä yksi murheenkryyni.
Vihdintien ja Rajatorpantien risteys on yksi pääkaupunkiseudun viimeisiä pahoja tasoristeyksiä. Paikka huutaa eritasoliittymää, mutta se varmasti maksaisi ihan helvetisti. Kun äkkiä lasken, niin siinä risteää neljä kaistaa Helsingistä, neljä Vihdistä, neljä Myyrmäestä ja neljä Laaksolahdesta päin. Ja tällaisessa risteyksessä on vain liikennevalot!
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Kuumaa vettä
Heräsin aamulla ja katsoin lämpömittäria: -6 astetta. Prkl.
Eilen oli itsenäisyyspäivä ja vieläpä sattumalta vapaapäivä töistä. En siis ajellut Puntolla minnekään. Se ehti kokonaisen vuorokauden rauhassa jäätyä ja kuoruttua valkoiseen kiteiseen ja kovaan veteen.
Lähdin parkkipaikalle määrätietoisesti kuumavesipussi kädessä. Kokeilin piruuttain avainta parempaan lukkoon, eli apparin puoleiseen, mutta tiesinkin jo lopputuloksen: se ei todellakaan kääntynyt. Aloitin painamisen vesipussilla.
Ja tässä teille kaikille asiasta kiinnostuneille faktaa. Kuumavesipussilla saa lukon auki noin viidessätoista sekunnissa. Se on nyt testattu pari kertaa ja toimii hyvin. Siis vettä ei lirutella mihinkään; pussia vain painetaan rauhallisesti ovea vasten. Lämmön siirtyminen tulikuumasta vedestä jääkylmään lukkoon tekee työn.
Pelkkä lukon aukeaminen ei tietenkään auttanut. Tiivisteet olivat aivan jäässä. Ovenkahva on Puntossani niin heppoinen, etten viitsinyt käyttää liikaa voimaa. Tuntui, että kahva menisi rikki jos olisin vääntänyt ja vetänyt täydellä voimalla.
Aloitin sitten pussi-painannan tiivisteisiin. Painoin hetken ja vaihdoin kohtaa. Painoin ja vaihdoin. Toistin tätä kunnes olin mennyt koko oven ympäri. Kokeilin kahvaa: ovi oli vieläkin jäässä tiivisteistä.
Sitten seuraa kriittinen kohta, jota en voi suositella kaikkiin tilanteisiin. Tällä tarkoitan tietenkin veden kaatamista oven rakoon ulkoisesti. Pikkupakasella se ehkä toimii, mutta autiolla saarella kun on todella kylmä ja käytössä viimeinen kuumavesipussi, niin en voi suositella tätä taktiikkaa. Riskinä nimittäin on oven pahempi jäätyminen, koska siihen valellaan vettä.
Uhkapelini kuitenkin tuotti tällä kertaa halutun tuloksen ja ovi aukesi. Uskalsin veden kaatamiseen lähteä, koska käytössäni oli tietenkin optio, että mikäli ovi ei olisi auennut, olisin hakenut sisältä kymmenen litran ämpärillisen vettä. Sillä aukeaisi varmasti kovemmallakin pakkasella. Mutta toivottavasti siihen on joudu tänä talvena kertaakaan turvautumaan.
Veden kaatelu parkkipaikan liukastamiseksi ei ehkä lopun perin ole hyvä idea, mutta auttaa hätätilanteessa. Saapa nähdä paljonko kuumaa vettä tänä talvena parkkipaikalle lopulta kannan..
Eilen oli itsenäisyyspäivä ja vieläpä sattumalta vapaapäivä töistä. En siis ajellut Puntolla minnekään. Se ehti kokonaisen vuorokauden rauhassa jäätyä ja kuoruttua valkoiseen kiteiseen ja kovaan veteen.
Lähdin parkkipaikalle määrätietoisesti kuumavesipussi kädessä. Kokeilin piruuttain avainta parempaan lukkoon, eli apparin puoleiseen, mutta tiesinkin jo lopputuloksen: se ei todellakaan kääntynyt. Aloitin painamisen vesipussilla.
Ja tässä teille kaikille asiasta kiinnostuneille faktaa. Kuumavesipussilla saa lukon auki noin viidessätoista sekunnissa. Se on nyt testattu pari kertaa ja toimii hyvin. Siis vettä ei lirutella mihinkään; pussia vain painetaan rauhallisesti ovea vasten. Lämmön siirtyminen tulikuumasta vedestä jääkylmään lukkoon tekee työn.
Pelkkä lukon aukeaminen ei tietenkään auttanut. Tiivisteet olivat aivan jäässä. Ovenkahva on Puntossani niin heppoinen, etten viitsinyt käyttää liikaa voimaa. Tuntui, että kahva menisi rikki jos olisin vääntänyt ja vetänyt täydellä voimalla.
Aloitin sitten pussi-painannan tiivisteisiin. Painoin hetken ja vaihdoin kohtaa. Painoin ja vaihdoin. Toistin tätä kunnes olin mennyt koko oven ympäri. Kokeilin kahvaa: ovi oli vieläkin jäässä tiivisteistä.
Sitten seuraa kriittinen kohta, jota en voi suositella kaikkiin tilanteisiin. Tällä tarkoitan tietenkin veden kaatamista oven rakoon ulkoisesti. Pikkupakasella se ehkä toimii, mutta autiolla saarella kun on todella kylmä ja käytössä viimeinen kuumavesipussi, niin en voi suositella tätä taktiikkaa. Riskinä nimittäin on oven pahempi jäätyminen, koska siihen valellaan vettä.
Uhkapelini kuitenkin tuotti tällä kertaa halutun tuloksen ja ovi aukesi. Uskalsin veden kaatamiseen lähteä, koska käytössäni oli tietenkin optio, että mikäli ovi ei olisi auennut, olisin hakenut sisältä kymmenen litran ämpärillisen vettä. Sillä aukeaisi varmasti kovemmallakin pakkasella. Mutta toivottavasti siihen on joudu tänä talvena kertaakaan turvautumaan.
Veden kaatelu parkkipaikan liukastamiseksi ei ehkä lopun perin ole hyvä idea, mutta auttaa hätätilanteessa. Saapa nähdä paljonko kuumaa vettä tänä talvena parkkipaikalle lopulta kannan..
maanantai 5. joulukuuta 2011
Talviautoilua
Yön ajokeli töistä lähtiessä oli talvinen. Ei ihan hanget korkeat nietokset -talvinen, mutta talvinen kuitenkin. Maa oli nimittäin paikoin valkoinen. Ei sellaista enää voi syksyiseksi sanoa.
Tuli siis jonkinlainen ensilumi. En tiedä mikä on meteorologin määritelmä ensilumelle, mutta voisin nyt vaikka talviautoilijan yksinoikeudella todeta, että ensilumi on maassa.
Yllättäviä asioita:
1) Pääsin Puntoon sisälle ilman vesipusseja tai muita vippaskonsteja.
2) Renkaat pitivät lumessa ja sohjossa paremmin kuin pari päivää sitten pakkasella kun lunta ei vielä ollut.
Lyhyen talviautoilu-urani ajalta voisin summata talviautoilun haasteet jokseenkin näin:
Jokainen ajopäivä on erilainen. Pelkästään ulkona vallitseva lämpötila ei tarkoita ajokelin tai liikkeellelähdön kannalta mitään, vaan asiaan vaikuttaa lämpötila ennen ja jälkeen tarkasteluhetken sekä sademäärä ja kosteus kyseisenä aikana. Liikkeellelähtö Puntolla talvella on kuin suklaarasia: tiedät kyllä minkä konvehtipaketin olet ostanut, mutta silti jokainen pala maistuu erilaiselta, mitä pitäisi.
Tuli siis jonkinlainen ensilumi. En tiedä mikä on meteorologin määritelmä ensilumelle, mutta voisin nyt vaikka talviautoilijan yksinoikeudella todeta, että ensilumi on maassa.
Yllättäviä asioita:
1) Pääsin Puntoon sisälle ilman vesipusseja tai muita vippaskonsteja.
2) Renkaat pitivät lumessa ja sohjossa paremmin kuin pari päivää sitten pakkasella kun lunta ei vielä ollut.
Lyhyen talviautoilu-urani ajalta voisin summata talviautoilun haasteet jokseenkin näin:
Jokainen ajopäivä on erilainen. Pelkästään ulkona vallitseva lämpötila ei tarkoita ajokelin tai liikkeellelähdön kannalta mitään, vaan asiaan vaikuttaa lämpötila ennen ja jälkeen tarkasteluhetken sekä sademäärä ja kosteus kyseisenä aikana. Liikkeellelähtö Puntolla talvella on kuin suklaarasia: tiedät kyllä minkä konvehtipaketin olet ostanut, mutta silti jokainen pala maistuu erilaiselta, mitä pitäisi.
Aamun minuuttiaikataulu
Kello 09.24
Poistuin kotoa ja menin parkkipaikalle. Illalla oli satanut kovasti vettä ja yöllä oli ollut pakkasta. Punto oli jääkuoren peitossa. Kumpikaan ovi ei auennut.
Kello 09.28
Palasin ripeästi kotiin. Minulla oli kiire tenttiin, joka olisi kymmeneltä. Täytin siivousämpärin kuumalla vedellä ja otin mukaan parin litran pakastuspussin.
Kello 09.32
Palasin parkkipaikalle mukanani höyryävä ämpärillinen vettä. Katsoin kelloa. Totesin, etten ehdi suunnittelemaani 09.42 junaan Pohjois-Haagasta. Aloitin kuitenkin sulatusoperaation.
Täytin pakastuspussin tulikuumalla vedellä. Auts, olipas se kuumaa, ja kietaisin pussin suun kiinni. Viereisen teollisuushallin tupakkapaikalla mies katseli touhujani huvittuneena. Painoin pussin apparin puoleista ovea vasten siltä kohdalta, missä lukko on. Painoin parikymmentä sekuntia. Kuului pieni naksahdus kun paikallinen lämpölaajeneminen iski oveen. Vaihdoin vähän asentoa ja painoin muutaman sekunnin lisää.
Märin sormin kaivoin Punton avaimen farkkujen taskusta. Avain lukkoon - se kääntyi. Ovi auki, autoon sisälle ja moottori käyntiin.
Kello 09.35
Aloitin armottoman rapsutuksen. Kaikki lasit olivat teräksenkovan jääkerroksen peitossa.
Kello 09.40
Liikkeellä. Mietin, että tähtäänkö seuraavaan junaan Haagaan vai ajanko suoraan Pasilaan. Päädyin Haagaan. Koulun lähellä Pasilassa ei kuitenkaan olisi ollut parkkipaikkoja.
Kello 09.50
Saavuin Pohjois-Haagan juna-asemalle. Juoksin junaan, joka saapui ajallaan 09.52.
Kello 10.02
Tentissä. En juurikaan myöhästynyt. Opettaja aloitti juuri jakamaan koe-papereita.
Tentin jälkeen matkalla Pohjois-Haagan asemalta kotiin pysähdyin Konalan Motonetissä. Ostin pienen pullollisen lukkosulaa.
Poistuin kotoa ja menin parkkipaikalle. Illalla oli satanut kovasti vettä ja yöllä oli ollut pakkasta. Punto oli jääkuoren peitossa. Kumpikaan ovi ei auennut.
Kello 09.28
Palasin ripeästi kotiin. Minulla oli kiire tenttiin, joka olisi kymmeneltä. Täytin siivousämpärin kuumalla vedellä ja otin mukaan parin litran pakastuspussin.
Kello 09.32
Palasin parkkipaikalle mukanani höyryävä ämpärillinen vettä. Katsoin kelloa. Totesin, etten ehdi suunnittelemaani 09.42 junaan Pohjois-Haagasta. Aloitin kuitenkin sulatusoperaation.
Täytin pakastuspussin tulikuumalla vedellä. Auts, olipas se kuumaa, ja kietaisin pussin suun kiinni. Viereisen teollisuushallin tupakkapaikalla mies katseli touhujani huvittuneena. Painoin pussin apparin puoleista ovea vasten siltä kohdalta, missä lukko on. Painoin parikymmentä sekuntia. Kuului pieni naksahdus kun paikallinen lämpölaajeneminen iski oveen. Vaihdoin vähän asentoa ja painoin muutaman sekunnin lisää.
Märin sormin kaivoin Punton avaimen farkkujen taskusta. Avain lukkoon - se kääntyi. Ovi auki, autoon sisälle ja moottori käyntiin.
Kello 09.35
Aloitin armottoman rapsutuksen. Kaikki lasit olivat teräksenkovan jääkerroksen peitossa.
Kello 09.40
Liikkeellä. Mietin, että tähtäänkö seuraavaan junaan Haagaan vai ajanko suoraan Pasilaan. Päädyin Haagaan. Koulun lähellä Pasilassa ei kuitenkaan olisi ollut parkkipaikkoja.
Kello 09.50
Saavuin Pohjois-Haagan juna-asemalle. Juoksin junaan, joka saapui ajallaan 09.52.
Kello 10.02
Tentissä. En juurikaan myöhästynyt. Opettaja aloitti juuri jakamaan koe-papereita.
Tentin jälkeen matkalla Pohjois-Haagan asemalta kotiin pysähdyin Konalan Motonetissä. Ostin pienen pullollisen lukkosulaa.
lauantai 3. joulukuuta 2011
Pikkupakkanen
Auto oli jäässä aamulla töihin lähtiessä ja yhtä jäässä neljältä kotiin lähtiessä. Jouduin molemmilla kerroilla menemään autoon sisälle apparin puolelta - kuljettajanpuoleinen ovi kun oli niin jäässä.
Nyt muutaman kerran autoon könyttyäni apparin puolelta olen paikallistanut jäätymiskohteen. Itse kuljettajanpuoleinen ovi ei varsinaisesti ole jäässä ja tiivisteet ovat silminnähden kuivat. Ongelmana on oven lukkomekanismi. Sinne on päässyt vettä jostain tai pääsee jatkuvasti.
Tänään oli jännä pikkupakkanen ja näköjään pahin mahdollinen jäätymis-sulamis -efektin kannalta. Auto ehti juuri sulaa töihin mennessä, mutta ei kuivua. Sitten se jäätyili rauhassa kun olin töissä. Ja taas kun tulin kotipihaan, niin Punto jäi sulana, mutta märkänä parkkipaikalle. Huomenna se on taas varmasti jäässä ja pääsen könyämään kuskin pukille pelkääjän paikan puolelta.
Renkaat ovat muuten huonohkot. Tai sitten tänään oli vain erikoishuono ajokeli. Oli tosi liukasta. Aamulla kun oli vielä tosi pimeää, niin meinasin ajella rekan alle t-risteyksessä Kilossa. Oli aikainen aamu ja kait lauantain vuoksi liikennevalot eivät ollleet laisinkaan päällä vielä vähän vaille kahdeksan. No, varsinaista hätää ei ehtinyt muodostumaan, mutta Punto koki käsissäni ensimmäisen lukkojarrutuksen. Ja Jannelle vastatakseni. Ei. Puntossani ei ole ABS-jarruja.
Nyt muutaman kerran autoon könyttyäni apparin puolelta olen paikallistanut jäätymiskohteen. Itse kuljettajanpuoleinen ovi ei varsinaisesti ole jäässä ja tiivisteet ovat silminnähden kuivat. Ongelmana on oven lukkomekanismi. Sinne on päässyt vettä jostain tai pääsee jatkuvasti.
Tänään oli jännä pikkupakkanen ja näköjään pahin mahdollinen jäätymis-sulamis -efektin kannalta. Auto ehti juuri sulaa töihin mennessä, mutta ei kuivua. Sitten se jäätyili rauhassa kun olin töissä. Ja taas kun tulin kotipihaan, niin Punto jäi sulana, mutta märkänä parkkipaikalle. Huomenna se on taas varmasti jäässä ja pääsen könyämään kuskin pukille pelkääjän paikan puolelta.
Renkaat ovat muuten huonohkot. Tai sitten tänään oli vain erikoishuono ajokeli. Oli tosi liukasta. Aamulla kun oli vielä tosi pimeää, niin meinasin ajella rekan alle t-risteyksessä Kilossa. Oli aikainen aamu ja kait lauantain vuoksi liikennevalot eivät ollleet laisinkaan päällä vielä vähän vaille kahdeksan. No, varsinaista hätää ei ehtinyt muodostumaan, mutta Punto koki käsissäni ensimmäisen lukkojarrutuksen. Ja Jannelle vastatakseni. Ei. Puntossani ei ole ABS-jarruja.
tiistai 29. marraskuuta 2011
Katkonaisia ajatuksia
Yötyön väsymys. Ei ole tullut kirjoiteltua mitään pariin päivään.
Punto kuitenkin kulkee hyvin ja on käynnistynyt nätisti pakkasaamuina. Tai ei sitä pakkasta ole edes joka aamu ollut. On kuulemma lämpimin marraskuu viiteenkymmeneen vuoteen.
Viimeksi tänään näin liikenteessä moottoripyörän. Joku koettelee rajojaan ihan viimeiseen saakka. Tänään tie oli paikoin jäässä, että henkilökohtaisesti en suostuisi enää prätkän selkään.
Palkkapäivän kunniaksi maksoin parkkisakon ja ajoneuvoveron. Lisäsin parkkisakon Exceliin kohtaan vapaaehtoiset/tuunausosat. Siihen sarakkeeseen olen kirjannut kaikki ei-pakolliset menot. Eihän sitä sakkoa olisi pakko ollut ottaa.
Kävin Puntolla Kalliossa. Hain Huuto.netistä ostamani Simpsons-boksit. Kolme kautta hintaan 22 €.
Punto kuitenkin kulkee hyvin ja on käynnistynyt nätisti pakkasaamuina. Tai ei sitä pakkasta ole edes joka aamu ollut. On kuulemma lämpimin marraskuu viiteenkymmeneen vuoteen.
Viimeksi tänään näin liikenteessä moottoripyörän. Joku koettelee rajojaan ihan viimeiseen saakka. Tänään tie oli paikoin jäässä, että henkilökohtaisesti en suostuisi enää prätkän selkään.
Palkkapäivän kunniaksi maksoin parkkisakon ja ajoneuvoveron. Lisäsin parkkisakon Exceliin kohtaan vapaaehtoiset/tuunausosat. Siihen sarakkeeseen olen kirjannut kaikki ei-pakolliset menot. Eihän sitä sakkoa olisi pakko ollut ottaa.
Kävin Puntolla Kalliossa. Hain Huuto.netistä ostamani Simpsons-boksit. Kolme kautta hintaan 22 €.
torstai 24. marraskuuta 2011
Punto on kunnossa. Myydään Punto?
