Olen haarukoinut etelän iskarin kolinalämpötila-aluetta. Seitsemässä pakkasasteessa ei vielä kolise, mutta ysissä kolisee. Jännän tarkka se on. Täytyy vielä testata tuo miinus kahdeksan jahka sellainen lämpötila esiintyy.
Ihan kivastihan sillä Puntolla nyt taas olen ajellut. Aurinko paistoi tänään ja talviautoilijallakaan ei ollut niin synkkä mieli kuin pari päivää sitten.
Tsekkailin piruuttain Nettiautosta käytettyjen Puntojen hintoja. Ei sillä, että olisin kiinnostunut tekemään autokauppoja, mutta yleisestä mielenkiinnosta. Totesin jännän asian: myynnissä ei ollut yhtäkään omistamani korimallin Puntoa, jossa olisi yhtä vähän kilometrejä alla, kuin mitä autossani nyt on. Päivän lukemani on noin 83 000. Periaatteessa Puntoni on siis tietyllä tavalla harvinaisuus. Ja löytyi sieltä Puntoja, joilla on ajettu yli kaksisataatuhatta kilometriä. Jos ajaisin vastaavat lukemat, niin joutuisin pitämään Puntoa varmasti yli kymmenen vuotta – ellen enemmän.
Halvin Punto, jonka löysin, oli vuoden -96 malli, josta pyynti oli 200 €. Niin, ja sitten ne viat: laturi paskana, ei leimassa ja ei akkua. Muuten kuulemma toimiva peli. Kilometrejä ei ilmoitettu.
Toiseksi halvin lähtisi 300 eurolla. Kilometrejä oli alla 215 000 ja vuosimalli -97. Lisäselite oli hauska: "Kolisee, pätkii, pörisee ja lommoa on, mutta ajettu juuri synnyinmaahan ja takaisin ilman mitään ongelmaa."
Ilmoituksia selaillessa tuli oman Punton omistamisesta parempi fiilis. Kohtalotovereita oli, ja paljon. Alle tuhannen euron Puntoja oli Nettiautossa myynnissä päälle kolmesataa kappaletta. En niinkään ajatellut, että kiva kun joku muukin kärsii vaan lähinnä, että kaippa se munkin auto kestää, jos joku muukin saanut mittariin yli kaksisataatuhatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti