Sunnuntaina satoi oikein kunnolla lunta. Lähdin illalla kaivamaan Puntoa hangesta esiin ja havaitsin, etten selviä urakasta ilman lumilapiota. Olin jo aikaisemmin ajatellut, että pääsen tämän talven lopuksi kirjoittamaan, etten tarvinnut lapiota kertaakaan.
Ei siinä sen kummemmin olisikaan ollut mitään kerskumista, mutta kuvaa toisaalta olosuhteita, joissa autoilen tällä hetkellä. Parkkipaikka tai autohalli jossa Puntoa säännöllisesti säilytän ovat suurimman osan ajasta esteettömäksi aurattuja ja kulku niihin ei yleensä ehdi sataa lumesta umpeen.
Kun mainitsin lumilapio-asiasta tutulle insinöörille, hän huomautti, että lumilapion tarve riippuu todella paljon siitä, missä päin kaupunkia sattuu asumaan. Esimerkiksi Helsingin keskustassa lumilapion heilutus saattaa olla arkipäivää siitä yksinkertaisesta syystä, että lumiaurat pussittavat autot aurauksen yhteydessä lumivallin taakse saarroksiin. Totta toki tämä. Onneksi en joudu pitämään Puntoa kadun varressa.
Kun olin lapioinut Puntonlevyisen väylän, starttasin auton ja ajoin sen keskelle parkkipaikkaa, jossa pääsin paremmin harjaamaan sen kylkiä. Yllättävän hyvin Punto nousi lumikasasta. Renkaat eivät ole siis ihan sudet, ainakaan lumella. Viime vuoden puolella ensimmäisillä pakkasilla oli todella liukasta luistella jäisellä asfaltilla, mutta tällaisellä runsaan lumen kelillä toimivat yllättävän hyvin.
Hesarissa oli muuten lauantaina lumilapiotesti. En paneudu siihen nyt sen tarkemmin, mutta mainitsen kuitenkin, että koottavassa lapiossa on etunsa, mutta myös huonot puolet. Koottavalla lapiolla säästää tilaa takakontista, mutta kestävyys saattaa olla huono. Testaajat olivat saaneet koekäytössä Bilteman koottavan muovisen lapion lopullisesti palasiksi. Minulla on kyseisen firman yksiosainen lapio. Toki muovisella lapiolla pitää muistaa, että jäätä sillä ei saa hakata, oli se koottava tai ei. Mutta pehmeän lumen kauhomiseen isolapainen muovilapio on erinomainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti