Yötyön väsymys. Ei ole tullut kirjoiteltua mitään pariin päivään.
Punto kuitenkin kulkee hyvin ja on käynnistynyt nätisti pakkasaamuina. Tai ei sitä pakkasta ole edes joka aamu ollut. On kuulemma lämpimin marraskuu viiteenkymmeneen vuoteen.
Viimeksi tänään näin liikenteessä moottoripyörän. Joku koettelee rajojaan ihan viimeiseen saakka. Tänään tie oli paikoin jäässä, että henkilökohtaisesti en suostuisi enää prätkän selkään.
Palkkapäivän kunniaksi maksoin parkkisakon ja ajoneuvoveron. Lisäsin parkkisakon Exceliin kohtaan vapaaehtoiset/tuunausosat. Siihen sarakkeeseen olen kirjannut kaikki ei-pakolliset menot. Eihän sitä sakkoa olisi pakko ollut ottaa.
Kävin Puntolla Kalliossa. Hain Huuto.netistä ostamani Simpsons-boksit. Kolme kautta hintaan 22 €.
tiistai 29. marraskuuta 2011
torstai 24. marraskuuta 2011
Punto on kunnossa. Myydään Punto?
Oli vapaapäivä ja harrastin autonkorjausta. Kyseessä oli tällä kertaa rikkinäinen akkukenkä.
En tiedä kuinka tarpeellinen akkukengän vaihto oli, koska Punto toimi ihan hyvin rikkinäiselläkin kengällä. Se yksi aamu viime viikolla kun en päässyt liikkeelle, oli ainoa kerta kun rikkinäisestä kengästä oli mitään haittaa. Ja silläkin kerralla olisin heti päässyt liikenteeseen jos olisin vain tiennyt mitä tehdä. Rikkinäinen kenkä pysyi hyvin paikallaan kunhan sen kiristin.
Toisaalta, kun akkukenkä on nyt vaihdettu, on Punto täydellisesti iskussa. Se on katsastettu ja täysin toimiva menopeli. Määräaikaishuolto on suoritettu ja seuraavaan huoltoon on matkaa kahdeksantuhatta kilometriä.
Aloitin pitämään Excel-taulukkoa Punton kustannuksista heti kun olin autokaupat tehnyt. Tällä hetkellä tilanne on seuraava:
Ajettu: 1300 km
Tankattu polttoainetta: 131 l
Kaikki auton omistamiseen liittyvät kulut yhteensä: 1637 €
Kustannukset per ajettu kilometri: 1,3 €
Tankki tosin on juuri nyt lähes täynnä jos joku ehti jo miettimään vähäisiä kilometrejä tuolla polttoainemäärällä..
No nyt kysyn taas itseltäni, harmittaako? Minun ei olisi ollut pakko ostaa autoa ja olisin tuolla hinnalla saanut jo monta bussilippua, tuulitakkia ja vaikka uuden polkupyörän, millä ajella.
Ei harmita vieläkään. Ja tuo hintahan sisältää paljon kiinteitä kuluja, kuten vakuutuksen, joka riittää pitkälle ensi kevääseen.
Toisaalta. Määräaikainen työsuhteeni Kilossa tosi-tv:n parissa loppuu parin viikon päästä. Mihin sitten tarvitsen autoa? Jatkan näillä näkymin opiskelua keväällä ja kouluni sijaitsee Pasilassa. Sinne on vähän nihkeä autolla ajella kun parkkipaikkoja ei siellä käytännössä ole.
En tiedä kuinka tarpeellinen akkukengän vaihto oli, koska Punto toimi ihan hyvin rikkinäiselläkin kengällä. Se yksi aamu viime viikolla kun en päässyt liikkeelle, oli ainoa kerta kun rikkinäisestä kengästä oli mitään haittaa. Ja silläkin kerralla olisin heti päässyt liikenteeseen jos olisin vain tiennyt mitä tehdä. Rikkinäinen kenkä pysyi hyvin paikallaan kunhan sen kiristin.
Toisaalta, kun akkukenkä on nyt vaihdettu, on Punto täydellisesti iskussa. Se on katsastettu ja täysin toimiva menopeli. Määräaikaishuolto on suoritettu ja seuraavaan huoltoon on matkaa kahdeksantuhatta kilometriä.
Aloitin pitämään Excel-taulukkoa Punton kustannuksista heti kun olin autokaupat tehnyt. Tällä hetkellä tilanne on seuraava:
Ajettu: 1300 km
Tankattu polttoainetta: 131 l
Kaikki auton omistamiseen liittyvät kulut yhteensä: 1637 €
Kustannukset per ajettu kilometri: 1,3 €
Tankki tosin on juuri nyt lähes täynnä jos joku ehti jo miettimään vähäisiä kilometrejä tuolla polttoainemäärällä..
No nyt kysyn taas itseltäni, harmittaako? Minun ei olisi ollut pakko ostaa autoa ja olisin tuolla hinnalla saanut jo monta bussilippua, tuulitakkia ja vaikka uuden polkupyörän, millä ajella.
Ei harmita vieläkään. Ja tuo hintahan sisältää paljon kiinteitä kuluja, kuten vakuutuksen, joka riittää pitkälle ensi kevääseen.
Toisaalta. Määräaikainen työsuhteeni Kilossa tosi-tv:n parissa loppuu parin viikon päästä. Mihin sitten tarvitsen autoa? Jatkan näillä näkymin opiskelua keväällä ja kouluni sijaitsee Pasilassa. Sinne on vähän nihkeä autolla ajella kun parkkipaikkoja ei siellä käytännössä ole.
tiistai 22. marraskuuta 2011
Katsastus läpi!
Parkkisakkoepisodista toivuttani lähdin kostoksi saastuttamaan luontoa ja ajelin vain ykkös- ja kakkosvaihteella. No ei vais. Uusintakatsastuksen vuoksi konetta vähän huudatin.
Huvittavaa tämä Suomen katsastusbyrokratia.. Viimeksi katsastusasemalla kun Punto sai hylsyn, oli toimistovirkailijan kommentti minulle, että "auto pitää korjata". No miten autoja korjataan, että päästölukemat alenevat?
Päästölukemat korjataan päästelemällä. Eli huudatin Punton konetta Kilon sakkoparkkikselta Konalan katsastusasemalle putki punasena ajaen pienillä vaihteilla koko matkan. Lopputulos: Puntoni HC-päästöarvo oli kuumalla koneella 12. Kylmällä koneella pari viikkoa sitten se oli 118. Vika korjattu.
Köyhdyin tästä uusintapäästelystä 19,50 €. Mutta nyt Puntollani onkin puhtaat paperit ja yli vuosi aikaa seuraavaan katsastukseen.
Seuraavan määräaikaiskatsastuksen aikaväli on 1.10.2012 - 1.2.2013. Nyt on piiitkä leima, kuten käytettyjen autojen kauppiaat asian esittävät..
Huvittavaa tämä Suomen katsastusbyrokratia.. Viimeksi katsastusasemalla kun Punto sai hylsyn, oli toimistovirkailijan kommentti minulle, että "auto pitää korjata". No miten autoja korjataan, että päästölukemat alenevat?
Päästölukemat korjataan päästelemällä. Eli huudatin Punton konetta Kilon sakkoparkkikselta Konalan katsastusasemalle putki punasena ajaen pienillä vaihteilla koko matkan. Lopputulos: Puntoni HC-päästöarvo oli kuumalla koneella 12. Kylmällä koneella pari viikkoa sitten se oli 118. Vika korjattu.
Köyhdyin tästä uusintapäästelystä 19,50 €. Mutta nyt Puntollani onkin puhtaat paperit ja yli vuosi aikaa seuraavaan katsastukseen.
Seuraavan määräaikaiskatsastuksen aikaväli on 1.10.2012 - 1.2.2013. Nyt on piiitkä leima, kuten käytettyjen autojen kauppiaat asian esittävät..
Neljänkympin bileet Kilossa
Punton tuulilasin pyyhkijänsulan alla odotti yllätys: yksityisoikeudellinen valvontamaksu. Tämä tarkoittaa kansankielellä parkkisakkoa.
Ensimmäiset tuntemukset: tässä täytyy olla jokin virhe. Enhän minä voi saada parkkisakkoa.
Siinä se kuitenkin oli Puntoni tuulilasissa.
Tuli jotenkin petetty olo. Sain sakot entisen kotitaloni parkkipaikalla Kilossa. Olin jättänyt Punton parkkiruutuun, jossa oli kiekolla neljän tunnin pysäköinti. Meillä oli duuniporukan kanssa illanistujaiset ja sattumalta työkaverini Einari oli hiljattain muuttanut samaan taloyhtiöön, jossa vielä vuosi sitten asuin.
Nyt alkaa selittelyt, miksi onnistuin sakot saamaan.
Kun asuin Kilossa, ei kyseisessä Hoasin taloyhtiössä ollut mitään kiekkopaikkoja. Oli vain parkkipaikka, jossa oli vieraspaikkoja. Tällaiselle vieraspaikalle jätin sitten Puntoni.
Jep. Olisihan minun pitänyt muistaa käydä kääntämässä kiekkoa. Mutta kun oli niin hauskaa työkavereiden kanssa, että tällainen pieni asia saattaa päästä unohtumaan.
Ja piru, että vitutti kun sakon huomasin. Se oli kirjoitettu kello 21.45 ja kymmenestä eteenpäin olisi ollut vapaata pysäköintiaikaa.
Oma moka. Eihän siitä pääse mihinkään. Firma, joka rahojani haluaa, on nimeltään Q-Park Services Oy. Mitenhän nämä asiat nyt menivät yksityisten pysäköinninvalvontafirmojen kanssa.. Paljonhan niistä on kirjoiteltu, mutta en ennen tätä päivää ollut asiasta kovin kiinnostunut ja en muista, mitä on ennakkotapauksissa käynyt jos laskun jättää maksamatta. Kait sen sitten vaan maksan.
Lisäsuolan tähän asiaan teki tosiaan se, että kyseessä oli oma entinen kotiparkkipaikka. Ja nyt se parkkipaikka petti minut. Tuli sama fiilis kuin joku sukulainen olisi lyönyt turpaan. Välit menivät kyllä nyt poikki. En ole enää tervetullut.
Ensimmäiset tuntemukset: tässä täytyy olla jokin virhe. Enhän minä voi saada parkkisakkoa.
Siinä se kuitenkin oli Puntoni tuulilasissa.
Tuli jotenkin petetty olo. Sain sakot entisen kotitaloni parkkipaikalla Kilossa. Olin jättänyt Punton parkkiruutuun, jossa oli kiekolla neljän tunnin pysäköinti. Meillä oli duuniporukan kanssa illanistujaiset ja sattumalta työkaverini Einari oli hiljattain muuttanut samaan taloyhtiöön, jossa vielä vuosi sitten asuin.
Nyt alkaa selittelyt, miksi onnistuin sakot saamaan.
Kun asuin Kilossa, ei kyseisessä Hoasin taloyhtiössä ollut mitään kiekkopaikkoja. Oli vain parkkipaikka, jossa oli vieraspaikkoja. Tällaiselle vieraspaikalle jätin sitten Puntoni.
Jep. Olisihan minun pitänyt muistaa käydä kääntämässä kiekkoa. Mutta kun oli niin hauskaa työkavereiden kanssa, että tällainen pieni asia saattaa päästä unohtumaan.
Ja piru, että vitutti kun sakon huomasin. Se oli kirjoitettu kello 21.45 ja kymmenestä eteenpäin olisi ollut vapaata pysäköintiaikaa.
Oma moka. Eihän siitä pääse mihinkään. Firma, joka rahojani haluaa, on nimeltään Q-Park Services Oy. Mitenhän nämä asiat nyt menivät yksityisten pysäköinninvalvontafirmojen kanssa.. Paljonhan niistä on kirjoiteltu, mutta en ennen tätä päivää ollut asiasta kovin kiinnostunut ja en muista, mitä on ennakkotapauksissa käynyt jos laskun jättää maksamatta. Kait sen sitten vaan maksan.
Lisäsuolan tähän asiaan teki tosiaan se, että kyseessä oli oma entinen kotiparkkipaikka. Ja nyt se parkkipaikka petti minut. Tuli sama fiilis kuin joku sukulainen olisi lyönyt turpaan. Välit menivät kyllä nyt poikki. En ole enää tervetullut.
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Talvi tuli ja lähdimme Lintsille
Oli vapaapäivä ja kävimme Marjon kanssa syömässä Weeruskassa ja katsomassa Luolamies -teatteriesityksen Linnanmäen Peacockissa. Martti Suosalo veti monologin miesten ja naisten eroavaisuuksista.
Niin, sitten autoiluun - menimme tietenkin Puntolla.
Autoilu on parhaimmillaan ihan pirun kätevää. Löysimme ilmaisen 24 h -parkkipaikan Tivolitieltä ihan Lintsin läheltä. Eikä Lintsin maksullinen pysäköintikään olisi maksanut kuin euron tunti.
Tivolitieltä kävelimme ravintola Weeruskaan syömään. Ruuan kanssa tilasin kivennäisvettä - olinhan kuski.
Esityksen jälkeen Lintsiltä kesti ajaa vain 20 minuuttia kotiin Vapaalaan! Siinä ajassa emme olisi olleet vielä edes bussissa.
Autoilun hyviä puolia tänään: nopeus, vaivattomuus ja riippumattomuus. Huonoja puolia: en voinut juoda olutta ruuan kanssa. No, onko tuo sitten edes huono puoli? Ei sitä kaljaa aina tarvitse juoda.
Jos ruoditaan vielä kustannuksia tältä päivältä verraten autoilua tai julkisia, niin autoilu oli halvempaa. Kahdelta aikuiselta seutulippu edestakaisin olisi maksanut 16 €. Ja sitten olisin juonut ravintolassa tuopin. Ja mahdollisesti myös väliajalla.
Kyllä autoilu pääkaupunkiseudulla varmaan loppujen lopuksi on kalliimpaa kuin julkisilla matkustaminen. Mutta jos ruotii arjen valintoja yhden päivän aikajänteellä, voittaa yksityisautoilu aina. Kun sen auton kerran on pihaan hommannut, niin sitten sillä myös kannattaa ajaa. Kiinteät kustannukset, eli ajoneuvovero ja liikennevakuutus kun eivät perustu siihen ajanko autolla kerran viikossa vai joka päivä.
Niin, sitten autoiluun - menimme tietenkin Puntolla.
Autoilu on parhaimmillaan ihan pirun kätevää. Löysimme ilmaisen 24 h -parkkipaikan Tivolitieltä ihan Lintsin läheltä. Eikä Lintsin maksullinen pysäköintikään olisi maksanut kuin euron tunti.
Tivolitieltä kävelimme ravintola Weeruskaan syömään. Ruuan kanssa tilasin kivennäisvettä - olinhan kuski.
Esityksen jälkeen Lintsiltä kesti ajaa vain 20 minuuttia kotiin Vapaalaan! Siinä ajassa emme olisi olleet vielä edes bussissa.
Autoilun hyviä puolia tänään: nopeus, vaivattomuus ja riippumattomuus. Huonoja puolia: en voinut juoda olutta ruuan kanssa. No, onko tuo sitten edes huono puoli? Ei sitä kaljaa aina tarvitse juoda.
Jos ruoditaan vielä kustannuksia tältä päivältä verraten autoilua tai julkisia, niin autoilu oli halvempaa. Kahdelta aikuiselta seutulippu edestakaisin olisi maksanut 16 €. Ja sitten olisin juonut ravintolassa tuopin. Ja mahdollisesti myös väliajalla.
Kyllä autoilu pääkaupunkiseudulla varmaan loppujen lopuksi on kalliimpaa kuin julkisilla matkustaminen. Mutta jos ruotii arjen valintoja yhden päivän aikajänteellä, voittaa yksityisautoilu aina. Kun sen auton kerran on pihaan hommannut, niin sitten sillä myös kannattaa ajaa. Kiinteät kustannukset, eli ajoneuvovero ja liikennevakuutus kun eivät perustu siihen ajanko autolla kerran viikossa vai joka päivä.
Ovi jäässä
Puoliltaöin oli pikkupakkanen ja töistä lähtiessäni Punto oli kauttaaltaan jäähuurun peitossa. Yllätyin kun kuljettajanpuoleinen ovi oli niin jäässä, että en päässyt siitä sisään. Toinen ovi kuitenkin aukesi mukisematta ja Punto lähti iloisesti käyntiin.
Hengailin hetken parkkipaikalla kun Punto lämpeni ja juttelin niitä näitä talviautoilusta kamera-Arskan kanssa. Hänen Corollansakin oli ohuen jääkuoren peitossa.
Rapsuttelin lasit jääraapalla ja pikkuhiljaa Punto lämpeni sen verran, että etulasi alkoi sulaa itsestäänkin. Kömmin kuskinpaikalle apparin puolelta. Sain kuskin puolen oven rusautettua auki duunipaikan portilla kun minun tarvitsi nousta autosta ulos avatakseni portin.
Arska suositteli, että kannattaa ostaa lukkosulaa. Täytyypä laittaa se ostoslistalle.
Hengailin hetken parkkipaikalla kun Punto lämpeni ja juttelin niitä näitä talviautoilusta kamera-Arskan kanssa. Hänen Corollansakin oli ohuen jääkuoren peitossa.
Rapsuttelin lasit jääraapalla ja pikkuhiljaa Punto lämpeni sen verran, että etulasi alkoi sulaa itsestäänkin. Kömmin kuskinpaikalle apparin puolelta. Sain kuskin puolen oven rusautettua auki duunipaikan portilla kun minun tarvitsi nousta autosta ulos avatakseni portin.
Arska suositteli, että kannattaa ostaa lukkosulaa. Täytyypä laittaa se ostoslistalle.
lauantai 19. marraskuuta 2011
Renkaat vaihdettu
Ajelin Kirkkonummelle ja suoritin vanteiden kunnostuksen ja renkaiden vaihdon loppuun.
Koko vanneprojekti oli täysin kosmeettinen ja en oleta maalailuni estävän sitä vääjäämätöntä tosiseikkaa, että vanteet ovat huonossa kunnossa ja ne ruostuvat. Lopputulos on kuitenkin ulkonäöllisesti niin paljon parempi kuin lähtötilanne, että en harmittele käytettyjä työtunteja. Eiköhän vanteet siisteinä nyt yhden talven pysy.
Kovin suurta eroa en ajossa havainnut kesä- ja talvirenkaiden välillä. Saapa nähdä miten pyörät purevat sitten lumeen ja jäähän. Ne ovat renkaiden mittapuulla ikivanhat - tietääkseni alkuperäiset talvikiekot vuodelta 1999. Selailin Punton ohjekirjaa ja se suositteli vakavasti harkitsemaan renkaiden vaihtoa viimeistään kuuden vuoden välein, koska kumi kovettuu vaikka sillä ei ajaisikaan. Vaikka talvirenkaissani nyt onkin periaatteessa tarpeeksi uraa, eivät ne hyvät renkaat silti ole.
Tästä kuitenkin alkaa virallisesti blogini talviautoilun osuus. Alla on lailliset, joskin huonot, talvirenkaat ja huomiseksi on luvattu Etelä-Suomeenkin lumisadetta. Mutta Puntoni on iskussa ja lähden talven haasteisiin luottavaisin mielin.
Pari pikkuasiaa täytyy vielä hoitaa, jotka ovat päästömittaus ja akkukengän vaihto. Toivottavasti sen jälkeen ei tulisi hetkeen mitään yllätyksiä, niin pääsisin kirjoittamaan vaikka itse ajamisesta.
Koko vanneprojekti oli täysin kosmeettinen ja en oleta maalailuni estävän sitä vääjäämätöntä tosiseikkaa, että vanteet ovat huonossa kunnossa ja ne ruostuvat. Lopputulos on kuitenkin ulkonäöllisesti niin paljon parempi kuin lähtötilanne, että en harmittele käytettyjä työtunteja. Eiköhän vanteet siisteinä nyt yhden talven pysy.
Kovin suurta eroa en ajossa havainnut kesä- ja talvirenkaiden välillä. Saapa nähdä miten pyörät purevat sitten lumeen ja jäähän. Ne ovat renkaiden mittapuulla ikivanhat - tietääkseni alkuperäiset talvikiekot vuodelta 1999. Selailin Punton ohjekirjaa ja se suositteli vakavasti harkitsemaan renkaiden vaihtoa viimeistään kuuden vuoden välein, koska kumi kovettuu vaikka sillä ei ajaisikaan. Vaikka talvirenkaissani nyt onkin periaatteessa tarpeeksi uraa, eivät ne hyvät renkaat silti ole.
Tästä kuitenkin alkaa virallisesti blogini talviautoilun osuus. Alla on lailliset, joskin huonot, talvirenkaat ja huomiseksi on luvattu Etelä-Suomeenkin lumisadetta. Mutta Puntoni on iskussa ja lähden talven haasteisiin luottavaisin mielin.
Pari pikkuasiaa täytyy vielä hoitaa, jotka ovat päästömittaus ja akkukengän vaihto. Toivottavasti sen jälkeen ei tulisi hetkeen mitään yllätyksiä, niin pääsisin kirjoittamaan vaikka itse ajamisesta.
torstai 17. marraskuuta 2011
Kansalaisaktivismia
Aamulla herättyäni ajattelin eilen lähettämääni palautepostia Korsisaari-yhtiöille. Mietin, että esitinkö asiani oikein. En usko asioiden eteenpäinviemisessä poliisilla uhkailuun tai liioitteluun, mutta mietin silti, että kerroinko tapahtumat liian lepsusti.
Aamukahvin ohessa tarkistin sähköpostini. Yllätyin positiivisesti kun Korsisaari-yhtiöiltä oli ajojärjestelijä-Harrilta tullut viesti. Hän kiitti palautteesta ja kertoi puhutelleensa kyseisen bussin kuljettajaa. Harri oli kertonut kuljettajalle kuinka toimitaan pysäkiltä lähtiessä.
Hmm.. Hyvä juttu, että Harri otti asian puheeksi tässä vaiheessa. Toisaalta, oliko kuski ajellut tähän asti bussia tietämättä miten pysäkiltä liitytään liikenteeseen ja milloin bussilla on etuajo-oikeus?
Lopputuloksena jäin kuitenkin asiasta hyvälle mielelle. Jos olisin purrut hammasta kotona ja kiroillut itsekseni, ei asia olisi mennyt eteenpäin ja mitään muutosta olisi tapahtunut. Nyt palautteeni aiheutti sentään juttutuokion ajojärjestelijän ja kuskin kesken.
Hienoa! Yksilö voi vaikuttaa.
Aamukahvin ohessa tarkistin sähköpostini. Yllätyin positiivisesti kun Korsisaari-yhtiöiltä oli ajojärjestelijä-Harrilta tullut viesti. Hän kiitti palautteesta ja kertoi puhutelleensa kyseisen bussin kuljettajaa. Harri oli kertonut kuljettajalle kuinka toimitaan pysäkiltä lähtiessä.
Hmm.. Hyvä juttu, että Harri otti asian puheeksi tässä vaiheessa. Toisaalta, oliko kuski ajellut tähän asti bussia tietämättä miten pysäkiltä liitytään liikenteeseen ja milloin bussilla on etuajo-oikeus?
Lopputuloksena jäin kuitenkin asiasta hyvälle mielelle. Jos olisin purrut hammasta kotona ja kiroillut itsekseni, ei asia olisi mennyt eteenpäin ja mitään muutosta olisi tapahtunut. Nyt palautteeni aiheutti sentään juttutuokion ajojärjestelijän ja kuskin kesken.
Hienoa! Yksilö voi vaikuttaa.
Palaute auton 82 toiminnasta aamulla 17.11.2011
Lähetin seuraavansisältöisen viestin Korsisaaren palauteboksiin.
Auton 82 kuljettajalle ja hänen esimiehelleen:
Liikenneonnettomuudelta vältyttiin, mutta sellainen oli lähellä kaksi
kertaa kun linja-autonne rekisterinumerolla SFU-858 kiilasi eteeni
Vihdintiellä. Ajoin itse henkilöautoa.
Tapahtuma sattui tänään noin klo 07.30. Bussinne tuli Vihdintietä
Helsinkiin päin.
Ensimmäisen kerran bussi kiilasi eteeni pysäkiltä, joka on heti
Rajatorpantien risteyksen jälkeen. Jouduin jarruttamaan tilanteessa
voimakkaasti.
Toisen kerran linja-auto ei lähtenyt edes pysäkiltä vaan se kiilasi
eteeni ajettuaan suoraan Konalantien ja Vihdintien risteyksen
reunimmaista kaistaa pitkin. Kaista päättyy bussipysäkkiin, mille
bussinne ei pysähtynyt vaan kiilasi eteeni, suoraan jatkavan liikenteen
kaistalle. Tällöin jouduin taas jarruttamaan voimakkaasti ja bussi
olisi osunut autooni ellen olisi jarruttanut.
Varmasti tunnette hyvin tieliikennelain kohdat, jotka koskevat tien
antamista pysäkiltä lähtevälle linja-autolle ja minun on niitä tähän
turha kerrata. Tiellä, jolla bussi minut pysäkiltä lähtiessään
kiilasi, on 70 km/h rajoitus.
Mielestäni kyseisen autonkuljettajan esimiehelle tulisi saada tieto
tästä törttöilystä. Vaaratilanne tapahtui ja onnettomuus oli erittäin
lähellä.
Terveisin,
Puntomies
Auton 82 kuljettajalle ja hänen esimiehelleen:
Liikenneonnettomuudelta vältyttiin, mutta sellainen oli lähellä kaksi
kertaa kun linja-autonne rekisterinumerolla SFU-858 kiilasi eteeni
Vihdintiellä. Ajoin itse henkilöautoa.
Tapahtuma sattui tänään noin klo 07.30. Bussinne tuli Vihdintietä
Helsinkiin päin.
Ensimmäisen kerran bussi kiilasi eteeni pysäkiltä, joka on heti
Rajatorpantien risteyksen jälkeen. Jouduin jarruttamaan tilanteessa
voimakkaasti.
Toisen kerran linja-auto ei lähtenyt edes pysäkiltä vaan se kiilasi
eteeni ajettuaan suoraan Konalantien ja Vihdintien risteyksen
reunimmaista kaistaa pitkin. Kaista päättyy bussipysäkkiin, mille
bussinne ei pysähtynyt vaan kiilasi eteeni, suoraan jatkavan liikenteen
kaistalle. Tällöin jouduin taas jarruttamaan voimakkaasti ja bussi
olisi osunut autooni ellen olisi jarruttanut.
Varmasti tunnette hyvin tieliikennelain kohdat, jotka koskevat tien
antamista pysäkiltä lähtevälle linja-autolle ja minun on niitä tähän
turha kerrata. Tiellä, jolla bussi minut pysäkiltä lähtiessään
kiilasi, on 70 km/h rajoitus.
Mielestäni kyseisen autonkuljettajan esimiehelle tulisi saada tieto
tästä törttöilystä. Vaaratilanne tapahtui ja onnettomuus oli erittäin
lähellä.
Terveisin,
Puntomies
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Sähköoppia
Jos joku tarvitsee sulakkeen autoonsa, niin täältä löytyy! Ja löytyy varmasti sellainen, joka sopii. Ostin nimittäin Clas Ohlsonilta kaikki mahdolliset erilaiset sulakkeet. Mallit ovat midi, mini ja Bosch. Kaikkea sitä autoillessa oppii!
Päivä alkoi ikävästi kun Punto sanoi parkkiruudussa naks ja kaikki valot sammuivat. Starttikaan ei inahtanut. Voihan perkule. Marjo joutui heittämään minut töihin.
Työpäivän ajan kerroin sujuvasti työkavereille, että autostani meni sulake paskaksi ja en sen vuoksi päässyt liikkeelle omalla autolla. Tämähän ei pitänyt paikkaansa kuin siltä osin, että en päässyt liikkeelle. Ostin Clas Ohlsonin turhaan tyhjäksi sulakkeista.
En puutu tässä sen tarkemmin juna- ja bussimatkaan kotiin, mutta voin vaikka lyhyesti todeta, että meni paljon kauemmin kuin autolla.
Kotiin päästyäni ja päivällisen syötyäni lähdin sulakkeet kainalossa Punton kimppuun. Parkkihallissa oli melko pimeää ja olin varustautunut otsalampulla. Ylläni minulla oli pitkälti sama vaatekerta kuin eilisessä vanneprojektissa. Viereisiin ruutuihin saapui työpäivän jälkeen muita taloyhtiön asukkaita autoillaan. Eräässä kiiltävässä Dodgessa paikalle saapui äti ja pieni tyttölapsi.
- Mitä toi tekee, kysyi lapsi kun olin otsalampun kajossa ruuvaamassa sulakekotelon kantta auki.
- En kyllä tiedä, sanoi äiti ja he harppoivat ripeästi parkkihallin portaisiin.
Siis mitä hittoa? Elämmekö sellaisessa yltäkylläisyydessä, että hämärän näköinen otsalamppumies 90-luvun auton kimpussa konepelti ylhäällä on nykyään jotenkin harvinainen näky? No kait se sitten on. Silmäilin parkkihallin muuta autokantaa ja taitaa Puntoni olla vanhimmasta päästä. Ihme porukkaa silti. Olisi vaikka sanonut sille lapselle, että "mies korjaa autoaan".
Ja mieshän korjasi. Soitin tosin välillä pari puhelua ja sain tutuilta hyviä vinkkejä. Mutta silti, sain Puntoni käyntiin ihan itse!
Kyseessä ei ollutkaan rikkinäinen sulake vaan rikkinäinen akun navan kiinnike. Siis se metallinen osa, joka syleilee akun positiivista napaa. Se on halki. Sain kiinnikettä kuitenkin lenkkiavaimella ihan vähän kireämmälle ja se riitti. Punto käynnistyi.
Vika on silti olemassa ja rikkinäinen kiinnike kannattanee vaihtaa mahdollisimman nopeasti. Nyt kuitenkin tiedän mitä tehdä, jos sama ongelma toistuu.
Ja hyvä, että tuli tutustuttua sulakkeisiin. Puntoni sulakkeet ovat mallia midi. Lisäksi tiedän nyt missä ne sijaitsevat, miten niitä vaihdetaan ja, että minulla on niitä nyt varalla jos sellainen sattuisi palamaan.
Päivä alkoi ikävästi kun Punto sanoi parkkiruudussa naks ja kaikki valot sammuivat. Starttikaan ei inahtanut. Voihan perkule. Marjo joutui heittämään minut töihin.
Työpäivän ajan kerroin sujuvasti työkavereille, että autostani meni sulake paskaksi ja en sen vuoksi päässyt liikkeelle omalla autolla. Tämähän ei pitänyt paikkaansa kuin siltä osin, että en päässyt liikkeelle. Ostin Clas Ohlsonin turhaan tyhjäksi sulakkeista.
En puutu tässä sen tarkemmin juna- ja bussimatkaan kotiin, mutta voin vaikka lyhyesti todeta, että meni paljon kauemmin kuin autolla.
Kotiin päästyäni ja päivällisen syötyäni lähdin sulakkeet kainalossa Punton kimppuun. Parkkihallissa oli melko pimeää ja olin varustautunut otsalampulla. Ylläni minulla oli pitkälti sama vaatekerta kuin eilisessä vanneprojektissa. Viereisiin ruutuihin saapui työpäivän jälkeen muita taloyhtiön asukkaita autoillaan. Eräässä kiiltävässä Dodgessa paikalle saapui äti ja pieni tyttölapsi.
- Mitä toi tekee, kysyi lapsi kun olin otsalampun kajossa ruuvaamassa sulakekotelon kantta auki.
- En kyllä tiedä, sanoi äiti ja he harppoivat ripeästi parkkihallin portaisiin.
Siis mitä hittoa? Elämmekö sellaisessa yltäkylläisyydessä, että hämärän näköinen otsalamppumies 90-luvun auton kimpussa konepelti ylhäällä on nykyään jotenkin harvinainen näky? No kait se sitten on. Silmäilin parkkihallin muuta autokantaa ja taitaa Puntoni olla vanhimmasta päästä. Ihme porukkaa silti. Olisi vaikka sanonut sille lapselle, että "mies korjaa autoaan".
Ja mieshän korjasi. Soitin tosin välillä pari puhelua ja sain tutuilta hyviä vinkkejä. Mutta silti, sain Puntoni käyntiin ihan itse!
Kyseessä ei ollutkaan rikkinäinen sulake vaan rikkinäinen akun navan kiinnike. Siis se metallinen osa, joka syleilee akun positiivista napaa. Se on halki. Sain kiinnikettä kuitenkin lenkkiavaimella ihan vähän kireämmälle ja se riitti. Punto käynnistyi.
Vika on silti olemassa ja rikkinäinen kiinnike kannattanee vaihtaa mahdollisimman nopeasti. Nyt kuitenkin tiedän mitä tehdä, jos sama ongelma toistuu.
Ja hyvä, että tuli tutustuttua sulakkeisiin. Puntoni sulakkeet ovat mallia midi. Lisäksi tiedän nyt missä ne sijaitsevat, miten niitä vaihdetaan ja, että minulla on niitä nyt varalla jos sellainen sattuisi palamaan.
tiistai 15. marraskuuta 2011
Ruostetta ja laillisia aineita
Ajelin tänään Kirkkonummelle vanteiden kunnostuspuuhiin. Aamulla pakkasta oli kolmisen astetta, mutta en kokenut ajamista kesärenkailla liukkaaksi. Tiet olivat kuivat ja aurinko paistoi.
Tie 51 alkaa olla minulle tunnistamattomassa kunnossa. Välillä Espoo-Kirkkonummi tehdään parhaillaan mittavia tietöitä. Koko tieosuus näemmä laajennetaan nelikaistaiseksi motariksi. Olen ajellut kyseistä tietä edestakaisin niin kauan kuin minulla on ajokortti ollut ja voisi sanoa, että se on minulle tuttu tie. Mutta kohta alkaa se tie, jonka nuoruudestani muistan, olla historiaa. Tolsan kohdalla liikenne oli ohjattu jo uudelle uralle. Ajoin kaivinkoneen ohi, joka kaivoi auki vanhaa tienpohjaa. Sen tien piennarta pitkin olin jo 15-vuotiaana ajanut polkupyörällä Espooseenkin saakka siskoni luokse kylään.
Kirkkonummelle perille päästyäni aloitin työt renkaiden roudaamisella pihalle. Vedin jatkojohdon ja hain porakoneen. Pistin päähäni suojalasit ja aloin porakoneeseen kiinnittämälläni hiomakiekolla työstämään vanteita. Ruostetta irtosi niin paljon, että minut vallitsi jo ensimmäisen vanteen kohdalla uskonpuute homman järkevyydestä. Mietin, että paljonkohan uudet vanteet maksaisivat..
Hengähdin hetken ja hain vielä kuulosuojaimet lisävarusteeksi. Ainoat kuulosuojaimet, mitä löysin, olivat metsurinkypärässä kiinni. Minulla oli jo aika rankan työn suojavarustus päällä kun oli kypäräkin. Kuulosuojaimet kuitenkin osoittautuivat järkeväksi valinnaksi ja työ ei tuntunut enää niin rasittavalta. Homma alkoi luistamaan kohtuullisen hyvin ja rauhalliseen tahtiin puhdistin kaikki vanteet irtoruosteesta.
Olin varannut maaliksi Motonetin hopeanväristä vannesprayta. En ollut erikseen hommannut mitään pohjamaalia.
Sattuman kaupalla vanhempieni kellarista oli pari viikkoa sitten löytynyt vanhaa Turtle Waxin sinkkimaalia. Se ei sinänsä ollut mikään ihme, koska kellari on käytännössä aikakapseli erinäisistä kellaritavaroista 80-luvun alusta tähän päivään. Ihme oli se, että sinkkimaali oli vielä juoksevaa. Olin jo kellarin siivouksen yhteydessä tuominnut purkin ongelmajätteeksi, mutta faijani avasi sen silti ja totesi aineen olevan vielä käyttökelpoista. Purkissa luki: "Made by Turtle Wax England, 1979." Tavara oli siis yhtä vanhaa kuin minä!
Maali tarvitsi kuitenkin tinneriä. Ja ei siis tärpättiä, vaan tinneriä. Enpä ollut ennen tätä päivää tiennyt, että aineilla on jotain eroa. Isäni kertoi, että "tinneri on siis sitä, mitä jotkut imppaa." No tämän jutun olin toki kuullut, mutta en ikinä ollut ajatellut, että mitä se tinneri oikein on.
Lähdin sitten Puntollani Kirkkonummen Värisilmään ylläni ehkä kauhtunein, ja sillä hetkellä ruostepölyisin vaatekerta, jonka omistan. Olinhan varautunut likaisiin hommiin, enkä kotoa lähtiessäni ollut ajatellut ulkoista habitustani. Myyjätär katsoi minua epäleivästi kun kysyin tinneriä. Hän kuitenkin toi sen minulle reippaasti. No, ajatteli nainen tinnerin käytöstä kohdallani mitä hyvänsä, sain purkin ja ajoin takaisin rengastyömaalle.
Siinä me sitten olimme - maali ja maalari saman ikäisiä. Sinkkimaali oheni tinnerillä nätisti käyttökuntoon ja purkki riitti hyvin neljään vanteeseen. Käsittelin maalilla vain vanteiden julkisivun, koska sitä ei olisi riittänyt kaikkiin vanteisiin takapuolelle.
Sinkkimaali kuivui melko nopesti ja sitten vuorossa olikin itse vannespray. Lopputuloksesta tuli kohtuullisen siisti. Siis paljon parempi kuin lähtötilanne, mutta uusiksi niitä ei voi millään valehdella.
Vanneprojekti jäi kuitenkin vanteiden takapuolelta vielä kesken. Jätin vanteet rauhassa kuivumaan ja muutenkin minulla oli jo kiire illan rientoihin. Ihme-kellarista löytyi lisää tiukkoja ruostesuoja-aineita, joita faijani minulle suositteli ja meinaan niillä projektia tällä viikolla vielä jatkaa. Säätiedotuksen mukaan kesärenkailla pitäisi tämä viikko vielä pärjätä.
Tie 51 alkaa olla minulle tunnistamattomassa kunnossa. Välillä Espoo-Kirkkonummi tehdään parhaillaan mittavia tietöitä. Koko tieosuus näemmä laajennetaan nelikaistaiseksi motariksi. Olen ajellut kyseistä tietä edestakaisin niin kauan kuin minulla on ajokortti ollut ja voisi sanoa, että se on minulle tuttu tie. Mutta kohta alkaa se tie, jonka nuoruudestani muistan, olla historiaa. Tolsan kohdalla liikenne oli ohjattu jo uudelle uralle. Ajoin kaivinkoneen ohi, joka kaivoi auki vanhaa tienpohjaa. Sen tien piennarta pitkin olin jo 15-vuotiaana ajanut polkupyörällä Espooseenkin saakka siskoni luokse kylään.
Kirkkonummelle perille päästyäni aloitin työt renkaiden roudaamisella pihalle. Vedin jatkojohdon ja hain porakoneen. Pistin päähäni suojalasit ja aloin porakoneeseen kiinnittämälläni hiomakiekolla työstämään vanteita. Ruostetta irtosi niin paljon, että minut vallitsi jo ensimmäisen vanteen kohdalla uskonpuute homman järkevyydestä. Mietin, että paljonkohan uudet vanteet maksaisivat..
Hengähdin hetken ja hain vielä kuulosuojaimet lisävarusteeksi. Ainoat kuulosuojaimet, mitä löysin, olivat metsurinkypärässä kiinni. Minulla oli jo aika rankan työn suojavarustus päällä kun oli kypäräkin. Kuulosuojaimet kuitenkin osoittautuivat järkeväksi valinnaksi ja työ ei tuntunut enää niin rasittavalta. Homma alkoi luistamaan kohtuullisen hyvin ja rauhalliseen tahtiin puhdistin kaikki vanteet irtoruosteesta.
Olin varannut maaliksi Motonetin hopeanväristä vannesprayta. En ollut erikseen hommannut mitään pohjamaalia.
Sattuman kaupalla vanhempieni kellarista oli pari viikkoa sitten löytynyt vanhaa Turtle Waxin sinkkimaalia. Se ei sinänsä ollut mikään ihme, koska kellari on käytännössä aikakapseli erinäisistä kellaritavaroista 80-luvun alusta tähän päivään. Ihme oli se, että sinkkimaali oli vielä juoksevaa. Olin jo kellarin siivouksen yhteydessä tuominnut purkin ongelmajätteeksi, mutta faijani avasi sen silti ja totesi aineen olevan vielä käyttökelpoista. Purkissa luki: "Made by Turtle Wax England, 1979." Tavara oli siis yhtä vanhaa kuin minä!
Maali tarvitsi kuitenkin tinneriä. Ja ei siis tärpättiä, vaan tinneriä. Enpä ollut ennen tätä päivää tiennyt, että aineilla on jotain eroa. Isäni kertoi, että "tinneri on siis sitä, mitä jotkut imppaa." No tämän jutun olin toki kuullut, mutta en ikinä ollut ajatellut, että mitä se tinneri oikein on.
Lähdin sitten Puntollani Kirkkonummen Värisilmään ylläni ehkä kauhtunein, ja sillä hetkellä ruostepölyisin vaatekerta, jonka omistan. Olinhan varautunut likaisiin hommiin, enkä kotoa lähtiessäni ollut ajatellut ulkoista habitustani. Myyjätär katsoi minua epäleivästi kun kysyin tinneriä. Hän kuitenkin toi sen minulle reippaasti. No, ajatteli nainen tinnerin käytöstä kohdallani mitä hyvänsä, sain purkin ja ajoin takaisin rengastyömaalle.
Siinä me sitten olimme - maali ja maalari saman ikäisiä. Sinkkimaali oheni tinnerillä nätisti käyttökuntoon ja purkki riitti hyvin neljään vanteeseen. Käsittelin maalilla vain vanteiden julkisivun, koska sitä ei olisi riittänyt kaikkiin vanteisiin takapuolelle.
Sinkkimaali kuivui melko nopesti ja sitten vuorossa olikin itse vannespray. Lopputuloksesta tuli kohtuullisen siisti. Siis paljon parempi kuin lähtötilanne, mutta uusiksi niitä ei voi millään valehdella.
Vanneprojekti jäi kuitenkin vanteiden takapuolelta vielä kesken. Jätin vanteet rauhassa kuivumaan ja muutenkin minulla oli jo kiire illan rientoihin. Ihme-kellarista löytyi lisää tiukkoja ruostesuoja-aineita, joita faijani minulle suositteli ja meinaan niillä projektia tällä viikolla vielä jatkaa. Säätiedotuksen mukaan kesärenkailla pitäisi tämä viikko vielä pärjätä.
lauantai 12. marraskuuta 2011
Kerro jotain ajamisesta!
Eräs kaverini, automies hänkin, antoi minulle palautetta blogistani. "Miksi et kirjoita autolla ajamisesta?", hän kysyi. Kertoilen kuulemma liikaa toissijaisista asioista, kuten säästä ja vanteiden rapsutuksesta. Minun pitäisi kirjoittaa enemmän itse ajamisesta.
No, mitä sitten kertoisin Puntolla ajamisesta..
Autolla ajaminen ei minulle ole kovin uusi asia, vaikka Punto ensimmäinen autoni onkin. Sain ajokortin keväällä 1998. Ensimmäinen satunnaisesti käytössäni ollut auto oli tuolloin vanhempieni kakkosauto, Nissan Micra vuosimallia -87. Se oli luonteeltaan paljolti samanalinen kuin Puntoni on: hidas, kolmiovinen ja siinä oli kasettisoitin.
Tavallaan ympyrä onkin sulkeutunut siinä, että Puntoni ja vanha Micra, ovat niin samankaltaisia. Sen Micran jälkeen olen toki ajanut säännöllisesti muillakin autoilla, mutta palaan niihin vaikka myöhemmin.
Ja palatakseni kaverini pyyntöön, vastaisin ehkä, että ei minulla ole juuri mitään sanottavaa itse ajamisesta. Punto on ihan tavallinen auto ja sillä on ihan tavallista ajaa. Se kiihtyy kun painan kaasua ja pysähtyy kun jarrutan. En aja sillä sen takia, että rakastaisin itse ajamista pelkästään ajamisen takia. Mielestäni suurin ero auton omistamisen ja autottoman tilan välillä on riippumattomuus. Voin herätä kun haluan ja riittää, että kömmin osittain pukeissa autoon ja ajan töihin. Julkisiin verrattuna pitäisi katsoa aikataulua ja ottaa mukaan sateenvarjo. Polkupyörään tai prätkään verrattuna pitäisi pukea joka päivä sään mukaisesti erilainen varustus. Autoilu on niin pirun helppoa, että se on siinä SE juttu, miksi autoillaan.
Jossain vaiheessa lupaan aloittaa vielä itseni syyllistämisen siitä, että harrastan yksityisautoilua. Tietoisuus saastuttamisesta ja yleisestä mukavuudenhalusta kolkuttelee mielessäni silloin tällöin, mutta olen vielä uutuudenviehätyksen tilassa. En ole vielä alkanut kyseenalaistaa touhuni järkevyyttä tai valtuutusta.
No, mitä sitten kertoisin Puntolla ajamisesta..
Autolla ajaminen ei minulle ole kovin uusi asia, vaikka Punto ensimmäinen autoni onkin. Sain ajokortin keväällä 1998. Ensimmäinen satunnaisesti käytössäni ollut auto oli tuolloin vanhempieni kakkosauto, Nissan Micra vuosimallia -87. Se oli luonteeltaan paljolti samanalinen kuin Puntoni on: hidas, kolmiovinen ja siinä oli kasettisoitin.
Tavallaan ympyrä onkin sulkeutunut siinä, että Puntoni ja vanha Micra, ovat niin samankaltaisia. Sen Micran jälkeen olen toki ajanut säännöllisesti muillakin autoilla, mutta palaan niihin vaikka myöhemmin.
Ja palatakseni kaverini pyyntöön, vastaisin ehkä, että ei minulla ole juuri mitään sanottavaa itse ajamisesta. Punto on ihan tavallinen auto ja sillä on ihan tavallista ajaa. Se kiihtyy kun painan kaasua ja pysähtyy kun jarrutan. En aja sillä sen takia, että rakastaisin itse ajamista pelkästään ajamisen takia. Mielestäni suurin ero auton omistamisen ja autottoman tilan välillä on riippumattomuus. Voin herätä kun haluan ja riittää, että kömmin osittain pukeissa autoon ja ajan töihin. Julkisiin verrattuna pitäisi katsoa aikataulua ja ottaa mukaan sateenvarjo. Polkupyörään tai prätkään verrattuna pitäisi pukea joka päivä sään mukaisesti erilainen varustus. Autoilu on niin pirun helppoa, että se on siinä SE juttu, miksi autoillaan.
Jossain vaiheessa lupaan aloittaa vielä itseni syyllistämisen siitä, että harrastan yksityisautoilua. Tietoisuus saastuttamisesta ja yleisestä mukavuudenhalusta kolkuttelee mielessäni silloin tällöin, mutta olen vielä uutuudenviehätyksen tilassa. En ole vielä alkanut kyseenalaistaa touhuni järkevyyttä tai valtuutusta.
torstai 10. marraskuuta 2011
Donkkareita tunnelissa
Pääsin juuri ensimmäisten joukossa ajamaan uuden Kehä 1:n Mestarintunnelin läpi niin, että kaikki kaistat olivat käytössä. Hesarista luin, että tunneli otettiin tänä yönä käyttöön noin vuoden etuajassa alkuperäisestä suunnitelmasta.
Pistin tunnelin avajaisten kunniaksi Donkkareita soimaan tänään postin mukana tulleelta C-kasetilta.
Olin toki tunnelin läpi ajellut jo monia kertoja, mutta oli silti vänkä tunne ajaa yöllä yksin nelikaistaista tunnelia. Vielä töihin mennessäni neljän aikaan oli molempiin suuntiin käytössä vain kolme kaistaa.
Kasettisoittimeni Elta on muuten aikamoinen kapistus. Siinä ei turhia namiskoita, kuten play- tai stop-nappeja ole, kelaus-napeista puhumattakaan. Kasetti lyödään sisään ja se ehkä alkaa soimaan. Jos ei ala, niin painaa eject-nappia ja kokeilee uudestaan, niin johan musa soi.
Äänenlaatu C-kasetilta oli ihan mahtava. En tiedä oliko kyse audiojärjestelmäni tuoreudesta, kaseteista yleensä vai juuri tästä Donkkareiden kasetista yksilönä, mutta korkeat äänet kuuluivat kuin jostain toisesta ulottuvuudesta. En ole äänipuolen ihmisiä, joten en tiedä oikeaa termiä heijaamiselle tai wowaamiselle, mitä korkeat äänet esittivät, mutta hauskalta soundi joka tapauksessa kuulosti.
Pistin tunnelin avajaisten kunniaksi Donkkareita soimaan tänään postin mukana tulleelta C-kasetilta.
Olin toki tunnelin läpi ajellut jo monia kertoja, mutta oli silti vänkä tunne ajaa yöllä yksin nelikaistaista tunnelia. Vielä töihin mennessäni neljän aikaan oli molempiin suuntiin käytössä vain kolme kaistaa.
Kasettisoittimeni Elta on muuten aikamoinen kapistus. Siinä ei turhia namiskoita, kuten play- tai stop-nappeja ole, kelaus-napeista puhumattakaan. Kasetti lyödään sisään ja se ehkä alkaa soimaan. Jos ei ala, niin painaa eject-nappia ja kokeilee uudestaan, niin johan musa soi.
Äänenlaatu C-kasetilta oli ihan mahtava. En tiedä oliko kyse audiojärjestelmäni tuoreudesta, kaseteista yleensä vai juuri tästä Donkkareiden kasetista yksilönä, mutta korkeat äänet kuuluivat kuin jostain toisesta ulottuvuudesta. En ole äänipuolen ihmisiä, joten en tiedä oikeaa termiä heijaamiselle tai wowaamiselle, mitä korkeat äänet esittivät, mutta hauskalta soundi joka tapauksessa kuulosti.
Päästöt
- Siinä oli noi päästöt liian korkeat, sanoi Mervi ja ojensi tarkastuskortin ja Punton avaimen minulle.
- Päästöt?
- Niin.
- Mitä niille pitää tehdä, kysyin vilpittömän yllättyneenä?
- Pitää korjata, vastasi Mervi.
Minulla on nyt tarkastuskortti, jossa lukee Hylätty. Ensimmäisenä minulla heräsi mieleen kysymys, että miten päästöjä korjataan?
En ollut osannut odottaa moista tulosta. Punto oli päässyt katsastuksesta läpi syyskuussa kun myyjä-Juha oli käyttänyt auton katsastuksessa ennen myyntiä. Miksi käytin autoni sitten nyt kaksi kuukautta myöhemmin katsastuksessa vaikka se oli juuri katsastettu? Syytä tähän on minulta turhahko kysyä. Se liittyy suomalaiseen hassuun katsastussääntöön, että vuosikatsastus on sidottu tiettyyn kuukauteen oli edellisestä katsastuksesta kuinka vähän aikaa hyvänsä. Punto oli seisonut pitkään ja ohittanut tämän määräkuukautensa. Tässä käytännössä ei mielestäni ole mitään järkeä, mutta se on oikeastaan jo toinen juttu. Olin jo hyväksynyt tämän byrokraattisen kummallisuuden ja varannut siihen yhden piikin kärsivällisyyskammastani.
Byrokratiaa enemmän minua ihmetyttää se, että mitä Puntolleni on sitten tapahtunut kahdessa kuukaudessa, että se ei nyt päässyt läpi? Lisäselitteenä katsastuskortissa lukee:
"Hylätty: Ympäristöhaitat, Bensiinimoottorin pakokaasumittaus, HC-pitoisuus, joutokäynnillä, HC joutokäynnillä liian korkea"
Jep. Aika HC auto tuo Punto.
Oppirahojen maksua kait sitten tämäkin. Veikkaanpa, että syy hylsyyn oli tämä kaunis marraskuinen sää, jota edellisessä kirjoituksessa kuvailin. Kylmä kone. Enkö minä ikinä opi? Jo motskari-blogissani kirjoitin kylmästä koneesta, mutta en ollut ajatellut asian liittyvän Puntooni ja katsastukseen. Toisin kuin Kawasakissani, Puntossahan on ruiskukone. Kait se sitten on ruiskutellut sen verran bensiiniä kuin katsoo kylmällä ilmalla tarpeelliseksi. Ja tämähän on vain maallikon spekulointia. En edelleenkään ole insinööri.
Lopputulema kuitenkin on nyt se, että minulla on kuukausi aikaa laillisesti ajella Puntolla. Jostain pitää saada puhtaat päästöpaperit.
- Päästöt?
- Niin.
- Mitä niille pitää tehdä, kysyin vilpittömän yllättyneenä?
- Pitää korjata, vastasi Mervi.
Minulla on nyt tarkastuskortti, jossa lukee Hylätty. Ensimmäisenä minulla heräsi mieleen kysymys, että miten päästöjä korjataan?
En ollut osannut odottaa moista tulosta. Punto oli päässyt katsastuksesta läpi syyskuussa kun myyjä-Juha oli käyttänyt auton katsastuksessa ennen myyntiä. Miksi käytin autoni sitten nyt kaksi kuukautta myöhemmin katsastuksessa vaikka se oli juuri katsastettu? Syytä tähän on minulta turhahko kysyä. Se liittyy suomalaiseen hassuun katsastussääntöön, että vuosikatsastus on sidottu tiettyyn kuukauteen oli edellisestä katsastuksesta kuinka vähän aikaa hyvänsä. Punto oli seisonut pitkään ja ohittanut tämän määräkuukautensa. Tässä käytännössä ei mielestäni ole mitään järkeä, mutta se on oikeastaan jo toinen juttu. Olin jo hyväksynyt tämän byrokraattisen kummallisuuden ja varannut siihen yhden piikin kärsivällisyyskammastani.
Byrokratiaa enemmän minua ihmetyttää se, että mitä Puntolleni on sitten tapahtunut kahdessa kuukaudessa, että se ei nyt päässyt läpi? Lisäselitteenä katsastuskortissa lukee:
"Hylätty: Ympäristöhaitat, Bensiinimoottorin pakokaasumittaus, HC-pitoisuus, joutokäynnillä, HC joutokäynnillä liian korkea"
Jep. Aika HC auto tuo Punto.
Oppirahojen maksua kait sitten tämäkin. Veikkaanpa, että syy hylsyyn oli tämä kaunis marraskuinen sää, jota edellisessä kirjoituksessa kuvailin. Kylmä kone. Enkö minä ikinä opi? Jo motskari-blogissani kirjoitin kylmästä koneesta, mutta en ollut ajatellut asian liittyvän Puntooni ja katsastukseen. Toisin kuin Kawasakissani, Puntossahan on ruiskukone. Kait se sitten on ruiskutellut sen verran bensiiniä kuin katsoo kylmällä ilmalla tarpeelliseksi. Ja tämähän on vain maallikon spekulointia. En edelleenkään ole insinööri.
Lopputulema kuitenkin on nyt se, että minulla on kuukausi aikaa laillisesti ajella Puntolla. Jostain pitää saada puhtaat päästöpaperit.
Katsastukseen
Seuraa live-kirjoitus suoraan Konalan katsastusasemalta. Tai oikeastaan Doroc's Cafesta katsastusaseman vierestä. Olin visualisoinut mielessäni, että kirjoittelisin katsastusasemalla, mutta odotushuone Konalan K1-Katsastajilla on ulkoistettu viereiseen kahvilaan, niin istuskelen nyt täällä. Kahvin sain toki katsastusaseman piikkiin.
On kaunis marraskuinen aamu. Todellista lämpötilaa en tiedä, koska kotimittari sijaitsee aamulla auringossa ja se näytti lukemaa +2. Toisaalta Punto oli äsken niin väkevän rapsutuksen tarpeessa, että uskon ulkona olevan ennemmin -2 astetta. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja kaikki höyryt nousevat suoraan ylöspäin.
Pysäköin Punton lähimmälle paikalle katsastusaseman ulko-oven viereen. Paikat oli kyltillä varattu katsastukseen tuleville autoille. Heti pihalla havaitsin tutun näköisen Mersu-miehen. Kyseisen herran olin tavannut kertaalleen Härski Hartikaisen huollossa. Hän oli ilmeisesti saanut Mersunsa kuntoon ja oli tuonot ajokkinsa nyt katsastukseen. Automiesten piirit ovat näköjäänkin niin pienet, että törmään jo nyt tuttuihin kanssaharrastajiin.
Puntoni vilahti juuri kahvilan ohi rakennuksen kulman taakse. Olinkin miettinyt ajetaanko katsastukseen tulevat autot halliin perä edellä, mutta asemalle on näköjään takasisäänkäynti, jonne Puntoni juuri ajettiin. Eli parhaillaan joku katsastusmies on autoni kimpussa.
No, enempää tunnelmapläjäyksiä en tähän hätään pysty kirjoittamaan, koska en täältä kahvilasta käsin näe, mitä hallissa tapahtuu. Taidanpa lähteä katsomaan.
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Talven merkkejä
Vielä aamulla oli sumuinen sää, mutta töistä päästyäni oli ilma kirkastunut. Ja kylmentynyt. Duunin parkkipaikalla Punton ikkunat olivat ulkopuolelta harkitsemassa jäätymistä, mutta ehätin väliin Motonetistä ostamallani ikkunalastalla. Kosteus ei vielä ollut ehtinyt muuttua jääksi. Tosin auton vasemmalla kyljellä vallitsi jokin kylmempi mikroilmasto ja ikkunalasi alkoi jäätymään heti lastoittamisen jälkeen.
Ajelin kotiin kauniissa hämärän hyssyssä. Aurinko laski, taivas oli pilvetön ja kuu mollotti silmämääräisesti täytenä.
Kotona Vapaalassa tarkistin lämpötilan: + 0,1 astetta. Talvi tulee. Pitääpä jouduttaa talvirenkaiden vanteiden rapsutusprojektia.
Ajelin kotiin kauniissa hämärän hyssyssä. Aurinko laski, taivas oli pilvetön ja kuu mollotti silmämääräisesti täytenä.
Kotona Vapaalassa tarkistin lämpötilan: + 0,1 astetta. Talvi tulee. Pitääpä jouduttaa talvirenkaiden vanteiden rapsutusprojektia.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Ruuhkaa ja rahanmenoa
Juutuin ensimmäistä kertaa Puntolla ruuhkaan. Pääkaupunkiseudun ruuhkat tosin ovat kait aika maltillisia verrattuna johonkin suurkaupunkiin, mutta yllätyin silti kun jouduin pysäyttämään matkanteon kesken Kehä 1:n.
Kun tarkemmin ajattelen asiaa, niin taisikin olla ensimmäinen arki-iltapäivä kun ajan Puntolla Kehää itään. Eli voin kaivertaa säännön itselleni muistiin: älä mene arkena neljältä Kehän kautta kotiin. Minulla on tiedossa takuunopea reitti Vanhan Turuntien ja Rajatorpantien kautta Vapaalaan. Huomenna käyttänen töistä tullessani siis sitä. Reitti tosin on kokonaan taajama-alueella eli hiljaisina aikoina Kehä ja motari ovat nopeampia.
Viime viikolla minulla oli yövuoroputki. Tällöin töistä tullessani aamu kahdeksalta ei Kehällä ollut ruuhkasta tietoakaan. Eikä tietenkään töihin mennessä puolen yön aikoihin. Ja ei ruuhkaa ole ollut silloinkaan kun aamulla ennen kahdeksaa menen aamuvuoroon.
Ruuhkatilastojen lisäksi opin tänään pari asiaa ajoneuvoverosta. Päällimmäisenä jäi mieleen oppi, että ajoneuvon haltija maksaa verot. Miten se minuun liittyy? No, kun lokakuussa kävin rekisteröimässä Punton nimiini Kaivokselan A-Katsastuksella, oli konttoristi Viivi jättänyt Punton haltijaksi kaverin nimeltä Juha, eli saman miehen, joka Punton minulle myi. Juha sitten ilmoitti minulle pari päivää sitten, että voisitko ystävällisesti rekisteröidä auton nimiisi, koska verolasku tuli hänelle.
Kävin sitten tänään Kehä 1:n ruuhkasta selvittyäni Konalan K1-Katsastajilla, missä ystävällinen Mervi veloitti uuden rekkarin tulostamisesta 11,20 €. Mainitsen Mervin tässä erikseen ystävälliseksi, koska hän todella oli ensimmäinen ystävällinen katsastuskonttorin täti johon olen törmännyt. Eli nyt Puntolla ei ole ylimääräisiä haltijoita ja tulkoon verot minulle maksettavaksi.
Harmittaa tietenkin se 11, 20 €, jonka jouduin maksamaan nyt kahdesti. Olisin toki voinut olla tarkkaavaisempi, että olisin heti lukenut rekisteröintitodistuksen läpi ja huomannut papereiden olevan väärät. Mutta lasken tuon summan oppirahoiksi. Sainpahan tietää nyt tämänkin, että autovero on haltijan kontolla. Ja sitten kun haltija vaihtuu, niin verot seuraavat uudelle haltijalle.
Lueskelin netistä, että jos verot ovat niin sanotusti pystyssä, ei auto pääse katsastukseen ellei niitä maksa. Toinen vaihtoehto on, että poliisi jostain syystä pysäyttää ja vie verojen ollessa rästissä kilvet. Tulen siis näkemään onko Puntolla puhtaat veropaperit, viimeistään kun vien sen itse katsastukseen. Ja taidan viedä sen Konalan K1:lle. Henkilökunta vaikutti mukavalta ja ennakkovaraajalle lupasivat alennusta. Palaan tähän tarkemmin myöhemmin. Ajattelin katsastuksen hoitaa alta pois nyt marraskuun aikana.
Kun tarkemmin ajattelen asiaa, niin taisikin olla ensimmäinen arki-iltapäivä kun ajan Puntolla Kehää itään. Eli voin kaivertaa säännön itselleni muistiin: älä mene arkena neljältä Kehän kautta kotiin. Minulla on tiedossa takuunopea reitti Vanhan Turuntien ja Rajatorpantien kautta Vapaalaan. Huomenna käyttänen töistä tullessani siis sitä. Reitti tosin on kokonaan taajama-alueella eli hiljaisina aikoina Kehä ja motari ovat nopeampia.
Viime viikolla minulla oli yövuoroputki. Tällöin töistä tullessani aamu kahdeksalta ei Kehällä ollut ruuhkasta tietoakaan. Eikä tietenkään töihin mennessä puolen yön aikoihin. Ja ei ruuhkaa ole ollut silloinkaan kun aamulla ennen kahdeksaa menen aamuvuoroon.
Ruuhkatilastojen lisäksi opin tänään pari asiaa ajoneuvoverosta. Päällimmäisenä jäi mieleen oppi, että ajoneuvon haltija maksaa verot. Miten se minuun liittyy? No, kun lokakuussa kävin rekisteröimässä Punton nimiini Kaivokselan A-Katsastuksella, oli konttoristi Viivi jättänyt Punton haltijaksi kaverin nimeltä Juha, eli saman miehen, joka Punton minulle myi. Juha sitten ilmoitti minulle pari päivää sitten, että voisitko ystävällisesti rekisteröidä auton nimiisi, koska verolasku tuli hänelle.
Kävin sitten tänään Kehä 1:n ruuhkasta selvittyäni Konalan K1-Katsastajilla, missä ystävällinen Mervi veloitti uuden rekkarin tulostamisesta 11,20 €. Mainitsen Mervin tässä erikseen ystävälliseksi, koska hän todella oli ensimmäinen ystävällinen katsastuskonttorin täti johon olen törmännyt. Eli nyt Puntolla ei ole ylimääräisiä haltijoita ja tulkoon verot minulle maksettavaksi.
Harmittaa tietenkin se 11, 20 €, jonka jouduin maksamaan nyt kahdesti. Olisin toki voinut olla tarkkaavaisempi, että olisin heti lukenut rekisteröintitodistuksen läpi ja huomannut papereiden olevan väärät. Mutta lasken tuon summan oppirahoiksi. Sainpahan tietää nyt tämänkin, että autovero on haltijan kontolla. Ja sitten kun haltija vaihtuu, niin verot seuraavat uudelle haltijalle.
Lueskelin netistä, että jos verot ovat niin sanotusti pystyssä, ei auto pääse katsastukseen ellei niitä maksa. Toinen vaihtoehto on, että poliisi jostain syystä pysäyttää ja vie verojen ollessa rästissä kilvet. Tulen siis näkemään onko Puntolla puhtaat veropaperit, viimeistään kun vien sen itse katsastukseen. Ja taidan viedä sen Konalan K1:lle. Henkilökunta vaikutti mukavalta ja ennakkovaraajalle lupasivat alennusta. Palaan tähän tarkemmin myöhemmin. Ajattelin katsastuksen hoitaa alta pois nyt marraskuun aikana.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Musa soi jos virtaa riittää
Pistin Huuto.nettiin huudon vetämään Don Huonojen Tähti -kasetista. Siis ihka oikeasta C-kasetista. Voin sitten testailla toimiiko Eltan kasettipesä.
Ainakin radio toimii mainiosti. Menomatkalla töihin kuuntelin Radio Aaltoa ja paluumatkalla Yle X:ää. Aalto kuului ihmeen kirkkaasti ja se ei rätissyt edes uudessa Kehä 1:n tunnelissa. Paluumatkalla samaisessa paikassa Yle X puolestaan vähän rätisi.
Musa soi, mutta eräs akunkulutusvaara radiossani nyt piilee. Mikko kytki sen luvallani niin, että radio on mahdollista jättää päälle, vaikka avain otetaan virtalukosta. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että radion virta olisi ollut päällä vain avaimen ollessa virtalukossa ja avain käännettynä tarpeeksi pitkälle. Ajattelin, että näin on coolimpaa. Poppi soi vaikka avain olisi taskussa. No, pitää vain aina muistaa sammuttaa laite kokonaan kun poistun autosta. En luulisi sen olevan kovin vaikeaa.
Toinen muistettava seikka Eltassa on sulake - sitä ei ole. Mietimme ensin Matin ja Mikon kanssa uskallammeko kytkeä radiota laisinkaan. Sitten isäni tarkisti, mitä muita laitteita saman sulakkeen alla on. Samasta piiristä löytyvät radio, sisävalo, tupakansytytin ja lisävarusteita, joita minulla ei ole. Olisikohan siinä ollut sähköantenni tai jotain yhtä kreisiä ja tarpeetonta. Punton mukana tulleessa Grundigissa sulake oli mankan persiissä ja näin suojeli pelkkää radiolaitetta. Sitten jos sulake paloi, niin pelkkä mankka sammui. Indikaattorina minulla toimii nyt siis sisävalo. Jos on pimeää ja musa ei soi, niin sulake on palanut. Tai olen edellisellä kerralla unohtanut sulkea radion..
Ainakin radio toimii mainiosti. Menomatkalla töihin kuuntelin Radio Aaltoa ja paluumatkalla Yle X:ää. Aalto kuului ihmeen kirkkaasti ja se ei rätissyt edes uudessa Kehä 1:n tunnelissa. Paluumatkalla samaisessa paikassa Yle X puolestaan vähän rätisi.
Musa soi, mutta eräs akunkulutusvaara radiossani nyt piilee. Mikko kytki sen luvallani niin, että radio on mahdollista jättää päälle, vaikka avain otetaan virtalukosta. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että radion virta olisi ollut päällä vain avaimen ollessa virtalukossa ja avain käännettynä tarpeeksi pitkälle. Ajattelin, että näin on coolimpaa. Poppi soi vaikka avain olisi taskussa. No, pitää vain aina muistaa sammuttaa laite kokonaan kun poistun autosta. En luulisi sen olevan kovin vaikeaa.
Toinen muistettava seikka Eltassa on sulake - sitä ei ole. Mietimme ensin Matin ja Mikon kanssa uskallammeko kytkeä radiota laisinkaan. Sitten isäni tarkisti, mitä muita laitteita saman sulakkeen alla on. Samasta piiristä löytyvät radio, sisävalo, tupakansytytin ja lisävarusteita, joita minulla ei ole. Olisikohan siinä ollut sähköantenni tai jotain yhtä kreisiä ja tarpeetonta. Punton mukana tulleessa Grundigissa sulake oli mankan persiissä ja näin suojeli pelkkää radiolaitetta. Sitten jos sulake paloi, niin pelkkä mankka sammui. Indikaattorina minulla toimii nyt siis sisävalo. Jos on pimeää ja musa ei soi, niin sulake on palanut. Tai olen edellisellä kerralla unohtanut sulkea radion..
lauantai 5. marraskuuta 2011
Se soi sittenkin!
On sittenkin mahdollista parittaa 70-lukulainen automankka ja 90-luvun auto. Apuun tarvittiin vain yksi sähkötekniikan diplomi-insinööri ja yksi fysiikan maisteri. Tässä tapauksessa lankomies Mikko ja isäni Matti.
Tapsalta taannoin saamani Elta-merkkinen saksalainen soitin pääsi tänään ensimmäistä kertaa virtoihin. Hyvin taipui yli kolmekymmentä vuotta vanhalta radioaparaatilta nykyaikainen rokki ja poppi. Asennus tapahtui Kirkkonummella ja kotimatkalla kuuntelin sekä Radio Rockia että Radio Aaltoa. Jälkimmäinen kuului muuten teknisesti paremmin. Rokki vähän rätisi.
Voin palata radion tuomiin tuntemuksiin huomenna kun ajelen musan tahdissa ensimmäistä kertaa töihin.
Tapsalta taannoin saamani Elta-merkkinen saksalainen soitin pääsi tänään ensimmäistä kertaa virtoihin. Hyvin taipui yli kolmekymmentä vuotta vanhalta radioaparaatilta nykyaikainen rokki ja poppi. Asennus tapahtui Kirkkonummella ja kotimatkalla kuuntelin sekä Radio Rockia että Radio Aaltoa. Jälkimmäinen kuului muuten teknisesti paremmin. Rokki vähän rätisi.
Voin palata radion tuomiin tuntemuksiin huomenna kun ajelen musan tahdissa ensimmäistä kertaa töihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)