 |
| Kuva ei tee oikeutta maalaustyölle – jälki ei ollut tasaista. |
Toisaalta suurin osa, mitä olen Puntoa rassannut, ei ole varsinaisesti tarve-perusteista. Voisin ihan hyvin noudattaa insinööri-Juhan periaatetta, että autoa ei tarvitse pestä, saati sitten paikkamaalata ulkonäön vuoksi. Omalla kohdallani syy Punton ulkonäön marginaaliseen kohentamiseen on pienen puuhastelun tarve. Pikkupoikana rakentelin koottavia panssarivaunuja – eihän siitäkään ole mitään hyötyä.
Sain eilen Kirkkonummella rapsutettua ja maalattua vain kaksi vannetta. Noudatin samaa kaavaa kuin ensimmäisilläkin vanteilla: koneistetulla teräsharjalla ruosteet pois ja sen jälkeen maali pintaan. Tällä kertaa olin saanut pykälän skilliä lisää ja tiesin ottaa kotoa mukaan kevyen porakoneen, jota oli helppo käsitellä. Olin myös hommannut Motonetistä teräsharjasetin, jossa pienimmät harjat olivat melkein kolikon kokoisia. Mutta siltikään pienimmät harjakset eivät olleet riittävän näppäriä vanteen syvimpään uraan ja käytännössä sieltä uran pohjalta jäi ruosteet rapsuttamatta. Jätin homman puolitiehen tarkoituksella ja otan ensi reissulle Kirkkonummelle mukaan Dremelin.
Ai miksi sininen? Ja en ole niin kova väriasiantuntija, että tietäisin onko tuo edes sininen, vai jopa azurinsininen. Turkoosi se ei ole. Kuva ei tee oikeutta pienen blurrauksen lisäksi myöskään värisävyn suhteen. ZTE:ssä on paska kamera.
Purkki sattui käteen kun pläräsin maaleja vanhempieni kellarissa. En tiedä, mihin tuo väri on aikanaan ostettu. Ja pimeässä kellarissa luulin sen olevan ihan perus mustaa, koska korkki oli suurimmilta osin musta. En sitten jaksanut lähteä vaihtamaan purkkia kun tuo sininen alkoi näyttää sopivan kreisiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti