Olen haarukoinut etelän iskarin kolinalämpötila-aluetta. Seitsemässä pakkasasteessa ei vielä kolise, mutta ysissä kolisee. Jännän tarkka se on. Täytyy vielä testata tuo miinus kahdeksan jahka sellainen lämpötila esiintyy.
Ihan kivastihan sillä Puntolla nyt taas olen ajellut. Aurinko paistoi tänään ja talviautoilijallakaan ei ollut niin synkkä mieli kuin pari päivää sitten.
Tsekkailin piruuttain Nettiautosta käytettyjen Puntojen hintoja. Ei sillä, että olisin kiinnostunut tekemään autokauppoja, mutta yleisestä mielenkiinnosta. Totesin jännän asian: myynnissä ei ollut yhtäkään omistamani korimallin Puntoa, jossa olisi yhtä vähän kilometrejä alla, kuin mitä autossani nyt on. Päivän lukemani on noin 83 000. Periaatteessa Puntoni on siis tietyllä tavalla harvinaisuus. Ja löytyi sieltä Puntoja, joilla on ajettu yli kaksisataatuhatta kilometriä. Jos ajaisin vastaavat lukemat, niin joutuisin pitämään Puntoa varmasti yli kymmenen vuotta – ellen enemmän.
Halvin Punto, jonka löysin, oli vuoden -96 malli, josta pyynti oli 200 €. Niin, ja sitten ne viat: laturi paskana, ei leimassa ja ei akkua. Muuten kuulemma toimiva peli. Kilometrejä ei ilmoitettu.
Toiseksi halvin lähtisi 300 eurolla. Kilometrejä oli alla 215 000 ja vuosimalli -97. Lisäselite oli hauska: "Kolisee, pätkii, pörisee ja lommoa on, mutta ajettu juuri synnyinmaahan ja takaisin ilman mitään ongelmaa."
Ilmoituksia selaillessa tuli oman Punton omistamisesta parempi fiilis. Kohtalotovereita oli, ja paljon. Alle tuhannen euron Puntoja oli Nettiautossa myynnissä päälle kolmesataa kappaletta. En niinkään ajatellut, että kiva kun joku muukin kärsii vaan lähinnä, että kaippa se munkin auto kestää, jos joku muukin saanut mittariin yli kaksisataatuhatta.
perjantai 27. tammikuuta 2012
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Lähes tekstaripäivitys
Tänään noin 9 astetta pakkasta.. ja kovaa kolinaa iskarissa. Lukot toimii pakkasella – iskari ei.
Talviautoilun mielialapuntari on vähän alamaissa.
Talviautoilun mielialapuntari on vähän alamaissa.
lauantai 21. tammikuuta 2012
TM testaa: Fiat Punto
"Nopeus nousee herkästi vähän turhankin korkealle.. Puntoa on hauska ajaa mutkaisella asfalttitiellä.. ja voi sanoa, että menemisessä on ison auton tuntua. Samaa ajamisen iloa voi tuntea soratiellä."
Hmm.. mitähän tuohon sanoisi. Edellinen oli lainaus Tekniikan Maailman numerosta 14/1994, jossa Fiat Punto 55 S, eli samainen vekotin, jolla nykyään talviautoilen, oli ensitestissä. TM teki tutun perusteellista työtä jo 90-luvulla ja Punto oli saanut lehdestä tilaa kokonaista kolmen aukeaman verran. Kyseisen lehden sain käsiini Huuto.netin avulla.
Yllätyin siitä kuinka positiiviseen sävyyn Puntosta tuolloin kirjoitettiin. Asiaan vaikuttaa tietenkin se, että juttu ilmestyi vuonna -94, jolloin kaikki oli nykyaikaan verrattuna astetta ankeampaa. Punto on siis tuolloin ollut kilpailijoihinsa nähden hyvä peli, eikä suinkaan mikään vitsi.
TM:n jutusta opin, että Punto maksoi Suomessa julkaisuvuonnaan 70 000 mk. Kyseessä ei siis ole alle 10 000 euron auto, toisin kuin vääräleuat minulle syksyllä Puntoa ostaessani mainostivat. Eikä vanhalla ovh:lla sinänsä ole mitään väliä, mutta pitäydytään silti faktoissa.
Lisäksi opin, että Punto on suora jatke Fiatien sarjaan, johon kuuluvat 600, 127 ja Uno. Puntoa alettiin kehittämään jo vuonna 1989 ja hommaan meni neljä vuotta ennen kuin ensimmäinen Punto näki päivänvalon. Voisi siis sanoa, että kyseessä on 80-luvun auto. Ehkä siksi tunsin Punton heti niin kotoisaksi, koska ensimmäinen käytössäni ollut auto juuri kortin saatuani oli vuoden -87 Nissan Micra.
Voin palata tähän TM:n juttuun vielä myöhemmin. Täytyy tarkkaan lukea se ja peilata silloin havaittuja asioita omiin kokemuksiini. Sen verran tarkkaan jutun jo luin, että siinä ei mainita mitään lukkojen jäätymisestä. Kyseessä tosin olikin vuoden -94 elokuun viimeinen numero, joten tätä ominaisuutta Punto ei ollut päässyt Tekniikan Maailman insinööreille näyttämään. Siitä tulikin mieleeni, että täytyypä etsiä jostain talviautotesti, jossa Punto on ollut osallisena.
Kaiken kaikkiaan, koska jutun sävy oli niin positiivinen, minulle jäi siitä hieman hämmentynyt olo. Toki Puntoni on jo vanha ja se tuo mukanaan mahdollisia rikkoutumisia ja kulumisia, mutta silti! Punto on jonkun mielestä ollut 90-luvulla ihan ok auto.
Hmm.. mitähän tuohon sanoisi. Edellinen oli lainaus Tekniikan Maailman numerosta 14/1994, jossa Fiat Punto 55 S, eli samainen vekotin, jolla nykyään talviautoilen, oli ensitestissä. TM teki tutun perusteellista työtä jo 90-luvulla ja Punto oli saanut lehdestä tilaa kokonaista kolmen aukeaman verran. Kyseisen lehden sain käsiini Huuto.netin avulla.
Yllätyin siitä kuinka positiiviseen sävyyn Puntosta tuolloin kirjoitettiin. Asiaan vaikuttaa tietenkin se, että juttu ilmestyi vuonna -94, jolloin kaikki oli nykyaikaan verrattuna astetta ankeampaa. Punto on siis tuolloin ollut kilpailijoihinsa nähden hyvä peli, eikä suinkaan mikään vitsi.
TM:n jutusta opin, että Punto maksoi Suomessa julkaisuvuonnaan 70 000 mk. Kyseessä ei siis ole alle 10 000 euron auto, toisin kuin vääräleuat minulle syksyllä Puntoa ostaessani mainostivat. Eikä vanhalla ovh:lla sinänsä ole mitään väliä, mutta pitäydytään silti faktoissa.
Lisäksi opin, että Punto on suora jatke Fiatien sarjaan, johon kuuluvat 600, 127 ja Uno. Puntoa alettiin kehittämään jo vuonna 1989 ja hommaan meni neljä vuotta ennen kuin ensimmäinen Punto näki päivänvalon. Voisi siis sanoa, että kyseessä on 80-luvun auto. Ehkä siksi tunsin Punton heti niin kotoisaksi, koska ensimmäinen käytössäni ollut auto juuri kortin saatuani oli vuoden -87 Nissan Micra.
Voin palata tähän TM:n juttuun vielä myöhemmin. Täytyy tarkkaan lukea se ja peilata silloin havaittuja asioita omiin kokemuksiini. Sen verran tarkkaan jutun jo luin, että siinä ei mainita mitään lukkojen jäätymisestä. Kyseessä tosin olikin vuoden -94 elokuun viimeinen numero, joten tätä ominaisuutta Punto ei ollut päässyt Tekniikan Maailman insinööreille näyttämään. Siitä tulikin mieleeni, että täytyypä etsiä jostain talviautotesti, jossa Punto on ollut osallisena.
Kaiken kaikkiaan, koska jutun sävy oli niin positiivinen, minulle jäi siitä hieman hämmentynyt olo. Toki Puntoni on jo vanha ja se tuo mukanaan mahdollisia rikkoutumisia ja kulumisia, mutta silti! Punto on jonkun mielestä ollut 90-luvulla ihan ok auto.
torstai 19. tammikuuta 2012
Etelän iskari
Luulin jo, että joudun kaivamaan kuvettani korjaaja-sedälle muutaman saturaisen verran, mutta pääsin huokaamaan helpotuksesta. Välimerellinen Puntoni vain vähän muistuttelee, mistä se on kotoisin.
Viime viikolla oli useampana päivänä yli kymmenen astetta pakkasta. Kovina pakkaspäivinä Puntoni alkoi juttelemaan minulle ihan uudella kolina-tyyppisellä äänellä, jota en ollut aikaisemmin kuullut.
Kun ajoin mihin tahansa pieneenkin töyssyyn, kuului vasemman etupyörän hoodeilta huomattavan kova kolahdus. Kun ääni toistui joka töyssyn kohdalla, ajattelin kyseessä olevan rikkinäinen iskari. Ei kiva. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan iskariparin vaihto maksaisi liikkeessä yli 200 € ja pahimmillaan jopa 400 €.
Kun mainitsin asiasta faijalleni, hän kysyi, että monenko jakoavaimen työ iskarien vaihto on juuri ostamassani Haynesin kirjassa? Tarkistin asian: kolmen. Tämä tarkoittaa vaikeustasoa suitable for competent DIY mechanic. Vapaasti suomennettuna: vähän liian vaikea homma minulle. Toisaalta isäni esitti myös hyvän pointin, että onko iskari todella rikki? Enhän olisi päässyt sillä silloin katsastuksesta läpi.
Toki iskari olisi voinut rikkoutua kolina-kuntoon juuri katsastuksen jälkeen, mutta se ei ollut nyt tämän keissin juoni. Havaitsin kolinasta lisää ominaisuuksia kun pakkaset vähän laantuivat. Iskari on tavallaan rikki, kyllä, mutta vain yli kymmenen asteen pakkasilla. Tällä viikolla kun lämpömittari on näyttänyt maltillisia lukemia kolmen ja viiden pakkasasteen välillä, ei iskarin kolinasta ole ollut tietoakaan.
Talviautoilijan lopputalven sää-toivomus: tasaista neljän asteen pakkasta helmikuun loppuun saakka. Sitten voisi alkaa vaikka kevät.
Viime viikolla oli useampana päivänä yli kymmenen astetta pakkasta. Kovina pakkaspäivinä Puntoni alkoi juttelemaan minulle ihan uudella kolina-tyyppisellä äänellä, jota en ollut aikaisemmin kuullut.
Kun ajoin mihin tahansa pieneenkin töyssyyn, kuului vasemman etupyörän hoodeilta huomattavan kova kolahdus. Kun ääni toistui joka töyssyn kohdalla, ajattelin kyseessä olevan rikkinäinen iskari. Ei kiva. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan iskariparin vaihto maksaisi liikkeessä yli 200 € ja pahimmillaan jopa 400 €.
Kun mainitsin asiasta faijalleni, hän kysyi, että monenko jakoavaimen työ iskarien vaihto on juuri ostamassani Haynesin kirjassa? Tarkistin asian: kolmen. Tämä tarkoittaa vaikeustasoa suitable for competent DIY mechanic. Vapaasti suomennettuna: vähän liian vaikea homma minulle. Toisaalta isäni esitti myös hyvän pointin, että onko iskari todella rikki? Enhän olisi päässyt sillä silloin katsastuksesta läpi.
Toki iskari olisi voinut rikkoutua kolina-kuntoon juuri katsastuksen jälkeen, mutta se ei ollut nyt tämän keissin juoni. Havaitsin kolinasta lisää ominaisuuksia kun pakkaset vähän laantuivat. Iskari on tavallaan rikki, kyllä, mutta vain yli kymmenen asteen pakkasilla. Tällä viikolla kun lämpömittari on näyttänyt maltillisia lukemia kolmen ja viiden pakkasasteen välillä, ei iskarin kolinasta ole ollut tietoakaan.
Talviautoilijan lopputalven sää-toivomus: tasaista neljän asteen pakkasta helmikuun loppuun saakka. Sitten voisi alkaa vaikka kevät.
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Pakkanen jatkukoon
Yllättävä käänne talviautoilussa: ei valitettavaa - edes lukoista.
Jännä juttu tuo pakkanen. Jos sitä on putkeen useamman päivän, niin ulkosalla olevat vesi-tyyppiset asiat pysyvät jäisinä. Ja kun joku asia on jäässä monta päivää putkeen, niin se vain on jäässä. Piste.
Tämän filosofis-fysikaalisen lausahduksen tarkoitus oli pohjustaa havaintoani veden käyttäytymisestä. Kuten jo edellisessä kirjoituksessani totesin, en tarvinnutkaan vesipussia lukon avaamiseen, vaikka oli pakkasta. Samoin kävi eilen, eli kuljettajan puoleisen oven lukko toimi mukisematta. Noin viikon kestänyt yhtäjaksoinen pakkasjakso onkin tehnyt Punton lukoille hyvää! Pointtina on se, että kehäteillä ja motareilla ei leijaile sulaa vesipöperöä, joka tunkeutuisi kaikkiin auton pieniin koloihin. Kun lukko on kerran vedetön ja kunnossa, ei sinne pakkasella pääse sulaa vettä mekanismia tukkimaan! Heureka!
Toivon siis, että tasainen pikkupakkanen jatkuu ja pääsen talviautoilemaan huolettomasti niin kuin uusienkin autojen omistajat.
Jännä juttu tuo pakkanen. Jos sitä on putkeen useamman päivän, niin ulkosalla olevat vesi-tyyppiset asiat pysyvät jäisinä. Ja kun joku asia on jäässä monta päivää putkeen, niin se vain on jäässä. Piste.
Tämän filosofis-fysikaalisen lausahduksen tarkoitus oli pohjustaa havaintoani veden käyttäytymisestä. Kuten jo edellisessä kirjoituksessani totesin, en tarvinnutkaan vesipussia lukon avaamiseen, vaikka oli pakkasta. Samoin kävi eilen, eli kuljettajan puoleisen oven lukko toimi mukisematta. Noin viikon kestänyt yhtäjaksoinen pakkasjakso onkin tehnyt Punton lukoille hyvää! Pointtina on se, että kehäteillä ja motareilla ei leijaile sulaa vesipöperöä, joka tunkeutuisi kaikkiin auton pieniin koloihin. Kun lukko on kerran vedetön ja kunnossa, ei sinne pakkasella pääse sulaa vettä mekanismia tukkimaan! Heureka!
Toivon siis, että tasainen pikkupakkanen jatkuu ja pääsen talviautoilemaan huolettomasti niin kuin uusienkin autojen omistajat.
Duuniin ja kouluun
Tämä lukkojen kanssa pulaus alkaa jo saamaan tylsiä piirteitä ja olo koko talviautoilua kohtaan on jotenkin halju.
Sain töitä eräästä sanomalehtiä tuottavasta yrityksestä ja olen nyt sinne ajellut viime ja tällä viikolla. Lisäksi koulu alkoi tällä viikolla, eli säännöllisiä menokohteita Puntolle olisi. Jo aikaisemmin totesin, etten kouluun, joka sijaitsee Pasilassa, mene Puntolla parkkipaikkojen olemattomuuden vuoksi, mutta kouluun kerkeämiseen liittyvät minuuttiaikataulut joskus vaativat myös Punton panosta.
Esimerkiksi maanantaina minulle kävi seuraavanlainen seikkailu:
Olin töissä viiteen Vantaankoskella. Duunipaikan pihassa Punto on ollut minulla useimmiten kuskin puoleisen oven lukko auki. Järkevää? No ei. Mutta käytännössä minulla ei ole kauheasti vaihtoehtoja. Onneksi parkkipaikka on puomein suljettu ja sinne on käynti magneettilätkillä.
Duunissa mietin, että mitä teen Puntolle? Minulla oli koulua Pasilassa alkaen klo 17.40. Päätin ajaa sen Myyrmannin halliin ja jatkaa junalla Pasilaan. Hallissa Punto saisi rauhassa sulaa kolmisen tuntia sillä aikaa kun olisin koulussa. Ai niin, millä lukitsisin Punton Myyrmannissa? No, mukaan taas legendaarinen vesipussi.
Työpäivän päätteeksi täytin mukanani olleen pakastuspussin kuumalla vedellä, laitoin siihen solmun ja pussin asettelin varovasti takin taskuun. Se lämmitti siellä mukavasti matkalla parkkipaikalle. Ja lähtö työpaikan pihasta ei ollut erityisen vaikeaa, olihan Punto valmiiksi auki.
Siirsin vesipussin taskustani kojelaudalle hytkymään matkan ajaksi. Minulle tuli vanhana akvaarion omistajan elävästi mieleen ajat, jolloin kuljettelin kirjoahvenia repussani lähijunassa Helsinkiin myytäväksi. Kalat polskivat repussa ja ihmiset kummastelivat, että mitä hittoa minulla siellä oli. No, tällä kertaa pussissa ei ollut kaloja, vain kuumaa vettä Punton lukon sulatukseen.
Ajoin Punton Myyrmannin lämmitettyyn parkkihalliin ja kokeilin lukita oven. Avain kääntyi ilman vesipussikäsittelyä. Kumma juttu. Pussi oli tällä kertaa turhaa mukana, mutta jos avain ei olisikaan kääntynyt, olisi Punto jäänyt ovi auki kauppakeskuksen halliin.
Ai miksi en sitten aina kuljettele vesipussia mukana kerran sillä hommat selviää? No juuri siksi, että kuka haluaa koko ajan hengailla kylillä kuumavesipussi taskussa?
Ehkä kokeilen vielä jotain erimerkkistä lukkosulaa. Motonetistä ostamani Motox-merkkinen sula ei ainakaan osoittautunut kovin hyväksi. Enhän muuten vesipusseilla kikkailisi.
Sain töitä eräästä sanomalehtiä tuottavasta yrityksestä ja olen nyt sinne ajellut viime ja tällä viikolla. Lisäksi koulu alkoi tällä viikolla, eli säännöllisiä menokohteita Puntolle olisi. Jo aikaisemmin totesin, etten kouluun, joka sijaitsee Pasilassa, mene Puntolla parkkipaikkojen olemattomuuden vuoksi, mutta kouluun kerkeämiseen liittyvät minuuttiaikataulut joskus vaativat myös Punton panosta.
Esimerkiksi maanantaina minulle kävi seuraavanlainen seikkailu:
Olin töissä viiteen Vantaankoskella. Duunipaikan pihassa Punto on ollut minulla useimmiten kuskin puoleisen oven lukko auki. Järkevää? No ei. Mutta käytännössä minulla ei ole kauheasti vaihtoehtoja. Onneksi parkkipaikka on puomein suljettu ja sinne on käynti magneettilätkillä.
Duunissa mietin, että mitä teen Puntolle? Minulla oli koulua Pasilassa alkaen klo 17.40. Päätin ajaa sen Myyrmannin halliin ja jatkaa junalla Pasilaan. Hallissa Punto saisi rauhassa sulaa kolmisen tuntia sillä aikaa kun olisin koulussa. Ai niin, millä lukitsisin Punton Myyrmannissa? No, mukaan taas legendaarinen vesipussi.
Työpäivän päätteeksi täytin mukanani olleen pakastuspussin kuumalla vedellä, laitoin siihen solmun ja pussin asettelin varovasti takin taskuun. Se lämmitti siellä mukavasti matkalla parkkipaikalle. Ja lähtö työpaikan pihasta ei ollut erityisen vaikeaa, olihan Punto valmiiksi auki.
Siirsin vesipussin taskustani kojelaudalle hytkymään matkan ajaksi. Minulle tuli vanhana akvaarion omistajan elävästi mieleen ajat, jolloin kuljettelin kirjoahvenia repussani lähijunassa Helsinkiin myytäväksi. Kalat polskivat repussa ja ihmiset kummastelivat, että mitä hittoa minulla siellä oli. No, tällä kertaa pussissa ei ollut kaloja, vain kuumaa vettä Punton lukon sulatukseen.
Ajoin Punton Myyrmannin lämmitettyyn parkkihalliin ja kokeilin lukita oven. Avain kääntyi ilman vesipussikäsittelyä. Kumma juttu. Pussi oli tällä kertaa turhaa mukana, mutta jos avain ei olisikaan kääntynyt, olisi Punto jäänyt ovi auki kauppakeskuksen halliin.
Ai miksi en sitten aina kuljettele vesipussia mukana kerran sillä hommat selviää? No juuri siksi, että kuka haluaa koko ajan hengailla kylillä kuumavesipussi taskussa?
Ehkä kokeilen vielä jotain erimerkkistä lukkosulaa. Motonetistä ostamani Motox-merkkinen sula ei ainakaan osoittautunut kovin hyväksi. Enhän muuten vesipusseilla kikkailisi.
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
Lukot jäässä; vanha tarina
Talviautoiluun liittyviä juttuja mielessä tällä hetkellä:
- Harmittaa kun lukot eivät toimi pakkasella.
- Paljonkohan niiden korjaus maksaisi?
- Kuka niitä ylipäätään korjaa?
- Pitäisiköhän asentaa sisälämppärin pistoke?
Ei ole tullut kirjoiteltua vähään aikaan. Punto on toiminut odotetulla tavalla ja periaatteessa minulla ei ole mitään lisättävää. Tietynlainen harmitus pyörii mielessä liittyen äskeiseen listaan.
Auton lukitseminen on mielestäni perusasia. On itsestään selvää, että autoilija avaa lukitun oven avaimellaan ennen ajoon lähtöä ja toisaalta lukitsee oven parkkipaikalla ajon päätteeksi. Tämä ei kuitenkaan ole itsestään selvää -99 Punton kohdalla.
Olenko vihainen nimenomaan Puntolle? En oikeastaan. Lukkojen toimimattomuus on osa Punton luonnetta. Näin ainakin uskon.
Mutta olisi kiva saada jostain asiantuntijan kommentti siihen, miten lukot kenties voisi korjata. Pelkään vaan, että se on hemmetin kallista.
Sisäpistoke lämppärille ratkaisisi monta ongelmaa. Uskon, että lämmin sisätila sulattaisi myös lukkoja sen verran, että ne aukeaisivat mukisematta. Ja yleensäkin lämppärin käyttö kuivattaisi koko autoa. Kaikki ylimääräinen vesi auton sisällä, ulkopuolella tai tiivisteissä on huono juttu. Jäätyneet kökkäreet ja pienet pisaratkin aiheuttavat ongelmia.
Ei siellä lukkopesässä tarvitse olla kuin yksi tippa vettä, joka jäätyessään aiheuttaa sen, että avain ei edes mahdu lukkopesään.
- Harmittaa kun lukot eivät toimi pakkasella.
- Paljonkohan niiden korjaus maksaisi?
- Kuka niitä ylipäätään korjaa?
- Pitäisiköhän asentaa sisälämppärin pistoke?
Ei ole tullut kirjoiteltua vähään aikaan. Punto on toiminut odotetulla tavalla ja periaatteessa minulla ei ole mitään lisättävää. Tietynlainen harmitus pyörii mielessä liittyen äskeiseen listaan.
Auton lukitseminen on mielestäni perusasia. On itsestään selvää, että autoilija avaa lukitun oven avaimellaan ennen ajoon lähtöä ja toisaalta lukitsee oven parkkipaikalla ajon päätteeksi. Tämä ei kuitenkaan ole itsestään selvää -99 Punton kohdalla.
Olenko vihainen nimenomaan Puntolle? En oikeastaan. Lukkojen toimimattomuus on osa Punton luonnetta. Näin ainakin uskon.
Mutta olisi kiva saada jostain asiantuntijan kommentti siihen, miten lukot kenties voisi korjata. Pelkään vaan, että se on hemmetin kallista.
Sisäpistoke lämppärille ratkaisisi monta ongelmaa. Uskon, että lämmin sisätila sulattaisi myös lukkoja sen verran, että ne aukeaisivat mukisematta. Ja yleensäkin lämppärin käyttö kuivattaisi koko autoa. Kaikki ylimääräinen vesi auton sisällä, ulkopuolella tai tiivisteissä on huono juttu. Jäätyneet kökkäreet ja pienet pisaratkin aiheuttavat ongelmia.
Ei siellä lukkopesässä tarvitse olla kuin yksi tippa vettä, joka jäätyessään aiheuttaa sen, että avain ei edes mahdu lukkopesään.
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Ennätyspakkaset
En ajellut Puntolla kokonaista kolmeen vuorokauteen kunnes tänään herätin vihreän italialaiseni lumikuoren alta kovaan ajoon. Syy, miksen ajellut Puntolla niinkään pitkään aikaan, oli junalippujen halpuudessa. Niin siis opiskelijalippujen. Kävin reissussa Seinäjoella ja selvisin VR:n hinnoilla matkasta vain viidellä kympillä kun Punton kohdalla pelkät bensat olisivat maksaneet noin kahdeksankymppiä.
No, takaisin tähän päivään ja Punton herättelyyn..
Talvi on vihdoin alkanut ja ulkona on kymmenen astetta pakkasta. Lunta on muutama sentti. Aamulla Punto oli hyvin ilmasuojassa valkoisen luonnon-camon alla. Tiesin, että oven avaamisesta normaalikonstein ei tulisi mitään. Normaalikonstein siis muille kuin vuoden -99 Punton omistajille..
Lähdin ulos mukanani talvivaatetus ja siivousämpärillinen tulikuumaa vettä. Kokeilin puoliläpällä ovea avaimella: avain ei edes mennyt lukon huulille. Oli siis erikoisjäätilanne. Ja erikoistilanteet vaativat erikoiskovia toimia. En lähtenyt mihinkään vesipussivässyttelyyn vaan aloin suoraan kumoamaan kuumaa vettä oven rakoon Punton katon korkeudelta.
Kovaa naksunaa kuului kun Punton etuovi, sen lasi, tiivisteet ja lukko kokivat lämpölaajenemisen ja lämpenemisen kymmenestä pakkasasteesta hetkessä hellelukemiin. Hetken pelkäsin, että jotain menee rikki, mutta ei. Punto selvisi shokkohoidosta hyvin. Ja ovikin aukesi tämän jälkeen helposti.
Sitten koitti totuuden hetki. Käynnistyisikö välimerellisen Fiatin ruiskukone ensimmäisellä starttausyrityksellä mukisematta? Vastaus on: kuin palmun alta.
Niin, mikä oli niin tärkeää, että lähdin sunnuntaina, vapaapäivänä, herättelemään Puntoa talviunilta? No, olin Huuto.netistä huutanut Haynesin Fiat Punto -korjauskäsikirjan ja myyjä asui Itiksessä. Sinne oli halvempi ajaa autolla ja noutaa kirja kuin ottaa se postipakettina.
No, takaisin tähän päivään ja Punton herättelyyn..
Talvi on vihdoin alkanut ja ulkona on kymmenen astetta pakkasta. Lunta on muutama sentti. Aamulla Punto oli hyvin ilmasuojassa valkoisen luonnon-camon alla. Tiesin, että oven avaamisesta normaalikonstein ei tulisi mitään. Normaalikonstein siis muille kuin vuoden -99 Punton omistajille..
Lähdin ulos mukanani talvivaatetus ja siivousämpärillinen tulikuumaa vettä. Kokeilin puoliläpällä ovea avaimella: avain ei edes mennyt lukon huulille. Oli siis erikoisjäätilanne. Ja erikoistilanteet vaativat erikoiskovia toimia. En lähtenyt mihinkään vesipussivässyttelyyn vaan aloin suoraan kumoamaan kuumaa vettä oven rakoon Punton katon korkeudelta.
Kovaa naksunaa kuului kun Punton etuovi, sen lasi, tiivisteet ja lukko kokivat lämpölaajenemisen ja lämpenemisen kymmenestä pakkasasteesta hetkessä hellelukemiin. Hetken pelkäsin, että jotain menee rikki, mutta ei. Punto selvisi shokkohoidosta hyvin. Ja ovikin aukesi tämän jälkeen helposti.
Sitten koitti totuuden hetki. Käynnistyisikö välimerellisen Fiatin ruiskukone ensimmäisellä starttausyrityksellä mukisematta? Vastaus on: kuin palmun alta.
Niin, mikä oli niin tärkeää, että lähdin sunnuntaina, vapaapäivänä, herättelemään Puntoa talviunilta? No, olin Huuto.netistä huutanut Haynesin Fiat Punto -korjauskäsikirjan ja myyjä asui Itiksessä. Sinne oli halvempi ajaa autolla ja noutaa kirja kuin ottaa se postipakettina.
maanantai 2. tammikuuta 2012
Vuoden pahin ajokeli
No niin, pääsihän sitä kunnolla talviautoilemaankin! Kehällä jengi ajoi alle kuuttakymppiä ja Vihdintiellä vielä hiljempaa. Ei niin, että nauttisin siitä, että on huono ajokeli. Mutta lumisateita on odoteltu. Ja hyvä, että kanssa-autoilijat osasivat selvästi alentaa nopeutta.
Ajattelin jo, että Puntossa on todella huonot talvirenkaat, mutta ilmeisesti monen muunkin mielestä oli liukasta ja sohjoista. Punto puski jo taajamanopeuksissa jyrkissä mutkissa. Lunta ei ollut aamulla maassa vielä yhtään, mutta nyt viiden aikaan siellä on jo useita senttejä.
Kävin ajelemassa Malmilla Punton entisillä kotiseuduilla. Moikkasin kaveriani Samia, jonka jälkeen kävin Pirkkolassa uimassa. Punto huurtui pahasti sisältäpäin ja mikrokuituliinalle oli taas töitä. Jos duunikuviot menee hyvin tässä alkutalvesta, niin voisi harkita sijoittamista sisälämppäriin, jolla Punton varmasti saisi kuivaksi parkkihallissa.
Kävin myös tankkaamassa. Punton tankkaamisessa on se ongelma, että rööri tankkiin on ilmeisesti todella kapea, koska polttoainetta pystyy liruttamaan sisään vain hiljaisella vauhdilla. Jos yrittää liian kovaa, niin bensapistooli naksahtaa ja katkaisee syötön. Ketutti siinä lumipyryssä sitten lirutella polttoainetta tankkiin etanavauhtia.
Mutta halusin tankin silti ihan täyteen, koska muuten Excel-laskelmani menevät sekaisin. Haluan haarukoida tarkkaan kuinka monta kilometriä täydellä tankilla uskaltaa ajaa. Nyt kävin tankilla lukemassa 620 km, jossa kohtaa bensavalo paloi yhtäjaksoisesti. Tankkiin meni 42,5 l eli jos käsikirjaan on uskominen, bensaa oli jäljellä enää 4,5 l. Bensankulutus tällä hetkellä on luokkaa seitsemään litraa satasella.
Ajattelin jo, että Puntossa on todella huonot talvirenkaat, mutta ilmeisesti monen muunkin mielestä oli liukasta ja sohjoista. Punto puski jo taajamanopeuksissa jyrkissä mutkissa. Lunta ei ollut aamulla maassa vielä yhtään, mutta nyt viiden aikaan siellä on jo useita senttejä.
Kävin ajelemassa Malmilla Punton entisillä kotiseuduilla. Moikkasin kaveriani Samia, jonka jälkeen kävin Pirkkolassa uimassa. Punto huurtui pahasti sisältäpäin ja mikrokuituliinalle oli taas töitä. Jos duunikuviot menee hyvin tässä alkutalvesta, niin voisi harkita sijoittamista sisälämppäriin, jolla Punton varmasti saisi kuivaksi parkkihallissa.
Kävin myös tankkaamassa. Punton tankkaamisessa on se ongelma, että rööri tankkiin on ilmeisesti todella kapea, koska polttoainetta pystyy liruttamaan sisään vain hiljaisella vauhdilla. Jos yrittää liian kovaa, niin bensapistooli naksahtaa ja katkaisee syötön. Ketutti siinä lumipyryssä sitten lirutella polttoainetta tankkiin etanavauhtia.
Mutta halusin tankin silti ihan täyteen, koska muuten Excel-laskelmani menevät sekaisin. Haluan haarukoida tarkkaan kuinka monta kilometriä täydellä tankilla uskaltaa ajaa. Nyt kävin tankilla lukemassa 620 km, jossa kohtaa bensavalo paloi yhtäjaksoisesti. Tankkiin meni 42,5 l eli jos käsikirjaan on uskominen, bensaa oli jäljellä enää 4,5 l. Bensankulutus tällä hetkellä on luokkaa seitsemään litraa satasella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)