En ajellut Puntolla kokonaista kolmeen vuorokauteen kunnes tänään herätin vihreän italialaiseni lumikuoren alta kovaan ajoon. Syy, miksen ajellut Puntolla niinkään pitkään aikaan, oli junalippujen halpuudessa. Niin siis opiskelijalippujen. Kävin reissussa Seinäjoella ja selvisin VR:n hinnoilla matkasta vain viidellä kympillä kun Punton kohdalla pelkät bensat olisivat maksaneet noin kahdeksankymppiä.
No, takaisin tähän päivään ja Punton herättelyyn..
Talvi on vihdoin alkanut ja ulkona on kymmenen astetta pakkasta. Lunta on muutama sentti. Aamulla Punto oli hyvin ilmasuojassa valkoisen luonnon-camon alla. Tiesin, että oven avaamisesta normaalikonstein ei tulisi mitään. Normaalikonstein siis muille kuin vuoden -99 Punton omistajille..
Lähdin ulos mukanani talvivaatetus ja siivousämpärillinen tulikuumaa vettä. Kokeilin puoliläpällä ovea avaimella: avain ei edes mennyt lukon huulille. Oli siis erikoisjäätilanne. Ja erikoistilanteet vaativat erikoiskovia toimia. En lähtenyt mihinkään vesipussivässyttelyyn vaan aloin suoraan kumoamaan kuumaa vettä oven rakoon Punton katon korkeudelta.
Kovaa naksunaa kuului kun Punton etuovi, sen lasi, tiivisteet ja lukko kokivat lämpölaajenemisen ja lämpenemisen kymmenestä pakkasasteesta hetkessä hellelukemiin. Hetken pelkäsin, että jotain menee rikki, mutta ei. Punto selvisi shokkohoidosta hyvin. Ja ovikin aukesi tämän jälkeen helposti.
Sitten koitti totuuden hetki. Käynnistyisikö välimerellisen Fiatin ruiskukone ensimmäisellä starttausyrityksellä mukisematta? Vastaus on: kuin palmun alta.
Niin, mikä oli niin tärkeää, että lähdin sunnuntaina, vapaapäivänä, herättelemään Puntoa talviunilta? No, olin Huuto.netistä huutanut Haynesin Fiat Punto -korjauskäsikirjan ja myyjä asui Itiksessä. Sinne oli halvempi ajaa autolla ja noutaa kirja kuin ottaa se postipakettina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti