Vaihdoin Puntoon takalasin pyyhkijänsulan. Suoritus oli vaikeustasoltaan asteikolla yhdestä viiteen yksi. Ennen suoritusta epäilin sen olevan luokkaa kaksi ja puoli.
Olin alunperin Motonetissä ihan muilla kuin pyyhkijänsulka-asioilla. Puolivahingossa satuin pyyhkijäkäytävälle ja ensimmäinen paketti, joka silmääni sattui oli takalasinpyyhkijä mallia Fiat Punto 1993 ->. Pyörittelin pakettia hetken käsissäni ja mietin, että asiassa täytyy olla jokin niksi. Yleensä kun tulee ostettua jotain varaosaa tekniseen laitteeseen, niin täytyy tietää sääntö ja poikkeus. En tiennyt kumpaakaan. Ehkä takalasinpyyhkijäasioissa ei ole poikkeuksia. Tai ehkä minulla kävi vain säkä.
Syy, miksi ylipäänsä innostuin harkitsemaan sulan ostoa oli, että Puntoni takalasinpyyhkijä oli huonossa kunnossa. Tai ehkä välttävässä. Se toimi, mutta huonohkosti. Autoilusta yleisesti innostuneena ajattelin, että Puntoni tulee olla täydellisesti iskussa tuleviin koitoksiin. Pyyhittävää syksyn sateilla riittää.
Sulka maksoi 4,90 €. Ajattelin, etten kauhean suurta taloudellista menetystä koe, vaikka sulka olisikin väärä.
Vaihdoin sulan duunipaikan parkkipaikalla tänään ennen työvuoron alkua. Paketissa oli ohjeet kuvin ja nuolin. Tekstiä ei tarvittu, koska niin yksinkertaisesta toimenpiteestä oli kyse. Koin silti onnistumisen elämyksen vaihdettuani sulan. Se sopi täydellisesti.
Yöllä kotiin lähtiessäni olivat ikkunat huurussa. Rapsutin Punton ikkunat ensimmäistä kertaa itse. Heitettäviä ei tällä kertaa ilmoittautunut kyytiin. Kotimatkan aikana testailin takalasin pyyhintä kun auton lämmetessä vesinorot löysivät tiensä takalasille. Pyyhin toimi nähdäkseni ihan hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti