Kirkkonummi

Talvikiekot.

Lauantaiaamu heräsi aurinkoisena, mutta kylmänä. Oli vapaapäivä.

Toki olisin voinut jäädä kotiin tekemään kouluhommia tai keksiä muuta epähauskaa tekemistä, mutta päätin, että nyt oli hyvä päivä vaihtaa kesärenkaat.

Hain Punton kyytiin tehtävään soveltuvan apurin Helsinki-44:stä, jonka jälkeen suuntasimme ajomme kohti Suomen Kirkkonummea.

Vastaantuleva liikenne Länsiväylällä kohti itää oli lauantaiaamuksi yllättävän vilkasta. Mutta kuten taannoisessa Hesarin jutussa annettiinkin ilmi, ovat kirkkonummelaiset yksiä eniten autoilevia kuntalaisia Suomessa. Entisenä kirkkonummelaisena voinkin valottaa vähän autoilun motivaatiota Kirkkonummella.

Kirkkonummea vaivaa nk. Kirkkonummi-syndrooma, mikä ilmenee siten, että on tosi kiva startata omakotitalon pihalta se oma peltilehmä ja hurauttaa sillä ostoksille Länsiväylän varressa oleviin espoolaisiin automarketteihin ja erikoisliikkeisiin. Kirkkonummelaiset omat liikkeet ja palvelut eivät kelpaa, koska ne ovat Kirkkonummella. Miksi näin on, sitä ei kukaan osaa selittää. Kirkkonummi vain on niin Kirkkonummi, että sieltä on mukavampaa lähteä kauppaan ja töihin Espooseen kuin tehdä samat asiat kotikunnassa.

No niin, tämä riittäköön Kirkkonummesta. Lupaan mainita sanan Kirkkonummi enää korkeintaan kerran tässä kirjoituksessa.

Kirkkonummi.

Saavuttuamme perille entiseen kotipitäjääni ja kotitaloni pihaan, aloimme apurin kanssa, joka myös Audi-miehenä tunnetaan, heti töihin.

Haimme kesärenkaat ja hallitunkin varastosta. Nykäisimme talvivanteiden koristekapselit irti ja havaitsimme talven jäljiltä pari niistä rikkinäisiksi.

Janne löysäsi pultit ja minä käyttelin tunkkia.

Ensimmäisen irroitetun talvirenkaan kohdalla etsimme kumista leimaa, josta olisi selvinnyt, kuinka vanha rengas todellisuudessa oli. Olin ollut siinä uskossa, että talvikumit olivat saman ikäiset kuin Puntonikin, mutta Janne epäili toisin. Renkaassa olivat näet kaikki nastat tallella ja urat olivat syvät. Janne löysi leiman: '03. Tämä tarkoitti sitä, että eiväthän talvirenkaani olleetkaan kuin yhdeksänvuotiaat. Kovat ja hieman halkeilleet ne olivat silti, vaikka urat ja nastat olivatkin ihan ok.

Pesaisin talvivanteet pikaisesti ja tarkastelin syksyisen maalausoperaationi laatua. Vanteet eivät olleet mitenkään mairittelevassa kunnossa. Ruostekukkia oli siellä täällä ja jostain oli jumahtanut tummia rantuja vannehopean päälle. Ehkä maalikerros ei ollut täysin kuiva kun ajelut talvirenkailla aloitin..

Kaiken kaikkiaan operaatio meni kahden miehen voimin rivakasti ja työn valmistuttua lähdimme Teboilin ilmaletkun kautta ajelemaan takaisin kohti itää.
Loppuiko talviautoilijan päiväkirja tähän kun kesärenkaat on alla? Ei ihan vielä. Illalla kun ajelimme Marjon kanssa Ikeaan, alkoi hento lumisade. Talvi ei siis ihan vielä ole ohi..

Takaikkuna

Flunssa jatkuu ja olen jumissa neljän seinän sisällä.

Eilen kävi kuitenkin jännä juttu liittyen Puntooni. Ja tämä ei ole mikään kuumehoure.

Olin keittiössä kun Marjo huikkasi minulle makkarista, että "Hei, pihalle tuli kameli-Punto."

Päivän kohokohtana tälläinen on valtava, kun on viettänyt viimeiset 48 tuntia sisällä kämpässä. Lompsin olkkarin ikkunoille ja näin, että totta tosiaankin, vihreän Fiat Punto 55 S 3D:ni viereen oli pysäköinyt vihreä Fiat Punto 55 S 3D. Moottori oli käynnissa ja kuskin paikalla oli noin 50-vuotias mies. Pelkääjän paikalta kampesi ylös suunnilleen saman ikäinen rouva, joka välittömästi autosta noustuaan alkoi tutkimaan Puntoani.

Vaistomaisesti hain kameran kouraan, jos tapahtumasta vaikka olisi seurannut jotain kuvaamisen arvoista.

Kun palasin olkkarin ikkunalle, oli rouva painanut päänsä Puntoni sivuikkunaa vasten. Hän katseli Puntoni sisään. Käsillään rouva varjosti heijastuksia kun hän tihrusti sisään. Ihan kuin hän olisi etsinyt jotakin.

Avasin parvekkeen oven ja sain otettua kamerastani linssinsuojuksen pois, mutta silloin minut havaittiin. Ilmeisesti parvekkeen oven lasipinnasta tuli niin huomattava heijastus, joka paljasti minut.

Rouva kaikkosi autoni luota ja pakkasi itsensä takaisin vihreään Puntoon. Sekä rouva, että kuski-mies tarkkailivat ylös parvekkeelle minua. Ja Marjo ja minä tuijotimme heitä takaisin.

Jotenkin olin hämillään siitä, että minutkin oli huomattu, niin en tajunnut alkaa räpläämään kameraani sen enempää kuvauskuntoon ja lopulta kuva jäi ottamatta.

Kun kilpaileva Punto peruutti ja käänsi parkkipaikalla näin, että takapenkillä oli kaksi ala-asteikäistä poikaa. Mikähän kuvio tämäkin oikein oli..

Punto kaasutti lopulta pois ja kääntyi Vapaalantietä etelään, enkä ole nähnyt sitä sen koomin.

Tapahtuman jälkeen pohdimme Marjon kanssa kuume-päissämme, että mitähän hittoa juuri äsken oli tapahtunut.

Marjo oli nähnyt Punton ensimmäisenä. Se oli kuulemma määrätietoisesti pysäköinyt juuri autoni viereen ja matami oli hypännyt ulos tarkkailemaan autoani heti kun vakoiluajokki oli pysähtynyt.

Halusivatko he nähtä paljonko Puntollani oli kilometreja matkamittarissa? Tai tarkkailla yleisesti kaveri-auton kuntoa? Mistä he tiesivät, että teollisuushallin parkkipaikalta löytyy heidän ajokkiaan vastaava Punto?

Avoimia kysymyksiä.

Kevätpöllyssä

Flunssa pakotti minut jäämään kotiin normaaleista työ- ja koulurutiineista. Olin jo suunnitellut vaihtavani kesärenkaat tänään, mutta sekin saakoon jäädä myöhemmäksi. Sitäpaitsi viikonloppuna on tulossa useimpien säätietojen mukaan pakkasta, joten ehkä sitä renkaidenvaihtoa voi vielä lykätä. Toisaalta HS.fi:n mukaan lauantaina Helsingissä on 32 700° lämmintä, joten ehkä muitakin loppuelämän suunnitelmia voisi vähän miettiä uusiksi..

Neljän seinän sisältä ei paljoa autoilemaan pääse ja tyydyn seuraamaan kevään etenemistä makkarin ikkunasta. Eilen, kun flunssani ei ollut vielä niin pahana, uskaltauduin Puntolla pikaiselle reissulle Myyrmanniin kauppaan. Myrtsin uusi Q-park -systeemi oli toden teolla pärähtänyt käyntiin ja näin useita sakkolaputettuja autoja. Itse huolellisesti etsin ruudun, johon sai jättää kolmen tunnin kiekkoparkkiin ja siinä Puntoni rauhassa sai odotella kun toimitin kauppa- ja kirjastoasiat.

Tänään en varmaan lähde edes ajelemaan minnekään.

Ikkunasta voin kuitenkin todeta sen verran, että hiekkojen lakaisu on aloitettu. Aurakuskit ovat saaneet hetken hengähdyksen kun lumia ei ole tarvinnut pariin viikkoon työnnellä, mutta nyt voi vaihtaa aurat harjoiksi ja ryhtyä jokakeväiseen uusien astmaliittolaisten jäsenkeräyspuuhaan. Viereisen teollisuushallin, jossa Puntoni juuri tälläkin hetkellä majailee, piha on jo suurimmaksi osaksi lakaistu talven hiekoitushiekoista puhtaaksi. Ja toiminta tapahtui oikeastaan ilman suurempia pöllyjä, sillä maa on vielä kovin märkä. Ehkä ihan hyväkin siis ryhtyä hiekanlakaisuun nyt mahdollisimman nopeasti, niin pahimmat pölyt sitoutuvat kosteuteen.

Nesteitä ja jäinen tie

Loput Motox-öljyt koneeseen.

Sunnuntaina kävin perinteisesti insinööri-salilla Pirkkolassa Juhan kanssa. Parkkipaikalla avasimme Punton konepellin ja tarkastimme öljyn tason, josko se olisi jo tikussa: ei vieläkään. Lorotin loput Motoxit sylinterikannen syövereihin. Nyt sinne oli kaadettu noin 1,5 l siitä kun valoshow alkoi. Pitäisi riittää tai sitten on käynyt jo todella kuivana..

En tänään töihin lähtiessä tarkastanut öljyn määrä tikusta, koska parkkihallissa Puntoni on niin takakenossa, että lukema olisi kuitenkin väärä. No, töihin mennessä sattui kuitenkin jotain mainitsemisen arvoista kun Martinkyläntiellä edellä ajava auto jarrutti bussin tieltä ja sen pyörät menivätkin lukkoon. Oli pakkasta ja liukasta. Monin paikoin ajoratoja reunustavat lumivallit, joista sulaa vettä tielle. Viime yönä se oli päässyt jäätymään. Jarrutin perässä ja minullakin menivät renkaat lukkoon. Johan! Toivottavasti siinä tuli talven viimeiset liukastelut.

Huomasin edellisessä tapahtumassa taas kuinka huonot Puntoni talvirenkaat ovat. Niissä on kuviota, kyllä. Ja nastoja, kyllä. Mutta kumiseos on jo kovettunut – onhan se viime vuosituhannelta.

Mitään vaaratilannetta lukkojarruttelussa ei päässyt syntymään. Ja sehän onkin jarruttamisen tehokkain muoto, joten kaikki hyvin.

Duunista lähtiessäni unohdin taas tarkastaa öljyn. Sanomalan parkkipaikka on melko tasainen, joten siinä olisi varmaan saanut melko luotettavan lukeman. Toisen asian kuitenkin muistin, nimittiän jäähdytysnesteen. Sunnuntaina Juha oli Pirkkolan pihassa huomannut, että nesteen taso oli alle minimirajan.

Hain Konalan Motonetistä litran purkin punaista pakkasnestettä hintaan 4,9 €. Aloin kaataa nestettä Punton syövereihin heti parkkipaikalla, niin kuin kunnon Motonet-asiakkaan kuuluukin, kunnes huomasin, että nesteen taso oli jotain ihan muuta kuin Pirkkolassa eilen. Sehän oli täsmälleen maksimirajalla! Keskeytin kaato-operaation lyhyeen, mutta pari desiä kerkesin luruttaa paisuntasäiliöön ylimääräistä. Mistäköhän se pääsee pois jos neste paisuu liikaa.. Poksahtaakohan korkki, kuten Aku Ankassa konsanaan? No, se jääköön nähtäväksi. En jaksa sitä alkaa lappoamaan pois.

Kysymys toki herää, että miksi nesteen taso oli jotain ihan muuta eilen Pirkkolassa?

Kevättalvi meni jo

Keskustelin perjantaina tutun Kawasaki-miehen, joka myös Audi-miehenä tunnetaan, kanssa moottoripyörien herättämisestä ajokuntoon. Hetken mietin, että mitä hittoa, ei kai se talvi ihan vielä loppunut?

Perustelin Audi-miehelle, joka myös Jannena tunnetaan, miksi prätkää ei vielä kannattaisi hakea. Ensinnäkin on lunta ja jäätä. Sitten on hiekkaa ja kuoppia. Ja kylmä. No eihän ole, sanoi Janne.

Kävin työpäivän aikana pihalla hakemassa Puntosta siellä kuivuneet salikamat. Tajusin, että eihän enää olekaan talvi. Tai ei ainakaan tuntunut siltä. Aurinko paistoi ja pihalla tarkeni hyvin hupparissa. Ja joku ajoi mopolla Sanomalan ohi.

Okei, myönnettäköön. Kyllä ulkona oli ihan moottoripyöräilykeli, mutta ei hyvä sellainen. Autoilijan ei tarvitse välittää irtohiekasta, talven tuomista lautasen kokoisista kraatereista keskellä ajorataa, satunnaisista jäisistä kohdista tai ajoviimasta. Autoilija on suojassa ja lämpimässä. Korkeintaan tapahtuu hetkellinen pidonmenetys, mutta se ei johda tieltä suistumiseen. Moottoripyöräilijälle edellä mainitut hasardit ovat vakavia riskitekijöitä.

Pohdittuani hetken kevään nopeaa tuloa tajusin, että ei se kevät sen nopeammin ole tullut kuin aikaisemminkaan. Minä olen vain autoilijana ollut lumien sulamisen, ilmojen lämpenemisen ja luonnon heräämisen vauhdista tietämätön. Toki olen liikkunut päivittäin ulkona, mutta se on tapahtunut lähinnä Punton metallikuoren sisällä, jossa on radio ja lämmityslaite kaverina.

Lopputulemana en sitten tiedä kumpi on ollut parempi: autoilu vai autottomuus. Tänä kevättalvena olen säästänyt aikaa ja vaivaa, mutta toisaalta olen menettänyt hyötyulkoilua. Toisaalta olen jaksanut käydä duunin jälkeen salilla, koska autolla treenikassin kantaminen on niin vaivatonta. Ja yleinen pukeutuminen. Ei ole tarvinnut välittää tuleeko tihkua vai mitä ja jo pari viikkoa olen lähtenyt ilman pipoa liikkeelle.

Tulipahan tehtyä ja kokeiltua. Ehkä jos joskus luovun autosta ja lähden liikkumaan taas pelkästään julkisilla ja polkupyörällä osaan paremmin arvioida autoilun ja autottomuuden eroja.

Inssiajelu

Sunnuntaina pakkasin auton täyteen insinöörejä ja lähdimme ajelulle. Oli aurinkoinen maaliskuinen päivä ja reissu oli kaikin puolin mukava.

Otin sähköinsinöörit Jussin ja Juhan kyytiin Helsinki-44:n alueelta ja suuntasimme ensimmäiseksi Pirkkolan salille kuntoilemaan. Salilla lähinnä lonnimme ja puhuimme autoista sekä moottoripyöristä.

Salilta tullessamme Pirkkolan parkkipaikalla autopuheenaiheet jatkuivat kun insinöörit olivat sitä mieltä, että Puntoni eturenkaissa oli liian vähän painetta. Lisäksi tarkastimme öljytikun: kuiva oli vieläkin. Jussi suositteli, että kannattaa lisätä vielä öljyä, vaikka valo ei enää edes mutkissa vilkkunut.

Lähdimme ajelemaan kohti itää. Juha tiesi jonkin kierrätyskaupan Myllypurossa, josta voisi hankkia rojua.

Pysähdyimme matkalla Pukinmäen Seolla, missä haastoin insinöörit tankkaamaan Puntoni niin, ettei bensapistooli naksahda kertaakaan. Jussi survaisi pistoolin Punton tankkiin ja ilman sen kummempia naksumisia aloitti tankkauksen. Epäuskoisena tulin itsekin kokeilemaan naksumatonta bensiinin lorottelua ja uskottava se oli. Punto otti menovettä sisäänsä nikottelematta. Ratkaisematta tosin jäi se, miksi aiemmilla kerroilla olin naksumista kokenut, mutta tällä kertaa pääsin tankkaamaan reilu neljäkymmentä litraa, ah niin halpaa, ysikasia ilman hidasteluja.

Myllypuron rojukirppikseltä kokonaissaldo oli HP:n optinen hiiri, TM:n irtonumero vuodelta 2002 ja Jokamiehen autokirja vuodelta 1980. Jokaiselle jotakin. Minä ostin viimeisimmän tuotteen. Maksoi neljä euroa.

Käytyämme syömässä verovapaata ruokaa Pitäjänmäen Pitsapalvelussa, kävimme tarkistamassa Puntoni ilmanpaineet. Jokainen rengas oli järjestäen 0,5 baaria alle suositellun noin kahden baarin. Outoa. Tuon on täytynyt tuntua jo bensiinin kulutuksessa. En niinkään ollut huomannut sitä ajossa ennen, mutta oikeilla paineilla meno kieltämättä tuntui joutuisammalta. Juha totesi takapenkiltä, että kovemmat paineet vaikuttivat myös matkustajan perstuntumaan.

Kaiken kaikkiaan mukava ajelu. Ja menihän siinä useampi tuntikin.

Kotona selailin ostamaani Jokamiehen autokirjaa. Se vaikuttaa oikein hyvältä. Melkein neljäsataa sivua ja paljon värikuvia. Kirja ei niinkään neuvo miten autoa korjataan, mutta siinä kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti eri osien toiminta.

Öljyensiapu

Tuttu sähköinsinööri, Jussi, kuuli Puntoni öljypuutteesta ja hän tarjoutui lahjoittamaan minulle pohjat nurkissa pyörineestä Bilteman moottoriöljypurkista. Taskulamppujen valossa lähdimme perjantai-iltana Voice of Finlandin mainostauolla parkkipaikalle availemaan Punton konepeltiä.

Jussi tiesi kertoa, että moottorin tulisi olla ainakin viisi minuuttia rauhoittunut ajon jälkeen, jotta öljytikku antaa järkevän lukeman öljyn määrästä. Siitä ei tässä tapauksessa ollut huolta, koska Punto oli ehtinyt rauhassa seistä duunireissun jäljilltä jo parikin tuntia. Tarkastin tikun, tietenkin oikeaoppisesti pyyhkäisten sen hihaan, eikun nenäliinaan, jotta öljyn määrästä saisi tarkan tuloksen. Tikku takaisin Punton uumeniin ja uudestaan ylös: se oli täysin kuiva.

Aloitimme akuutin öljynpuutteen hätäensiavun. Avasin sylinterikannessa olevan kumisen tulpan ja aloin kaatamaan öljyä moottoriblokin uumeniin. Purkin pohjalla öljyä oli noin puoli litraa ja se vetäytyi verkkaiseen tahtiin reiästä sisään.

Sitten tarkastimme öljytikun uudemman kerran. Tikku säilyi edelleen täysin puhtaana ja kuivana.

Ehkä öljyn lisäämisen jälkeen pätee sama sääntö kuin ajonkin jälkeen, että odota viisi minuuttia ja tarkasta vasta sitten. Emme tosin jaksaneet kärvistellä pimeällä parkkipaikalla pidempään, vaan lähdimme takaisin sisälle. Öljyä ehkä olisi riittävästi jahka se asettuisi, ehkä ei. Dinosaurusnestettä ei kuitenkaan ollut yhtään enempää sillä hetkellä saatavilla, joten asiaa ei auttanut jäädä ihmettelemään, vaikka tikku ei vielä olisikaan kostunut.

No joo, myönnettäköön, että aika laiskaa touhua, etten vielä eilenkaan jaksanut tarkistaa öljytikkua kun lähdimme Marjon kanssa Puntolla videovuokraamoon. Toisaalta tiesin keinon selvittää öljyn riittävän määrän ihan ajon aikana. Kun palasimme Variston Filkkarilta, ajoimme Raappavuorentien diskovalo-osuuden kautta. Puoli litraa öljyä nähtävästi riitti, koska öljyvalo ei syttynyt S-mutkassa.

Valoshow

Ajelin töistä kotiin vaihteeksi Raappavuorentien kautta. Reittini vaihtelee vähän ajokelin ja fiiliksen mukaan. Toinen vaihtoehto kotimatkalle olisi reitti Vihdintien kautta.

Raappavuorentien ja Martinlaaksontien risteyksessä on jännä 90 asteen mutka-mäki -yhdistelmä, jonka pystyy ajamaan melko lujaa Myyrmäkeen päin mentäessä. Toiseen suuntaan risteys ei ole läheskään niin vauhdikas, koska siinä joutuu väistämään risteävää liikennettä ja siksi en juuri koskaan käytäkään Raappavuorentien reittiä töihin mennessä.

Eli mutkan pystyy ajamaan reippaalla vauhdilla, jopa Puntolla ja niin myös tänään tein. Mutkan apexissa (erään Audi-kuskin lempisana) Puntoni kojelaudassa vilkahti useamman eri värisen merkkivalon diskoesitys.

Ensinnäkin päällä olivat tietty ajovalojen yhtäjaksoisesti palavat vihreät tuikut, niin kuin pitääkin. Sen lisäksi vilkkui vihreä vilkku, koska vilkutin oikealle. Sitten vilkahti keltainen bensavalo, pelkästään mutkassa, merkiksi siitä, että kohta pitää hakea lisää ajonestettä. Tähän asti kaikki oli ihan okei, enkä kertoisi tätä tarinaa jos valoesitys olisi jäänyt tähän.

Neljäs valo, joka vilkahti, ja tämäkin vain mutkassa, oli mottoriöljyn punainen varoitusvalo. Hetkeksi huolestuin, mutta rauhoituin kun valo sammui heti mutkan jälkeen.

Ne jotka ovat ajaneet Raappavuorentietä etelään ehkä muistavat, että ensimmäisen jyrkän ysikymppisen jälkeen tie tekee toisen jyrkän koukkauksen. Kokonaisuus on kartalla väärinpäin olevan tyylitellyn S-kirjaimen muotoinen. Ja tässä jälkimmäisessä S:n kaarteessa öljyvalo vilkahti taas.

Ajattelin, että ajanko suoraan Motonettiin hakemaan purkillisen öljyä, mutta en sitten jaksanut pitkittää jo valmiiksi pitkää työpäivä-sali -komboa entisestään.

No, eipä tässä taas jäänyt paljoa veljenpojille tarinaa kerrottavaksi, mutta minulle öljyvalon vilkahtaminen merkitsi taas yhtä heinää lisää huoli-aasin selkään. Joko Härski Hartikainen oli tehnyt huonoa työtä öljynvaihdon kanssa tai sitten Puntoni vuosi tai poltti öljyä. Toisaalta en ole asiaa mistään nyt ehtinyt tarkistaa, että kuinka normaalia on, että Punto tirskuttaa öljyä siihen tahtiin, että sitä pitäisi 2 tkm välein olla lisäämässä.

Viikonloppuna on siis reissu edessä öljykauppaan. Joudun senkin asian opettelemaan ja selvittämään, että mitä öljyä Puntoon kuuluu laittaa ja paljonko purnukka maksaa. Palaan tähän(kin) myöhemmin..

Museoautoista

Kirjoitin koulutehtävänä jutun museorekisteröinnistä. Koska aihe jopa liittyy autoiluun, niin julkaisenpa jutun myös tässä.

Museoautolla säästät rahaa

Majaileeko autotallissasi autovanhus, joka ei vielä ole museoajoneuvorekisterissä? Kannattaa käyttää hetki aikaa ja tarkistaa, josko omasta ajokista olisi museoautoksi. Voit nimittäin säästää rahaa.

Ensinnäkin museoautot on vapautettu kokonaan ajoneuvoverosta. Tämä tarkoittaa vuosittain vähintään kymppien, ellei satasien säästöä.

Toiseksi, museoauton pakollinen katsastusväli on korkeintaan kaksi vuotta. Vuosimallin 1959, tai sitä vanhempien autojen tarvitsee vierailla katsastuskonttorilla jopa vain neljän vuoden välein. Jälleen säästö on vuosittaiseen katsastukseen verrattuna vähintään kymppejä ja parhaimmillaan satasia.

Kolmanneksi, museoautoon voi ottaa museoajoneuvovakuutuksen, joka on tuntuvasti tavallista liikennevakuutusta edullisempi. Tästä tosin seuraa rajoitus, että autolla ei saa huristella kuin 30 päivänä vuodessa.

Entäs sitten ne muut rajoitukset.. Pelkistä eduista saattoi tulla jo sellainen kuva, että uudella autolla ajamisessa ei enää olekaan mitään järkeä.

Päästäkseen museorekisteriin auton pitää toteuttaa haastava yhtälö: sen pitää olla vähintään 30 vuotta vanha, mutta hyväkuntoinen. Ruosteista koria ei sallita ja sisäverhoilunkin pitäisi olla moitteettomassa kunnossa. Ajoneuvoon ei ole myöskään saanut vuosien saatossa tehdä mitään muutostöitä elleivät ne ole liittyneet ajoturvallisuuden parantamiseen kuten turvavöiden lisäämiseen.

Päätöksen museoajoneuvoksi kelpuuttamisesta tekee viimekädessä katsastuskonttorin tarkastaja. Läpäistyn katsastuksen lisäksi ajoneuvolla tulee olla puoltava museoajoneuvolausunto suomalaiselta museoajoneuvojärjestöltä.

Vaikka hakuprosessi saattaa tuntua työläältä, ei museoajoneuvostatus ole pelkästään harvojen Rolls-Royce – kuskien etuoikeus. Museoajoneuvorekisterissä on tällä hetkellä jo noin 32 000 ajoneuvoa ja määrä kasvaa vuosittain parilla tuhannella.

Ei muuta kuin perintö-Corollalle kiiltävä vaha pintaan ja hakemus museoautoksi vetämään!

Lisätietoja: Trafi

Kevätpäivitys

Jotain on pakko kirjoittaa.. Kevät tulee niin kohinalla, että kohta loppuu talviautoilijan talvi ihan kesken.

Jos summaisin kulunutta talvea Punton kanssa jotenkin, niin päällimmäisenä on mielessä vaivattomuus. En ole kokenut lainkaan sellaista määrä vastoinkäymisiä, mitä odotin 700 euron auton kanssa voivan olla mahdollista. Nyt kun mietin, että mitäs sitä onkaan ollut, niin täytyy oikein kaivaa muistikuvia..

Niin, oli jäätyneet ovet ja lukot. Akkukenkä meni rikki jo alkutalvesta. Ja sitten oli tulpat ihan tässä hiljattain.

Kokoluokassa ja vakavuudessaan auton toiminnan kannalta vialliset sytytystulpat ovat tähän asti olleet suurin vaiva. Tosin niiden vaihtaminen kävi niin kätevästi, että ehkä kuitenkin eniten haittaa aiheuttivat jäätyneet lukot ja ovet alkutalvesta.

Mutta suotta sitä vanhoja muistelemaan.. Nyt tuntuu, että on jo ihan muut asiat mielessä. Juuri tänään mietin Lassilasta ajellessa, että kohta voisi vaihtaa kesärenkaat alle. Samassa hetkessä Vihdintietä vastaan ajoi vanha Kawasaki-moottoripyörä. Se oli kevään ensimmäinen iso pärrä, jonka olen nähnyt. Joku ainakin on sitä mieltä, että kesärenkailla pärjäisi jo.

Ovi-asiasta voin antaa sellaisen päivityksen, että romu-Punto oli tänään hävinnyt Rajatorpasta. Jäin siis ilman edullista sivuovea. No, täytyy vielä harkita muita vaihtoehtoja.

Kolari-Punto

Töissä perjantaina nettiä selaillessani näin kuvan, jossa oli kolaroitu Punto. Sivusto oli erään paikallislehden lukijan kuva -osio, jonne kuka tahansa voi lähettää kännykällä uutiskuvia.

Kiinnitin kuvaan huomiota toki sen takia, että siinä oli nimenomaan Punto rutussa. Ja toisekseen tunnistin kolaripaikan, joka oli Rajatorpassa, eli aika lähellä kotiani.

Kuvassa auton keula oli ottanut pahan tällin, mutta näytti siltä, että muualta Punto ei ollut kärsinyt vaurioita. Omistajan kannalta auto oli tietenkin käyttökelvoton, koska keula oli sisässä. Moottori oli varmasti kärsinyt niin pahoja vaurioita, että tuskin oli Puntoni kaima lainkaan ajokunnossa.

Kolari ei kuitenkaan näyttänyt niin pahalta, että siinä olisi käynyt vakavia henkilövahinkoja. Esimerkiksi kaikki lasit olivat ehjät. Toivottavasti oli ollut turvavyöt päällä.

Kun ajelin hämärtyvässä kevättalven illassa töistä kotiin Vapaalaan, koukkasin Rajatorpan kautta ja näin kolari-Punton siinä paikalla, jossa sen kuvan perusteella olin epäillytkin olevan. Pysähdyin hetkeksi tarkastelemaan autoa.

Kolari-punto oli täsmälleen samaa mallia kuin omanikin, ehkä pari vuotta vanhempi. Se oli melko hyväkuntoisen näköinen lukuunottamatta kolhittua keulaa. Ruttuisuus ei jatkunut auton muissa osissa ja ovista taaksepäin kaikki näytti olevan siellä missä pitikin.

Minulla heräsi ajatus. Koska kolari-Punto oli todennäköisesti jatkamassa Rajatorpasta matkaansa romuttamolle, voisi auton omistaja olla kiinnostunut myymään minulle siitä erään ehjän osan, nimittäin etuoven.

Apparin puoleinen etuovi on ainoa paha kauneusvirhe Puntossani. Ja nyt, vääräleukarivistö valmiina. Kuka mietti jo ensimmäisenä, että pahin kauneusvirhe Puntossa on Punto itse? No niin, ehdin sanoa sen ensin. Eteenpäin. Etuovessa on siis pieni kolku, jonka myyjä-Juha kertoi tulleen siihen ystävällisen naapurin toimesta parkkipaikalla. Kolhu oli yksi syy, miksi sain tingattua Puntoni kauppahintaa niin alas.

Lauantaiaamuna kauppareissulla pysähdyin kolari-Punton luokse ja köytin sen sivupeiliin kuminauhalla viestin. Kerroin siinä, että olisin kiinnostunut ostamaan oikeanpuoleisen sivuoven, mikäli omistaja ei sillä enää mitään tehnyt.

Saapa nähdä jaksaako kolari-Punton omistaja ottaa yhteyttä. Voi olla, että hänellä on muutakin mietittävää kuin muutaman kympin säästö ovesta, jonka joku hullu haluaa ostaa. No, kirjoitan siitä toki, jos yhteydenotto tulee.

Taas autonomistajan postia

Vaihteeksi sain taas postissa huoltotarjouksen. Tällä kertaa lappunen tuli Autokeskukselta. Kausihuolto-nimellä he tarjoavat samanlaista huijauslistaa, mikä tuli taannoin Deltalta. Mutta tällä kertaa hinta oli melko kohtuullinen: vain 79 euroa! Jos öljynvaihto, ja vain pelkkä öljynvaihto, olisi ajankohtainen niin tuohon tarjoukseen melkeinpä kannattaisi tarttua.

Katselin tarjouskirjettä lähemmin, nyt tulpan- ja ilmansuotimenvaihtajan silmin. Autokeskus tarjoaa öljynvaihdon päälle muitakin huoltokohteita ja kirjeessä oli mainittu hinnat myös tulpille ja suotimelle. Sytytystulppapaketti vaihdettuna olisi 30 eruoa ja ilmansuodatin 49 euroa. Jännää. Mistähän ne nämäkin hinnat ovat repäisseet. Tarvikkeina maksoin suotimesta 6,9 euroa ja tulpista 13,20. Jos jotain, niin Autokeskuksen hinnat pitäisi olla päinvastoin, niin niissä olisi jotain tolkkua. Lisäksi suotimen vaihto oli niin nopeaa, että siihen menee keneltä tahansa noin minuutti, jolloin on törkeää laskuttaa osasta ja työstä 49 euroa.

No, huolto ei nyt juuri ole ajankohtaista, mutta hintoja on silti mielenkiintoista seurata.

Ulkona kevät tekee tuloaan oikein tosissaan. Aurinkoisia päiviä on ollut viikon putkeen ja työmatkat olen päässyt ajamaan jo parin päivän ajan mennen tullen valoisan aikaan.

Aurinkoinen ajelu

Erkin ilmansuodatin.

Aurinko herätteli minut sunnuntaiaamuna liian aikaisin. Kyllä sitä vapaapäivänä voisi nukkua vähän myöhempään kuin seitsemään. No, Simpsonit tulille ja eilistä pitsaa naamaan, niin siitä se lähti päivä pikkuhiljaa käyntiin.

Lähdin puolilta päivin ajelemaan Kirkkonummelle kouluhommia ja himassa istumista pakoon. Oli mahtava sää.

Aurinkoisessa maaliskuisessa kelissä ajelu tuntui kuin kesältä pitkän ja pimeän talven jälkeen. Tai ei se talvi tavallista pidempi ole ollut, mutta pimeä silti. Aurinkoinen ilma pisti suupielet väkisinkin ylöspäin. Osansa hymyilyn aiheuttajana kantoi kortensa kekoon hauska radio-ohjelma, jota kuuntelin ajomatkalla. Minulle jäi epäselväksi, mikä kanava oli kyseessä, koska Eltassani ei ole tietenkään digitaalista näyttöä RDS:stä puhumattakaan, mutta ohjelman nimi tuli selväksi. Se oli NPR Car Talk.

Ihan pirun hauska show! Kaksi amerikkalaista asiantuntijaa ottivat vastaan kuuntelijoiden puheluita auto-ongelmistaan. Teknisten vikojen lisäksi asiantuntijat kommentoivat reippaasti itse soittajia ja heidän elämäntilannettaan. Kannattaa kuunnella. En lähde tässä sitä enempää kuvailemaan, mutta oli mahdottoman viihdyttävä ohjelma.

Mukavan viihdykkeen ja aurinkoisen sään lisäksi muutkin ajo-olosuhteet olivat kunnossa. Kehä kolmonen oli pääosin kuiva ja mitään ruuhkia ei ollut. Muutama talven aiheuttama kuoppa asfaltissa näkyi, mutta autoilijoille niistä ei ollut juurikaan haittaa. Toivottavasti ne harvatkin kuopat ehditään korjata ennen moottoripyöräkauden alkua..

Moottoripyöristä puheen ollen, tarkistin Kirkkonummelle päästyäni Kawasakini ilmansuodattimen. En ollut ennen ikinä avannut suodattimen koteloa, mutta päättelin kotelon ulkomuodosta, mikä osa oli kyseessä. Pientä mielikuvitusta käyttäen, osa oli periaatteessa samanlainen kuin Puntossanikin. Kawassani suodatinelementti tosin oli kuin uusi, eikä siitä edes ravistelemalla irronnut pölyä. Hyvä niin. Edellinen pyörän omistaja on siis ainakin osan huolloista tehnyt moitteettomasti.

Paluumatkalla toivoin, että NPR Car Talk olisi jatkunut, mutta ei. Sieltä tuli David Attenborough'n haastattelu, joka sekin tosin oli erittäin mielenkiintoinen. Ohjelma oli tällä kertaa BBC:n tuottama, vaikka kanava oli sama, jolta paria tuntia aikaisemmin oli tullut amerikkalaisen NPR:n ohjelma. Hmm.. Taitaa olla joku Ylen kikkailu tuo, koska NPR ja BBC ovat molemmat "yleisradioita".

Kotona löysin Car Talkin nettisivut ja sain ladattua sieltä päivän shown pod castina. Täytyypä pistää tuo säännölliseen kuunteluun.

Taloudellisen talviautoilijan vinkit '93

Noin viikko sitten selailin Huutonettiä ja etsin Puntoon uusia talvirenkaita. Lähinnä viihdytin itseäni töissä kun oli hiljaista. En kuitenkaan tänä talvena olisi ostamassa uusia kiekkoja, koska talvi alkaa olla jo ohi ja keksin vähille rahoilleni varmasti muutakin käyttöä. No, hintatasosta voin kertoa sen verran, että joku turkulainen jamppa myi erittäin hyväkuntoisen näköistä Punton talvirengassettiä hintaan 85 €.

Talvirenkaiden lisäksi törmäsin Huutonetissä myytävään Moottori-lehden irtonumeroon 10/1993. Siinä oli arvio uudesta Fiatin mallista - Puntosta. Lehti maksoi 1,5 euroa ja innostuin tilaamaan sen kotiin. Lehti kolahti eilen postiluukusta ja selailin sen tänään aamukahvin särpimenä läpi.

Itse Punto-juttu ei ollut läheskään niin mielenkiintoinen kuin vähän aikaa sitten käsiini saama vastaava juttu Tekniikan Maailmassa. No, annettakoon tämä Moottorille ja jutun kirjoittaneelle Juha Partaselle anteeksi, sillä vuonna -93 Punto ei ollut edes rantautunut Suomeen, jolloin kovin kattavaa jutta autosta on vähän vaikeaa kirjoittaa. Palaan tähän vaikka myöhemmin jos jaksan.

Punto-juttua melkein mielenkiintoisempaa oli Moottori-lehden vinkit taloudelliseen talviautoiluun. Lehti oli lokakuun numero, eli kylmä ja pitkä talvi 93-94 oli suomalaisilla autoilijoilla vasta edessä..

Jutussa esiteltiin talviautoilijan taloudellisen ajon kymmenen kohdan muistilista. Katsotaanpas kuinka hyvin olen osannut noudattaa sitä kuluneella autoilurupeamallani:

1. Käytä lohkolämmitintä jo nollakelillä.

Check. On tullut käytettyä aina kun siihen on ollut mahdollisuus. Duuniparkissa on onneksi tolpat ja eilenkin narutin Puntoni siihen vaikka oli nollakeli. Kotona tosin en pääse aina halliin tolpan päähän kun vuorottelemme paikasta Marjon Corollan kanssa.

2. Poista kaikki ylimääräinen paino tavaratilasta.

Osittain check. On siellä yksi turha pahvilaatikko ja pari Tuulilasi-lehteä, jotka sain tutulta Audi-mieheltä, mutta ne eivät paljoa paina.

3. Älä pidä suksitelinettä tai boxia katolla turhaan.

Jep. En.

4. Tee talvihuolto ajoissa.

Joo, on tehty. Paitsi tässäkin Moottori-lehti sortuu vähän epämääräisyyksiin, koska tollo ei välttämättä tiedä mitä talvihuolto tarkoittaa.

5. Varmista, että moottorin säädöt ovat kohdallaan.

En osaa sanoa. Tällä ehkä viitataan ei-ruisku -koneisiin, jolloin tyhjäkäynti voisi olla pielessä.

6. Vaihda ilmanpuhdistin.

Check. Tämä tosin ollut kunnossa vasta viikon..

7. Varmista, voitko käyttää edullisinta 95E-bensiiniä.

Heh heh. No en voi. Hauska juttu sinänsä, että tämä kuulostaa kovin ajankohtaiselta ollakseen melkein 20 vuotta vanha lista.

8. Tarkista rengaspaineet.

Hmm.. varmaan pitäisi nyt uudestaan katsoa. Tämän tein syksyllä renkaidenvaihdon yhteydessä. Tähän Moottori olisi tosin voinut vielä kommentoida, että minkälaista painetta kannattaa pitää juuri talvella.

9. Kevennä kaasujalkaa.

Tämän voisi aina muistaa. En ole tätä noudattanut nyt kun tulpat on vaihdettu. Punto hyrrää niin iloisesti, että olen kiihdytellyt sillä ihan reippaasti ja kuulostellut käyntiääniä.

10. Pyri ajamaan taloudellisimmalla nopeusalueella.

Tä? Tämä onkin helpommin sanottu kuin tehty. Veikkaan, että taloudellisin nopeusalue on täysin ajoneuvokohtainen ja en viitsi lähteä Puntolla tuulitunneliin ja muihin testeihin sitä selvittämään. Varmaan tällä tarkoitetaan sitä, että ei ajeta liian kovaa, mutta mitä se sitten on, jää arvailujen varaan. Luulisin, että Puntoni taloudellisin nopeus pyörii jossain 80 km/h tietämillä ja vitosvaihteella, mutta noudatapa nyt sitten kaupunkiajossa tätä. Tai motarilla jossa on 120 km/h rajoitus.

No, tällaista tänään.

Nyt on jo maaliskuu ja kohta se talvi loppuu ihan oikeasti.