Jorma laittoi sähköpostia eilen illalla. Jorma on ostaja.
Hitsi, että pitikin sattua näin naftisti. Sain tänään Nettiautolta sähköpostin, jonka sisältö oli se, että "ilmoituksesi umpeutui". Ja rahaa olisivat halunneet, jotta Puntoni ilmoitus olisi saanut olla julki vielä pari viikkoa. Mutta Jorma ehätti juuri nähdä ilmoitukseni ja kiinnostua.
Mies oli liikkeissään niin nopea, että hän tuli katsomaan Puntoani tänään illalla. Minulle tuli pienoinen kiire käydä kampaamassa Punto kuntoon. En toki mitään imuroinut tai pessyt, mutta siistin vähän takakonttia dumppaamalla bensakanisterin, maaleja, työkaluja, strasselia, vahaa, hanskoja ja mitä nyt Puntoni takakontissa oli majaillut, vaimoni Corollan konttiin.
Jorma tuli paikalle valkoisella ja uudella Volkkarilla. Hän oli noin kuusikymppinen. Tai vaikea sanoa tarkkaan, koska oli niin pimeää. Pimeys oli armollinen myös Puntoni ulkopinnalle, jota Jorma alkoi ensimmäiseksi otsalampullaan tutkia. Minullakin oli otsalamppu päässäni.
Nostin konepellin ja laitoin Punton käyntiin.
- Aika märkä tuo kone. Toivottavasti ei ole lohko halki, sanoi Jorma.
Halki? En kai sentään ajelisi autolla, jossa lohko olisi halki. Eiköhän se vain jostain tiivisteestä vähän vuoda.
Istahdimme Puntoon sisälle, Jorma kuskin pukille ja minä myyjän paikalle. Näytin hänelle kaikki dokumentit, mitä minulla oli: kuitteja, huoltokirjan ja rekisteriotteet. Mies oli kiinnostunut.
- Voitaisiin tehdä huomenna kaupat, sanoi hän lopulta kun hän ei enää jaksanut keskittyä kuitteihini, joita riitti.
- Eli pyydän tästä 1050 euroa kaksilla renkailla ilman audiojärjestelmää.
- Ja minä maksan sen.
Johan on sälli tuo Jorma.
Jouduin sitten hommiin. Ajelin Kirkkonummelle siltä istumalta hakemaan kesärenkaita. Menomatkalla kuuntelin Viikatetta ja tulomatkalla Darudea. Viimeisen Sandstormin tahdin jälkeen suljin autoradion ja keikkasin sen Punton kojelaudasta irti kokeneen stereon irroittajan elkein. Samoin irroitin kesällä ostamani JVC:n uutukaiset kajarit takakontista. Se kuului diiliin.
Outoa kun olin varautunut siihen, että vänkäisin radiosta, kajareista, korjauskäsikirjasta ja mikä tärkeintä – hinnasta, mutta ei. Jorma sanoi, että hän ei tingi. Se on 1050 ja sillä selvä.
Ehkä huomenna minulle valkenee, että homma on ollut piilokamera. Sovimme, että raha vaihtaa omistajaa Haukilahdessa viideltä. Sitten olen mahdollisesti yhtä etelänmatkaa varakkaampi.
Hitsi, että pitikin sattua näin naftisti. Sain tänään Nettiautolta sähköpostin, jonka sisältö oli se, että "ilmoituksesi umpeutui". Ja rahaa olisivat halunneet, jotta Puntoni ilmoitus olisi saanut olla julki vielä pari viikkoa. Mutta Jorma ehätti juuri nähdä ilmoitukseni ja kiinnostua.
Mies oli liikkeissään niin nopea, että hän tuli katsomaan Puntoani tänään illalla. Minulle tuli pienoinen kiire käydä kampaamassa Punto kuntoon. En toki mitään imuroinut tai pessyt, mutta siistin vähän takakonttia dumppaamalla bensakanisterin, maaleja, työkaluja, strasselia, vahaa, hanskoja ja mitä nyt Puntoni takakontissa oli majaillut, vaimoni Corollan konttiin.
Jorma tuli paikalle valkoisella ja uudella Volkkarilla. Hän oli noin kuusikymppinen. Tai vaikea sanoa tarkkaan, koska oli niin pimeää. Pimeys oli armollinen myös Puntoni ulkopinnalle, jota Jorma alkoi ensimmäiseksi otsalampullaan tutkia. Minullakin oli otsalamppu päässäni.
Nostin konepellin ja laitoin Punton käyntiin.
- Aika märkä tuo kone. Toivottavasti ei ole lohko halki, sanoi Jorma.
Halki? En kai sentään ajelisi autolla, jossa lohko olisi halki. Eiköhän se vain jostain tiivisteestä vähän vuoda.
Istahdimme Puntoon sisälle, Jorma kuskin pukille ja minä myyjän paikalle. Näytin hänelle kaikki dokumentit, mitä minulla oli: kuitteja, huoltokirjan ja rekisteriotteet. Mies oli kiinnostunut.
- Voitaisiin tehdä huomenna kaupat, sanoi hän lopulta kun hän ei enää jaksanut keskittyä kuitteihini, joita riitti.
- Eli pyydän tästä 1050 euroa kaksilla renkailla ilman audiojärjestelmää.
- Ja minä maksan sen.
Johan on sälli tuo Jorma.
Jouduin sitten hommiin. Ajelin Kirkkonummelle siltä istumalta hakemaan kesärenkaita. Menomatkalla kuuntelin Viikatetta ja tulomatkalla Darudea. Viimeisen Sandstormin tahdin jälkeen suljin autoradion ja keikkasin sen Punton kojelaudasta irti kokeneen stereon irroittajan elkein. Samoin irroitin kesällä ostamani JVC:n uutukaiset kajarit takakontista. Se kuului diiliin.
Outoa kun olin varautunut siihen, että vänkäisin radiosta, kajareista, korjauskäsikirjasta ja mikä tärkeintä – hinnasta, mutta ei. Jorma sanoi, että hän ei tingi. Se on 1050 ja sillä selvä.
Ehkä huomenna minulle valkenee, että homma on ollut piilokamera. Sovimme, että raha vaihtaa omistajaa Haukilahdessa viideltä. Sitten olen mahdollisesti yhtä etelänmatkaa varakkaampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti