Kolmonen sisään Kehä I:n rampissa ja varovasti kaasua. Ei ollut liukkaan tuntuista, vaikka jäinen tihku antoikin ymmärtää toista. Sitten kun tie vähän oikeni niin kaasu pohjaan. Hetken kiihdytys, nelonen sisään, vilkku päälle ja muun liikenteen matkaan Kehä I:lle.
Kyllä se Punto edelleen toimii, ihan niin kuin muutkin autot. Se liikkuu, pörisee ja tööttää, mutta ei lämmitä. Paitsi itseään. Matkustajat saavat jäädä kylmiksi.
Sillä voi ajaa, toki. Eihän siinä moottori ole rikki.
Lähdimme vaimon kanssa Selloon leffaan ja Puntoni, viikon pihalla seisottuaan, oli niin surkea näky lumen saartaman, että se oli kuin pakko viedä tielle. Sellon lämpimässa hallissa se sai Rakkauden Rasvaprosentin aikana rauhassa sulaa.
Eilen oli kyllä outo sää. Lämpötila keikkui nollan molemmin puolin ja satoi jäätävää tihkua. Vesisade sai kaikkialla lumen päällä aikaan oudon jäisen kiiltävän kuoren.
Nollakeli oli sikäli sopiva sää ajaa Puntolla, että sisällä matkustamossa tarkeni ihan hyvin takki päällä ja pipo päässä. Lämmityslaitteen pidin nollassa, eli oletettuun rikkinäiseen kennoon ei päässyt virtaamaan jäähdytysnestettä. Ja koska ei virtausta, ei myöskään huurua.
Puntoni on tällä hetkellä arvoton. Sain tarjouksen korjauskustannuksista liikkeessä: 750 euroa. Kreisiä. Osa maksaa kolmekymppiä. Voiko siinä todella mennä asentajalta kokonainen työpäivä vaihtaa se pirun kenno?
Kylmä jätkä hylkäisi Punton aivan kohta. Katsastus menee umpeen helmikuussa ja korjauskustannukset ylittävät auton ostohinnan. "Mitä järkeä on korjata, kun tolla hinnalla saa leimassa olevan auton vuodeksi, ehkä pariksikin", kommentoi eräskin masa internetin keskustelupalstalla erästä toista kennovikaista autoa.
Niin, mitä järkeä?
Tää on niin tätä. Kreisi kulutusyhteiskunta. Asiat mitataan kylmästi euroissa. Entäs miten olisi jos lämminhenkisesti pakkaisin autoon pari koti-insinööriä ja suuntaisin lämpimään halliin esimerkiksi Kirkkonummelle ja korjaisin auton poikien kanssa ihan itse?
Kyllä se Punto edelleen toimii, ihan niin kuin muutkin autot. Se liikkuu, pörisee ja tööttää, mutta ei lämmitä. Paitsi itseään. Matkustajat saavat jäädä kylmiksi.
Sillä voi ajaa, toki. Eihän siinä moottori ole rikki.
Lähdimme vaimon kanssa Selloon leffaan ja Puntoni, viikon pihalla seisottuaan, oli niin surkea näky lumen saartaman, että se oli kuin pakko viedä tielle. Sellon lämpimässa hallissa se sai Rakkauden Rasvaprosentin aikana rauhassa sulaa.
![]() |
Leffan aikana Punto pääsi hetkeksi eroon jääkuorestaan. |
Eilen oli kyllä outo sää. Lämpötila keikkui nollan molemmin puolin ja satoi jäätävää tihkua. Vesisade sai kaikkialla lumen päällä aikaan oudon jäisen kiiltävän kuoren.
Nollakeli oli sikäli sopiva sää ajaa Puntolla, että sisällä matkustamossa tarkeni ihan hyvin takki päällä ja pipo päässä. Lämmityslaitteen pidin nollassa, eli oletettuun rikkinäiseen kennoon ei päässyt virtaamaan jäähdytysnestettä. Ja koska ei virtausta, ei myöskään huurua.
Puntoni on tällä hetkellä arvoton. Sain tarjouksen korjauskustannuksista liikkeessä: 750 euroa. Kreisiä. Osa maksaa kolmekymppiä. Voiko siinä todella mennä asentajalta kokonainen työpäivä vaihtaa se pirun kenno?
Kylmä jätkä hylkäisi Punton aivan kohta. Katsastus menee umpeen helmikuussa ja korjauskustannukset ylittävät auton ostohinnan. "Mitä järkeä on korjata, kun tolla hinnalla saa leimassa olevan auton vuodeksi, ehkä pariksikin", kommentoi eräskin masa internetin keskustelupalstalla erästä toista kennovikaista autoa.
Niin, mitä järkeä?
Tää on niin tätä. Kreisi kulutusyhteiskunta. Asiat mitataan kylmästi euroissa. Entäs miten olisi jos lämminhenkisesti pakkaisin autoon pari koti-insinööriä ja suuntaisin lämpimään halliin esimerkiksi Kirkkonummelle ja korjaisin auton poikien kanssa ihan itse?