maanantai 31. lokakuuta 2011

Rokki ei vieläkään soi

Olen metsästänyt autoradiota. Luulin jo erään Pioneer-kaupan olevan selvä Huuto.netissä, mutta oman töhöilyni, koneen hitauden ja kellojen siirtämisen vuoksi kauppa meni minulta sivu suun. Nimimerkki mikikua onnisti ja hän osti haluamani Piekkarin hintaan 21 €.

Tarkastelin sitten uusien mankkojen hintoja. Tuttu Gigantin myyjä tarjosi Sonyn CD-mankkaa hintaan 49 €. Motonetissä joku keksitty merkki maksoi 69 € ja Bilteman vastaava 59 €. Motonetin mankassa olisi se hieno ominaisuus, että laitteeseen voisi tökätä SD-muistikortin ja siltä voisi soittaa MP3:sia.

Mutta kuinka paljon haluan kirjaimellisesti hifistellä Puntossani? Tuntuisi urpolta ostaa soitin, joka on kymmenen prosenttia auton hankintahinnasta. Ja todennäköisesti kajarit ovat aivan paskat.

No, palasin sitten nöyränä Huuto.netin maailmaan. Pari muka-toimivaa merkkilaitetta löytyi kympillä. Pistin toisesta huudon sisään ja toisesta tiedustelin mitä liitäntöjä laitteesta löytyy.

Eniten kaipaisin ehkä pelkkää radiota. Radiohan on siitä jännä keksintö, että omia levyjä tai iPodia ei tarvita kun ammatti-DJ valitsee musan puolestani. Sitten on vielä erilaisia radiokanavia, joista luulisi löytyvän mieleiseni genre.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Pikaisesti laskuista

Liikennevakuutuksen lasku tuli. Voin tässä vaiheessa paljastaa, että minulla on kaikki vakuutukset Pohjolassa.

Vuodessa Punton liikennevakuutus maksaa 372,34 euroa. Paperilla oli myös Kawasakini maksujen tiedot. Kawan liikennevakuutus on 505,38 euroa. Jännää.

Minun mielestä maksut ovat ihan ok, enkä aloita perinteisen oloista valitusta siitä, miten vakuutusyhtiöt ovat perseestä ja kaikki vakuutukset liian kalliita. Minusta olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, mistä muodostuu noin sadankolmenkympin ero ajoneuvojeni liikennevakuutuksissa.
Prätkässä minulla on jo 30 % bonukset, että oikeastaan ero on paljon enemmän.

Kait maksut perustuvat ainakin osittain muiden vahinkohistoriaan. Moottoripyörällä saa siis tilastojen valossa pahempaa jälkeä aikaan kuin viisi kertaa painavammalla henkilöautolla.

torstai 27. lokakuuta 2011

Kumihatut

Tänään päätin antaa Motonetille mahdollisuuden ja suuntasin päiväpyöräretkeni Konalaan. Perille päästyäni havaitsin, että Konalan Motonetin ympärille oli syntynyt paljon autoiluun ja moottoripyöräilyyn liittyvää oheisliiketoimintaa. Saman parkkipaikan ympärillä on tällä hetkellä Motonetin lisäksi moottoripyörävarusteita myyvä liike, katsastusasema, joku rengasliike ja taisi kaupan päälle olla vielä tuulilasin korjausta. Katselin katsastusaseman aukioloaikoja sillä silmällä, että josko veisin Puntoni sinne. Mutta harkinta-aikaa on vielä helmikuulle saakka.

Motonettiin minut vei eilen aloitettu rekisterikilpien ulkonäön tuunaus. Sisälle päästyäni marssin suoraan info-tiskille ja esitin asiani. Halusin rekisterikilven ruuveja ja kumihattuja. Ystävällinen ja karvainen myyjä opasti minut käytävälle E6. Hetken pyörittyäni löysin oikean kohdan ja havaitsin ruuvien olevan loppu. Piru vie. Joku muukin oli ollut samoilla asioilla. Hattuja sentään löysin. Neljä hattua maksoi euron. Ostin lisäksi ikkunoiden kuivauslastan ja hiomakiekon vanneprojektia varten.

Kumihattujen asennus oli melko helppoa. Sormivoimia asennus tosin vähän vaati, koska materiaali oli todella jäykkää. Ajan saatossa kovettuessaan se ilmeisesti muuttuu vielä kovemmaksi kunnes lopulta halkeaa. Vanhasta kumihatusta en pesun yhteydessä tunnistanut materiaalia kumiksi.

Lopputulos on se, että rekkarit näyttävät nyt paremmilta. Takarekkarissa toisen ruuvin ja kumihatun ympärillä on ruosteinen tahra, mutta luulisin sen irtoavan pesussa. Ja nyt kyseessähän oli pelkkä meikkaus, koska ruosteiset ruuvit jäivät kumihattujen alle. Meinaan hankkia tuoreet ruuvit joskus tulevaisuudessa jahka sellaiset kävelevät eteeni.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Tuunausyritys

Ruoste näyttää rumalta. Onneksi Puntoni kori ei ole ruosteinen. Maalipinta on siistihkö lukuunottamatta pelkääjän paikan puoleista ovea, jossa on pieni lommo.

Erittäin näkyvällä paikalla Puntossa ruostetta kuitenkin esiintyy, nimittäin rekisterikilpien ruuveissa. Ärsyttävä yksityiskohta.

Punton ostettuani aloin katselemaan autojen rekisterikilpiä sillä silmällä, että miten ne on kiinnitetty. Punton ikäisissä autoissa on näköjään kautta linjan ruuvit, jotka ruostuvat. Huono idea valita ruuvityyppi Suomen oloihin, joka ruostuu. Ainakin 90-luvulla oli näköjään tapana laittaa rekisteröinnin yhteydessä ruuvien päälle valkoinen hattu. En tiedä mitä materiaalia tämä kyseinen hattu on, mutta yhtä huonoa tekoa se on kuin ruuvitkin. Puntosta on irronnut kaikki neljä hattua. Viimeinen meni palasiksi taannoisen pesun yhteydessä.

Katsellessani vieraita autoja sillä silmällä huomasin, että joissain uusissa autoissa on rekisterikilpi kiinnitetty muoviruuveilla. Lukion fysiikalla ja kemialla varustettuna ajattelin, että muovi ei ainakaan ruostu. Se olisi siisti vaihtoehto metalliruuveille. Mistähän niitä muovisia ruuveja saisi..

Googletin asiaa ja ratkaisu löytyi läheltä, nimittäin Hessumobiilista. Muistin heti Hessumobiilin televisiomainoksen hokeman lapsuudestani. Kyseinen liike toimii siellä missä ennenkin ja elämä oli kuljettanut minut asumaan vain pyöräilymatkan päähän. Harkitsin autolla menemistä, mutta löysin itseltäni sen verran selkärankaa, että menin polkupyörällä. Tarvitsin muutenkin paljon enemmän liikuntaa, mitä tällä hetkellä sain.

Ihme muuten, että Hessumobiili on hengissä. On Biltemat ja Motonetit. Mutta en oikeastaan tunne autovaraosakauppaa niin hyvin, että voisin todella sanoa, onko Hessun olemassaolo mikään ihme. Ehkä heillä on sellainen markkinarako, jota suuret ketjut eivät ole osanneet täyttää.

Ainakin palvelu pelasi. Reipas reiska huikkasi minulle heti "terve" kun tulin sisään. Sain ruuvit kuin apteekin hyllyltä ja kokonaisaika käynnille oli ehkä 45 sekuntia. Tähän vieläpä sisältyi tiedusteluni, että "ovathan nämä standardikokoisia." Sain myöntävän vastauksen ja köyhdyin kaupasta kokonaista 1,25 €.

Niin, ovat ne muoviruuvit varmaan standardinmukaiset autoihin, joissa jo valmiiksi on muoviset rekkarin ruuvit. Puntooni ne eivät sovi.

Kotiin päästyäni ruuvasin takarekkarista ruosteisen ruuvin irti ristipäämeisselillä. Sitten aloin survomaan tasapäisellä meisselillä muoviruuvia reikään. Ei mennyt sitten millään. Ruuvi oli liian iso.

Ehkä seuraavaksi käyn ostamassa suosiolla uudet metalliruuvit ja huonot hatut niihin. Ehkä ne pysyvät siistinä sen aikaa kun Puntoa pidän.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Ei valitettavaa..?

Ei pitäisi kaivaa verta nenästään, mutta missä ovat ne vastoinkäymiset, mistä minua niin moni kaveri varoitteli kun käytettyä Fiatia olin ostamassa?

Voin siis edelleen todeta, että kaikki on hyvin. Auto käynnistyy kun väännän avaimesta. Vilkku vilkuttaa kun haluan. Auto pysähtyy kun painan jarrusta ja vauhti kiihtyy kun painan kaasua.

No on jotain tietenkin rikkikin. Musiikki ei nimittäin vieläkään soi. Pistin Huuto.nettiin huudon vetämään Pioneerin stereoista, mutta kauppa sulkeutuu vasta kuun lopussa. Mutta ei soitinta oikeastaan voi edes laittaa Punton viaksi, koska rikkinäinen stereolaite oli merkkiä Grundig.

Minulla on paha tapa hakea asioista negatiivisia puolia. Nytkin kun kaikki on autoilussani hyvin, niin yritän miettiä, mikä minua pitäisi harmittaa. Eli haluaisinko kirjoittaa vain vastoinkäymisistä? Sitä olen tässä useaan otteeseen itsekseni miettinyt, että milloin minun tulee alkaa potemaan huonoa omaa tuntoa autoilun ilmastovaikutuksista? Minulla ei vielä ole huono omatunto, koska autoiluni vaikuttaa tässä ympäröivässä todellisuudessani niin normaalilta. Noin puolet työkavereistani tulee töihin omalla autolla. Ja yksin. Ei mitään kimppakyytejä. Tai on meillä yhtiön puolesta kuljettaja ja eräänlainen kimppakyyti, mutta se on eri asia, koska kuskina toimii siihen palkattu henkilö. Mutta muuten yksityisautoilu yksinään on nähdäkseni erittäin hyväksyttyä.

Ja ehkä tämä bensiinimoottoreilla ajelu on maapallon historiassa vain yksi tällainen nopea välivaihe. Kaikesta öljystä on kuulemma käytetty noin puolet. Kohta se siis loppuu kuitenkin. Sitten surrataan sähköautoilla ja niistä voi alkaa potemaan jotain muuta pahaa mieltä. Sähköautoon pitää sähkö jotenkin kuitenkin tuottaa, niin voi vaikka alkaa vastustamaan toden teolla ydinvoimaa. Jos siis jotain pitää vastustaa ja jostain mielensä pahoittaa.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Sulka

Vaihdoin Puntoon takalasin pyyhkijänsulan. Suoritus oli vaikeustasoltaan asteikolla yhdestä viiteen yksi. Ennen suoritusta epäilin sen olevan luokkaa kaksi ja puoli.

Olin alunperin Motonetissä ihan muilla kuin pyyhkijänsulka-asioilla. Puolivahingossa satuin pyyhkijäkäytävälle ja ensimmäinen paketti, joka silmääni sattui oli takalasinpyyhkijä mallia Fiat Punto 1993 ->. Pyörittelin pakettia hetken käsissäni ja mietin, että asiassa täytyy olla jokin niksi. Yleensä kun tulee ostettua jotain varaosaa tekniseen laitteeseen, niin täytyy tietää sääntö ja poikkeus. En tiennyt kumpaakaan. Ehkä takalasinpyyhkijäasioissa ei ole poikkeuksia. Tai ehkä minulla kävi vain säkä.

Syy, miksi ylipäänsä innostuin harkitsemaan sulan ostoa oli, että Puntoni takalasinpyyhkijä oli huonossa kunnossa. Tai ehkä välttävässä. Se toimi, mutta huonohkosti. Autoilusta yleisesti innostuneena ajattelin, että Puntoni tulee olla täydellisesti iskussa tuleviin koitoksiin. Pyyhittävää syksyn sateilla riittää.

Sulka maksoi 4,90 €. Ajattelin, etten kauhean suurta taloudellista menetystä koe, vaikka sulka olisikin väärä.

Vaihdoin sulan duunipaikan parkkipaikalla tänään ennen työvuoron alkua. Paketissa oli ohjeet kuvin ja nuolin. Tekstiä ei tarvittu, koska niin yksinkertaisesta toimenpiteestä oli kyse. Koin silti onnistumisen elämyksen vaihdettuani sulan. Se sopi täydellisesti.

Yöllä kotiin lähtiessäni olivat ikkunat huurussa. Rapsutin Punton ikkunat ensimmäistä kertaa itse. Heitettäviä ei tällä kertaa ilmoittautunut kyytiin. Kotimatkan aikana testailin takalasin pyyhintä kun auton lämmetessä vesinorot löysivät tiensä takalasille. Pyyhin toimi nähdäkseni ihan hyvin.

Bensanluovutus ja vanteet

Kävin Kirkkonummella huoltamassa moottoripyörääni. Kawasakini luovutti Puntolle kahdeksan litraa polttoainetta. Tyhjensin pyörän tankin talveksi.

Tarkoitukseni oli samalla käynnillä vähän meikata Punton talvirenkaiden vanteita, mutta homma tyssäsi heti alkuunsa. Tarvitsen operaatioon jonkin sähkötyökalun.

Itse talvirenkaat ovat siinä kunnossa, että meinaan aloittaa talviautoilun niillä. Mutta vanteet ovat ruokottoman rumat, koska ne ovat pahasti pintaruosteiset. Ne on ilmeiseti laitettu viime talven jäljiltä märkinä hautumaan kellarikomeroon. Palaan tähän vanteiden puhdistukseen sitten myöhemmin, jahka hankin asiaan sopivan välineen.

torstai 20. lokakuuta 2011

Iloa takakontista ja sateensuojasta

Eilen illalla oli syys-ukkosmyrsky. Salamat välähtelivät kuin elokuvissa ja ukkonen jyrähteli.

Minulla oli vapaapäivä ja lähdin käymään Tuomarilassa veljeni luona kyläilemässä. Paikalle tuli pari yhteistä kaveria ja pelasimme erän lautapelejä. Pelin aikana hain toistuvasti Punton takakontista kylmää kokista. Jokaisen autoilijan perusvaruste, takakontti, on mahtava jääkaapin jatke sopivan viileällä ilmalla. Ai miksen hakenut sitä kokista jääkaapista? On veljeni perheellä toki jääkaappi, mutta Punton takakontti oli tässä tapauksessa lähempänä.

Pysäköin Punton muuten jyrkkään ylämäkeen. Siinä oli veljeni taloyhtiön ainoa vieraspaikka. Käsijarru ei ole tehokkain mahdollinen, koska sitä sai kiskoa hartiavoimin ennen kuin auto suostui pysymään paikoillaan. Laitoin varmuuden vuoksi vielä vaihteen päälle.

Kotimatkalla kun myrsky oli eniten voimissaan, olin tyytyväisempi auton hankintaan kuin koskaan. Satoi, vettä velloi tiellä, oli pimeää ja syksyn lehdet lentelivät. Moottoripyörällä tai kävellen matkalla bussipysäkille olisin kastunut takuuvarmasti.

Pimeällä huomasin, että Punton ajovalot ovat huonot. En muista mainitsinko tästä jo aikaisemmin, mutta havaitsin asian jo ensimmäisillä kerroilla kun ajoin pimeällä. Minut varmasti nähdään hyvin, mutta minä en oikein näe valaisemattomia kohteita. Vihdintiellä matkalla kotiin oli penkassa kolaroitu auto, jonka huomasin niin myöhään, että en olisi ehtinyt reagoida jos paikalla olisikin ollut jotain reagoitavaa. Kolariauto oli tällä kertaa ihan turvallisesti penkan puolella ja siinä oli jo poliisin teipit päällä.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Huolto

Käytin Punton Teboil Kaivokselan Autoasi huollossa.

Puntossa oli ostohetkellä mittarissa 80 500 km. Kaupassa mukaan saamani huoltokirja oli asiallisesti täytetty. Autoa oli käytetty Delta-autolla määräaikaishuolloissa melko tunnollisesti.

Kuitenkaan muutaman viime vuoden aikana Punto ei huollossa ollut vieraillut. Viimeisin huoltomerkintä oli vuodelta 2005. Mutta eipä sillä toisaalta oltu paljon ajettukaan. Viimeisen kuuden vuoden aikana edelliset omistajat olivat ajaneet autolla vain 15 000 km. Mutta huoltoväli, 15 000 km, oli siis nyt tullut täyteen.

Olin laskeskellut kauppahinnan hyväksyessäni, että joudun huoltamaan Punton pian. Edustan sitä koulukuntaa, joka uskoo öljynvaihtojen säännöllisyyden olevan hyvästä. Öljynvaihtoa ehkä enemmän minua askarrutti jakopäänhihna. Se oli huoltokirjan ja kuittien mukaan alkuperäinen, koska mitään merkintää vaihdosta ei löytynyt.

Punton alkuperäinen pyyntihinta oli 1000 € ja osittain välittömän huollon tarpeella tingin hinnan 700 euroon. Myyjä-Juha toisaalta hyväksyi tarjoukseni ilman vastatarjousta, joten ehkä silti tarjosin liikaa. Kaiken kaikkiaan kauppatilanne meni kuitenkin niin hyvin, että voin sanoa Juhalla tässä vaiheessa vain kiitos. Hän oli erittäin asiallinen ja kohtelias ja tämänhetkisen käsitykseni mukaan 100 % rehellinen. Minua ei siis harmita kauppahinta tai tänään syntynyt yli neljänsadan lasku. Jos kaikki menee hyvin, niin minulla on nyt edullisia kilometrejä edessä. Aion palauttaa Punton 15 000 km huoltorytmiin ja vienen sen huoltoon seuraavan kerran lukemassa 90 000 km. Tämä tapahtuu tosin vain silloin jos pidän autoa niinkin pitkään.

Mutta, palataanpa vielä tämän päivän huoltoon. Tällaiset varaosat löysivät tänään tiensä Punton syövereihin:

- jakohihna srj.
- vesipumppu Punto, Uno, Y10
- moniurahihna
- öljynsuod. Fiat, Peu, Lanc P3111
- Diamond 5W-30 -öljy, 3,4 l
- pakkasneste, punainen, 2,5 l
- jarruneste, 0,5 l

Lisäksi laskussa oli pientarvikelisä. En tiedä, mitä tämä piti sisällään. Yhteensä osista laskutettiin 243,75 €. Kuulostaa mielestäni kohtuulliselta tuosta määrästä tavaraa.

Työ maksoi tietenkin oman osansa. Laskuun oli eritelty huoltomies Seppo kolmeen kertaan. Hän teki 75 000 km huollon, joka haukkasi 1,3 tuntia. Jakohihnan ja vesipumpun vaihtoon aikaa on kulunut 1,45 tuntia ja jarrunesteen vaihtoon puoli tuntia. Sepon taksa tunnilta oli 75 euroa.

Koko lasku yhteensä oli 420,80 €. Koska kyseessä oli Teboil, sai huollosta K-plus -pisteitä. Plop plop.

Seposta täytyy sen verran kertoa, että hänestä tuli vahvasti mieleen Spede Pasasen esittämä Härski Hartikainen. Hän oli lyhytsanainen, haalaripukuinen ja ponihäntäinen perus huoltomies. Ei hän varsinaisesti töykeä ollut, mutta palvelusta siinä mielessä, mitä asiakaspalvelulla nykyään tarkoitetaan, ei voi Sepon yhteydessä puhua. Hän poltti pikkusikaria työskennellessään. En mainitse tätä seikkaa suinkaan paheksuakseni. Kunnon duunarin kuuluukin saada polttaa työskennellessään. Seppo on jäänne vanhalta hyvältä ajalta kun kaikki huoltoasemat huolsivat autoja. Nykyäänhän ne eräänkin mainoslauseen mukaan huoltavat lähinnä ihmisiä.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Pesu ja vahaus

En tiedä milloin viimeksi Punto oli pesty, mutta puhtaaksi se ei tullut vieläkään. Pesimme ja vahasimme auton pikaisesti Marjon kanssa.

Auto oli kauttaaltaan niin pinttyneen lian peitossa, että en ole vastaavaa nähnyt. Myyjä-Juhan mukaan Punto on seisonut ainakin koko viime talven vailla käyttöä. Se on siis majaillut metrin lumikerroksen alla malmilaisella parkkipaikalla. Kevätaurinko on sulattanut sen päältä kinokset, mutta kukaan ei ole autoa pessyt. Sitten lumen mukana tullut paskakerros on kesähelteillä saanut rauhassa tarttua maalipintaan.

Kun alunperin olin koeajolla, oli sateinen päivä. Niin ikään oli sateista kun tein kaupat. Eli en missään vaiheessa tarkastellut maalipintaa sillä silmällä, että onko se puhdas. Ajattelin, että se on varmaan ihan peruspuhdas. En ollut osannut odottaa näin väkevää likakerrosta.

Tavallisella pesulla irtosi toki osa liasta. Ja vahalla irtosi lisää. Mutta täytyy palata pesupuuhiin uudestaan paremmalla ajalla.

Lisäksi pesin kaikki ikkunat sisältäpäin. Nekin olivat todella likaiset, mutta nähdäkseni lähtivät hyvin puhtaaksi.

Kävin myös rikkinäisen autoradion kimppuun. Sain Marjon faijalta, Tapiolta, matkaani iskemättömän c-kasettisoittimen, joka Tapsan mukaan oli peräisin 70-luvulta. Designistä päätellen uskon tämän hyvin.

Naapurin Pasi oli apuna kun irrotin Puntossa olleen Grundigin soittimen autovarkaan elkein. Ajattelin jo, että pääsen illan työreissulla kuuntelemaan musiikkia, mutta pahus! Autoradion liitännät 70-luvulla ja liitännät 90-luvulla ovat epäyhteensopivat. Tarvitsen seuraavaksi sähkömiehen apua tai uudemman mankan.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Mahdollinen vika – harmittaako jo?

Marjo luovutti Corollastaan minulle kaksi jääraappaa ja harjan. Kun toin arvokkaat lisävarusteet Puntolle, löysin hanskalokerosta siellä koko ajan olleen pienen jääskraban. Nyt jäänraaputusvehkeitä on autossani varmasti tarpeeksi. Hanskalokerosta löytyi lisäksi myös puolikas askillinen Mynthoneita, joissa oli vieläpä päiväystä jäljellä tämän vuoden marraskuun loppuun saakka! Lisäksi löysin kummallisen putkilon jotakin vahamaista ainetta, jonka käyttötarkoitusta en keksinyt.

Auto toimi päivän työmatkakäytössä pääsääntöisesti hyvin. Ikkunat ovat näköjään sisältäpäin likaiset. Sen havaitisin pimeäajossa kun vastaantulevien autojen valot heijastelivat ikävästi likakerroksesta. Suunnittelen huomenna peseväni Punton sekä sisältä että ulkoa.

Kytkin taitaa vähän luistaa. Tai oikeastaan en ole ihan varma mitä kytkimen luistaminen tarkoittaa. Olen vain kuullut kun asiantuntevat automiehet ovat joskus sellaisesta puhuneet. Sanayhdistelmän merkityksestä tulee mieleen jokin kytkimen vika. Luistaminen voisi tarkoittaa sitä, että kytkimen vapauttamisen jälkeen esiintyy jonkinlaista voiman hävikkiä moottorista kohti vetäviä elimiä. Tällainen vian tunne minulle on muodostunut siitä, että ykkösvaihteella kytkimen nostamisen yhteydessä auto tärähtää sisäisesti hieman ja perstuntuman perusteella voima ei heti siirry pyöriin vaan etsii ensin itseään jossain koneiston uumenissa. Muilla vaihteilla tätä tärähtelyä ei esiinny.

Mutta varsinaista valittamista minulla ei vieläkään ole. Olen edelleen tyytyväinen 700 euron ostokseeni.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Heitettävästä tuli heittäjä

Kun yöllä lähdin töistä kotiin, oli duunipaikan parkkipaikalla autojen ikkunat ja katot valkoisessa huurussa. Oli pakkasta. Kulkuvälineen vaihto moottoripyörästä henkilöautoon ei olisi voinut sattua kovin paljon parempaan saumaan.

Ei tiellä jäätä ollut ja olisin kyllä moottoripyörällä kotiin päässyt, mutta olisi se ollut tietyllä tavalla äärirajoilla ajamista. Moottoripyörälle jää on ihan eri tavalla vaarallista kuin autolle. Sopiva kapea noro ohutta jäätä asfaltin päällä voi saada motoristin nurin jos jään päällä joutuisi jarruttamaan tai kallistamaan. Autoilijalle hetkellinen pidon menetys ei ikinä tarkoita kaatumista ja neljä pyörää pitävät aina paremmin kuin kaksi.

Punto lähti hyvin käyntiin, vaikka pakkasta olikin. Auton yleiseen varustetasoon tarvitsen kuitenkin erään tärkeän lisäyksen: jääraapan. Työkaverini Einari tarjoutui ystävällisesti raaputtamaan huuruiset ikkunat, koska olin heittämässä häntä kotiin, mutta ainoa vähänkin tarkoitukseen sopiva työkalu oli heppoinen parkkikiekko. Ja sehän meni palasiksi.

Sinänsä oli mukavaa toimia ensimmäistä kertaa omalla autolla kuskina. Minut on varmasti tuhansia kertoja heitetty autolla töihin, kotiin, kouluun tai kaverille. Minut on haettu lentokentältä, satamasta ja baarista. Nyt pääsen pikkuhiljaa antamaan jotain takaisin tähän pottiin. Erityisen hauskaa oli, että heitin Einarin töistä kotiin saman talon pihaan, jossa itse vielä vuosi sitten asuin. Ympyrä sulkeutui.


torstai 13. lokakuuta 2011

Ensimmäistä kertaa töihin omalla autolla

Menin omalla autolla töihin ensimmäistä kertaa elämässäni. Oliko kokemus jotenkin tajunnanräjäyttävä? Ei oikeastaan, mutta selkeästi positiivinen se toki oli.

Moottoripyöräilyyn verrattuna kokonaismatka-aikani oli lyhyempi. Tähän eräs nimeltä mainitsematon motoristikaverini voisi vääräleukailla, että siinä tapauksessa en ole ajanut moottoripyörällä tarpeeksi kovaa. Itseasiassa tämä ei pidä paikkaansa, sillä ajoin nyt autolla selkeästi rauhallisemmin kuin prätkällä. Kokonaismatka-aikaan moottoripyöräilyssä tulee kuitenkin laskea pukeutuminen ja riisuutuminen. Varusteiden romplaamiseen menee yllättävän paljon aikaa. Kun tulin äsken kotiin, oli kello 00.22. En ole vielä kertaakaan moottoripyörällä ollut iltavuorosta kotona noin aikaisin.

Eri asia olisi jos elelesimme vaikkapa Kreikassa tai jossakin muussa lämpimässä maassa. Etelän lomalla tulee nähtyä motoristeja ajelemassa t-paidassa ja shortseissa. Tällöin pukeutumiseen ei kulu erikseen aikaa. No joo, on kai Kreikassakin talvella vähän vilakka.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen matka töihin ja takaisin omalla autolla meni hyvin. Tosin radiota jäin vähän kaipaamaan. Se on siis rikki. Ja se oli yksi syy, miksi sain hintaa tingittyä alkuperäisestä tonnista. No, en moottoripyöräillessäni ikinä radiota kuunnellut, niin helppo on aloittaa autoilu ilman musiikkia. Mutta jahka sopiva vapaa hetki koittaa, meinaan selvittää mitä radiolle olisi tehtävissä. Menee varmaan vaihtoon koko laite. Jos jollakulla pyörii nurkissa tarpeeton, mutta toimiva autoradio, niin saa ilmoittautua. Maksan ruhtinaallisesti.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Ensimmäiset kustannukset

Kävin katsastuskonttorilla tekemässä omistajanvaihdoksen. Paperityöt maksoivat 11,20 €. Eilen tankkasin auton: 66,08 €. Niin ja tietenkin hankintahinta, joka oli 700 €. Siinä ovat kustannukset tähän asti. Harmittaako? No ei vielä yhtään. Sitten kun alkaa tulemaan niitä odottamattomia jänniä kustannuksia, mistä minua on kovasti varoiteltu, niin ehkä sitten harmittaa. Ehkä. Olen jonkin verran varannut sivuun kärsivällisyyttä yllätyksien varalle.

Ai niin, enhän ole kertonut tärkeintä, eli mistä automerkistä on kyse! Eli tulevan talven ajelen Fiat Punto 55 S 1.1 3D:llä. Olen saanut ymmärtää, että 3D kuuluu näinä päivinä must have -osastoon ja kyseinen ominaisuus olikin yksi painavista valintakriteereistä.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Ostin auton

Idea auton hankkimiseen syntyi ilman, että olisin suunnitellut sitä kovin pitkään. Olin alunperin suunnitellut moottoripyöräileväni loka-marraskuun vaihteeseen saakka ja sen jälkeen siiryväni matkustelemaan julkisilla ja polkupyörällä.

Olen melko tuore motoristi. Ajoin A-kortin vuosi sitten kesällä ja olin tuolloin jo yli kolmekymppinen. Henkilöauton ajokortti minulla on ollut vuodesta -98, mutta en ollut vielä ennen eilistä ikinä omistanut henkilöautoa. Minulla ei ole siis kovin pitkää kokemusta riippumattomasta liikkumisesta.

Jäin itsenäiseen ja riippumattomaan liikkumiseen koukkuun viimeistään tänä syksynä. Moottoripyörällä oli kätevää liikkua töihin, kouluun ja vanhempieni luokse Kirkkonummelle. Ja miksei pidemmällekin. Prätkällä vaan kun ei voi ajaa pakkasilla ja seuraavaksi puoleksi vuodeksi olisin jäänyt ilman omaa motorisoitua kyytiä.

Olen nyt yksi neljäsosaa aikuinen. Aikuisella miehellähän tulee olla auto, vakituinen työpaikka, asuntolaina ja aviovaimo. Viimeisin korjaantunee muuten ensi keväänä. Ihan jännittää. Sitten olen jo puoliaikuinen.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Minusta tulee autoilija

Minusta tulee huomenna ensimmäistä kertaa eläissäni auton omistaja.

Ulkona sataa ja on hämärää vaikka on päivä. Syksyn lehtiä lentelee ja lämmintä on noin kahdeksan astetta. Millä kulkuvälineellä lähtisin nyt mieluiten töihin?

Menisinkö julkisilla? Työvuoroni Kilossa alkaa klo 24 ja reittioppaan mukaan minun tulisi lähteä kotoa klo 22.58. Bussilla ja junalla. Kävelyä 1,3 km. Ei huono vaihtoehto. Mukaan sateenvarjo, vedenpitävät kengät ja kännykkä, jolla voi soittaa töihin että myöhästyy. Kauhea provosointi! No, ainoan kerran kun tänä syksynä menin töihin julkisilla, niin myöhästyin. Bussi tuli pysäkille etuajassa.

Entäs menisinkö polkupyörällä? Ylle vedenpitävät tuulihousut, takki ja lenkkarit. Ai niin, joku sadehattukin pitäisi olla. Kymmenen kilometrin pyöräilyn jälkeen olisi varmaan kiva päästä suihkuun. Eli mukaan suihkukamat. Ja vielä tärkeimpänä tietenkin matkalle, lamppu. Lokakuinen yö on kovin pimeä.

Vai menisinkö moottoripyörällä? Itse asiassa tänä yönä menen, koska minulla ei ole vielä autoa.

Hauskinta ja helpointa kuitenkin olisi mennä autolla. Ja myös laiskinta.

Tulen aloittamaan autoilun osittain ristiriitaisin tuntein. Pääsääntöisesti minua harmittaa kaikki turha kulutus ja minun ei olisi pakko omistaa henkilöautoa. Suomessa pääkaupunkiseudulla omalla henkilöautolla ajamiselle olisi aina jokin vaihtoehto.

Minussa taitaa vallita tällä hetkellä asenne "jos kerran kaikki muutkin, niin miksen minäkin." Eli miksi minun pitäisi ankeilla yksin sateessa pimeällä bussipysäkillä kun "kaikki muut menevät autolla".

Autoilu alkakoon ja kaikki siitä johtuvat ongelmat!