Luulin jo, että joudun kaivamaan kuvettani korjaaja-sedälle muutaman saturaisen verran, mutta pääsin huokaamaan helpotuksesta. Välimerellinen Puntoni vain vähän muistuttelee, mistä se on kotoisin.
Viime viikolla oli useampana päivänä yli kymmenen astetta pakkasta. Kovina pakkaspäivinä Puntoni alkoi juttelemaan minulle ihan uudella kolina-tyyppisellä äänellä, jota en ollut aikaisemmin kuullut.
Kun ajoin mihin tahansa pieneenkin töyssyyn, kuului vasemman etupyörän hoodeilta huomattavan kova kolahdus. Kun ääni toistui joka töyssyn kohdalla, ajattelin kyseessä olevan rikkinäinen iskari. Ei kiva. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan iskariparin vaihto maksaisi liikkeessä yli 200 € ja pahimmillaan jopa 400 €.
Kun mainitsin asiasta faijalleni, hän kysyi, että monenko jakoavaimen työ iskarien vaihto on juuri ostamassani Haynesin kirjassa? Tarkistin asian: kolmen. Tämä tarkoittaa vaikeustasoa suitable for competent DIY mechanic. Vapaasti suomennettuna: vähän liian vaikea homma minulle. Toisaalta isäni esitti myös hyvän pointin, että onko iskari todella rikki? Enhän olisi päässyt sillä silloin katsastuksesta läpi.
Toki iskari olisi voinut rikkoutua kolina-kuntoon juuri katsastuksen jälkeen, mutta se ei ollut nyt tämän keissin juoni. Havaitsin kolinasta lisää ominaisuuksia kun pakkaset vähän laantuivat. Iskari on tavallaan rikki, kyllä, mutta vain yli kymmenen asteen pakkasilla. Tällä viikolla kun lämpömittari on näyttänyt maltillisia lukemia kolmen ja viiden pakkasasteen välillä, ei iskarin kolinasta ole ollut tietoakaan.
Talviautoilijan lopputalven sää-toivomus: tasaista neljän asteen pakkasta helmikuun loppuun saakka. Sitten voisi alkaa vaikka kevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti