Ei valitettavaa..?

Ei pitäisi kaivaa verta nenästään, mutta missä ovat ne vastoinkäymiset, mistä minua niin moni kaveri varoitteli kun käytettyä Fiatia olin ostamassa?

Voin siis edelleen todeta, että kaikki on hyvin. Auto käynnistyy kun väännän avaimesta. Vilkku vilkuttaa kun haluan. Auto pysähtyy kun painan jarrusta ja vauhti kiihtyy kun painan kaasua.

No on jotain tietenkin rikkikin. Musiikki ei nimittäin vieläkään soi. Pistin Huuto.nettiin huudon vetämään Pioneerin stereoista, mutta kauppa sulkeutuu vasta kuun lopussa. Mutta ei soitinta oikeastaan voi edes laittaa Punton viaksi, koska rikkinäinen stereolaite oli merkkiä Grundig.

Minulla on paha tapa hakea asioista negatiivisia puolia. Nytkin kun kaikki on autoilussani hyvin, niin yritän miettiä, mikä minua pitäisi harmittaa. Eli haluaisinko kirjoittaa vain vastoinkäymisistä? Sitä olen tässä useaan otteeseen itsekseni miettinyt, että milloin minun tulee alkaa potemaan huonoa omaa tuntoa autoilun ilmastovaikutuksista? Minulla ei vielä ole huono omatunto, koska autoiluni vaikuttaa tässä ympäröivässä todellisuudessani niin normaalilta. Noin puolet työkavereistani tulee töihin omalla autolla. Ja yksin. Ei mitään kimppakyytejä. Tai on meillä yhtiön puolesta kuljettaja ja eräänlainen kimppakyyti, mutta se on eri asia, koska kuskina toimii siihen palkattu henkilö. Mutta muuten yksityisautoilu yksinään on nähdäkseni erittäin hyväksyttyä.

Ja ehkä tämä bensiinimoottoreilla ajelu on maapallon historiassa vain yksi tällainen nopea välivaihe. Kaikesta öljystä on kuulemma käytetty noin puolet. Kohta se siis loppuu kuitenkin. Sitten surrataan sähköautoilla ja niistä voi alkaa potemaan jotain muuta pahaa mieltä. Sähköautoon pitää sähkö jotenkin kuitenkin tuottaa, niin voi vaikka alkaa vastustamaan toden teolla ydinvoimaa. Jos siis jotain pitää vastustaa ja jostain mielensä pahoittaa.