Oli vapaapäivä ja harrastin autonkorjausta. Kyseessä oli tällä kertaa rikkinäinen akkukenkä.
En tiedä kuinka tarpeellinen akkukengän vaihto oli, koska Punto toimi ihan hyvin rikkinäiselläkin kengällä. Se yksi aamu viime viikolla kun en päässyt liikkeelle, oli ainoa kerta kun rikkinäisestä kengästä oli mitään haittaa. Ja silläkin kerralla olisin heti päässyt liikenteeseen jos olisin vain tiennyt mitä tehdä. Rikkinäinen kenkä pysyi hyvin paikallaan kunhan sen kiristin.
Toisaalta, kun akkukenkä on nyt vaihdettu, on Punto täydellisesti iskussa. Se on katsastettu ja täysin toimiva menopeli. Määräaikaishuolto on suoritettu ja seuraavaan huoltoon on matkaa kahdeksantuhatta kilometriä.
Aloitin pitämään Excel-taulukkoa Punton kustannuksista heti kun olin autokaupat tehnyt. Tällä hetkellä tilanne on seuraava:
Ajettu: 1300 km
Tankattu polttoainetta: 131 l
Kaikki auton omistamiseen liittyvät kulut yhteensä: 1637 €
Kustannukset per ajettu kilometri: 1,3 €
Tankki tosin on juuri nyt lähes täynnä jos joku ehti jo miettimään vähäisiä kilometrejä tuolla polttoainemäärällä..
No nyt kysyn taas itseltäni, harmittaako? Minun ei olisi ollut pakko ostaa autoa ja olisin tuolla hinnalla saanut jo monta bussilippua, tuulitakkia ja vaikka uuden polkupyörän, millä ajella.
Ei harmita vieläkään. Ja tuo hintahan sisältää paljon kiinteitä kuluja, kuten vakuutuksen, joka riittää pitkälle ensi kevääseen.
Toisaalta. Määräaikainen työsuhteeni Kilossa tosi-tv:n parissa loppuu parin viikon päästä. Mihin sitten tarvitsen autoa? Jatkan näillä näkymin opiskelua keväällä ja kouluni sijaitsee Pasilassa. Sinne on vähän nihkeä autolla ajella kun parkkipaikkoja ei siellä käytännössä ole.
En tiedä kuinka tarpeellinen akkukengän vaihto oli, koska Punto toimi ihan hyvin rikkinäiselläkin kengällä. Se yksi aamu viime viikolla kun en päässyt liikkeelle, oli ainoa kerta kun rikkinäisestä kengästä oli mitään haittaa. Ja silläkin kerralla olisin heti päässyt liikenteeseen jos olisin vain tiennyt mitä tehdä. Rikkinäinen kenkä pysyi hyvin paikallaan kunhan sen kiristin.
Toisaalta, kun akkukenkä on nyt vaihdettu, on Punto täydellisesti iskussa. Se on katsastettu ja täysin toimiva menopeli. Määräaikaishuolto on suoritettu ja seuraavaan huoltoon on matkaa kahdeksantuhatta kilometriä.
Aloitin pitämään Excel-taulukkoa Punton kustannuksista heti kun olin autokaupat tehnyt. Tällä hetkellä tilanne on seuraava:
Ajettu: 1300 km
Tankattu polttoainetta: 131 l
Kaikki auton omistamiseen liittyvät kulut yhteensä: 1637 €
Kustannukset per ajettu kilometri: 1,3 €
Tankki tosin on juuri nyt lähes täynnä jos joku ehti jo miettimään vähäisiä kilometrejä tuolla polttoainemäärällä..
No nyt kysyn taas itseltäni, harmittaako? Minun ei olisi ollut pakko ostaa autoa ja olisin tuolla hinnalla saanut jo monta bussilippua, tuulitakkia ja vaikka uuden polkupyörän, millä ajella.
Ei harmita vieläkään. Ja tuo hintahan sisältää paljon kiinteitä kuluja, kuten vakuutuksen, joka riittää pitkälle ensi kevääseen.
Toisaalta. Määräaikainen työsuhteeni Kilossa tosi-tv:n parissa loppuu parin viikon päästä. Mihin sitten tarvitsen autoa? Jatkan näillä näkymin opiskelua keväällä ja kouluni sijaitsee Pasilassa. Sinne on vähän nihkeä autolla ajella kun parkkipaikkoja ei siellä käytännössä ole.
tiistai 22. marraskuuta 2011
Katsastus läpi!
Parkkisakkoepisodista toivuttani lähdin kostoksi saastuttamaan luontoa ja ajelin vain ykkös- ja kakkosvaihteella. No ei vais. Uusintakatsastuksen vuoksi konetta vähän huudatin.
Huvittavaa tämä Suomen katsastusbyrokratia.. Viimeksi katsastusasemalla kun Punto sai hylsyn, oli toimistovirkailijan kommentti minulle, että "auto pitää korjata". No miten autoja korjataan, että päästölukemat alenevat?
Päästölukemat korjataan päästelemällä. Eli huudatin Punton konetta Kilon sakkoparkkikselta Konalan katsastusasemalle putki punasena ajaen pienillä vaihteilla koko matkan. Lopputulos: Puntoni HC-päästöarvo oli kuumalla koneella 12. Kylmällä koneella pari viikkoa sitten se oli 118. Vika korjattu.
Köyhdyin tästä uusintapäästelystä 19,50 €. Mutta nyt Puntollani onkin puhtaat paperit ja yli vuosi aikaa seuraavaan katsastukseen.
Seuraavan määräaikaiskatsastuksen aikaväli on 1.10.2012 - 1.2.2013. Nyt on piiitkä leima, kuten käytettyjen autojen kauppiaat asian esittävät..
Huvittavaa tämä Suomen katsastusbyrokratia.. Viimeksi katsastusasemalla kun Punto sai hylsyn, oli toimistovirkailijan kommentti minulle, että "auto pitää korjata". No miten autoja korjataan, että päästölukemat alenevat?
Päästölukemat korjataan päästelemällä. Eli huudatin Punton konetta Kilon sakkoparkkikselta Konalan katsastusasemalle putki punasena ajaen pienillä vaihteilla koko matkan. Lopputulos: Puntoni HC-päästöarvo oli kuumalla koneella 12. Kylmällä koneella pari viikkoa sitten se oli 118. Vika korjattu.
Köyhdyin tästä uusintapäästelystä 19,50 €. Mutta nyt Puntollani onkin puhtaat paperit ja yli vuosi aikaa seuraavaan katsastukseen.
Seuraavan määräaikaiskatsastuksen aikaväli on 1.10.2012 - 1.2.2013. Nyt on piiitkä leima, kuten käytettyjen autojen kauppiaat asian esittävät..
Neljänkympin bileet Kilossa
Punton tuulilasin pyyhkijänsulan alla odotti yllätys: yksityisoikeudellinen valvontamaksu. Tämä tarkoittaa kansankielellä parkkisakkoa.
Ensimmäiset tuntemukset: tässä täytyy olla jokin virhe. Enhän minä voi saada parkkisakkoa.
Siinä se kuitenkin oli Puntoni tuulilasissa.
Tuli jotenkin petetty olo. Sain sakot entisen kotitaloni parkkipaikalla Kilossa. Olin jättänyt Punton parkkiruutuun, jossa oli kiekolla neljän tunnin pysäköinti. Meillä oli duuniporukan kanssa illanistujaiset ja sattumalta työkaverini Einari oli hiljattain muuttanut samaan taloyhtiöön, jossa vielä vuosi sitten asuin.
Nyt alkaa selittelyt, miksi onnistuin sakot saamaan.
Kun asuin Kilossa, ei kyseisessä Hoasin taloyhtiössä ollut mitään kiekkopaikkoja. Oli vain parkkipaikka, jossa oli vieraspaikkoja. Tällaiselle vieraspaikalle jätin sitten Puntoni.
Jep. Olisihan minun pitänyt muistaa käydä kääntämässä kiekkoa. Mutta kun oli niin hauskaa työkavereiden kanssa, että tällainen pieni asia saattaa päästä unohtumaan.
Ja piru, että vitutti kun sakon huomasin. Se oli kirjoitettu kello 21.45 ja kymmenestä eteenpäin olisi ollut vapaata pysäköintiaikaa.
Oma moka. Eihän siitä pääse mihinkään. Firma, joka rahojani haluaa, on nimeltään Q-Park Services Oy. Mitenhän nämä asiat nyt menivät yksityisten pysäköinninvalvontafirmojen kanssa.. Paljonhan niistä on kirjoiteltu, mutta en ennen tätä päivää ollut asiasta kovin kiinnostunut ja en muista, mitä on ennakkotapauksissa käynyt jos laskun jättää maksamatta. Kait sen sitten vaan maksan.
Lisäsuolan tähän asiaan teki tosiaan se, että kyseessä oli oma entinen kotiparkkipaikka. Ja nyt se parkkipaikka petti minut. Tuli sama fiilis kuin joku sukulainen olisi lyönyt turpaan. Välit menivät kyllä nyt poikki. En ole enää tervetullut.
Ensimmäiset tuntemukset: tässä täytyy olla jokin virhe. Enhän minä voi saada parkkisakkoa.
Siinä se kuitenkin oli Puntoni tuulilasissa.
Tuli jotenkin petetty olo. Sain sakot entisen kotitaloni parkkipaikalla Kilossa. Olin jättänyt Punton parkkiruutuun, jossa oli kiekolla neljän tunnin pysäköinti. Meillä oli duuniporukan kanssa illanistujaiset ja sattumalta työkaverini Einari oli hiljattain muuttanut samaan taloyhtiöön, jossa vielä vuosi sitten asuin.
Nyt alkaa selittelyt, miksi onnistuin sakot saamaan.
Kun asuin Kilossa, ei kyseisessä Hoasin taloyhtiössä ollut mitään kiekkopaikkoja. Oli vain parkkipaikka, jossa oli vieraspaikkoja. Tällaiselle vieraspaikalle jätin sitten Puntoni.
Jep. Olisihan minun pitänyt muistaa käydä kääntämässä kiekkoa. Mutta kun oli niin hauskaa työkavereiden kanssa, että tällainen pieni asia saattaa päästä unohtumaan.
Ja piru, että vitutti kun sakon huomasin. Se oli kirjoitettu kello 21.45 ja kymmenestä eteenpäin olisi ollut vapaata pysäköintiaikaa.
Oma moka. Eihän siitä pääse mihinkään. Firma, joka rahojani haluaa, on nimeltään Q-Park Services Oy. Mitenhän nämä asiat nyt menivät yksityisten pysäköinninvalvontafirmojen kanssa.. Paljonhan niistä on kirjoiteltu, mutta en ennen tätä päivää ollut asiasta kovin kiinnostunut ja en muista, mitä on ennakkotapauksissa käynyt jos laskun jättää maksamatta. Kait sen sitten vaan maksan.
Lisäsuolan tähän asiaan teki tosiaan se, että kyseessä oli oma entinen kotiparkkipaikka. Ja nyt se parkkipaikka petti minut. Tuli sama fiilis kuin joku sukulainen olisi lyönyt turpaan. Välit menivät kyllä nyt poikki. En ole enää tervetullut.
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Talvi tuli ja lähdimme Lintsille
Oli vapaapäivä ja kävimme Marjon kanssa syömässä Weeruskassa ja katsomassa Luolamies -teatteriesityksen Linnanmäen Peacockissa. Martti Suosalo veti monologin miesten ja naisten eroavaisuuksista.
Niin, sitten autoiluun - menimme tietenkin Puntolla.
Autoilu on parhaimmillaan ihan pirun kätevää. Löysimme ilmaisen 24 h -parkkipaikan Tivolitieltä ihan Lintsin läheltä. Eikä Lintsin maksullinen pysäköintikään olisi maksanut kuin euron tunti.
Tivolitieltä kävelimme ravintola Weeruskaan syömään. Ruuan kanssa tilasin kivennäisvettä - olinhan kuski.
Esityksen jälkeen Lintsiltä kesti ajaa vain 20 minuuttia kotiin Vapaalaan! Siinä ajassa emme olisi olleet vielä edes bussissa.
Autoilun hyviä puolia tänään: nopeus, vaivattomuus ja riippumattomuus. Huonoja puolia: en voinut juoda olutta ruuan kanssa. No, onko tuo sitten edes huono puoli? Ei sitä kaljaa aina tarvitse juoda.
Jos ruoditaan vielä kustannuksia tältä päivältä verraten autoilua tai julkisia, niin autoilu oli halvempaa. Kahdelta aikuiselta seutulippu edestakaisin olisi maksanut 16 €. Ja sitten olisin juonut ravintolassa tuopin. Ja mahdollisesti myös väliajalla.
Kyllä autoilu pääkaupunkiseudulla varmaan loppujen lopuksi on kalliimpaa kuin julkisilla matkustaminen. Mutta jos ruotii arjen valintoja yhden päivän aikajänteellä, voittaa yksityisautoilu aina. Kun sen auton kerran on pihaan hommannut, niin sitten sillä myös kannattaa ajaa. Kiinteät kustannukset, eli ajoneuvovero ja liikennevakuutus kun eivät perustu siihen ajanko autolla kerran viikossa vai joka päivä.
Niin, sitten autoiluun - menimme tietenkin Puntolla.
Autoilu on parhaimmillaan ihan pirun kätevää. Löysimme ilmaisen 24 h -parkkipaikan Tivolitieltä ihan Lintsin läheltä. Eikä Lintsin maksullinen pysäköintikään olisi maksanut kuin euron tunti.
Tivolitieltä kävelimme ravintola Weeruskaan syömään. Ruuan kanssa tilasin kivennäisvettä - olinhan kuski.
Esityksen jälkeen Lintsiltä kesti ajaa vain 20 minuuttia kotiin Vapaalaan! Siinä ajassa emme olisi olleet vielä edes bussissa.
Autoilun hyviä puolia tänään: nopeus, vaivattomuus ja riippumattomuus. Huonoja puolia: en voinut juoda olutta ruuan kanssa. No, onko tuo sitten edes huono puoli? Ei sitä kaljaa aina tarvitse juoda.
Jos ruoditaan vielä kustannuksia tältä päivältä verraten autoilua tai julkisia, niin autoilu oli halvempaa. Kahdelta aikuiselta seutulippu edestakaisin olisi maksanut 16 €. Ja sitten olisin juonut ravintolassa tuopin. Ja mahdollisesti myös väliajalla.
Kyllä autoilu pääkaupunkiseudulla varmaan loppujen lopuksi on kalliimpaa kuin julkisilla matkustaminen. Mutta jos ruotii arjen valintoja yhden päivän aikajänteellä, voittaa yksityisautoilu aina. Kun sen auton kerran on pihaan hommannut, niin sitten sillä myös kannattaa ajaa. Kiinteät kustannukset, eli ajoneuvovero ja liikennevakuutus kun eivät perustu siihen ajanko autolla kerran viikossa vai joka päivä.
Ovi jäässä
Puoliltaöin oli pikkupakkanen ja töistä lähtiessäni Punto oli kauttaaltaan jäähuurun peitossa. Yllätyin kun kuljettajanpuoleinen ovi oli niin jäässä, että en päässyt siitä sisään. Toinen ovi kuitenkin aukesi mukisematta ja Punto lähti iloisesti käyntiin.
Hengailin hetken parkkipaikalla kun Punto lämpeni ja juttelin niitä näitä talviautoilusta kamera-Arskan kanssa. Hänen Corollansakin oli ohuen jääkuoren peitossa.
Rapsuttelin lasit jääraapalla ja pikkuhiljaa Punto lämpeni sen verran, että etulasi alkoi sulaa itsestäänkin. Kömmin kuskinpaikalle apparin puolelta. Sain kuskin puolen oven rusautettua auki duunipaikan portilla kun minun tarvitsi nousta autosta ulos avatakseni portin.
Arska suositteli, että kannattaa ostaa lukkosulaa. Täytyypä laittaa se ostoslistalle.
Hengailin hetken parkkipaikalla kun Punto lämpeni ja juttelin niitä näitä talviautoilusta kamera-Arskan kanssa. Hänen Corollansakin oli ohuen jääkuoren peitossa.
Rapsuttelin lasit jääraapalla ja pikkuhiljaa Punto lämpeni sen verran, että etulasi alkoi sulaa itsestäänkin. Kömmin kuskinpaikalle apparin puolelta. Sain kuskin puolen oven rusautettua auki duunipaikan portilla kun minun tarvitsi nousta autosta ulos avatakseni portin.
Arska suositteli, että kannattaa ostaa lukkosulaa. Täytyypä laittaa se ostoslistalle.
lauantai 19. marraskuuta 2011
Renkaat vaihdettu
Ajelin Kirkkonummelle ja suoritin vanteiden kunnostuksen ja renkaiden vaihdon loppuun.
Koko vanneprojekti oli täysin kosmeettinen ja en oleta maalailuni estävän sitä vääjäämätöntä tosiseikkaa, että vanteet ovat huonossa kunnossa ja ne ruostuvat. Lopputulos on kuitenkin ulkonäöllisesti niin paljon parempi kuin lähtötilanne, että en harmittele käytettyjä työtunteja. Eiköhän vanteet siisteinä nyt yhden talven pysy.
Kovin suurta eroa en ajossa havainnut kesä- ja talvirenkaiden välillä. Saapa nähdä miten pyörät purevat sitten lumeen ja jäähän. Ne ovat renkaiden mittapuulla ikivanhat - tietääkseni alkuperäiset talvikiekot vuodelta 1999. Selailin Punton ohjekirjaa ja se suositteli vakavasti harkitsemaan renkaiden vaihtoa viimeistään kuuden vuoden välein, koska kumi kovettuu vaikka sillä ei ajaisikaan. Vaikka talvirenkaissani nyt onkin periaatteessa tarpeeksi uraa, eivät ne hyvät renkaat silti ole.
Tästä kuitenkin alkaa virallisesti blogini talviautoilun osuus. Alla on lailliset, joskin huonot, talvirenkaat ja huomiseksi on luvattu Etelä-Suomeenkin lumisadetta. Mutta Puntoni on iskussa ja lähden talven haasteisiin luottavaisin mielin.
Pari pikkuasiaa täytyy vielä hoitaa, jotka ovat päästömittaus ja akkukengän vaihto. Toivottavasti sen jälkeen ei tulisi hetkeen mitään yllätyksiä, niin pääsisin kirjoittamaan vaikka itse ajamisesta.
Koko vanneprojekti oli täysin kosmeettinen ja en oleta maalailuni estävän sitä vääjäämätöntä tosiseikkaa, että vanteet ovat huonossa kunnossa ja ne ruostuvat. Lopputulos on kuitenkin ulkonäöllisesti niin paljon parempi kuin lähtötilanne, että en harmittele käytettyjä työtunteja. Eiköhän vanteet siisteinä nyt yhden talven pysy.
Kovin suurta eroa en ajossa havainnut kesä- ja talvirenkaiden välillä. Saapa nähdä miten pyörät purevat sitten lumeen ja jäähän. Ne ovat renkaiden mittapuulla ikivanhat - tietääkseni alkuperäiset talvikiekot vuodelta 1999. Selailin Punton ohjekirjaa ja se suositteli vakavasti harkitsemaan renkaiden vaihtoa viimeistään kuuden vuoden välein, koska kumi kovettuu vaikka sillä ei ajaisikaan. Vaikka talvirenkaissani nyt onkin periaatteessa tarpeeksi uraa, eivät ne hyvät renkaat silti ole.
Tästä kuitenkin alkaa virallisesti blogini talviautoilun osuus. Alla on lailliset, joskin huonot, talvirenkaat ja huomiseksi on luvattu Etelä-Suomeenkin lumisadetta. Mutta Puntoni on iskussa ja lähden talven haasteisiin luottavaisin mielin.
Pari pikkuasiaa täytyy vielä hoitaa, jotka ovat päästömittaus ja akkukengän vaihto. Toivottavasti sen jälkeen ei tulisi hetkeen mitään yllätyksiä, niin pääsisin kirjoittamaan vaikka itse ajamisesta.
torstai 17. marraskuuta 2011
Kansalaisaktivismia
Aamulla herättyäni ajattelin eilen lähettämääni palautepostia Korsisaari-yhtiöille. Mietin, että esitinkö asiani oikein. En usko asioiden eteenpäinviemisessä poliisilla uhkailuun tai liioitteluun, mutta mietin silti, että kerroinko tapahtumat liian lepsusti.
Aamukahvin ohessa tarkistin sähköpostini. Yllätyin positiivisesti kun Korsisaari-yhtiöiltä oli ajojärjestelijä-Harrilta tullut viesti. Hän kiitti palautteesta ja kertoi puhutelleensa kyseisen bussin kuljettajaa. Harri oli kertonut kuljettajalle kuinka toimitaan pysäkiltä lähtiessä.
Hmm.. Hyvä juttu, että Harri otti asian puheeksi tässä vaiheessa. Toisaalta, oliko kuski ajellut tähän asti bussia tietämättä miten pysäkiltä liitytään liikenteeseen ja milloin bussilla on etuajo-oikeus?
Lopputuloksena jäin kuitenkin asiasta hyvälle mielelle. Jos olisin purrut hammasta kotona ja kiroillut itsekseni, ei asia olisi mennyt eteenpäin ja mitään muutosta olisi tapahtunut. Nyt palautteeni aiheutti sentään juttutuokion ajojärjestelijän ja kuskin kesken.
Hienoa! Yksilö voi vaikuttaa.
Aamukahvin ohessa tarkistin sähköpostini. Yllätyin positiivisesti kun Korsisaari-yhtiöiltä oli ajojärjestelijä-Harrilta tullut viesti. Hän kiitti palautteesta ja kertoi puhutelleensa kyseisen bussin kuljettajaa. Harri oli kertonut kuljettajalle kuinka toimitaan pysäkiltä lähtiessä.
Hmm.. Hyvä juttu, että Harri otti asian puheeksi tässä vaiheessa. Toisaalta, oliko kuski ajellut tähän asti bussia tietämättä miten pysäkiltä liitytään liikenteeseen ja milloin bussilla on etuajo-oikeus?
Lopputuloksena jäin kuitenkin asiasta hyvälle mielelle. Jos olisin purrut hammasta kotona ja kiroillut itsekseni, ei asia olisi mennyt eteenpäin ja mitään muutosta olisi tapahtunut. Nyt palautteeni aiheutti sentään juttutuokion ajojärjestelijän ja kuskin kesken.
Hienoa! Yksilö voi vaikuttaa.
Palaute auton 82 toiminnasta aamulla 17.11.2011
Lähetin seuraavansisältöisen viestin Korsisaaren palauteboksiin.
Auton 82 kuljettajalle ja hänen esimiehelleen:
Liikenneonnettomuudelta vältyttiin, mutta sellainen oli lähellä kaksi
kertaa kun linja-autonne rekisterinumerolla SFU-858 kiilasi eteeni
Vihdintiellä. Ajoin itse henkilöautoa.
Tapahtuma sattui tänään noin klo 07.30. Bussinne tuli Vihdintietä
Helsinkiin päin.
Ensimmäisen kerran bussi kiilasi eteeni pysäkiltä, joka on heti
Rajatorpantien risteyksen jälkeen. Jouduin jarruttamaan tilanteessa
voimakkaasti.
Toisen kerran linja-auto ei lähtenyt edes pysäkiltä vaan se kiilasi
eteeni ajettuaan suoraan Konalantien ja Vihdintien risteyksen
reunimmaista kaistaa pitkin. Kaista päättyy bussipysäkkiin, mille
bussinne ei pysähtynyt vaan kiilasi eteeni, suoraan jatkavan liikenteen
kaistalle. Tällöin jouduin taas jarruttamaan voimakkaasti ja bussi
olisi osunut autooni ellen olisi jarruttanut.
Varmasti tunnette hyvin tieliikennelain kohdat, jotka koskevat tien
antamista pysäkiltä lähtevälle linja-autolle ja minun on niitä tähän
turha kerrata. Tiellä, jolla bussi minut pysäkiltä lähtiessään
kiilasi, on 70 km/h rajoitus.
Mielestäni kyseisen autonkuljettajan esimiehelle tulisi saada tieto
tästä törttöilystä. Vaaratilanne tapahtui ja onnettomuus oli erittäin
lähellä.
Terveisin,
Puntomies
Auton 82 kuljettajalle ja hänen esimiehelleen:
Liikenneonnettomuudelta vältyttiin, mutta sellainen oli lähellä kaksi
kertaa kun linja-autonne rekisterinumerolla SFU-858 kiilasi eteeni
Vihdintiellä. Ajoin itse henkilöautoa.
Tapahtuma sattui tänään noin klo 07.30. Bussinne tuli Vihdintietä
Helsinkiin päin.
Ensimmäisen kerran bussi kiilasi eteeni pysäkiltä, joka on heti
Rajatorpantien risteyksen jälkeen. Jouduin jarruttamaan tilanteessa
voimakkaasti.
Toisen kerran linja-auto ei lähtenyt edes pysäkiltä vaan se kiilasi
eteeni ajettuaan suoraan Konalantien ja Vihdintien risteyksen
reunimmaista kaistaa pitkin. Kaista päättyy bussipysäkkiin, mille
bussinne ei pysähtynyt vaan kiilasi eteeni, suoraan jatkavan liikenteen
kaistalle. Tällöin jouduin taas jarruttamaan voimakkaasti ja bussi
olisi osunut autooni ellen olisi jarruttanut.
Varmasti tunnette hyvin tieliikennelain kohdat, jotka koskevat tien
antamista pysäkiltä lähtevälle linja-autolle ja minun on niitä tähän
turha kerrata. Tiellä, jolla bussi minut pysäkiltä lähtiessään
kiilasi, on 70 km/h rajoitus.
Mielestäni kyseisen autonkuljettajan esimiehelle tulisi saada tieto
tästä törttöilystä. Vaaratilanne tapahtui ja onnettomuus oli erittäin
lähellä.
Terveisin,
Puntomies
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Sähköoppia
Jos joku tarvitsee sulakkeen autoonsa, niin täältä löytyy! Ja löytyy varmasti sellainen, joka sopii. Ostin nimittäin Clas Ohlsonilta kaikki mahdolliset erilaiset sulakkeet. Mallit ovat midi, mini ja Bosch. Kaikkea sitä autoillessa oppii!
Päivä alkoi ikävästi kun Punto sanoi parkkiruudussa naks ja kaikki valot sammuivat. Starttikaan ei inahtanut. Voihan perkule. Marjo joutui heittämään minut töihin.
Työpäivän ajan kerroin sujuvasti työkavereille, että autostani meni sulake paskaksi ja en sen vuoksi päässyt liikkeelle omalla autolla. Tämähän ei pitänyt paikkaansa kuin siltä osin, että en päässyt liikkeelle. Ostin Clas Ohlsonin turhaan tyhjäksi sulakkeista.
En puutu tässä sen tarkemmin juna- ja bussimatkaan kotiin, mutta voin vaikka lyhyesti todeta, että meni paljon kauemmin kuin autolla.
Kotiin päästyäni ja päivällisen syötyäni lähdin sulakkeet kainalossa Punton kimppuun. Parkkihallissa oli melko pimeää ja olin varustautunut otsalampulla. Ylläni minulla oli pitkälti sama vaatekerta kuin eilisessä vanneprojektissa. Viereisiin ruutuihin saapui työpäivän jälkeen muita taloyhtiön asukkaita autoillaan. Eräässä kiiltävässä Dodgessa paikalle saapui äti ja pieni tyttölapsi.
- Mitä toi tekee, kysyi lapsi kun olin otsalampun kajossa ruuvaamassa sulakekotelon kantta auki.
- En kyllä tiedä, sanoi äiti ja he harppoivat ripeästi parkkihallin portaisiin.
Siis mitä hittoa? Elämmekö sellaisessa yltäkylläisyydessä, että hämärän näköinen otsalamppumies 90-luvun auton kimpussa konepelti ylhäällä on nykyään jotenkin harvinainen näky? No kait se sitten on. Silmäilin parkkihallin muuta autokantaa ja taitaa Puntoni olla vanhimmasta päästä. Ihme porukkaa silti. Olisi vaikka sanonut sille lapselle, että "mies korjaa autoaan".
Ja mieshän korjasi. Soitin tosin välillä pari puhelua ja sain tutuilta hyviä vinkkejä. Mutta silti, sain Puntoni käyntiin ihan itse!
Kyseessä ei ollutkaan rikkinäinen sulake vaan rikkinäinen akun navan kiinnike. Siis se metallinen osa, joka syleilee akun positiivista napaa. Se on halki. Sain kiinnikettä kuitenkin lenkkiavaimella ihan vähän kireämmälle ja se riitti. Punto käynnistyi.
Vika on silti olemassa ja rikkinäinen kiinnike kannattanee vaihtaa mahdollisimman nopeasti. Nyt kuitenkin tiedän mitä tehdä, jos sama ongelma toistuu.
Ja hyvä, että tuli tutustuttua sulakkeisiin. Puntoni sulakkeet ovat mallia midi. Lisäksi tiedän nyt missä ne sijaitsevat, miten niitä vaihdetaan ja, että minulla on niitä nyt varalla jos sellainen sattuisi palamaan.
Päivä alkoi ikävästi kun Punto sanoi parkkiruudussa naks ja kaikki valot sammuivat. Starttikaan ei inahtanut. Voihan perkule. Marjo joutui heittämään minut töihin.
Työpäivän ajan kerroin sujuvasti työkavereille, että autostani meni sulake paskaksi ja en sen vuoksi päässyt liikkeelle omalla autolla. Tämähän ei pitänyt paikkaansa kuin siltä osin, että en päässyt liikkeelle. Ostin Clas Ohlsonin turhaan tyhjäksi sulakkeista.
En puutu tässä sen tarkemmin juna- ja bussimatkaan kotiin, mutta voin vaikka lyhyesti todeta, että meni paljon kauemmin kuin autolla.
Kotiin päästyäni ja päivällisen syötyäni lähdin sulakkeet kainalossa Punton kimppuun. Parkkihallissa oli melko pimeää ja olin varustautunut otsalampulla. Ylläni minulla oli pitkälti sama vaatekerta kuin eilisessä vanneprojektissa. Viereisiin ruutuihin saapui työpäivän jälkeen muita taloyhtiön asukkaita autoillaan. Eräässä kiiltävässä Dodgessa paikalle saapui äti ja pieni tyttölapsi.
- Mitä toi tekee, kysyi lapsi kun olin otsalampun kajossa ruuvaamassa sulakekotelon kantta auki.
- En kyllä tiedä, sanoi äiti ja he harppoivat ripeästi parkkihallin portaisiin.
Siis mitä hittoa? Elämmekö sellaisessa yltäkylläisyydessä, että hämärän näköinen otsalamppumies 90-luvun auton kimpussa konepelti ylhäällä on nykyään jotenkin harvinainen näky? No kait se sitten on. Silmäilin parkkihallin muuta autokantaa ja taitaa Puntoni olla vanhimmasta päästä. Ihme porukkaa silti. Olisi vaikka sanonut sille lapselle, että "mies korjaa autoaan".
Ja mieshän korjasi. Soitin tosin välillä pari puhelua ja sain tutuilta hyviä vinkkejä. Mutta silti, sain Puntoni käyntiin ihan itse!
Kyseessä ei ollutkaan rikkinäinen sulake vaan rikkinäinen akun navan kiinnike. Siis se metallinen osa, joka syleilee akun positiivista napaa. Se on halki. Sain kiinnikettä kuitenkin lenkkiavaimella ihan vähän kireämmälle ja se riitti. Punto käynnistyi.
Vika on silti olemassa ja rikkinäinen kiinnike kannattanee vaihtaa mahdollisimman nopeasti. Nyt kuitenkin tiedän mitä tehdä, jos sama ongelma toistuu.
Ja hyvä, että tuli tutustuttua sulakkeisiin. Puntoni sulakkeet ovat mallia midi. Lisäksi tiedän nyt missä ne sijaitsevat, miten niitä vaihdetaan ja, että minulla on niitä nyt varalla jos sellainen sattuisi palamaan.
tiistai 15. marraskuuta 2011
Ruostetta ja laillisia aineita
Ajelin tänään Kirkkonummelle vanteiden kunnostuspuuhiin. Aamulla pakkasta oli kolmisen astetta, mutta en kokenut ajamista kesärenkailla liukkaaksi. Tiet olivat kuivat ja aurinko paistoi.
Tie 51 alkaa olla minulle tunnistamattomassa kunnossa. Välillä Espoo-Kirkkonummi tehdään parhaillaan mittavia tietöitä. Koko tieosuus näemmä laajennetaan nelikaistaiseksi motariksi. Olen ajellut kyseistä tietä edestakaisin niin kauan kuin minulla on ajokortti ollut ja voisi sanoa, että se on minulle tuttu tie. Mutta kohta alkaa se tie, jonka nuoruudestani muistan, olla historiaa. Tolsan kohdalla liikenne oli ohjattu jo uudelle uralle. Ajoin kaivinkoneen ohi, joka kaivoi auki vanhaa tienpohjaa. Sen tien piennarta pitkin olin jo 15-vuotiaana ajanut polkupyörällä Espooseenkin saakka siskoni luokse kylään.
Kirkkonummelle perille päästyäni aloitin työt renkaiden roudaamisella pihalle. Vedin jatkojohdon ja hain porakoneen. Pistin päähäni suojalasit ja aloin porakoneeseen kiinnittämälläni hiomakiekolla työstämään vanteita. Ruostetta irtosi niin paljon, että minut vallitsi jo ensimmäisen vanteen kohdalla uskonpuute homman järkevyydestä. Mietin, että paljonkohan uudet vanteet maksaisivat..
Hengähdin hetken ja hain vielä kuulosuojaimet lisävarusteeksi. Ainoat kuulosuojaimet, mitä löysin, olivat metsurinkypärässä kiinni. Minulla oli jo aika rankan työn suojavarustus päällä kun oli kypäräkin. Kuulosuojaimet kuitenkin osoittautuivat järkeväksi valinnaksi ja työ ei tuntunut enää niin rasittavalta. Homma alkoi luistamaan kohtuullisen hyvin ja rauhalliseen tahtiin puhdistin kaikki vanteet irtoruosteesta.
Olin varannut maaliksi Motonetin hopeanväristä vannesprayta. En ollut erikseen hommannut mitään pohjamaalia.
Sattuman kaupalla vanhempieni kellarista oli pari viikkoa sitten löytynyt vanhaa Turtle Waxin sinkkimaalia. Se ei sinänsä ollut mikään ihme, koska kellari on käytännössä aikakapseli erinäisistä kellaritavaroista 80-luvun alusta tähän päivään. Ihme oli se, että sinkkimaali oli vielä juoksevaa. Olin jo kellarin siivouksen yhteydessä tuominnut purkin ongelmajätteeksi, mutta faijani avasi sen silti ja totesi aineen olevan vielä käyttökelpoista. Purkissa luki: "Made by Turtle Wax England, 1979." Tavara oli siis yhtä vanhaa kuin minä!
Maali tarvitsi kuitenkin tinneriä. Ja ei siis tärpättiä, vaan tinneriä. Enpä ollut ennen tätä päivää tiennyt, että aineilla on jotain eroa. Isäni kertoi, että "tinneri on siis sitä, mitä jotkut imppaa." No tämän jutun olin toki kuullut, mutta en ikinä ollut ajatellut, että mitä se tinneri oikein on.
Lähdin sitten Puntollani Kirkkonummen Värisilmään ylläni ehkä kauhtunein, ja sillä hetkellä ruostepölyisin vaatekerta, jonka omistan. Olinhan varautunut likaisiin hommiin, enkä kotoa lähtiessäni ollut ajatellut ulkoista habitustani. Myyjätär katsoi minua epäleivästi kun kysyin tinneriä. Hän kuitenkin toi sen minulle reippaasti. No, ajatteli nainen tinnerin käytöstä kohdallani mitä hyvänsä, sain purkin ja ajoin takaisin rengastyömaalle.
Siinä me sitten olimme - maali ja maalari saman ikäisiä. Sinkkimaali oheni tinnerillä nätisti käyttökuntoon ja purkki riitti hyvin neljään vanteeseen. Käsittelin maalilla vain vanteiden julkisivun, koska sitä ei olisi riittänyt kaikkiin vanteisiin takapuolelle.
Sinkkimaali kuivui melko nopesti ja sitten vuorossa olikin itse vannespray. Lopputuloksesta tuli kohtuullisen siisti. Siis paljon parempi kuin lähtötilanne, mutta uusiksi niitä ei voi millään valehdella.
Vanneprojekti jäi kuitenkin vanteiden takapuolelta vielä kesken. Jätin vanteet rauhassa kuivumaan ja muutenkin minulla oli jo kiire illan rientoihin. Ihme-kellarista löytyi lisää tiukkoja ruostesuoja-aineita, joita faijani minulle suositteli ja meinaan niillä projektia tällä viikolla vielä jatkaa. Säätiedotuksen mukaan kesärenkailla pitäisi tämä viikko vielä pärjätä.
Tie 51 alkaa olla minulle tunnistamattomassa kunnossa. Välillä Espoo-Kirkkonummi tehdään parhaillaan mittavia tietöitä. Koko tieosuus näemmä laajennetaan nelikaistaiseksi motariksi. Olen ajellut kyseistä tietä edestakaisin niin kauan kuin minulla on ajokortti ollut ja voisi sanoa, että se on minulle tuttu tie. Mutta kohta alkaa se tie, jonka nuoruudestani muistan, olla historiaa. Tolsan kohdalla liikenne oli ohjattu jo uudelle uralle. Ajoin kaivinkoneen ohi, joka kaivoi auki vanhaa tienpohjaa. Sen tien piennarta pitkin olin jo 15-vuotiaana ajanut polkupyörällä Espooseenkin saakka siskoni luokse kylään.
Kirkkonummelle perille päästyäni aloitin työt renkaiden roudaamisella pihalle. Vedin jatkojohdon ja hain porakoneen. Pistin päähäni suojalasit ja aloin porakoneeseen kiinnittämälläni hiomakiekolla työstämään vanteita. Ruostetta irtosi niin paljon, että minut vallitsi jo ensimmäisen vanteen kohdalla uskonpuute homman järkevyydestä. Mietin, että paljonkohan uudet vanteet maksaisivat..
Hengähdin hetken ja hain vielä kuulosuojaimet lisävarusteeksi. Ainoat kuulosuojaimet, mitä löysin, olivat metsurinkypärässä kiinni. Minulla oli jo aika rankan työn suojavarustus päällä kun oli kypäräkin. Kuulosuojaimet kuitenkin osoittautuivat järkeväksi valinnaksi ja työ ei tuntunut enää niin rasittavalta. Homma alkoi luistamaan kohtuullisen hyvin ja rauhalliseen tahtiin puhdistin kaikki vanteet irtoruosteesta.
Olin varannut maaliksi Motonetin hopeanväristä vannesprayta. En ollut erikseen hommannut mitään pohjamaalia.
Sattuman kaupalla vanhempieni kellarista oli pari viikkoa sitten löytynyt vanhaa Turtle Waxin sinkkimaalia. Se ei sinänsä ollut mikään ihme, koska kellari on käytännössä aikakapseli erinäisistä kellaritavaroista 80-luvun alusta tähän päivään. Ihme oli se, että sinkkimaali oli vielä juoksevaa. Olin jo kellarin siivouksen yhteydessä tuominnut purkin ongelmajätteeksi, mutta faijani avasi sen silti ja totesi aineen olevan vielä käyttökelpoista. Purkissa luki: "Made by Turtle Wax England, 1979." Tavara oli siis yhtä vanhaa kuin minä!
Maali tarvitsi kuitenkin tinneriä. Ja ei siis tärpättiä, vaan tinneriä. Enpä ollut ennen tätä päivää tiennyt, että aineilla on jotain eroa. Isäni kertoi, että "tinneri on siis sitä, mitä jotkut imppaa." No tämän jutun olin toki kuullut, mutta en ikinä ollut ajatellut, että mitä se tinneri oikein on.
Lähdin sitten Puntollani Kirkkonummen Värisilmään ylläni ehkä kauhtunein, ja sillä hetkellä ruostepölyisin vaatekerta, jonka omistan. Olinhan varautunut likaisiin hommiin, enkä kotoa lähtiessäni ollut ajatellut ulkoista habitustani. Myyjätär katsoi minua epäleivästi kun kysyin tinneriä. Hän kuitenkin toi sen minulle reippaasti. No, ajatteli nainen tinnerin käytöstä kohdallani mitä hyvänsä, sain purkin ja ajoin takaisin rengastyömaalle.
Siinä me sitten olimme - maali ja maalari saman ikäisiä. Sinkkimaali oheni tinnerillä nätisti käyttökuntoon ja purkki riitti hyvin neljään vanteeseen. Käsittelin maalilla vain vanteiden julkisivun, koska sitä ei olisi riittänyt kaikkiin vanteisiin takapuolelle.
Sinkkimaali kuivui melko nopesti ja sitten vuorossa olikin itse vannespray. Lopputuloksesta tuli kohtuullisen siisti. Siis paljon parempi kuin lähtötilanne, mutta uusiksi niitä ei voi millään valehdella.
Vanneprojekti jäi kuitenkin vanteiden takapuolelta vielä kesken. Jätin vanteet rauhassa kuivumaan ja muutenkin minulla oli jo kiire illan rientoihin. Ihme-kellarista löytyi lisää tiukkoja ruostesuoja-aineita, joita faijani minulle suositteli ja meinaan niillä projektia tällä viikolla vielä jatkaa. Säätiedotuksen mukaan kesärenkailla pitäisi tämä viikko vielä pärjätä.
lauantai 12. marraskuuta 2011
Kerro jotain ajamisesta!
Eräs kaverini, automies hänkin, antoi minulle palautetta blogistani. "Miksi et kirjoita autolla ajamisesta?", hän kysyi. Kertoilen kuulemma liikaa toissijaisista asioista, kuten säästä ja vanteiden rapsutuksesta. Minun pitäisi kirjoittaa enemmän itse ajamisesta.
No, mitä sitten kertoisin Puntolla ajamisesta..
Autolla ajaminen ei minulle ole kovin uusi asia, vaikka Punto ensimmäinen autoni onkin. Sain ajokortin keväällä 1998. Ensimmäinen satunnaisesti käytössäni ollut auto oli tuolloin vanhempieni kakkosauto, Nissan Micra vuosimallia -87. Se oli luonteeltaan paljolti samanalinen kuin Puntoni on: hidas, kolmiovinen ja siinä oli kasettisoitin.
Tavallaan ympyrä onkin sulkeutunut siinä, että Puntoni ja vanha Micra, ovat niin samankaltaisia. Sen Micran jälkeen olen toki ajanut säännöllisesti muillakin autoilla, mutta palaan niihin vaikka myöhemmin.
Ja palatakseni kaverini pyyntöön, vastaisin ehkä, että ei minulla ole juuri mitään sanottavaa itse ajamisesta. Punto on ihan tavallinen auto ja sillä on ihan tavallista ajaa. Se kiihtyy kun painan kaasua ja pysähtyy kun jarrutan. En aja sillä sen takia, että rakastaisin itse ajamista pelkästään ajamisen takia. Mielestäni suurin ero auton omistamisen ja autottoman tilan välillä on riippumattomuus. Voin herätä kun haluan ja riittää, että kömmin osittain pukeissa autoon ja ajan töihin. Julkisiin verrattuna pitäisi katsoa aikataulua ja ottaa mukaan sateenvarjo. Polkupyörään tai prätkään verrattuna pitäisi pukea joka päivä sään mukaisesti erilainen varustus. Autoilu on niin pirun helppoa, että se on siinä SE juttu, miksi autoillaan.
Jossain vaiheessa lupaan aloittaa vielä itseni syyllistämisen siitä, että harrastan yksityisautoilua. Tietoisuus saastuttamisesta ja yleisestä mukavuudenhalusta kolkuttelee mielessäni silloin tällöin, mutta olen vielä uutuudenviehätyksen tilassa. En ole vielä alkanut kyseenalaistaa touhuni järkevyyttä tai valtuutusta.
No, mitä sitten kertoisin Puntolla ajamisesta..
Autolla ajaminen ei minulle ole kovin uusi asia, vaikka Punto ensimmäinen autoni onkin. Sain ajokortin keväällä 1998. Ensimmäinen satunnaisesti käytössäni ollut auto oli tuolloin vanhempieni kakkosauto, Nissan Micra vuosimallia -87. Se oli luonteeltaan paljolti samanalinen kuin Puntoni on: hidas, kolmiovinen ja siinä oli kasettisoitin.
Tavallaan ympyrä onkin sulkeutunut siinä, että Puntoni ja vanha Micra, ovat niin samankaltaisia. Sen Micran jälkeen olen toki ajanut säännöllisesti muillakin autoilla, mutta palaan niihin vaikka myöhemmin.
Ja palatakseni kaverini pyyntöön, vastaisin ehkä, että ei minulla ole juuri mitään sanottavaa itse ajamisesta. Punto on ihan tavallinen auto ja sillä on ihan tavallista ajaa. Se kiihtyy kun painan kaasua ja pysähtyy kun jarrutan. En aja sillä sen takia, että rakastaisin itse ajamista pelkästään ajamisen takia. Mielestäni suurin ero auton omistamisen ja autottoman tilan välillä on riippumattomuus. Voin herätä kun haluan ja riittää, että kömmin osittain pukeissa autoon ja ajan töihin. Julkisiin verrattuna pitäisi katsoa aikataulua ja ottaa mukaan sateenvarjo. Polkupyörään tai prätkään verrattuna pitäisi pukea joka päivä sään mukaisesti erilainen varustus. Autoilu on niin pirun helppoa, että se on siinä SE juttu, miksi autoillaan.
Jossain vaiheessa lupaan aloittaa vielä itseni syyllistämisen siitä, että harrastan yksityisautoilua. Tietoisuus saastuttamisesta ja yleisestä mukavuudenhalusta kolkuttelee mielessäni silloin tällöin, mutta olen vielä uutuudenviehätyksen tilassa. En ole vielä alkanut kyseenalaistaa touhuni järkevyyttä tai valtuutusta.
torstai 10. marraskuuta 2011
Donkkareita tunnelissa
Pääsin juuri ensimmäisten joukossa ajamaan uuden Kehä 1:n Mestarintunnelin läpi niin, että kaikki kaistat olivat käytössä. Hesarista luin, että tunneli otettiin tänä yönä käyttöön noin vuoden etuajassa alkuperäisestä suunnitelmasta.
Pistin tunnelin avajaisten kunniaksi Donkkareita soimaan tänään postin mukana tulleelta C-kasetilta.
Olin toki tunnelin läpi ajellut jo monia kertoja, mutta oli silti vänkä tunne ajaa yöllä yksin nelikaistaista tunnelia. Vielä töihin mennessäni neljän aikaan oli molempiin suuntiin käytössä vain kolme kaistaa.
Kasettisoittimeni Elta on muuten aikamoinen kapistus. Siinä ei turhia namiskoita, kuten play- tai stop-nappeja ole, kelaus-napeista puhumattakaan. Kasetti lyödään sisään ja se ehkä alkaa soimaan. Jos ei ala, niin painaa eject-nappia ja kokeilee uudestaan, niin johan musa soi.
Äänenlaatu C-kasetilta oli ihan mahtava. En tiedä oliko kyse audiojärjestelmäni tuoreudesta, kaseteista yleensä vai juuri tästä Donkkareiden kasetista yksilönä, mutta korkeat äänet kuuluivat kuin jostain toisesta ulottuvuudesta. En ole äänipuolen ihmisiä, joten en tiedä oikeaa termiä heijaamiselle tai wowaamiselle, mitä korkeat äänet esittivät, mutta hauskalta soundi joka tapauksessa kuulosti.
Pistin tunnelin avajaisten kunniaksi Donkkareita soimaan tänään postin mukana tulleelta C-kasetilta.
Olin toki tunnelin läpi ajellut jo monia kertoja, mutta oli silti vänkä tunne ajaa yöllä yksin nelikaistaista tunnelia. Vielä töihin mennessäni neljän aikaan oli molempiin suuntiin käytössä vain kolme kaistaa.
Kasettisoittimeni Elta on muuten aikamoinen kapistus. Siinä ei turhia namiskoita, kuten play- tai stop-nappeja ole, kelaus-napeista puhumattakaan. Kasetti lyödään sisään ja se ehkä alkaa soimaan. Jos ei ala, niin painaa eject-nappia ja kokeilee uudestaan, niin johan musa soi.
Äänenlaatu C-kasetilta oli ihan mahtava. En tiedä oliko kyse audiojärjestelmäni tuoreudesta, kaseteista yleensä vai juuri tästä Donkkareiden kasetista yksilönä, mutta korkeat äänet kuuluivat kuin jostain toisesta ulottuvuudesta. En ole äänipuolen ihmisiä, joten en tiedä oikeaa termiä heijaamiselle tai wowaamiselle, mitä korkeat äänet esittivät, mutta hauskalta soundi joka tapauksessa kuulosti.
Päästöt
- Siinä oli noi päästöt liian korkeat, sanoi Mervi ja ojensi tarkastuskortin ja Punton avaimen minulle.
- Päästöt?
- Niin.
- Mitä niille pitää tehdä, kysyin vilpittömän yllättyneenä?
- Pitää korjata, vastasi Mervi.
Minulla on nyt tarkastuskortti, jossa lukee Hylätty. Ensimmäisenä minulla heräsi mieleen kysymys, että miten päästöjä korjataan?
En ollut osannut odottaa moista tulosta. Punto oli päässyt katsastuksesta läpi syyskuussa kun myyjä-Juha oli käyttänyt auton katsastuksessa ennen myyntiä. Miksi käytin autoni sitten nyt kaksi kuukautta myöhemmin katsastuksessa vaikka se oli juuri katsastettu? Syytä tähän on minulta turhahko kysyä. Se liittyy suomalaiseen hassuun katsastussääntöön, että vuosikatsastus on sidottu tiettyyn kuukauteen oli edellisestä katsastuksesta kuinka vähän aikaa hyvänsä. Punto oli seisonut pitkään ja ohittanut tämän määräkuukautensa. Tässä käytännössä ei mielestäni ole mitään järkeä, mutta se on oikeastaan jo toinen juttu. Olin jo hyväksynyt tämän byrokraattisen kummallisuuden ja varannut siihen yhden piikin kärsivällisyyskammastani.
Byrokratiaa enemmän minua ihmetyttää se, että mitä Puntolleni on sitten tapahtunut kahdessa kuukaudessa, että se ei nyt päässyt läpi? Lisäselitteenä katsastuskortissa lukee:
"Hylätty: Ympäristöhaitat, Bensiinimoottorin pakokaasumittaus, HC-pitoisuus, joutokäynnillä, HC joutokäynnillä liian korkea"
Jep. Aika HC auto tuo Punto.
Oppirahojen maksua kait sitten tämäkin. Veikkaanpa, että syy hylsyyn oli tämä kaunis marraskuinen sää, jota edellisessä kirjoituksessa kuvailin. Kylmä kone. Enkö minä ikinä opi? Jo motskari-blogissani kirjoitin kylmästä koneesta, mutta en ollut ajatellut asian liittyvän Puntooni ja katsastukseen. Toisin kuin Kawasakissani, Puntossahan on ruiskukone. Kait se sitten on ruiskutellut sen verran bensiiniä kuin katsoo kylmällä ilmalla tarpeelliseksi. Ja tämähän on vain maallikon spekulointia. En edelleenkään ole insinööri.
Lopputulema kuitenkin on nyt se, että minulla on kuukausi aikaa laillisesti ajella Puntolla. Jostain pitää saada puhtaat päästöpaperit.
- Päästöt?
- Niin.
- Mitä niille pitää tehdä, kysyin vilpittömän yllättyneenä?
- Pitää korjata, vastasi Mervi.
Minulla on nyt tarkastuskortti, jossa lukee Hylätty. Ensimmäisenä minulla heräsi mieleen kysymys, että miten päästöjä korjataan?
En ollut osannut odottaa moista tulosta. Punto oli päässyt katsastuksesta läpi syyskuussa kun myyjä-Juha oli käyttänyt auton katsastuksessa ennen myyntiä. Miksi käytin autoni sitten nyt kaksi kuukautta myöhemmin katsastuksessa vaikka se oli juuri katsastettu? Syytä tähän on minulta turhahko kysyä. Se liittyy suomalaiseen hassuun katsastussääntöön, että vuosikatsastus on sidottu tiettyyn kuukauteen oli edellisestä katsastuksesta kuinka vähän aikaa hyvänsä. Punto oli seisonut pitkään ja ohittanut tämän määräkuukautensa. Tässä käytännössä ei mielestäni ole mitään järkeä, mutta se on oikeastaan jo toinen juttu. Olin jo hyväksynyt tämän byrokraattisen kummallisuuden ja varannut siihen yhden piikin kärsivällisyyskammastani.
Byrokratiaa enemmän minua ihmetyttää se, että mitä Puntolleni on sitten tapahtunut kahdessa kuukaudessa, että se ei nyt päässyt läpi? Lisäselitteenä katsastuskortissa lukee:
"Hylätty: Ympäristöhaitat, Bensiinimoottorin pakokaasumittaus, HC-pitoisuus, joutokäynnillä, HC joutokäynnillä liian korkea"
Jep. Aika HC auto tuo Punto.
Oppirahojen maksua kait sitten tämäkin. Veikkaanpa, että syy hylsyyn oli tämä kaunis marraskuinen sää, jota edellisessä kirjoituksessa kuvailin. Kylmä kone. Enkö minä ikinä opi? Jo motskari-blogissani kirjoitin kylmästä koneesta, mutta en ollut ajatellut asian liittyvän Puntooni ja katsastukseen. Toisin kuin Kawasakissani, Puntossahan on ruiskukone. Kait se sitten on ruiskutellut sen verran bensiiniä kuin katsoo kylmällä ilmalla tarpeelliseksi. Ja tämähän on vain maallikon spekulointia. En edelleenkään ole insinööri.
Lopputulema kuitenkin on nyt se, että minulla on kuukausi aikaa laillisesti ajella Puntolla. Jostain pitää saada puhtaat päästöpaperit.
Katsastukseen
Seuraa live-kirjoitus suoraan Konalan katsastusasemalta. Tai oikeastaan Doroc's Cafesta katsastusaseman vierestä. Olin visualisoinut mielessäni, että kirjoittelisin katsastusasemalla, mutta odotushuone Konalan K1-Katsastajilla on ulkoistettu viereiseen kahvilaan, niin istuskelen nyt täällä. Kahvin sain toki katsastusaseman piikkiin.
On kaunis marraskuinen aamu. Todellista lämpötilaa en tiedä, koska kotimittari sijaitsee aamulla auringossa ja se näytti lukemaa +2. Toisaalta Punto oli äsken niin väkevän rapsutuksen tarpeessa, että uskon ulkona olevan ennemmin -2 astetta. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja kaikki höyryt nousevat suoraan ylöspäin.
Pysäköin Punton lähimmälle paikalle katsastusaseman ulko-oven viereen. Paikat oli kyltillä varattu katsastukseen tuleville autoille. Heti pihalla havaitsin tutun näköisen Mersu-miehen. Kyseisen herran olin tavannut kertaalleen Härski Hartikaisen huollossa. Hän oli ilmeisesti saanut Mersunsa kuntoon ja oli tuonot ajokkinsa nyt katsastukseen. Automiesten piirit ovat näköjäänkin niin pienet, että törmään jo nyt tuttuihin kanssaharrastajiin.
Puntoni vilahti juuri kahvilan ohi rakennuksen kulman taakse. Olinkin miettinyt ajetaanko katsastukseen tulevat autot halliin perä edellä, mutta asemalle on näköjään takasisäänkäynti, jonne Puntoni juuri ajettiin. Eli parhaillaan joku katsastusmies on autoni kimpussa.
No, enempää tunnelmapläjäyksiä en tähän hätään pysty kirjoittamaan, koska en täältä kahvilasta käsin näe, mitä hallissa tapahtuu. Taidanpa lähteä katsomaan.
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Talven merkkejä
Vielä aamulla oli sumuinen sää, mutta töistä päästyäni oli ilma kirkastunut. Ja kylmentynyt. Duunin parkkipaikalla Punton ikkunat olivat ulkopuolelta harkitsemassa jäätymistä, mutta ehätin väliin Motonetistä ostamallani ikkunalastalla. Kosteus ei vielä ollut ehtinyt muuttua jääksi. Tosin auton vasemmalla kyljellä vallitsi jokin kylmempi mikroilmasto ja ikkunalasi alkoi jäätymään heti lastoittamisen jälkeen.
Ajelin kotiin kauniissa hämärän hyssyssä. Aurinko laski, taivas oli pilvetön ja kuu mollotti silmämääräisesti täytenä.
Kotona Vapaalassa tarkistin lämpötilan: + 0,1 astetta. Talvi tulee. Pitääpä jouduttaa talvirenkaiden vanteiden rapsutusprojektia.
Ajelin kotiin kauniissa hämärän hyssyssä. Aurinko laski, taivas oli pilvetön ja kuu mollotti silmämääräisesti täytenä.
Kotona Vapaalassa tarkistin lämpötilan: + 0,1 astetta. Talvi tulee. Pitääpä jouduttaa talvirenkaiden vanteiden rapsutusprojektia.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Ruuhkaa ja rahanmenoa
Juutuin ensimmäistä kertaa Puntolla ruuhkaan. Pääkaupunkiseudun ruuhkat tosin ovat kait aika maltillisia verrattuna johonkin suurkaupunkiin, mutta yllätyin silti kun jouduin pysäyttämään matkanteon kesken Kehä 1:n.
Kun tarkemmin ajattelen asiaa, niin taisikin olla ensimmäinen arki-iltapäivä kun ajan Puntolla Kehää itään. Eli voin kaivertaa säännön itselleni muistiin: älä mene arkena neljältä Kehän kautta kotiin. Minulla on tiedossa takuunopea reitti Vanhan Turuntien ja Rajatorpantien kautta Vapaalaan. Huomenna käyttänen töistä tullessani siis sitä. Reitti tosin on kokonaan taajama-alueella eli hiljaisina aikoina Kehä ja motari ovat nopeampia.
Viime viikolla minulla oli yövuoroputki. Tällöin töistä tullessani aamu kahdeksalta ei Kehällä ollut ruuhkasta tietoakaan. Eikä tietenkään töihin mennessä puolen yön aikoihin. Ja ei ruuhkaa ole ollut silloinkaan kun aamulla ennen kahdeksaa menen aamuvuoroon.
Ruuhkatilastojen lisäksi opin tänään pari asiaa ajoneuvoverosta. Päällimmäisenä jäi mieleen oppi, että ajoneuvon haltija maksaa verot. Miten se minuun liittyy? No, kun lokakuussa kävin rekisteröimässä Punton nimiini Kaivokselan A-Katsastuksella, oli konttoristi Viivi jättänyt Punton haltijaksi kaverin nimeltä Juha, eli saman miehen, joka Punton minulle myi. Juha sitten ilmoitti minulle pari päivää sitten, että voisitko ystävällisesti rekisteröidä auton nimiisi, koska verolasku tuli hänelle.
Kävin sitten tänään Kehä 1:n ruuhkasta selvittyäni Konalan K1-Katsastajilla, missä ystävällinen Mervi veloitti uuden rekkarin tulostamisesta 11,20 €. Mainitsen Mervin tässä erikseen ystävälliseksi, koska hän todella oli ensimmäinen ystävällinen katsastuskonttorin täti johon olen törmännyt. Eli nyt Puntolla ei ole ylimääräisiä haltijoita ja tulkoon verot minulle maksettavaksi.
Harmittaa tietenkin se 11, 20 €, jonka jouduin maksamaan nyt kahdesti. Olisin toki voinut olla tarkkaavaisempi, että olisin heti lukenut rekisteröintitodistuksen läpi ja huomannut papereiden olevan väärät. Mutta lasken tuon summan oppirahoiksi. Sainpahan tietää nyt tämänkin, että autovero on haltijan kontolla. Ja sitten kun haltija vaihtuu, niin verot seuraavat uudelle haltijalle.
Lueskelin netistä, että jos verot ovat niin sanotusti pystyssä, ei auto pääse katsastukseen ellei niitä maksa. Toinen vaihtoehto on, että poliisi jostain syystä pysäyttää ja vie verojen ollessa rästissä kilvet. Tulen siis näkemään onko Puntolla puhtaat veropaperit, viimeistään kun vien sen itse katsastukseen. Ja taidan viedä sen Konalan K1:lle. Henkilökunta vaikutti mukavalta ja ennakkovaraajalle lupasivat alennusta. Palaan tähän tarkemmin myöhemmin. Ajattelin katsastuksen hoitaa alta pois nyt marraskuun aikana.
Kun tarkemmin ajattelen asiaa, niin taisikin olla ensimmäinen arki-iltapäivä kun ajan Puntolla Kehää itään. Eli voin kaivertaa säännön itselleni muistiin: älä mene arkena neljältä Kehän kautta kotiin. Minulla on tiedossa takuunopea reitti Vanhan Turuntien ja Rajatorpantien kautta Vapaalaan. Huomenna käyttänen töistä tullessani siis sitä. Reitti tosin on kokonaan taajama-alueella eli hiljaisina aikoina Kehä ja motari ovat nopeampia.
Viime viikolla minulla oli yövuoroputki. Tällöin töistä tullessani aamu kahdeksalta ei Kehällä ollut ruuhkasta tietoakaan. Eikä tietenkään töihin mennessä puolen yön aikoihin. Ja ei ruuhkaa ole ollut silloinkaan kun aamulla ennen kahdeksaa menen aamuvuoroon.
Ruuhkatilastojen lisäksi opin tänään pari asiaa ajoneuvoverosta. Päällimmäisenä jäi mieleen oppi, että ajoneuvon haltija maksaa verot. Miten se minuun liittyy? No, kun lokakuussa kävin rekisteröimässä Punton nimiini Kaivokselan A-Katsastuksella, oli konttoristi Viivi jättänyt Punton haltijaksi kaverin nimeltä Juha, eli saman miehen, joka Punton minulle myi. Juha sitten ilmoitti minulle pari päivää sitten, että voisitko ystävällisesti rekisteröidä auton nimiisi, koska verolasku tuli hänelle.
Kävin sitten tänään Kehä 1:n ruuhkasta selvittyäni Konalan K1-Katsastajilla, missä ystävällinen Mervi veloitti uuden rekkarin tulostamisesta 11,20 €. Mainitsen Mervin tässä erikseen ystävälliseksi, koska hän todella oli ensimmäinen ystävällinen katsastuskonttorin täti johon olen törmännyt. Eli nyt Puntolla ei ole ylimääräisiä haltijoita ja tulkoon verot minulle maksettavaksi.
Harmittaa tietenkin se 11, 20 €, jonka jouduin maksamaan nyt kahdesti. Olisin toki voinut olla tarkkaavaisempi, että olisin heti lukenut rekisteröintitodistuksen läpi ja huomannut papereiden olevan väärät. Mutta lasken tuon summan oppirahoiksi. Sainpahan tietää nyt tämänkin, että autovero on haltijan kontolla. Ja sitten kun haltija vaihtuu, niin verot seuraavat uudelle haltijalle.
Lueskelin netistä, että jos verot ovat niin sanotusti pystyssä, ei auto pääse katsastukseen ellei niitä maksa. Toinen vaihtoehto on, että poliisi jostain syystä pysäyttää ja vie verojen ollessa rästissä kilvet. Tulen siis näkemään onko Puntolla puhtaat veropaperit, viimeistään kun vien sen itse katsastukseen. Ja taidan viedä sen Konalan K1:lle. Henkilökunta vaikutti mukavalta ja ennakkovaraajalle lupasivat alennusta. Palaan tähän tarkemmin myöhemmin. Ajattelin katsastuksen hoitaa alta pois nyt marraskuun aikana.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Musa soi jos virtaa riittää
Pistin Huuto.nettiin huudon vetämään Don Huonojen Tähti -kasetista. Siis ihka oikeasta C-kasetista. Voin sitten testailla toimiiko Eltan kasettipesä.
Ainakin radio toimii mainiosti. Menomatkalla töihin kuuntelin Radio Aaltoa ja paluumatkalla Yle X:ää. Aalto kuului ihmeen kirkkaasti ja se ei rätissyt edes uudessa Kehä 1:n tunnelissa. Paluumatkalla samaisessa paikassa Yle X puolestaan vähän rätisi.
Musa soi, mutta eräs akunkulutusvaara radiossani nyt piilee. Mikko kytki sen luvallani niin, että radio on mahdollista jättää päälle, vaikka avain otetaan virtalukosta. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että radion virta olisi ollut päällä vain avaimen ollessa virtalukossa ja avain käännettynä tarpeeksi pitkälle. Ajattelin, että näin on coolimpaa. Poppi soi vaikka avain olisi taskussa. No, pitää vain aina muistaa sammuttaa laite kokonaan kun poistun autosta. En luulisi sen olevan kovin vaikeaa.
Toinen muistettava seikka Eltassa on sulake - sitä ei ole. Mietimme ensin Matin ja Mikon kanssa uskallammeko kytkeä radiota laisinkaan. Sitten isäni tarkisti, mitä muita laitteita saman sulakkeen alla on. Samasta piiristä löytyvät radio, sisävalo, tupakansytytin ja lisävarusteita, joita minulla ei ole. Olisikohan siinä ollut sähköantenni tai jotain yhtä kreisiä ja tarpeetonta. Punton mukana tulleessa Grundigissa sulake oli mankan persiissä ja näin suojeli pelkkää radiolaitetta. Sitten jos sulake paloi, niin pelkkä mankka sammui. Indikaattorina minulla toimii nyt siis sisävalo. Jos on pimeää ja musa ei soi, niin sulake on palanut. Tai olen edellisellä kerralla unohtanut sulkea radion..
Ainakin radio toimii mainiosti. Menomatkalla töihin kuuntelin Radio Aaltoa ja paluumatkalla Yle X:ää. Aalto kuului ihmeen kirkkaasti ja se ei rätissyt edes uudessa Kehä 1:n tunnelissa. Paluumatkalla samaisessa paikassa Yle X puolestaan vähän rätisi.
Musa soi, mutta eräs akunkulutusvaara radiossani nyt piilee. Mikko kytki sen luvallani niin, että radio on mahdollista jättää päälle, vaikka avain otetaan virtalukosta. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että radion virta olisi ollut päällä vain avaimen ollessa virtalukossa ja avain käännettynä tarpeeksi pitkälle. Ajattelin, että näin on coolimpaa. Poppi soi vaikka avain olisi taskussa. No, pitää vain aina muistaa sammuttaa laite kokonaan kun poistun autosta. En luulisi sen olevan kovin vaikeaa.
Toinen muistettava seikka Eltassa on sulake - sitä ei ole. Mietimme ensin Matin ja Mikon kanssa uskallammeko kytkeä radiota laisinkaan. Sitten isäni tarkisti, mitä muita laitteita saman sulakkeen alla on. Samasta piiristä löytyvät radio, sisävalo, tupakansytytin ja lisävarusteita, joita minulla ei ole. Olisikohan siinä ollut sähköantenni tai jotain yhtä kreisiä ja tarpeetonta. Punton mukana tulleessa Grundigissa sulake oli mankan persiissä ja näin suojeli pelkkää radiolaitetta. Sitten jos sulake paloi, niin pelkkä mankka sammui. Indikaattorina minulla toimii nyt siis sisävalo. Jos on pimeää ja musa ei soi, niin sulake on palanut. Tai olen edellisellä kerralla unohtanut sulkea radion..
lauantai 5. marraskuuta 2011
Se soi sittenkin!
On sittenkin mahdollista parittaa 70-lukulainen automankka ja 90-luvun auto. Apuun tarvittiin vain yksi sähkötekniikan diplomi-insinööri ja yksi fysiikan maisteri. Tässä tapauksessa lankomies Mikko ja isäni Matti.
Tapsalta taannoin saamani Elta-merkkinen saksalainen soitin pääsi tänään ensimmäistä kertaa virtoihin. Hyvin taipui yli kolmekymmentä vuotta vanhalta radioaparaatilta nykyaikainen rokki ja poppi. Asennus tapahtui Kirkkonummella ja kotimatkalla kuuntelin sekä Radio Rockia että Radio Aaltoa. Jälkimmäinen kuului muuten teknisesti paremmin. Rokki vähän rätisi.
Voin palata radion tuomiin tuntemuksiin huomenna kun ajelen musan tahdissa ensimmäistä kertaa töihin.
Tapsalta taannoin saamani Elta-merkkinen saksalainen soitin pääsi tänään ensimmäistä kertaa virtoihin. Hyvin taipui yli kolmekymmentä vuotta vanhalta radioaparaatilta nykyaikainen rokki ja poppi. Asennus tapahtui Kirkkonummella ja kotimatkalla kuuntelin sekä Radio Rockia että Radio Aaltoa. Jälkimmäinen kuului muuten teknisesti paremmin. Rokki vähän rätisi.
Voin palata radion tuomiin tuntemuksiin huomenna kun ajelen musan tahdissa ensimmäistä kertaa töihin.
maanantai 31. lokakuuta 2011
Rokki ei vieläkään soi
Olen metsästänyt autoradiota. Luulin jo erään Pioneer-kaupan olevan selvä Huuto.netissä, mutta oman töhöilyni, koneen hitauden ja kellojen siirtämisen vuoksi kauppa meni minulta sivu suun. Nimimerkki mikikua onnisti ja hän osti haluamani Piekkarin hintaan 21 €.
Tarkastelin sitten uusien mankkojen hintoja. Tuttu Gigantin myyjä tarjosi Sonyn CD-mankkaa hintaan 49 €. Motonetissä joku keksitty merkki maksoi 69 € ja Bilteman vastaava 59 €. Motonetin mankassa olisi se hieno ominaisuus, että laitteeseen voisi tökätä SD-muistikortin ja siltä voisi soittaa MP3:sia.
Mutta kuinka paljon haluan kirjaimellisesti hifistellä Puntossani? Tuntuisi urpolta ostaa soitin, joka on kymmenen prosenttia auton hankintahinnasta. Ja todennäköisesti kajarit ovat aivan paskat.
No, palasin sitten nöyränä Huuto.netin maailmaan. Pari muka-toimivaa merkkilaitetta löytyi kympillä. Pistin toisesta huudon sisään ja toisesta tiedustelin mitä liitäntöjä laitteesta löytyy.
Eniten kaipaisin ehkä pelkkää radiota. Radiohan on siitä jännä keksintö, että omia levyjä tai iPodia ei tarvita kun ammatti-DJ valitsee musan puolestani. Sitten on vielä erilaisia radiokanavia, joista luulisi löytyvän mieleiseni genre.
Tarkastelin sitten uusien mankkojen hintoja. Tuttu Gigantin myyjä tarjosi Sonyn CD-mankkaa hintaan 49 €. Motonetissä joku keksitty merkki maksoi 69 € ja Bilteman vastaava 59 €. Motonetin mankassa olisi se hieno ominaisuus, että laitteeseen voisi tökätä SD-muistikortin ja siltä voisi soittaa MP3:sia.
Mutta kuinka paljon haluan kirjaimellisesti hifistellä Puntossani? Tuntuisi urpolta ostaa soitin, joka on kymmenen prosenttia auton hankintahinnasta. Ja todennäköisesti kajarit ovat aivan paskat.
No, palasin sitten nöyränä Huuto.netin maailmaan. Pari muka-toimivaa merkkilaitetta löytyi kympillä. Pistin toisesta huudon sisään ja toisesta tiedustelin mitä liitäntöjä laitteesta löytyy.
Eniten kaipaisin ehkä pelkkää radiota. Radiohan on siitä jännä keksintö, että omia levyjä tai iPodia ei tarvita kun ammatti-DJ valitsee musan puolestani. Sitten on vielä erilaisia radiokanavia, joista luulisi löytyvän mieleiseni genre.
perjantai 28. lokakuuta 2011
Pikaisesti laskuista
Liikennevakuutuksen lasku tuli. Voin tässä vaiheessa paljastaa, että minulla on kaikki vakuutukset Pohjolassa.
Vuodessa Punton liikennevakuutus maksaa 372,34 euroa. Paperilla oli myös Kawasakini maksujen tiedot. Kawan liikennevakuutus on 505,38 euroa. Jännää.
Minun mielestä maksut ovat ihan ok, enkä aloita perinteisen oloista valitusta siitä, miten vakuutusyhtiöt ovat perseestä ja kaikki vakuutukset liian kalliita. Minusta olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, mistä muodostuu noin sadankolmenkympin ero ajoneuvojeni liikennevakuutuksissa. Prätkässä minulla on jo 30 % bonukset, että oikeastaan ero on paljon enemmän.
Kait maksut perustuvat ainakin osittain muiden vahinkohistoriaan. Moottoripyörällä saa siis tilastojen valossa pahempaa jälkeä aikaan kuin viisi kertaa painavammalla henkilöautolla.
Vuodessa Punton liikennevakuutus maksaa 372,34 euroa. Paperilla oli myös Kawasakini maksujen tiedot. Kawan liikennevakuutus on 505,38 euroa. Jännää.
Minun mielestä maksut ovat ihan ok, enkä aloita perinteisen oloista valitusta siitä, miten vakuutusyhtiöt ovat perseestä ja kaikki vakuutukset liian kalliita. Minusta olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, mistä muodostuu noin sadankolmenkympin ero ajoneuvojeni liikennevakuutuksissa. Prätkässä minulla on jo 30 % bonukset, että oikeastaan ero on paljon enemmän.
Kait maksut perustuvat ainakin osittain muiden vahinkohistoriaan. Moottoripyörällä saa siis tilastojen valossa pahempaa jälkeä aikaan kuin viisi kertaa painavammalla henkilöautolla.
torstai 27. lokakuuta 2011
Kumihatut
Tänään päätin antaa Motonetille mahdollisuuden ja suuntasin päiväpyöräretkeni Konalaan. Perille päästyäni havaitsin, että Konalan Motonetin ympärille oli syntynyt paljon autoiluun ja moottoripyöräilyyn liittyvää oheisliiketoimintaa. Saman parkkipaikan ympärillä on tällä hetkellä Motonetin lisäksi moottoripyörävarusteita myyvä liike, katsastusasema, joku rengasliike ja taisi kaupan päälle olla vielä tuulilasin korjausta. Katselin katsastusaseman aukioloaikoja sillä silmällä, että josko veisin Puntoni sinne. Mutta harkinta-aikaa on vielä helmikuulle saakka.
Motonettiin minut vei eilen aloitettu rekisterikilpien ulkonäön tuunaus. Sisälle päästyäni marssin suoraan info-tiskille ja esitin asiani. Halusin rekisterikilven ruuveja ja kumihattuja. Ystävällinen ja karvainen myyjä opasti minut käytävälle E6. Hetken pyörittyäni löysin oikean kohdan ja havaitsin ruuvien olevan loppu. Piru vie. Joku muukin oli ollut samoilla asioilla. Hattuja sentään löysin. Neljä hattua maksoi euron. Ostin lisäksi ikkunoiden kuivauslastan ja hiomakiekon vanneprojektia varten.
Kumihattujen asennus oli melko helppoa. Sormivoimia asennus tosin vähän vaati, koska materiaali oli todella jäykkää. Ajan saatossa kovettuessaan se ilmeisesti muuttuu vielä kovemmaksi kunnes lopulta halkeaa. Vanhasta kumihatusta en pesun yhteydessä tunnistanut materiaalia kumiksi.
Lopputulos on se, että rekkarit näyttävät nyt paremmilta. Takarekkarissa toisen ruuvin ja kumihatun ympärillä on ruosteinen tahra, mutta luulisin sen irtoavan pesussa. Ja nyt kyseessähän oli pelkkä meikkaus, koska ruosteiset ruuvit jäivät kumihattujen alle. Meinaan hankkia tuoreet ruuvit joskus tulevaisuudessa jahka sellaiset kävelevät eteeni.
Motonettiin minut vei eilen aloitettu rekisterikilpien ulkonäön tuunaus. Sisälle päästyäni marssin suoraan info-tiskille ja esitin asiani. Halusin rekisterikilven ruuveja ja kumihattuja. Ystävällinen ja karvainen myyjä opasti minut käytävälle E6. Hetken pyörittyäni löysin oikean kohdan ja havaitsin ruuvien olevan loppu. Piru vie. Joku muukin oli ollut samoilla asioilla. Hattuja sentään löysin. Neljä hattua maksoi euron. Ostin lisäksi ikkunoiden kuivauslastan ja hiomakiekon vanneprojektia varten.
Kumihattujen asennus oli melko helppoa. Sormivoimia asennus tosin vähän vaati, koska materiaali oli todella jäykkää. Ajan saatossa kovettuessaan se ilmeisesti muuttuu vielä kovemmaksi kunnes lopulta halkeaa. Vanhasta kumihatusta en pesun yhteydessä tunnistanut materiaalia kumiksi.
Lopputulos on se, että rekkarit näyttävät nyt paremmilta. Takarekkarissa toisen ruuvin ja kumihatun ympärillä on ruosteinen tahra, mutta luulisin sen irtoavan pesussa. Ja nyt kyseessähän oli pelkkä meikkaus, koska ruosteiset ruuvit jäivät kumihattujen alle. Meinaan hankkia tuoreet ruuvit joskus tulevaisuudessa jahka sellaiset kävelevät eteeni.
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Tuunausyritys
Ruoste näyttää rumalta. Onneksi Puntoni kori ei ole ruosteinen. Maalipinta on siistihkö lukuunottamatta pelkääjän paikan puoleista ovea, jossa on pieni lommo.
Erittäin näkyvällä paikalla Puntossa ruostetta kuitenkin esiintyy, nimittäin rekisterikilpien ruuveissa. Ärsyttävä yksityiskohta.
Punton ostettuani aloin katselemaan autojen rekisterikilpiä sillä silmällä, että miten ne on kiinnitetty. Punton ikäisissä autoissa on näköjään kautta linjan ruuvit, jotka ruostuvat. Huono idea valita ruuvityyppi Suomen oloihin, joka ruostuu. Ainakin 90-luvulla oli näköjään tapana laittaa rekisteröinnin yhteydessä ruuvien päälle valkoinen hattu. En tiedä mitä materiaalia tämä kyseinen hattu on, mutta yhtä huonoa tekoa se on kuin ruuvitkin. Puntosta on irronnut kaikki neljä hattua. Viimeinen meni palasiksi taannoisen pesun yhteydessä.
Katsellessani vieraita autoja sillä silmällä huomasin, että joissain uusissa autoissa on rekisterikilpi kiinnitetty muoviruuveilla. Lukion fysiikalla ja kemialla varustettuna ajattelin, että muovi ei ainakaan ruostu. Se olisi siisti vaihtoehto metalliruuveille. Mistähän niitä muovisia ruuveja saisi..
Googletin asiaa ja ratkaisu löytyi läheltä, nimittäin Hessumobiilista. Muistin heti Hessumobiilin televisiomainoksen hokeman lapsuudestani. Kyseinen liike toimii siellä missä ennenkin ja elämä oli kuljettanut minut asumaan vain pyöräilymatkan päähän. Harkitsin autolla menemistä, mutta löysin itseltäni sen verran selkärankaa, että menin polkupyörällä. Tarvitsin muutenkin paljon enemmän liikuntaa, mitä tällä hetkellä sain.
Ihme muuten, että Hessumobiili on hengissä. On Biltemat ja Motonetit. Mutta en oikeastaan tunne autovaraosakauppaa niin hyvin, että voisin todella sanoa, onko Hessun olemassaolo mikään ihme. Ehkä heillä on sellainen markkinarako, jota suuret ketjut eivät ole osanneet täyttää.
Ainakin palvelu pelasi. Reipas reiska huikkasi minulle heti "terve" kun tulin sisään. Sain ruuvit kuin apteekin hyllyltä ja kokonaisaika käynnille oli ehkä 45 sekuntia. Tähän vieläpä sisältyi tiedusteluni, että "ovathan nämä standardikokoisia." Sain myöntävän vastauksen ja köyhdyin kaupasta kokonaista 1,25 €.
Niin, ovat ne muoviruuvit varmaan standardinmukaiset autoihin, joissa jo valmiiksi on muoviset rekkarin ruuvit. Puntooni ne eivät sovi.
Kotiin päästyäni ruuvasin takarekkarista ruosteisen ruuvin irti ristipäämeisselillä. Sitten aloin survomaan tasapäisellä meisselillä muoviruuvia reikään. Ei mennyt sitten millään. Ruuvi oli liian iso.
Ehkä seuraavaksi käyn ostamassa suosiolla uudet metalliruuvit ja huonot hatut niihin. Ehkä ne pysyvät siistinä sen aikaa kun Puntoa pidän.
Erittäin näkyvällä paikalla Puntossa ruostetta kuitenkin esiintyy, nimittäin rekisterikilpien ruuveissa. Ärsyttävä yksityiskohta.
Punton ostettuani aloin katselemaan autojen rekisterikilpiä sillä silmällä, että miten ne on kiinnitetty. Punton ikäisissä autoissa on näköjään kautta linjan ruuvit, jotka ruostuvat. Huono idea valita ruuvityyppi Suomen oloihin, joka ruostuu. Ainakin 90-luvulla oli näköjään tapana laittaa rekisteröinnin yhteydessä ruuvien päälle valkoinen hattu. En tiedä mitä materiaalia tämä kyseinen hattu on, mutta yhtä huonoa tekoa se on kuin ruuvitkin. Puntosta on irronnut kaikki neljä hattua. Viimeinen meni palasiksi taannoisen pesun yhteydessä.
Katsellessani vieraita autoja sillä silmällä huomasin, että joissain uusissa autoissa on rekisterikilpi kiinnitetty muoviruuveilla. Lukion fysiikalla ja kemialla varustettuna ajattelin, että muovi ei ainakaan ruostu. Se olisi siisti vaihtoehto metalliruuveille. Mistähän niitä muovisia ruuveja saisi..
Googletin asiaa ja ratkaisu löytyi läheltä, nimittäin Hessumobiilista. Muistin heti Hessumobiilin televisiomainoksen hokeman lapsuudestani. Kyseinen liike toimii siellä missä ennenkin ja elämä oli kuljettanut minut asumaan vain pyöräilymatkan päähän. Harkitsin autolla menemistä, mutta löysin itseltäni sen verran selkärankaa, että menin polkupyörällä. Tarvitsin muutenkin paljon enemmän liikuntaa, mitä tällä hetkellä sain.
Ihme muuten, että Hessumobiili on hengissä. On Biltemat ja Motonetit. Mutta en oikeastaan tunne autovaraosakauppaa niin hyvin, että voisin todella sanoa, onko Hessun olemassaolo mikään ihme. Ehkä heillä on sellainen markkinarako, jota suuret ketjut eivät ole osanneet täyttää.
Ainakin palvelu pelasi. Reipas reiska huikkasi minulle heti "terve" kun tulin sisään. Sain ruuvit kuin apteekin hyllyltä ja kokonaisaika käynnille oli ehkä 45 sekuntia. Tähän vieläpä sisältyi tiedusteluni, että "ovathan nämä standardikokoisia." Sain myöntävän vastauksen ja köyhdyin kaupasta kokonaista 1,25 €.
Niin, ovat ne muoviruuvit varmaan standardinmukaiset autoihin, joissa jo valmiiksi on muoviset rekkarin ruuvit. Puntooni ne eivät sovi.
Kotiin päästyäni ruuvasin takarekkarista ruosteisen ruuvin irti ristipäämeisselillä. Sitten aloin survomaan tasapäisellä meisselillä muoviruuvia reikään. Ei mennyt sitten millään. Ruuvi oli liian iso.
Ehkä seuraavaksi käyn ostamassa suosiolla uudet metalliruuvit ja huonot hatut niihin. Ehkä ne pysyvät siistinä sen aikaa kun Puntoa pidän.
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Ei valitettavaa..?
Ei pitäisi kaivaa verta nenästään, mutta missä ovat ne vastoinkäymiset, mistä minua niin moni kaveri varoitteli kun käytettyä Fiatia olin ostamassa?
Voin siis edelleen todeta, että kaikki on hyvin. Auto käynnistyy kun väännän avaimesta. Vilkku vilkuttaa kun haluan. Auto pysähtyy kun painan jarrusta ja vauhti kiihtyy kun painan kaasua.
No on jotain tietenkin rikkikin. Musiikki ei nimittäin vieläkään soi. Pistin Huuto.nettiin huudon vetämään Pioneerin stereoista, mutta kauppa sulkeutuu vasta kuun lopussa. Mutta ei soitinta oikeastaan voi edes laittaa Punton viaksi, koska rikkinäinen stereolaite oli merkkiä Grundig.
Minulla on paha tapa hakea asioista negatiivisia puolia. Nytkin kun kaikki on autoilussani hyvin, niin yritän miettiä, mikä minua pitäisi harmittaa. Eli haluaisinko kirjoittaa vain vastoinkäymisistä? Sitä olen tässä useaan otteeseen itsekseni miettinyt, että milloin minun tulee alkaa potemaan huonoa omaa tuntoa autoilun ilmastovaikutuksista? Minulla ei vielä ole huono omatunto, koska autoiluni vaikuttaa tässä ympäröivässä todellisuudessani niin normaalilta. Noin puolet työkavereistani tulee töihin omalla autolla. Ja yksin. Ei mitään kimppakyytejä. Tai on meillä yhtiön puolesta kuljettaja ja eräänlainen kimppakyyti, mutta se on eri asia, koska kuskina toimii siihen palkattu henkilö. Mutta muuten yksityisautoilu yksinään on nähdäkseni erittäin hyväksyttyä.
Ja ehkä tämä bensiinimoottoreilla ajelu on maapallon historiassa vain yksi tällainen nopea välivaihe. Kaikesta öljystä on kuulemma käytetty noin puolet. Kohta se siis loppuu kuitenkin. Sitten surrataan sähköautoilla ja niistä voi alkaa potemaan jotain muuta pahaa mieltä. Sähköautoon pitää sähkö jotenkin kuitenkin tuottaa, niin voi vaikka alkaa vastustamaan toden teolla ydinvoimaa. Jos siis jotain pitää vastustaa ja jostain mielensä pahoittaa.
Voin siis edelleen todeta, että kaikki on hyvin. Auto käynnistyy kun väännän avaimesta. Vilkku vilkuttaa kun haluan. Auto pysähtyy kun painan jarrusta ja vauhti kiihtyy kun painan kaasua.
No on jotain tietenkin rikkikin. Musiikki ei nimittäin vieläkään soi. Pistin Huuto.nettiin huudon vetämään Pioneerin stereoista, mutta kauppa sulkeutuu vasta kuun lopussa. Mutta ei soitinta oikeastaan voi edes laittaa Punton viaksi, koska rikkinäinen stereolaite oli merkkiä Grundig.
Minulla on paha tapa hakea asioista negatiivisia puolia. Nytkin kun kaikki on autoilussani hyvin, niin yritän miettiä, mikä minua pitäisi harmittaa. Eli haluaisinko kirjoittaa vain vastoinkäymisistä? Sitä olen tässä useaan otteeseen itsekseni miettinyt, että milloin minun tulee alkaa potemaan huonoa omaa tuntoa autoilun ilmastovaikutuksista? Minulla ei vielä ole huono omatunto, koska autoiluni vaikuttaa tässä ympäröivässä todellisuudessani niin normaalilta. Noin puolet työkavereistani tulee töihin omalla autolla. Ja yksin. Ei mitään kimppakyytejä. Tai on meillä yhtiön puolesta kuljettaja ja eräänlainen kimppakyyti, mutta se on eri asia, koska kuskina toimii siihen palkattu henkilö. Mutta muuten yksityisautoilu yksinään on nähdäkseni erittäin hyväksyttyä.
Ja ehkä tämä bensiinimoottoreilla ajelu on maapallon historiassa vain yksi tällainen nopea välivaihe. Kaikesta öljystä on kuulemma käytetty noin puolet. Kohta se siis loppuu kuitenkin. Sitten surrataan sähköautoilla ja niistä voi alkaa potemaan jotain muuta pahaa mieltä. Sähköautoon pitää sähkö jotenkin kuitenkin tuottaa, niin voi vaikka alkaa vastustamaan toden teolla ydinvoimaa. Jos siis jotain pitää vastustaa ja jostain mielensä pahoittaa.
perjantai 21. lokakuuta 2011
Sulka
Vaihdoin Puntoon takalasin pyyhkijänsulan. Suoritus oli vaikeustasoltaan asteikolla yhdestä viiteen yksi. Ennen suoritusta epäilin sen olevan luokkaa kaksi ja puoli.
Olin alunperin Motonetissä ihan muilla kuin pyyhkijänsulka-asioilla. Puolivahingossa satuin pyyhkijäkäytävälle ja ensimmäinen paketti, joka silmääni sattui oli takalasinpyyhkijä mallia Fiat Punto 1993 ->. Pyörittelin pakettia hetken käsissäni ja mietin, että asiassa täytyy olla jokin niksi. Yleensä kun tulee ostettua jotain varaosaa tekniseen laitteeseen, niin täytyy tietää sääntö ja poikkeus. En tiennyt kumpaakaan. Ehkä takalasinpyyhkijäasioissa ei ole poikkeuksia. Tai ehkä minulla kävi vain säkä.
Syy, miksi ylipäänsä innostuin harkitsemaan sulan ostoa oli, että Puntoni takalasinpyyhkijä oli huonossa kunnossa. Tai ehkä välttävässä. Se toimi, mutta huonohkosti. Autoilusta yleisesti innostuneena ajattelin, että Puntoni tulee olla täydellisesti iskussa tuleviin koitoksiin. Pyyhittävää syksyn sateilla riittää.
Sulka maksoi 4,90 €. Ajattelin, etten kauhean suurta taloudellista menetystä koe, vaikka sulka olisikin väärä.
Vaihdoin sulan duunipaikan parkkipaikalla tänään ennen työvuoron alkua. Paketissa oli ohjeet kuvin ja nuolin. Tekstiä ei tarvittu, koska niin yksinkertaisesta toimenpiteestä oli kyse. Koin silti onnistumisen elämyksen vaihdettuani sulan. Se sopi täydellisesti.
Yöllä kotiin lähtiessäni olivat ikkunat huurussa. Rapsutin Punton ikkunat ensimmäistä kertaa itse. Heitettäviä ei tällä kertaa ilmoittautunut kyytiin. Kotimatkan aikana testailin takalasin pyyhintä kun auton lämmetessä vesinorot löysivät tiensä takalasille. Pyyhin toimi nähdäkseni ihan hyvin.
Olin alunperin Motonetissä ihan muilla kuin pyyhkijänsulka-asioilla. Puolivahingossa satuin pyyhkijäkäytävälle ja ensimmäinen paketti, joka silmääni sattui oli takalasinpyyhkijä mallia Fiat Punto 1993 ->. Pyörittelin pakettia hetken käsissäni ja mietin, että asiassa täytyy olla jokin niksi. Yleensä kun tulee ostettua jotain varaosaa tekniseen laitteeseen, niin täytyy tietää sääntö ja poikkeus. En tiennyt kumpaakaan. Ehkä takalasinpyyhkijäasioissa ei ole poikkeuksia. Tai ehkä minulla kävi vain säkä.
Syy, miksi ylipäänsä innostuin harkitsemaan sulan ostoa oli, että Puntoni takalasinpyyhkijä oli huonossa kunnossa. Tai ehkä välttävässä. Se toimi, mutta huonohkosti. Autoilusta yleisesti innostuneena ajattelin, että Puntoni tulee olla täydellisesti iskussa tuleviin koitoksiin. Pyyhittävää syksyn sateilla riittää.
Sulka maksoi 4,90 €. Ajattelin, etten kauhean suurta taloudellista menetystä koe, vaikka sulka olisikin väärä.
Vaihdoin sulan duunipaikan parkkipaikalla tänään ennen työvuoron alkua. Paketissa oli ohjeet kuvin ja nuolin. Tekstiä ei tarvittu, koska niin yksinkertaisesta toimenpiteestä oli kyse. Koin silti onnistumisen elämyksen vaihdettuani sulan. Se sopi täydellisesti.
Yöllä kotiin lähtiessäni olivat ikkunat huurussa. Rapsutin Punton ikkunat ensimmäistä kertaa itse. Heitettäviä ei tällä kertaa ilmoittautunut kyytiin. Kotimatkan aikana testailin takalasin pyyhintä kun auton lämmetessä vesinorot löysivät tiensä takalasille. Pyyhin toimi nähdäkseni ihan hyvin.
Bensanluovutus ja vanteet
Kävin Kirkkonummella huoltamassa moottoripyörääni. Kawasakini luovutti Puntolle kahdeksan litraa polttoainetta. Tyhjensin pyörän tankin talveksi.
Tarkoitukseni oli samalla käynnillä vähän meikata Punton talvirenkaiden vanteita, mutta homma tyssäsi heti alkuunsa. Tarvitsen operaatioon jonkin sähkötyökalun.
Itse talvirenkaat ovat siinä kunnossa, että meinaan aloittaa talviautoilun niillä. Mutta vanteet ovat ruokottoman rumat, koska ne ovat pahasti pintaruosteiset. Ne on ilmeiseti laitettu viime talven jäljiltä märkinä hautumaan kellarikomeroon. Palaan tähän vanteiden puhdistukseen sitten myöhemmin, jahka hankin asiaan sopivan välineen.
Tarkoitukseni oli samalla käynnillä vähän meikata Punton talvirenkaiden vanteita, mutta homma tyssäsi heti alkuunsa. Tarvitsen operaatioon jonkin sähkötyökalun.
Itse talvirenkaat ovat siinä kunnossa, että meinaan aloittaa talviautoilun niillä. Mutta vanteet ovat ruokottoman rumat, koska ne ovat pahasti pintaruosteiset. Ne on ilmeiseti laitettu viime talven jäljiltä märkinä hautumaan kellarikomeroon. Palaan tähän vanteiden puhdistukseen sitten myöhemmin, jahka hankin asiaan sopivan välineen.
torstai 20. lokakuuta 2011
Iloa takakontista ja sateensuojasta
Eilen illalla oli syys-ukkosmyrsky. Salamat välähtelivät kuin elokuvissa ja ukkonen jyrähteli.
Minulla oli vapaapäivä ja lähdin käymään Tuomarilassa veljeni luona kyläilemässä. Paikalle tuli pari yhteistä kaveria ja pelasimme erän lautapelejä. Pelin aikana hain toistuvasti Punton takakontista kylmää kokista. Jokaisen autoilijan perusvaruste, takakontti, on mahtava jääkaapin jatke sopivan viileällä ilmalla. Ai miksen hakenut sitä kokista jääkaapista? On veljeni perheellä toki jääkaappi, mutta Punton takakontti oli tässä tapauksessa lähempänä.
Pysäköin Punton muuten jyrkkään ylämäkeen. Siinä oli veljeni taloyhtiön ainoa vieraspaikka. Käsijarru ei ole tehokkain mahdollinen, koska sitä sai kiskoa hartiavoimin ennen kuin auto suostui pysymään paikoillaan. Laitoin varmuuden vuoksi vielä vaihteen päälle.
Kotimatkalla kun myrsky oli eniten voimissaan, olin tyytyväisempi auton hankintaan kuin koskaan. Satoi, vettä velloi tiellä, oli pimeää ja syksyn lehdet lentelivät. Moottoripyörällä tai kävellen matkalla bussipysäkille olisin kastunut takuuvarmasti.
Pimeällä huomasin, että Punton ajovalot ovat huonot. En muista mainitsinko tästä jo aikaisemmin, mutta havaitsin asian jo ensimmäisillä kerroilla kun ajoin pimeällä. Minut varmasti nähdään hyvin, mutta minä en oikein näe valaisemattomia kohteita. Vihdintiellä matkalla kotiin oli penkassa kolaroitu auto, jonka huomasin niin myöhään, että en olisi ehtinyt reagoida jos paikalla olisikin ollut jotain reagoitavaa. Kolariauto oli tällä kertaa ihan turvallisesti penkan puolella ja siinä oli jo poliisin teipit päällä.
Minulla oli vapaapäivä ja lähdin käymään Tuomarilassa veljeni luona kyläilemässä. Paikalle tuli pari yhteistä kaveria ja pelasimme erän lautapelejä. Pelin aikana hain toistuvasti Punton takakontista kylmää kokista. Jokaisen autoilijan perusvaruste, takakontti, on mahtava jääkaapin jatke sopivan viileällä ilmalla. Ai miksen hakenut sitä kokista jääkaapista? On veljeni perheellä toki jääkaappi, mutta Punton takakontti oli tässä tapauksessa lähempänä.
Pysäköin Punton muuten jyrkkään ylämäkeen. Siinä oli veljeni taloyhtiön ainoa vieraspaikka. Käsijarru ei ole tehokkain mahdollinen, koska sitä sai kiskoa hartiavoimin ennen kuin auto suostui pysymään paikoillaan. Laitoin varmuuden vuoksi vielä vaihteen päälle.
Kotimatkalla kun myrsky oli eniten voimissaan, olin tyytyväisempi auton hankintaan kuin koskaan. Satoi, vettä velloi tiellä, oli pimeää ja syksyn lehdet lentelivät. Moottoripyörällä tai kävellen matkalla bussipysäkille olisin kastunut takuuvarmasti.
Pimeällä huomasin, että Punton ajovalot ovat huonot. En muista mainitsinko tästä jo aikaisemmin, mutta havaitsin asian jo ensimmäisillä kerroilla kun ajoin pimeällä. Minut varmasti nähdään hyvin, mutta minä en oikein näe valaisemattomia kohteita. Vihdintiellä matkalla kotiin oli penkassa kolaroitu auto, jonka huomasin niin myöhään, että en olisi ehtinyt reagoida jos paikalla olisikin ollut jotain reagoitavaa. Kolariauto oli tällä kertaa ihan turvallisesti penkan puolella ja siinä oli jo poliisin teipit päällä.
maanantai 17. lokakuuta 2011
Huolto
Käytin Punton Teboil Kaivokselan Autoasi huollossa.
Puntossa oli ostohetkellä mittarissa 80 500 km. Kaupassa mukaan saamani huoltokirja oli asiallisesti täytetty. Autoa oli käytetty Delta-autolla määräaikaishuolloissa melko tunnollisesti.
Kuitenkaan muutaman viime vuoden aikana Punto ei huollossa ollut vieraillut. Viimeisin huoltomerkintä oli vuodelta 2005. Mutta eipä sillä toisaalta oltu paljon ajettukaan. Viimeisen kuuden vuoden aikana edelliset omistajat olivat ajaneet autolla vain 15 000 km. Mutta huoltoväli, 15 000 km, oli siis nyt tullut täyteen.
Olin laskeskellut kauppahinnan hyväksyessäni, että joudun huoltamaan Punton pian. Edustan sitä koulukuntaa, joka uskoo öljynvaihtojen säännöllisyyden olevan hyvästä. Öljynvaihtoa ehkä enemmän minua askarrutti jakopäänhihna. Se oli huoltokirjan ja kuittien mukaan alkuperäinen, koska mitään merkintää vaihdosta ei löytynyt.
Punton alkuperäinen pyyntihinta oli 1000 € ja osittain välittömän huollon tarpeella tingin hinnan 700 euroon. Myyjä-Juha toisaalta hyväksyi tarjoukseni ilman vastatarjousta, joten ehkä silti tarjosin liikaa. Kaiken kaikkiaan kauppatilanne meni kuitenkin niin hyvin, että voin sanoa Juhalla tässä vaiheessa vain kiitos. Hän oli erittäin asiallinen ja kohtelias ja tämänhetkisen käsitykseni mukaan 100 % rehellinen. Minua ei siis harmita kauppahinta tai tänään syntynyt yli neljänsadan lasku. Jos kaikki menee hyvin, niin minulla on nyt edullisia kilometrejä edessä. Aion palauttaa Punton 15 000 km huoltorytmiin ja vienen sen huoltoon seuraavan kerran lukemassa 90 000 km. Tämä tapahtuu tosin vain silloin jos pidän autoa niinkin pitkään.
Mutta, palataanpa vielä tämän päivän huoltoon. Tällaiset varaosat löysivät tänään tiensä Punton syövereihin:
- jakohihna srj.
- vesipumppu Punto, Uno, Y10
- moniurahihna
- öljynsuod. Fiat, Peu, Lanc P3111
- Diamond 5W-30 -öljy, 3,4 l
- pakkasneste, punainen, 2,5 l
- jarruneste, 0,5 l
Lisäksi laskussa oli pientarvikelisä. En tiedä, mitä tämä piti sisällään. Yhteensä osista laskutettiin 243,75 €. Kuulostaa mielestäni kohtuulliselta tuosta määrästä tavaraa.
Työ maksoi tietenkin oman osansa. Laskuun oli eritelty huoltomies Seppo kolmeen kertaan. Hän teki 75 000 km huollon, joka haukkasi 1,3 tuntia. Jakohihnan ja vesipumpun vaihtoon aikaa on kulunut 1,45 tuntia ja jarrunesteen vaihtoon puoli tuntia. Sepon taksa tunnilta oli 75 euroa.
Koko lasku yhteensä oli 420,80 €. Koska kyseessä oli Teboil, sai huollosta K-plus -pisteitä. Plop plop.
Seposta täytyy sen verran kertoa, että hänestä tuli vahvasti mieleen Spede Pasasen esittämä Härski Hartikainen. Hän oli lyhytsanainen, haalaripukuinen ja ponihäntäinen perus huoltomies. Ei hän varsinaisesti töykeä ollut, mutta palvelusta siinä mielessä, mitä asiakaspalvelulla nykyään tarkoitetaan, ei voi Sepon yhteydessä puhua. Hän poltti pikkusikaria työskennellessään. En mainitse tätä seikkaa suinkaan paheksuakseni. Kunnon duunarin kuuluukin saada polttaa työskennellessään. Seppo on jäänne vanhalta hyvältä ajalta kun kaikki huoltoasemat huolsivat autoja. Nykyäänhän ne eräänkin mainoslauseen mukaan huoltavat lähinnä ihmisiä.
Puntossa oli ostohetkellä mittarissa 80 500 km. Kaupassa mukaan saamani huoltokirja oli asiallisesti täytetty. Autoa oli käytetty Delta-autolla määräaikaishuolloissa melko tunnollisesti.
Kuitenkaan muutaman viime vuoden aikana Punto ei huollossa ollut vieraillut. Viimeisin huoltomerkintä oli vuodelta 2005. Mutta eipä sillä toisaalta oltu paljon ajettukaan. Viimeisen kuuden vuoden aikana edelliset omistajat olivat ajaneet autolla vain 15 000 km. Mutta huoltoväli, 15 000 km, oli siis nyt tullut täyteen.
Olin laskeskellut kauppahinnan hyväksyessäni, että joudun huoltamaan Punton pian. Edustan sitä koulukuntaa, joka uskoo öljynvaihtojen säännöllisyyden olevan hyvästä. Öljynvaihtoa ehkä enemmän minua askarrutti jakopäänhihna. Se oli huoltokirjan ja kuittien mukaan alkuperäinen, koska mitään merkintää vaihdosta ei löytynyt.
Punton alkuperäinen pyyntihinta oli 1000 € ja osittain välittömän huollon tarpeella tingin hinnan 700 euroon. Myyjä-Juha toisaalta hyväksyi tarjoukseni ilman vastatarjousta, joten ehkä silti tarjosin liikaa. Kaiken kaikkiaan kauppatilanne meni kuitenkin niin hyvin, että voin sanoa Juhalla tässä vaiheessa vain kiitos. Hän oli erittäin asiallinen ja kohtelias ja tämänhetkisen käsitykseni mukaan 100 % rehellinen. Minua ei siis harmita kauppahinta tai tänään syntynyt yli neljänsadan lasku. Jos kaikki menee hyvin, niin minulla on nyt edullisia kilometrejä edessä. Aion palauttaa Punton 15 000 km huoltorytmiin ja vienen sen huoltoon seuraavan kerran lukemassa 90 000 km. Tämä tapahtuu tosin vain silloin jos pidän autoa niinkin pitkään.
Mutta, palataanpa vielä tämän päivän huoltoon. Tällaiset varaosat löysivät tänään tiensä Punton syövereihin:
- jakohihna srj.
- vesipumppu Punto, Uno, Y10
- moniurahihna
- öljynsuod. Fiat, Peu, Lanc P3111
- Diamond 5W-30 -öljy, 3,4 l
- pakkasneste, punainen, 2,5 l
- jarruneste, 0,5 l
Lisäksi laskussa oli pientarvikelisä. En tiedä, mitä tämä piti sisällään. Yhteensä osista laskutettiin 243,75 €. Kuulostaa mielestäni kohtuulliselta tuosta määrästä tavaraa.
Työ maksoi tietenkin oman osansa. Laskuun oli eritelty huoltomies Seppo kolmeen kertaan. Hän teki 75 000 km huollon, joka haukkasi 1,3 tuntia. Jakohihnan ja vesipumpun vaihtoon aikaa on kulunut 1,45 tuntia ja jarrunesteen vaihtoon puoli tuntia. Sepon taksa tunnilta oli 75 euroa.
Koko lasku yhteensä oli 420,80 €. Koska kyseessä oli Teboil, sai huollosta K-plus -pisteitä. Plop plop.
Seposta täytyy sen verran kertoa, että hänestä tuli vahvasti mieleen Spede Pasasen esittämä Härski Hartikainen. Hän oli lyhytsanainen, haalaripukuinen ja ponihäntäinen perus huoltomies. Ei hän varsinaisesti töykeä ollut, mutta palvelusta siinä mielessä, mitä asiakaspalvelulla nykyään tarkoitetaan, ei voi Sepon yhteydessä puhua. Hän poltti pikkusikaria työskennellessään. En mainitse tätä seikkaa suinkaan paheksuakseni. Kunnon duunarin kuuluukin saada polttaa työskennellessään. Seppo on jäänne vanhalta hyvältä ajalta kun kaikki huoltoasemat huolsivat autoja. Nykyäänhän ne eräänkin mainoslauseen mukaan huoltavat lähinnä ihmisiä.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Pesu ja vahaus
En tiedä milloin viimeksi Punto oli pesty, mutta puhtaaksi se ei tullut vieläkään. Pesimme ja vahasimme auton pikaisesti Marjon kanssa.
Auto oli kauttaaltaan niin pinttyneen lian peitossa, että en ole vastaavaa nähnyt. Myyjä-Juhan mukaan Punto on seisonut ainakin koko viime talven vailla käyttöä. Se on siis majaillut metrin lumikerroksen alla malmilaisella parkkipaikalla. Kevätaurinko on sulattanut sen päältä kinokset, mutta kukaan ei ole autoa pessyt. Sitten lumen mukana tullut paskakerros on kesähelteillä saanut rauhassa tarttua maalipintaan.
Kun alunperin olin koeajolla, oli sateinen päivä. Niin ikään oli sateista kun tein kaupat. Eli en missään vaiheessa tarkastellut maalipintaa sillä silmällä, että onko se puhdas. Ajattelin, että se on varmaan ihan peruspuhdas. En ollut osannut odottaa näin väkevää likakerrosta.
Tavallisella pesulla irtosi toki osa liasta. Ja vahalla irtosi lisää. Mutta täytyy palata pesupuuhiin uudestaan paremmalla ajalla.
Lisäksi pesin kaikki ikkunat sisältäpäin. Nekin olivat todella likaiset, mutta nähdäkseni lähtivät hyvin puhtaaksi.
Kävin myös rikkinäisen autoradion kimppuun. Sain Marjon faijalta, Tapiolta, matkaani iskemättömän c-kasettisoittimen, joka Tapsan mukaan oli peräisin 70-luvulta. Designistä päätellen uskon tämän hyvin.
Naapurin Pasi oli apuna kun irrotin Puntossa olleen Grundigin soittimen autovarkaan elkein. Ajattelin jo, että pääsen illan työreissulla kuuntelemaan musiikkia, mutta pahus! Autoradion liitännät 70-luvulla ja liitännät 90-luvulla ovat epäyhteensopivat. Tarvitsen seuraavaksi sähkömiehen apua tai uudemman mankan.
Auto oli kauttaaltaan niin pinttyneen lian peitossa, että en ole vastaavaa nähnyt. Myyjä-Juhan mukaan Punto on seisonut ainakin koko viime talven vailla käyttöä. Se on siis majaillut metrin lumikerroksen alla malmilaisella parkkipaikalla. Kevätaurinko on sulattanut sen päältä kinokset, mutta kukaan ei ole autoa pessyt. Sitten lumen mukana tullut paskakerros on kesähelteillä saanut rauhassa tarttua maalipintaan.
Kun alunperin olin koeajolla, oli sateinen päivä. Niin ikään oli sateista kun tein kaupat. Eli en missään vaiheessa tarkastellut maalipintaa sillä silmällä, että onko se puhdas. Ajattelin, että se on varmaan ihan peruspuhdas. En ollut osannut odottaa näin väkevää likakerrosta.
Tavallisella pesulla irtosi toki osa liasta. Ja vahalla irtosi lisää. Mutta täytyy palata pesupuuhiin uudestaan paremmalla ajalla.
Lisäksi pesin kaikki ikkunat sisältäpäin. Nekin olivat todella likaiset, mutta nähdäkseni lähtivät hyvin puhtaaksi.
Kävin myös rikkinäisen autoradion kimppuun. Sain Marjon faijalta, Tapiolta, matkaani iskemättömän c-kasettisoittimen, joka Tapsan mukaan oli peräisin 70-luvulta. Designistä päätellen uskon tämän hyvin.
Naapurin Pasi oli apuna kun irrotin Puntossa olleen Grundigin soittimen autovarkaan elkein. Ajattelin jo, että pääsen illan työreissulla kuuntelemaan musiikkia, mutta pahus! Autoradion liitännät 70-luvulla ja liitännät 90-luvulla ovat epäyhteensopivat. Tarvitsen seuraavaksi sähkömiehen apua tai uudemman mankan.
lauantai 15. lokakuuta 2011
Mahdollinen vika – harmittaako jo?
Marjo luovutti Corollastaan minulle kaksi jääraappaa ja harjan. Kun toin arvokkaat lisävarusteet Puntolle, löysin hanskalokerosta siellä koko ajan olleen pienen jääskraban. Nyt jäänraaputusvehkeitä on autossani varmasti tarpeeksi. Hanskalokerosta löytyi lisäksi myös puolikas askillinen Mynthoneita, joissa oli vieläpä päiväystä jäljellä tämän vuoden marraskuun loppuun saakka! Lisäksi löysin kummallisen putkilon jotakin vahamaista ainetta, jonka käyttötarkoitusta en keksinyt.
Auto toimi päivän työmatkakäytössä pääsääntöisesti hyvin. Ikkunat ovat näköjään sisältäpäin likaiset. Sen havaitisin pimeäajossa kun vastaantulevien autojen valot heijastelivat ikävästi likakerroksesta. Suunnittelen huomenna peseväni Punton sekä sisältä että ulkoa.
Kytkin taitaa vähän luistaa. Tai oikeastaan en ole ihan varma mitä kytkimen luistaminen tarkoittaa. Olen vain kuullut kun asiantuntevat automiehet ovat joskus sellaisesta puhuneet. Sanayhdistelmän merkityksestä tulee mieleen jokin kytkimen vika. Luistaminen voisi tarkoittaa sitä, että kytkimen vapauttamisen jälkeen esiintyy jonkinlaista voiman hävikkiä moottorista kohti vetäviä elimiä. Tällainen vian tunne minulle on muodostunut siitä, että ykkösvaihteella kytkimen nostamisen yhteydessä auto tärähtää sisäisesti hieman ja perstuntuman perusteella voima ei heti siirry pyöriin vaan etsii ensin itseään jossain koneiston uumenissa. Muilla vaihteilla tätä tärähtelyä ei esiinny.
Mutta varsinaista valittamista minulla ei vieläkään ole. Olen edelleen tyytyväinen 700 euron ostokseeni.
Auto toimi päivän työmatkakäytössä pääsääntöisesti hyvin. Ikkunat ovat näköjään sisältäpäin likaiset. Sen havaitisin pimeäajossa kun vastaantulevien autojen valot heijastelivat ikävästi likakerroksesta. Suunnittelen huomenna peseväni Punton sekä sisältä että ulkoa.
Kytkin taitaa vähän luistaa. Tai oikeastaan en ole ihan varma mitä kytkimen luistaminen tarkoittaa. Olen vain kuullut kun asiantuntevat automiehet ovat joskus sellaisesta puhuneet. Sanayhdistelmän merkityksestä tulee mieleen jokin kytkimen vika. Luistaminen voisi tarkoittaa sitä, että kytkimen vapauttamisen jälkeen esiintyy jonkinlaista voiman hävikkiä moottorista kohti vetäviä elimiä. Tällainen vian tunne minulle on muodostunut siitä, että ykkösvaihteella kytkimen nostamisen yhteydessä auto tärähtää sisäisesti hieman ja perstuntuman perusteella voima ei heti siirry pyöriin vaan etsii ensin itseään jossain koneiston uumenissa. Muilla vaihteilla tätä tärähtelyä ei esiinny.
Mutta varsinaista valittamista minulla ei vieläkään ole. Olen edelleen tyytyväinen 700 euron ostokseeni.
perjantai 14. lokakuuta 2011
Heitettävästä tuli heittäjä
Kun yöllä lähdin töistä kotiin, oli duunipaikan parkkipaikalla autojen ikkunat ja katot valkoisessa huurussa. Oli pakkasta. Kulkuvälineen vaihto moottoripyörästä henkilöautoon ei olisi voinut sattua kovin paljon parempaan saumaan.
Ei tiellä jäätä ollut ja olisin kyllä moottoripyörällä kotiin päässyt, mutta olisi se ollut tietyllä tavalla äärirajoilla ajamista. Moottoripyörälle jää on ihan eri tavalla vaarallista kuin autolle. Sopiva kapea noro ohutta jäätä asfaltin päällä voi saada motoristin nurin jos jään päällä joutuisi jarruttamaan tai kallistamaan. Autoilijalle hetkellinen pidon menetys ei ikinä tarkoita kaatumista ja neljä pyörää pitävät aina paremmin kuin kaksi.
Punto lähti hyvin käyntiin, vaikka pakkasta olikin. Auton yleiseen varustetasoon tarvitsen kuitenkin erään tärkeän lisäyksen: jääraapan. Työkaverini Einari tarjoutui ystävällisesti raaputtamaan huuruiset ikkunat, koska olin heittämässä häntä kotiin, mutta ainoa vähänkin tarkoitukseen sopiva työkalu oli heppoinen parkkikiekko. Ja sehän meni palasiksi.
Sinänsä oli mukavaa toimia ensimmäistä kertaa omalla autolla kuskina. Minut on varmasti tuhansia kertoja heitetty autolla töihin, kotiin, kouluun tai kaverille. Minut on haettu lentokentältä, satamasta ja baarista. Nyt pääsen pikkuhiljaa antamaan jotain takaisin tähän pottiin. Erityisen hauskaa oli, että heitin Einarin töistä kotiin saman talon pihaan, jossa itse vielä vuosi sitten asuin. Ympyrä sulkeutui.
Ei tiellä jäätä ollut ja olisin kyllä moottoripyörällä kotiin päässyt, mutta olisi se ollut tietyllä tavalla äärirajoilla ajamista. Moottoripyörälle jää on ihan eri tavalla vaarallista kuin autolle. Sopiva kapea noro ohutta jäätä asfaltin päällä voi saada motoristin nurin jos jään päällä joutuisi jarruttamaan tai kallistamaan. Autoilijalle hetkellinen pidon menetys ei ikinä tarkoita kaatumista ja neljä pyörää pitävät aina paremmin kuin kaksi.
Punto lähti hyvin käyntiin, vaikka pakkasta olikin. Auton yleiseen varustetasoon tarvitsen kuitenkin erään tärkeän lisäyksen: jääraapan. Työkaverini Einari tarjoutui ystävällisesti raaputtamaan huuruiset ikkunat, koska olin heittämässä häntä kotiin, mutta ainoa vähänkin tarkoitukseen sopiva työkalu oli heppoinen parkkikiekko. Ja sehän meni palasiksi.
Sinänsä oli mukavaa toimia ensimmäistä kertaa omalla autolla kuskina. Minut on varmasti tuhansia kertoja heitetty autolla töihin, kotiin, kouluun tai kaverille. Minut on haettu lentokentältä, satamasta ja baarista. Nyt pääsen pikkuhiljaa antamaan jotain takaisin tähän pottiin. Erityisen hauskaa oli, että heitin Einarin töistä kotiin saman talon pihaan, jossa itse vielä vuosi sitten asuin. Ympyrä sulkeutui.
torstai 13. lokakuuta 2011
Ensimmäistä kertaa töihin omalla autolla
Menin omalla autolla töihin ensimmäistä kertaa elämässäni. Oliko kokemus jotenkin tajunnanräjäyttävä? Ei oikeastaan, mutta selkeästi positiivinen se toki oli.
Moottoripyöräilyyn verrattuna kokonaismatka-aikani oli lyhyempi. Tähän eräs nimeltä mainitsematon motoristikaverini voisi vääräleukailla, että siinä tapauksessa en ole ajanut moottoripyörällä tarpeeksi kovaa. Itseasiassa tämä ei pidä paikkaansa, sillä ajoin nyt autolla selkeästi rauhallisemmin kuin prätkällä. Kokonaismatka-aikaan moottoripyöräilyssä tulee kuitenkin laskea pukeutuminen ja riisuutuminen. Varusteiden romplaamiseen menee yllättävän paljon aikaa. Kun tulin äsken kotiin, oli kello 00.22. En ole vielä kertaakaan moottoripyörällä ollut iltavuorosta kotona noin aikaisin.
Eri asia olisi jos elelesimme vaikkapa Kreikassa tai jossakin muussa lämpimässä maassa. Etelän lomalla tulee nähtyä motoristeja ajelemassa t-paidassa ja shortseissa. Tällöin pukeutumiseen ei kulu erikseen aikaa. No joo, on kai Kreikassakin talvella vähän vilakka.
Kaiken kaikkiaan ensimmäinen matka töihin ja takaisin omalla autolla meni hyvin. Tosin radiota jäin vähän kaipaamaan. Se on siis rikki. Ja se oli yksi syy, miksi sain hintaa tingittyä alkuperäisestä tonnista. No, en moottoripyöräillessäni ikinä radiota kuunnellut, niin helppo on aloittaa autoilu ilman musiikkia. Mutta jahka sopiva vapaa hetki koittaa, meinaan selvittää mitä radiolle olisi tehtävissä. Menee varmaan vaihtoon koko laite. Jos jollakulla pyörii nurkissa tarpeeton, mutta toimiva autoradio, niin saa ilmoittautua. Maksan ruhtinaallisesti.
Moottoripyöräilyyn verrattuna kokonaismatka-aikani oli lyhyempi. Tähän eräs nimeltä mainitsematon motoristikaverini voisi vääräleukailla, että siinä tapauksessa en ole ajanut moottoripyörällä tarpeeksi kovaa. Itseasiassa tämä ei pidä paikkaansa, sillä ajoin nyt autolla selkeästi rauhallisemmin kuin prätkällä. Kokonaismatka-aikaan moottoripyöräilyssä tulee kuitenkin laskea pukeutuminen ja riisuutuminen. Varusteiden romplaamiseen menee yllättävän paljon aikaa. Kun tulin äsken kotiin, oli kello 00.22. En ole vielä kertaakaan moottoripyörällä ollut iltavuorosta kotona noin aikaisin.
Eri asia olisi jos elelesimme vaikkapa Kreikassa tai jossakin muussa lämpimässä maassa. Etelän lomalla tulee nähtyä motoristeja ajelemassa t-paidassa ja shortseissa. Tällöin pukeutumiseen ei kulu erikseen aikaa. No joo, on kai Kreikassakin talvella vähän vilakka.
Kaiken kaikkiaan ensimmäinen matka töihin ja takaisin omalla autolla meni hyvin. Tosin radiota jäin vähän kaipaamaan. Se on siis rikki. Ja se oli yksi syy, miksi sain hintaa tingittyä alkuperäisestä tonnista. No, en moottoripyöräillessäni ikinä radiota kuunnellut, niin helppo on aloittaa autoilu ilman musiikkia. Mutta jahka sopiva vapaa hetki koittaa, meinaan selvittää mitä radiolle olisi tehtävissä. Menee varmaan vaihtoon koko laite. Jos jollakulla pyörii nurkissa tarpeeton, mutta toimiva autoradio, niin saa ilmoittautua. Maksan ruhtinaallisesti.
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Ensimmäiset kustannukset
Kävin katsastuskonttorilla tekemässä omistajanvaihdoksen. Paperityöt maksoivat 11,20 €. Eilen tankkasin auton: 66,08 €. Niin ja tietenkin hankintahinta, joka oli 700 €. Siinä ovat kustannukset tähän asti. Harmittaako? No ei vielä yhtään. Sitten kun alkaa tulemaan niitä odottamattomia jänniä kustannuksia, mistä minua on kovasti varoiteltu, niin ehkä sitten harmittaa. Ehkä. Olen jonkin verran varannut sivuun kärsivällisyyttä yllätyksien varalle.
Ai niin, enhän ole kertonut tärkeintä, eli mistä automerkistä on kyse! Eli tulevan talven ajelen Fiat Punto 55 S 1.1 3D:llä. Olen saanut ymmärtää, että 3D kuuluu näinä päivinä must have -osastoon ja kyseinen ominaisuus olikin yksi painavista valintakriteereistä.
Ai niin, enhän ole kertonut tärkeintä, eli mistä automerkistä on kyse! Eli tulevan talven ajelen Fiat Punto 55 S 1.1 3D:llä. Olen saanut ymmärtää, että 3D kuuluu näinä päivinä must have -osastoon ja kyseinen ominaisuus olikin yksi painavista valintakriteereistä.
tiistai 11. lokakuuta 2011
Ostin auton
Idea auton hankkimiseen syntyi ilman, että olisin suunnitellut sitä kovin pitkään. Olin alunperin suunnitellut moottoripyöräileväni loka-marraskuun vaihteeseen saakka ja sen jälkeen siiryväni matkustelemaan julkisilla ja polkupyörällä.
Olen melko tuore motoristi. Ajoin A-kortin vuosi sitten kesällä ja olin tuolloin jo yli kolmekymppinen. Henkilöauton ajokortti minulla on ollut vuodesta -98, mutta en ollut vielä ennen eilistä ikinä omistanut henkilöautoa. Minulla ei ole siis kovin pitkää kokemusta riippumattomasta liikkumisesta.
Jäin itsenäiseen ja riippumattomaan liikkumiseen koukkuun viimeistään tänä syksynä. Moottoripyörällä oli kätevää liikkua töihin, kouluun ja vanhempieni luokse Kirkkonummelle. Ja miksei pidemmällekin. Prätkällä vaan kun ei voi ajaa pakkasilla ja seuraavaksi puoleksi vuodeksi olisin jäänyt ilman omaa motorisoitua kyytiä.
Olen nyt yksi neljäsosaa aikuinen. Aikuisella miehellähän tulee olla auto, vakituinen työpaikka, asuntolaina ja aviovaimo. Viimeisin korjaantunee muuten ensi keväänä. Ihan jännittää. Sitten olen jo puoliaikuinen.
Olen melko tuore motoristi. Ajoin A-kortin vuosi sitten kesällä ja olin tuolloin jo yli kolmekymppinen. Henkilöauton ajokortti minulla on ollut vuodesta -98, mutta en ollut vielä ennen eilistä ikinä omistanut henkilöautoa. Minulla ei ole siis kovin pitkää kokemusta riippumattomasta liikkumisesta.
Jäin itsenäiseen ja riippumattomaan liikkumiseen koukkuun viimeistään tänä syksynä. Moottoripyörällä oli kätevää liikkua töihin, kouluun ja vanhempieni luokse Kirkkonummelle. Ja miksei pidemmällekin. Prätkällä vaan kun ei voi ajaa pakkasilla ja seuraavaksi puoleksi vuodeksi olisin jäänyt ilman omaa motorisoitua kyytiä.
Olen nyt yksi neljäsosaa aikuinen. Aikuisella miehellähän tulee olla auto, vakituinen työpaikka, asuntolaina ja aviovaimo. Viimeisin korjaantunee muuten ensi keväänä. Ihan jännittää. Sitten olen jo puoliaikuinen.
maanantai 10. lokakuuta 2011
Minusta tulee autoilija
Minusta tulee huomenna ensimmäistä kertaa eläissäni auton omistaja.
Ulkona sataa ja on hämärää vaikka on päivä. Syksyn lehtiä lentelee ja lämmintä on noin kahdeksan astetta. Millä kulkuvälineellä lähtisin nyt mieluiten töihin?
Menisinkö julkisilla? Työvuoroni Kilossa alkaa klo 24 ja reittioppaan mukaan minun tulisi lähteä kotoa klo 22.58. Bussilla ja junalla. Kävelyä 1,3 km. Ei huono vaihtoehto. Mukaan sateenvarjo, vedenpitävät kengät ja kännykkä, jolla voi soittaa töihin että myöhästyy. Kauhea provosointi! No, ainoan kerran kun tänä syksynä menin töihin julkisilla, niin myöhästyin. Bussi tuli pysäkille etuajassa.
Entäs menisinkö polkupyörällä? Ylle vedenpitävät tuulihousut, takki ja lenkkarit. Ai niin, joku sadehattukin pitäisi olla. Kymmenen kilometrin pyöräilyn jälkeen olisi varmaan kiva päästä suihkuun. Eli mukaan suihkukamat. Ja vielä tärkeimpänä tietenkin matkalle, lamppu. Lokakuinen yö on kovin pimeä.
Vai menisinkö moottoripyörällä? Itse asiassa tänä yönä menen, koska minulla ei ole vielä autoa.
Hauskinta ja helpointa kuitenkin olisi mennä autolla. Ja myös laiskinta.
Tulen aloittamaan autoilun osittain ristiriitaisin tuntein. Pääsääntöisesti minua harmittaa kaikki turha kulutus ja minun ei olisi pakko omistaa henkilöautoa. Suomessa pääkaupunkiseudulla omalla henkilöautolla ajamiselle olisi aina jokin vaihtoehto.
Minussa taitaa vallita tällä hetkellä asenne "jos kerran kaikki muutkin, niin miksen minäkin." Eli miksi minun pitäisi ankeilla yksin sateessa pimeällä bussipysäkillä kun "kaikki muut menevät autolla".
Autoilu alkakoon ja kaikki siitä johtuvat ongelmat!
Ulkona sataa ja on hämärää vaikka on päivä. Syksyn lehtiä lentelee ja lämmintä on noin kahdeksan astetta. Millä kulkuvälineellä lähtisin nyt mieluiten töihin?
Menisinkö julkisilla? Työvuoroni Kilossa alkaa klo 24 ja reittioppaan mukaan minun tulisi lähteä kotoa klo 22.58. Bussilla ja junalla. Kävelyä 1,3 km. Ei huono vaihtoehto. Mukaan sateenvarjo, vedenpitävät kengät ja kännykkä, jolla voi soittaa töihin että myöhästyy. Kauhea provosointi! No, ainoan kerran kun tänä syksynä menin töihin julkisilla, niin myöhästyin. Bussi tuli pysäkille etuajassa.
Entäs menisinkö polkupyörällä? Ylle vedenpitävät tuulihousut, takki ja lenkkarit. Ai niin, joku sadehattukin pitäisi olla. Kymmenen kilometrin pyöräilyn jälkeen olisi varmaan kiva päästä suihkuun. Eli mukaan suihkukamat. Ja vielä tärkeimpänä tietenkin matkalle, lamppu. Lokakuinen yö on kovin pimeä.
Vai menisinkö moottoripyörällä? Itse asiassa tänä yönä menen, koska minulla ei ole vielä autoa.
Hauskinta ja helpointa kuitenkin olisi mennä autolla. Ja myös laiskinta.
Tulen aloittamaan autoilun osittain ristiriitaisin tuntein. Pääsääntöisesti minua harmittaa kaikki turha kulutus ja minun ei olisi pakko omistaa henkilöautoa. Suomessa pääkaupunkiseudulla omalla henkilöautolla ajamiselle olisi aina jokin vaihtoehto.
Minussa taitaa vallita tällä hetkellä asenne "jos kerran kaikki muutkin, niin miksen minäkin." Eli miksi minun pitäisi ankeilla yksin sateessa pimeällä bussipysäkillä kun "kaikki muut menevät autolla".
Autoilu alkakoon ja kaikki siitä johtuvat ongelmat!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)