Kävin Hessumobiilista ilmaputken ja asensin sen. Jälleen kerran Punto on täysin kunnossa. Olen sanonut tämän aikaisemminkin ja en enää tiedä kuinka totta se on. No sanotaan vaikka, että Puntoni on tietääkseni täysin kunnossa.
Tämänkin päivän ajelujen perusteella voin todeta, että moottori on ihan eri kunnossa kuin ennen tulppien vaihtoa. Olin aina ennen ajatellut, että Punto nyt vaan on vähän nuhanen auto ja siinä on niin pieni kone, että ei se oikein jaksa lähteä liikkeelle tai edes käydä kunnolla. Ja onhan se niin vanhakin. Höpö höpö.
Todella mukavasti murisee kone nyt ja tyhjäkäynnissä tai kiihtymisessä ei ole mitään häiriöitä.
Niin, ilmaputkesta vielä. Saa nähdä havaitsenko uuden putken myötä mitään uusia tuntemuksia arkiajossa. Se vanha oli käytännössä ollut rikki koko sen ajan kun Punton olen omistanut. Ainakin koneen pitäisi lämmetä nopeammin jos ei muuta. Toimintaperiaate siinä on hyvin yksinkertainen: pakosarjan päältä on ohjattu lyhyt putkenpätkä ilmansuotimen koteloon.
Uusi putki maksoi 5,06 euroa. Se oli periaatteessa puolen metrin mittainen, mutta kokoon rutattuna vain parikymmentä senttiä. Ja siitä jäi noin puolet yli. Jos joku tarvitsee, niin täältä löytyy.
Kirkkonummelle saavuttuani aloin heti töihin. Haynesin kirjakin vaikutti selkokielisemmältä kun etenin kohta kohdalta ensin lukien ohjeen ja sen jälkeen suorittaen itse työn.
Jotta tulppiin pääsi käsiksi, piti ensin purkaa tieltä ilmansuodattimen kotelo. Se lähti irti muutamalla räikkäavaimen käännöksellä. Helppoa.
Sitten Haynes neuvoi puhdistamaan irtolian tulppien ja hmm.. HT leadien ympäriltä. Mikähän se on suomeksi.. Haynes-kirja on englanninkielinen ja en tiedä miksi kutsutaan sitä kumista letkua, joka tulpan päähän tökätään.
No, ei anneta sen häiritä. Tulppien ympäristö kannatti Haynesin mukaan puhdistaa irtoliasta sen vuoksi, että kun uusia tulppia asentaisi, voisi reikään putoilla ikäviä likakökkäreitä jos sellaisia olisi lähettyvillä.
Tässä vaiheessa isäni kävi autokatoksella pyörähtämässä ja, koska hän ei keksinyt toiminnastani huomautettavaa, uskalsin jatkaa operaatiota.
Nypin HT leadit, eli kumiletkut, irti tulpista. Ne lähtivät ihan vain vetämällä ja siitä kuului pieni "plop" kun letku irtosi tulpasta. Haynes ehdotti letkujen merkkaamista numeroilla, mutta Puntonipa oli jo asian edellä. Letkut oli kohteliaasti valmiiksi merkitty numeroilla 1-4. Numero yksi oli vasemmanpuoleisein tulppa. Aloitin irroittamisen siitä.
Käytin juuri äsken ostamaani tulppahylsyä tulpan irroittamiseen. Jatkovarsi ja nivel räikän päässä olivat tarpeen, sillä paikka oli hieman ahdas. Tulpan irroittaminen tapahtui loppujen lopuksi samalla tavoin kuin minkä tahansa mutterin avaaminen räikkäavaimella. Tulpat eivät olleet mitenkään erityisen jumissa.
Välillä autokatoksella kävivät pyörähtämässä isäni lisäksi veljeni Jussi ja naapurin Olli, mutta kellään ei vieläkään ollut älähtämistä siitä, että olisin ollut tekemässä jotain väärin vaikka kaksi kolmesta heistä insinöörismiehiä olikin.
Siinä minulla sitten oli neljä vanhaa Punton sytytystulppaa. Ne olivat likaiset, karstaiset ja vaihtelevan öljyiset. En lähde arvailemaan mikä niissä tarkalleen ottaen oli vikana, vaikka Haynes tarjosikin listan tulkintaohjeita tulpan värin, öljyisyyden ja karstaisuuden avulla tapahtuvaan analyysiin. Ne olivat vanhat ja epäkuntoiset ja sillä siisti. Niin. Nyt menin jo vähän asioiden edelle, mutta mikäs siinä. Pikakelataan siihen kun olin kiinnittänyt uudet tulpat, kasannut ilmansuotimen kotelon ja käynnistänyt auton: Punto kehräsi kuin Nasu-kissa ikään.
Kaikki kunnossa siis. Kotimatkalla Punto kiihtyi ja hurisi kuin uusi auto, eikä käyntihäiriöstä ollut tietoakaan.
Lauantaiaamuna pakkasin itseni Puntoon heti yhdeksältä ja suuntasin keulan kohti Konalan Motonettiä. Perillä myymälä oli juuri avattu ja muita asiakkaita ei ollut kuin nimeksi. Pääsin jonottamatta varaosatiskille.
Tiskillä vahvan aamukahvin juonut jamppa aloitti keskustelun sanoin: "No minkäslaiseen vankkuriin sitä pitäisi varaosia saada?" Kerroin asiani ja jamppa palveli huumorilla, mutta ripeästi. Sytytystulpat hän haki selkänsä takaa varastosta ja suodatinta varten hän antoi minulle koodin, jolla löysin paketin itsepalveluhyllystä. "Muutahan sä et sitten tarvitsekaan", sanoi mies lyötyään tiskiin neljä NGK:n sytytystulppaa. Hän oli lopulta vain osittain oikeassa, mutta en siitä toki häntä voi syyttää. Eihän Alepankaan kassa kysy, että "Kai sä voita tarttet kans?", jos ostan pelkkää leipää.
Motonetin kuitti teki yhteensä 20,10 €. Ei paha. Näytin kassalla orjallisesti kanta-asiakaskorttiani. Mitähän hyötyä siitäkin on.. En vielä kertaakaan ole saanut mitään alennusta, mutta olen jättänyt liikkeeseen aika leveän polun tiedonmurusia siitä, minkälaisen auton omistan ja mitä osia siihen olen tarvinnut.
Niin, matkoilla Konalaan ja takaisin Punto oireili edelleen. Pelkäsin jo, että se sammuu Vihdintien liikennevaloihin, koska käynti oli niin epätasaista.
Kotiparkkipaikalla aamuauringon valossa avasin konepellin. Haynesin kirja lupasi sekä ilmansuodattimen että tulppien vaihdolle kahden jakoavaimen vaikeustasoa.
Kävin ensimmäiseksi ilmansuotimen kimppuun. Ja voi Haynes, mitä valehtelit! Eihän tuo suodattimen vaihto ollut yhdenkään jakarin homma – kirjaimellisesti. Sen saa vaihdettua ilman työkaluja ja työvaiheista konepellin avaaminen on yhtä vaikeaa kuin itse suodattimen vaihto. Oikeampi vaikeustaso olisi ehkä puolikas jakoavain.
Heti kun sain suotimen kotelon auki ja näin Puntossani olleen vanhan ilmansuotimen tajusin, että sen parasta ennen -päiväys oli toodella kauan sitten mennyt ohi. Suodatin oli liasta mustunut, karvainen ja siitepölyinen. Sillä hetkellä en pitänyt mahdottomana, etteikö pelkästään se tukkoinen suodin olisi syy kaikkiin viikolla kokemiini oireisiin.
Ja sitten tulppien kimppuun..
Tajusin aika nopeasti, että hommasta ei tule mitään ilman jonkin sortin konsultointia. Toki Haynesin kirjassa oli kohta kohdalta -ohjeet, mutta en tajunnut puoliakaan käytetyistä termeistä. Mitä tarkoitti HT lead, spark plug spanner tai electrode gap? Soitto faijalle paljasti, että tarvitsin vaihtoon joka tapauksessa tulppahylsyn, joka englanniksi siis oli spark plug spanner. Jaa. Tämän olisi jamppa Motonetissä voinut minulle halutessaan kertoa.
Seuraavaksi siis Punton keula kohti Kirkkonummea. Ajattelin, että olisi parempi tehdä tulppien vaihto katoksen alla ja tarvittaessa kokenut tulppien vaihtaja apuna. Kun käynnistin Punton, toivoin salaa, että vika olisi poistunut pelkällä ilmansuotimen vaihdolla, mutta ei. Käynti oli edelleen epätasaista ja paikoin tuntui kuin tankissa olisi ollut kengurubensaa.
Matkalla Kirkkonummelle pysähdyin Hessumobiilissa. Sieltäkin sain totuttuun tapaan ripeänhyvää palvelua. Sytytystulppahylsy maksoi Hessulta pyöreät viisi euroa. Lisäksi tilasin tuloilman esilämmitysputken, jonka havaitsin olevan rikki vaihtaessani ilmansuodinta. Palaan tähän ilmaputkeen vaikka myöhemmin, koska se ei liittynyt käyntihäiriöön mitenkään ja moottori toimii ilman putkea pikkupakkasilla ihan hyvin.
Puntooni ilmestyi alkuviikosta outo vika. Ensimmäisen kerran huomasin sen kun Punto maanantaina töihin lähtiessä ei kännistynytkään ensimmäisellä yrittämällä. Eikä ollut edes kovasti pakkasta. Pistin tapahtuman huolestuneena merkille, sillä Punto oli aina ennen startannut ekalla.
Sitten viikon kuluessa huomasin muutakin oireilua: moottori kävi epätasaisesti ja tuntui kuin se jättäisi osan iskuista väliin. Myöskin kiihdytyksissä moottori oli tehoton ja toimi viiveellä. Ajoittain meno tuntui samalta kuin olisi ajanut vanhalla automaattivaihteisella autolla, jossa kovassa kiihdytyksessä moottori odottelee ja huutaa hetken ennen kuin alkaa vetämään.
Oireista tuli mieleen myös kymmenen vuoden takainen reissu Jenkkeihin, missä ajoin Fordilla, josta meni jakopään hihna poikki kesken ajon. Tuolloin oli onni onnettomuudessa, että rikkoutuminen tapahtui vasta noin 1400 mailin Columbus - New York - Niagaran putoukset - Columbus reissun loppupuolella kun paluumatkaa oli jäljellä enää muutamia maileja. Ennen rikkoutumistaan oireilu oli Fordissa samankaltaista kuin Puntossani tällä viikolla.
Selailin netistä autowikiä ja etsin mahdollisia taudinkuvaan sopivia vikoja. Mahdollisia syitä löytyi useita, kuten tukkoinen ilmansuodatin, vialliset sytytystulpat ja väärin asennettu tai loppuun ajettu jakohihna. Eniten minua alkoi huolettamaan viimeisin, eli entä jos hartikainen olisi asentanut syksyllä jakohihnan jotenkin väärin ja se olisi nyt rikkomassa koko moottorin. Toisaalta mietin, että olisi se hihna varmaan oireillut jo heti asennuksen jälkeen eikä näin muutaman kuukauden viiveellä.
Tutustuin myös jälleen kerran Puntoni huoltohistoriaan. Havaitsin, että:
a) Hartikainen ei ollut vaihtanut ilmansuodatinta, eikä tulppia, koska se nyt vaan ei kuulunut tehtyyn 75 000 km huoltoon.
b) Puntooni oli tehty 30 tkm ja 45 tkm huollot merkinnällä "talvihuolto". Pahimmillaan tämä tarkoitti siis sitä Deltan valohoitoa, josta jo aikaisemmin kirjoitin.
Minulla ei siis ollut varmaa todistetta siitä, milloin tulpat ja ilmansuodatin viimeksi oli vaihdettu.
Tsekkailin netistä Motonetin hintoja ja totesin, että tulpat ja suodatin maksaisivat yhteensä vain parikymppiä. Päätin lähteä ratkomaan vikaa kyseisten osien vaihtamisen kautta.
Veljeni Skoda-mies kyseli minulta, että miten Punto kulkee lumessa? Lumikinokset ja sohjoiset tiet ovat vallanneet kaupungin ja usealla talviautoilijalla, veljeni mukaan lukien, on viime päivinä ollut ongelmia liikkua auraamattomilla pikkuteillä.
Vähän tylsää, näin talviautoilija-bloggaajana todeta, että minä en ole kohdannut mitään juuttumis-ongelmia. En meinaa, että Puntoni olisi niin erinomainen maastoauto, mutta kohdalleni ei vaan vielä ole sattunut sellaista auraamatonta tietä, josta en olisi päässyt liikkumaan.
Enkä nyt vartavasten viitsi lähteä hakemaan jotain epämääräistä reittiä siinä toivossa, että jäisin kiinni.
No, tsemppiä kanssa-autoilijoille! Kyllä se kevät kohta sieltä tulee! Nytkin on ulkona 2 astetta lämmintä. Outoa. Olivatkohan ne kovat pakkaset nyt siinä.
Kohta varmaan alan Punton kanssa kärsiä taas lukko-ongelmista jos alkavat nuo sulamis-jäätymis -kelit.
Sunnuntaina satoi oikein kunnolla lunta. Lähdin illalla kaivamaan Puntoa hangesta esiin ja havaitsin, etten selviä urakasta ilman lumilapiota. Olin jo aikaisemmin ajatellut, että pääsen tämän talven lopuksi kirjoittamaan, etten tarvinnut lapiota kertaakaan.
Ei siinä sen kummemmin olisikaan ollut mitään kerskumista, mutta kuvaa toisaalta olosuhteita, joissa autoilen tällä hetkellä. Parkkipaikka tai autohalli jossa Puntoa säännöllisesti säilytän ovat suurimman osan ajasta esteettömäksi aurattuja ja kulku niihin ei yleensä ehdi sataa lumesta umpeen.
Kun mainitsin lumilapio-asiasta tutulle insinöörille, hän huomautti, että lumilapion tarve riippuu todella paljon siitä, missä päin kaupunkia sattuu asumaan. Esimerkiksi Helsingin keskustassa lumilapion heilutus saattaa olla arkipäivää siitä yksinkertaisesta syystä, että lumiaurat pussittavat autot aurauksen yhteydessä lumivallin taakse saarroksiin. Totta toki tämä. Onneksi en joudu pitämään Puntoa kadun varressa.
Kun olin lapioinut Puntonlevyisen väylän, starttasin auton ja ajoin sen keskelle parkkipaikkaa, jossa pääsin paremmin harjaamaan sen kylkiä. Yllättävän hyvin Punto nousi lumikasasta. Renkaat eivät ole siis ihan sudet, ainakaan lumella. Viime vuoden puolella ensimmäisillä pakkasilla oli todella liukasta luistella jäisellä asfaltilla, mutta tällaisellä runsaan lumen kelillä toimivat yllättävän hyvin.
Hesarissa oli muuten lauantaina lumilapiotesti. En paneudu siihen nyt sen tarkemmin, mutta mainitsen kuitenkin, että koottavassa lapiossa on etunsa, mutta myös huonot puolet. Koottavalla lapiolla säästää tilaa takakontista, mutta kestävyys saattaa olla huono. Testaajat olivat saaneet koekäytössä Bilteman koottavan muovisen lapion lopullisesti palasiksi. Minulla on kyseisen firman yksiosainen lapio. Toki muovisella lapiolla pitää muistaa, että jäätä sillä ei saa hakata, oli se koottava tai ei. Mutta pehmeän lumen kauhomiseen isolapainen muovilapio on erinomainen.
Olen kuullut siitä, että moottoripyöriä kuristetaan, jotta junnut voisivat ajella isommalla pyörällä, mitä ajokorttiluokka sallii. Ja myös siitä olen lukenut, että jotkut niittaavat vatsalaukkunsa pienemmäksi, ettei sinne mahtuisi niin paljon ruokaa kuin mieli tekisi. Mutta siitä en ole kuullut, että autosta tehtäisi bensapihi siten, että tankki kuristettaisi pienemmäksi.
Tällaisia ajatuksia tällä kertaa.. Miksikö? No on ollut vähän ongelmia Puntoa tankatessa. Eli bensapistooli vain naksuu ja menovettä ei tahdo mahtua tankkiin sitä tahtia kuin bensapumppu sitä pystyisi tarjoamaan.
Viimeistään tänään tajusin, että Puntoni ei tässä(kään) suhteessa ole ihan normaali. Olin tankilla naapuritankkaajaa ennen ja hän ehti tankata Mazdaansa 30 litraa bensaa siinä ajassa kun minä olin saanut sisään 18 litraa. Ja olin vielä aloittanut aikaisemmin! Ja sitten bensapumppu katkaisi leikin kesken – ilmeisesti jokin aikaraja täyttyi.
Sain lopulta tankattua vain 24,36 litraa. Ja oli muuten pirun kallista: 1,679 €/l! Punto sai ennätyskallista bensaa.
No, jos nyt joku väittää, että vika on minussa, eikä Puntossa, niin saa tulla kernaasti mukaan ensi kerralla kun menen tankille.
Olen aina pyrkinyt siihen, että täytän tankin piripintaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun en ehtinyt määräajassa saada tankkia täyteen. Toki olisin voinut aloittaa uuden session ja naksutella menemään toiset viisi minuuttia, mutta alkoi näpit olemaan niin jäässä, että päätin jättää tankkaamisen keväämmälle.
No, ajelee sillä nyt melkein 400 kilometriä. Ehkä sen matkan jälkeen on jo lämpimämpää ulkona, niin tarkenee naksutella paremmin.
Mikä on tärkein talviautoilijan varuste? Jos haetaan raflaavasti tälläistä top-listatyyppistä luetteloa, niin lähdenpä liikkeelle vaikka siitä näkökulmasta, mitä on tullut eniten käytettyä.
1. Lumiharja
Pelkällä hihalla ja lapasella on ikävää puhdistaa auton kattoa, ikkunoita, lamppuja, konepeltiä ja rekkareita lumesta. Jos jotain varustetta tarvitsee ennen liikkeelle lähtöä, niin yleensä ainakin harjaa.
2. Jääskraba
Mikähän tän virallinen nimi on.. jäänraaputin? Vai jääraappa? No, ihan sama. Tiedätte mitä tarkoitan.
Kyseinen muoviläystäke voisi olla yhtä hyvin ykkössijalla, koska sitä tulee käytettyä melkein yhtä usein kuin harjaa. Mutta skrabaa ei tarvitse aina. Esimerkiksi viime päivinä on ollut pitkä yhtäjaksoinen pakkasjakso, jolloin ikkunoita ei oikeastaan ole tarvinnut skrabata. Pelkkä lumen harjaaminen auton päältä on riittänyt.
3. Vesipussi
Pitää muistaa, että tämä lista on tehty puhtaasti omasta näkökulmastani. Moni uudemman auton omistaja ei kuumavesipussille keksi käyttöä, mutta minut se on oleellisesti pelastanut monesta pinteestä.
4. Sanomalehti
Sanomalehteä kannattaa laittaa ainakin kuskin paikan kumimaton alle imemään kosteutta. Olen vaihtanut reilu viikon välein.
Voisin kuvitella, että sisätilan lämppäri poistaa sanomalehden käyttötarpeen kuivikkeena.
5. Lumilapio
Lapiosta oikeastaan sain tämän idean koko listan tekemiseen. Sain moisen kapistuksen eilen Punton konttiin kolisemaan. Tällaista en tosin ole tarvinnut kertaakaan vielä koko talven aikana, mutta voisin kuvitella lapion olevan oleellinen varuste sitten kun sitä tarvitsee.
6. Käynnistyskaapelit
Sain joululahjaksi. Kiitos Jonna ja Tomi. Tosin näissä on vähän sama juttu kuin lumilapiossa. Autoilija saattaa pärjätä koko talven ilman, mutta tarpeen tullen ratkaisevat sen, jatkuuko matka ollenkaan.
100. Lukkosula
Tästä luirusta ei ole ollut minulle tänä talvena sitten yhtään mitään hyötyä.
Sponssit: lähettäkää mulle sellaista lukkosulaa, joka toimii.
Punto vietti yön autohallissa. Vuorottelemme Marjon auton kanssa hallipaikasta ja viime yönä oli Puntoni vuoro. Eli lämmityspistoke ja katto pään päällä.. Koska Punto oli hallin turvassa, uskalsin jättää sivuikkunat hieman raolleen, sillä Puntossa oli tapansa mukaan julmettu määrä kosteutta sisällä.
"Linjakkaan korin ilmanvaihto on puutteellinen, ja varsinkaan ilman poistuminen ei ole riittävän tehokasta, ellei avaa takasivuikkunoita." (TM 14/1994)
Jep, puutteellinen. Tiedetään. Kosteus on ollut riesana koko talven.
TM:n vinkistä poiketen en jättänyt kuitenkaan takasivuikkunoita auki, vaan päädyin hetken mielijohteesta kuskin ja apparin sivuikkunoihin, eli siis normaaleihin veivattaviin sivuikkunoihin. Takasivuikkunat eivät toimi veivillä. Niissä on jännä läppä-pulikka-systeemi, jollaiseen olen törmännyt aikaisemmin Nissan Micrassa. Nämä läppä-ikkunat olisivat olleet semminkin järkevä ratkaisu, koska veivattavat sivuikkunathan yön aikana sitten jäätyivät auki..
Ja TM:n jutussahan ei tarkoitettu varsinaisesti parkkihallissa seisottamista, vaan ikkunoiden raottamista ajon aikana, jota olinkin jo alkutalvesta harrastanut.
Aamulla oli siis vesipussille töitä. Aloitin operaation käynnistämällä Punton moottorin ja sisälämppärin, jotta auto saisi rauhassa lämmetä tyhjäkäynnillä sillä aikkaa kun lutrasin pussin kanssa. Tuli samalla todettua empiirisesti tehokas ilmankierto raollaan olevasta ikkunasta. Samalla kun painelin sivuikkunan reunoja kuumalla vesipussilla, tuuli otsaani Punton sisältä melko voimakas virtaus. Raollaan oleva ikkuna siis toimi tuuletuskanavana mahtavasti!
Vesipussi toimi jäätyneisiin ikkunoihin aivan niin hyvin kun olin odottanutkin. Sain molemmat ikkunat veivattua kiinni yhden painalluskierroksen jälkeen. Ja eikun rokki soimaan ja töihin!
Elta-radio on muuten toiminut moitteetta.
Samuli Edelmannin seikkailut Tom Cruisen kanssa oli päästävä näkemään ja lähdettiin Marjon kanssa oikein eläviin kuviin – Puntolla tietenkin. Käytiin matkalla äänestämässä, niin siinähän sitä olikin jo riittävästi päivän täytettä sunnuntaiksi.
Punto oli kerännyt parin viime päivän aikana kauniin kasan pakkaslunta päälleen. On jännä, miten erilaista auton rapsuttaminen on silloin kun pakkasjakso jatkuu yhtäjaksoisesti pitkään. Lumi on kevyttä höttöä ja sen harjaaminen ei vaadi kovin suuria ponnistuksia. Ja alta paljastuu puhdas ja sileä auton katto ilman jäätyneitä kökköjä. Ja lukotkin toimivat nätisti kun sulamisia ja jäätymisiä ei pitkään aikaan ollut päässyt tapahtumaan.
Suuntasimme elokuviin Sellossa sinnittelevään leffateatteriin. Matkalla Vihdintiellä ja Kehällä ihmiset ajoivat rauhallisesti ja turvaväliä noudattaen. Varmaankin viime perjantain kolarikaaos oli monella tuoreessa muistissa. Ai niin, viime perjantaista en kertonutkaan mitään vielä. Omakohtaisia tarinoita kolareista minulla ei olekaan kertoa, sillä en edes autoillut perjantaina. Mutta olipahan vaan aikamoista rytinää esimerkiksi Lahdenväylällä, joka ketjukolarin vuoksi jouduttiin sulkemaan useaksi tunniksi. Jätettäköön tuo nyt tähän talviautoiluun liittyvään blogiin talteen sivuhuomiona.
Selloon pääsimme siis turvallisesti. Leffa oli ihan ok, mutta sali taas puolityhjä. Mikähän siinä on, että espoolaiset eivät käytä paikallisia teattereita vaan mieluummin hyppäävät junalla Helsingin keskustaan ja siellä leffaan.
Lämpimässä Sellon hallissa Punto suli ja kuivui päällisin puolin sillä aikaa kun olimme katsomassa Samulia. Jätin taka-sivuikkunan raolleen, jotta Punton sisältä olisi päässyt edes vähän kosteutta ulos, mutta ei se näyttänyt auttavan mainittavasti.
Kaiken kaikkiaan sunnuntai oli jälleen onnistunut talviautoilupäivä Puntolla.
Niin, ja tammikuu oli ja meni jo. Kilometrejä ei paljoa tullut: noin viisisataa. Ja yhdellä tankkauksella koko kuukausi.
Hevosmiesten tietotoimistosta tänään kuultua:
- ranskalaisissa autoissa imusarja on moottorin etupuolella
- kovalla pakkasella imusarja voi jäätyä ja moottori oksentaa öljyt ulos, josta seuraa tulipalo
Miten tämä liittyy Puntoon? Sehän ei edes ole ranskalainen.
Minua alkoi kuitenkin kovasti kiinnostamaan moinen ongelma. Ja toisaalta huolestuttamaan. Tänään nimittäin uutisoitiin henkilöauton palaminen Itä-Helsingissä. Kyseessä oli ranskalainen auto. Ja toisaalta olen viime päivinä nähnyt liikenteessä Relluja, joiden etugrilliin on kiinnitetty pefletti ja olen ihmetellyt, miksi näin tehdään. Pitäisikö minunkin kiinnittää Puntooni pahvilaatikon kansi? Ja voisiko Punto syttyä palamaan, vaikka se ei olekaan ranskalainen?
Nyt on ollut kovaakin kovempi rapsakka pakkanen. Tänään töihin lähtiessä oli eniten pakkasta, missä olen Puntoa ikinä käynnistänyt: 24 astetta! Ja Punto lähti käyntiin ilman lohkolämmitintä. Vähän se murahti raskaasti, mutta käynnistyi kuitenkin.
Niin ja asiaan, eli auton syttymiseen ja palamiseen pakkasella. Äkkiseltään kuulostaa oudolta yhtälöltä, että kovalla pakkasella auto syttyykin tuleen!
Selvitin Punton tekniikkaa kotiin päästyäni Haynesin Punto -kirjasta. Moottori on Puntossani onneksi silläviisiin päin, että imu on takapuolella ja pako nokan puolella. Eli ranskalaisen auton syttymisongelmaa ei Puntossani pitäisi siis esiintyä. Enkä tarvinne pahviläystäkettä nokan koristeeksi.
Mutta syy, miksi saunapeflettiä joku nokalla pitää, on siinä, että pahvilla yritetään estää pakkasviiman liiallinen pääsy moottoritilaan ja etenkin imu-puolelle. Sitten jos sitä viimaa pääsee liiaksi, niin jotain jäätyy ja joku toinen juttu voi mennä rikki ja sitten jos öljyä tai bensaa roiskahtaa tulikuuman pakosarjan puolelle, niin fossiilinen polttoneste syttyykin palamaan väärässä paikassa. Ja tästä kaikesta seuraa sitten ikävä henkilöauton tulipalo.
Kuulostaa jännittävältä ja toivottavasti ymmärsin asian nyt hevosmiehiltä edes puoliksi oikein.
Niin, ja ihan Puntooni liittyen voin omakohtaisesti kertoa, että reistaillut iskari ei yli 20 asteen pakkasissa enää oireilekaan! Näissä pakkaslukemissa se on ilmeisesti niin totaalisen kohmeessa, että se ei jaksa edes kolista.
