Punto tirautti hätäpissat

Nesteen määrä parkkiruudussa huolestutti...

Yleensäkin kun näkee jotain nestetippoja auton alla, kannattaa olla ainakin kiinnostunut, mitä neste on. Hieman säikähdin kun näin Puntoni alla ison lammikon.

Oheinen valokuva sattui eteeni kun arkistoin kännykkäotoksia pöytäkoneelle. En tästä ehtinyt vielä blogissani mainitakaan. Vuoto sattui alkukesästä.

En jaarittele sen enempää ja paljastan, että neste oli melko harmitonta lasinpesunestettä. Mutta kyllä ehti käydä sydän kurkussa, että Puntosta olisi lauennut etusyylari. Lähinnä siksi säikähdin, että remppa olisi maksanut aikaa ja vaivaa jonkin verran. Vaikkakin etusyylari olisi tuhat kertaa helpompi vaihtaa kuin sisälämppärin kenno. Näin ainakin kuvittelen.

No, vuoto oli tullut viallisesta takaiskuventtiilistä konetilasta. Kun avasin konepellin, löysin märän letkun melko helposti. Nestettä tiputti venttiilin kohdalta säännöllisesti tipoittain. Koko säiliö ei varmaankaan olisi tullut tyhjäksi, vain letkun alimman kohdan tasalle, mutta oli litkua parkkiruudussa arviolta pari litraa.

Outo homma tuo. Kävin Motonetistä takaiskuventtiilin tilalle suoran putken. Lähinnä se käytössä vaikuttaa siten, että pumppua joutuu käyttämään vähän pidempään kuin, jos takaiskuventtiili vielä olisi paikallaan. Letku siis tyhjenee matkalla taakse jonkin verran kun sitä ei käytä. Mutta, summa summaarun, toimii hyvin ilman takaiskuakin.

Ei ollut siis tämän pahempi takaisku.

Eipä ole kilsoja muuten tullut paljoa. Ja jotenkin Puntoni on jaksanut hyvin tällä tankillisella, jonka olen tankannut huhtikuussa. Nyt trippimittarissa on 640 km ja vasta bensavalo vilkahti. Eihän tämä toki nykykoneille pärjää. Uudessa suosikkiautossani Ford Fiestassa kun kulutus heiluu jossain neljässä litrassa sadalla kilometrillä.

Talven muotiväri on...

Kuva ei tee oikeutta maalaustyölle – jälki ei ollut tasaista.

Olen ilmeisesti tehnyt tiedostamattoman päätöksen, että aion pitää Punton ensi talveen saakka. Miksi muuten kunnostaisin talvirenkaita?

Toisaalta suurin osa, mitä olen Puntoa rassannut, ei ole varsinaisesti tarve-perusteista. Voisin ihan hyvin noudattaa insinööri-Juhan periaatetta, että autoa ei tarvitse pestä, saati sitten paikkamaalata ulkonäön vuoksi. Omalla kohdallani syy Punton ulkonäön marginaaliseen kohentamiseen on pienen puuhastelun tarve. Pikkupoikana rakentelin koottavia panssarivaunuja – eihän siitäkään ole mitään hyötyä.

Sain eilen Kirkkonummella rapsutettua ja maalattua vain kaksi vannetta. Noudatin samaa kaavaa kuin ensimmäisilläkin vanteilla: koneistetulla teräsharjalla ruosteet pois ja sen jälkeen maali pintaan. Tällä kertaa olin saanut pykälän skilliä lisää ja tiesin ottaa kotoa mukaan kevyen porakoneen, jota oli helppo käsitellä. Olin myös hommannut Motonetistä teräsharjasetin, jossa pienimmät harjat olivat melkein kolikon kokoisia. Mutta siltikään pienimmät harjakset eivät olleet riittävän näppäriä vanteen syvimpään uraan ja käytännössä sieltä uran pohjalta jäi ruosteet rapsuttamatta. Jätin homman puolitiehen tarkoituksella ja otan ensi reissulle Kirkkonummelle mukaan Dremelin.

Ai miksi sininen? Ja en ole niin kova väriasiantuntija, että tietäisin onko tuo edes sininen, vai jopa azurinsininen. Turkoosi se ei ole. Kuva ei tee oikeutta pienen blurrauksen lisäksi myöskään värisävyn suhteen. ZTE:ssä on paska kamera.

Purkki sattui käteen kun pläräsin maaleja vanhempieni kellarissa. En tiedä, mihin tuo väri on aikanaan ostettu. Ja pimeässä kellarissa luulin sen olevan ihan perus mustaa, koska korkki oli suurimmilta osin musta. En sitten jaksanut lähteä vaihtamaan purkkia kun tuo sininen alkoi näyttää sopivan kreisiltä.