Skilliä lisää

Tuli taas opittua yhtä ja toista auton anatomiasta. Kerron siitä vaikka kuvin, niin se on vähän kuvaavampaa.

Eräänlainen alkutilanne.

Hommahan lähti siitä, että katsastusmies talvella valitteli vetonivelen suojakumista. Punto meni läpi ja se on iloisesti leimassa, mutta huomautus papereihin jäi.

Renkaidenvaihdon yhteydessä tuumailin asiaa ja päätin lähteä purkuhommiin. Ensimmäisessä kuvassa muuten hyvin näkyy tuo tumma rantu pyöränkotelossa: se on rasvaa vuotaneesta suojakumista.

Vetoakselin irrotuksessa meni ährätessä aikaa. Napamutteri itsessään oli jo vaikeaa saada auki. Mutta oikeasti kyse oli tekniikasta. Muistilista seuraavalle kerralle: ei räikkää, koska se menee rikki. Mieluummin kiinteä jatkovarsi ja siihen vielä putken pätkä jatkoksi. Ja napamutterin avaus tehdään silloin, kun kaikki neljä kumipyörää ovat maassa, ei tunkilla.

Tämä pää tulee vaihdelaatikkoon.

Pisimmän aikaa arvoin sen kanssa, uskallanko ottaa koko vetoakselia irti. Jotenkin pelkäsin, että saanko sitä ikinä paikalleen.

Ja äh. Tässä vaiheessa täytyy todeta, etten ikinä saa kirjoitettua tätä shittiä tähän vaihe vaiheelta. Se kuka ei ole tätä hommaa tehnyt, niin tulee tästä sepustuksestani vain sekavalle tuulelle.

Pitäisikö jättää tähän. No, laitan vielä yhden kuvan.

Koko paketti kannattaa rohkeasti ottaa irti.

Jos tämä homma kiinnostaa siinä mielessä, että itse meinaa tehdä, niin kannattaa katsoa vaikka tämä video. Auttoi minua.

Kokonaisuudessaan Punton laitto omin voimin antoi taas uskoa siihen, että vanhaa autoa voi todellakin korjata itse.

Minulla on nyt koko rakkine myynnissä Nettiautossa. Mutta lähinnä kokeilen minkälaisia tarjouksia tulee. Ehkä ei tule yhtään tarjousta, koska pyydän siitä niinkin jyrkkää hintaa kuin 1200 euroa.