Idea auton hankkimiseen syntyi ilman, että olisin suunnitellut sitä kovin pitkään. Olin alunperin suunnitellut moottoripyöräileväni loka-marraskuun vaihteeseen saakka ja sen jälkeen siiryväni matkustelemaan julkisilla ja polkupyörällä.
Olen melko tuore motoristi. Ajoin A-kortin vuosi sitten kesällä ja olin tuolloin jo yli kolmekymppinen. Henkilöauton ajokortti minulla on ollut vuodesta -98, mutta en ollut vielä ennen eilistä ikinä omistanut henkilöautoa. Minulla ei ole siis kovin pitkää kokemusta riippumattomasta liikkumisesta.
Jäin itsenäiseen ja riippumattomaan liikkumiseen koukkuun viimeistään tänä syksynä. Moottoripyörällä oli kätevää liikkua töihin, kouluun ja vanhempieni luokse Kirkkonummelle. Ja miksei pidemmällekin. Prätkällä vaan kun ei voi ajaa pakkasilla ja seuraavaksi puoleksi vuodeksi olisin jäänyt ilman omaa motorisoitua kyytiä.
Olen nyt yksi neljäsosaa aikuinen. Aikuisella miehellähän tulee olla auto, vakituinen työpaikka, asuntolaina ja aviovaimo. Viimeisin korjaantunee muuten ensi keväänä. Ihan jännittää. Sitten olen jo puoliaikuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti