Palatakseni vielä eiliseen, niin saattaa kuulostaa tyhmältä sanoa, etteikö se katsastuksen hylsy-päätös harmittaisi. Mutta tavallaan se ei harmita vieläkään. Taannoisesta sisäsyylarin rempasta jäi sellainen olo, että periaatteessa minkä tahansa vian voi keskittymällä, oikeilla välineillä ja ajan kanssa korjata itse.
Nyt joku autoinssi voisi ehättää tähän luettelemaan, että "Joo, voi korjata. Paitsi sen. Ja sen. Ja sen ja sen vian. Niitä et kyllä voi itse korjata." No, ehkä en voi sitten, mutta käsittääkseni eilen saamastani vikalistasta kaikki ovat ihan mekaanisia perusvikoja.
Unissani alkoi väijymään jo kansiremppa. Sillä saisi öljyvuodon kuriin. Minua kiehtoisi avata se itse asia, the thing, eli moottori ja nähdä se tärkein, eli mikä autoa liikuttaa. Konepelti on siinä tavallaan se iho, joka pitää puhkaista -- sen osaa jokainen lääkäri. Sitten veitsellä sydän auki. Ja ai niin, potilas pitäisi olla nukutettu. Puntoni kohdalla se ehkä ei ole se vaikein osuus. Ja ehkä niin kuin kirurgeillakin, se rujo avaaminen ja katselu ei ole vaikeinta, vaan kaikkien osien oikein päin takaisin laitto.
Mutta, yksi vika on jo korjattu! Eilen pakkasessa lähdin ajelemaan Puntoani ja kuuntelemaan, miten JVC soi ja suuntasin ajoni tutun sähköinsinöörin, Croma-miehen, luokse. Keskeytin hänet laboratoriostaan hienoelektroniikan kimpusta, mutta hän suostui lähtemään pihalle katsomaan, josko Puntoni töötin saisi helposti kuntoon. Samalla yritimme suoristaa rattia.
Räikkäsarja viuhuen taskulamppujen loisteessa irrotimme töötin ja ratin, ajoimme ja testasimme -- onko suorassa ja toimiiko töötti, pysähdyimme, ajoimme ja testasimme uudestaan. Lopulta kaikki oli kunnossa. En sitten tiedä lopulta, mikä siinä töötissä oli vikana, mutta liittimien hölskyttelyllä sekä sulakkeiden ja releiden renklaamisella se vain lähti toimimaan.
Nyt joku autoinssi voisi ehättää tähän luettelemaan, että "Joo, voi korjata. Paitsi sen. Ja sen. Ja sen ja sen vian. Niitä et kyllä voi itse korjata." No, ehkä en voi sitten, mutta käsittääkseni eilen saamastani vikalistasta kaikki ovat ihan mekaanisia perusvikoja.
Unissani alkoi väijymään jo kansiremppa. Sillä saisi öljyvuodon kuriin. Minua kiehtoisi avata se itse asia, the thing, eli moottori ja nähdä se tärkein, eli mikä autoa liikuttaa. Konepelti on siinä tavallaan se iho, joka pitää puhkaista -- sen osaa jokainen lääkäri. Sitten veitsellä sydän auki. Ja ai niin, potilas pitäisi olla nukutettu. Puntoni kohdalla se ehkä ei ole se vaikein osuus. Ja ehkä niin kuin kirurgeillakin, se rujo avaaminen ja katselu ei ole vaikeinta, vaan kaikkien osien oikein päin takaisin laitto.
Mutta, yksi vika on jo korjattu! Eilen pakkasessa lähdin ajelemaan Puntoani ja kuuntelemaan, miten JVC soi ja suuntasin ajoni tutun sähköinsinöörin, Croma-miehen, luokse. Keskeytin hänet laboratoriostaan hienoelektroniikan kimpusta, mutta hän suostui lähtemään pihalle katsomaan, josko Puntoni töötin saisi helposti kuntoon. Samalla yritimme suoristaa rattia.
Räikkäsarja viuhuen taskulamppujen loisteessa irrotimme töötin ja ratin, ajoimme ja testasimme -- onko suorassa ja toimiiko töötti, pysähdyimme, ajoimme ja testasimme uudestaan. Lopulta kaikki oli kunnossa. En sitten tiedä lopulta, mikä siinä töötissä oli vikana, mutta liittimien hölskyttelyllä sekä sulakkeiden ja releiden renklaamisella se vain lähti toimimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti