Täytyypä kirjailla muistiin ensituntemukset näin tuoreeltaan, että ei sitten unohdu. Opin tänään henkilöauton rakenteesta yhtä ja toista. Ja opin myös sen, että auton korjaaminen voi aiheuttaa voimakkaitakin tuntemuksia.
Lähden liikkeelle vaikka epätoivosta. Siinä vaiheessa kun olimme JR:n kanssa avanneet jo neljäkymmentä eri mutteria, ruuvia ja kiinnikettä ja oletettu rikkinäinen syylari ei ollut vielä edes näkyvissä, valtasi minut epätoivo. Olimme työskennelleet jo noin kuusi tuntia ja purimme vielä! Yllättävän kauan saa aikaa palamaan siihen kun irroittaa mittariston, ratin, kaikki ilmanvaihtoon liittyvät säätimet ja sähköjohdot, kaikki muiden hallintalaitteiden sähköt, radion, pikku lokeron radion alla ja lopulta sen koko muovitoosan, jota kojelaudaksi kutsutaan – ja homma oli periaatteessa vasta puolessa välissä!
Herra Haynes luonnehti tehtävää asteikolla yhdestä viiteen siksi kaikkein vaikeimmaksi, eli viiden jakarin hommaksi. "Very difficult. Suitable for expert do-it-yourself mechanic or professional." Minä en ainakaan se ekspertti meistä kahdesta ollut, joten ehkä kyseinen viitta lankeaa JR:n harteille. Tai ehkä se olimme me yhdessä. Tai ehkä kyse oli vain siitä, mitä appiukkoni tokaisi puhelimessa, kun rempasta kuuli, että "jos sen on ihminen rakentanut, niin osaa ihminen sen myöskin korjata."
Aforismeista täältä tähän. Nyt nukkumaan. Palaan horinoissani tähän asiaan vielä.
Niin, se pitää vielä sanoa, että dokumentoinnille on tässä maailmassa tarvetta. Jos esimerkiksi Haynes olisi tarkemmin kertonut JR:lle ja minulle, mitä ruuveja missäkin on, olisi homma mennyt paljon joutuisammin.
Lähden liikkeelle vaikka epätoivosta. Siinä vaiheessa kun olimme JR:n kanssa avanneet jo neljäkymmentä eri mutteria, ruuvia ja kiinnikettä ja oletettu rikkinäinen syylari ei ollut vielä edes näkyvissä, valtasi minut epätoivo. Olimme työskennelleet jo noin kuusi tuntia ja purimme vielä! Yllättävän kauan saa aikaa palamaan siihen kun irroittaa mittariston, ratin, kaikki ilmanvaihtoon liittyvät säätimet ja sähköjohdot, kaikki muiden hallintalaitteiden sähköt, radion, pikku lokeron radion alla ja lopulta sen koko muovitoosan, jota kojelaudaksi kutsutaan – ja homma oli periaatteessa vasta puolessa välissä!
Herra Haynes luonnehti tehtävää asteikolla yhdestä viiteen siksi kaikkein vaikeimmaksi, eli viiden jakarin hommaksi. "Very difficult. Suitable for expert do-it-yourself mechanic or professional." Minä en ainakaan se ekspertti meistä kahdesta ollut, joten ehkä kyseinen viitta lankeaa JR:n harteille. Tai ehkä se olimme me yhdessä. Tai ehkä kyse oli vain siitä, mitä appiukkoni tokaisi puhelimessa, kun rempasta kuuli, että "jos sen on ihminen rakentanut, niin osaa ihminen sen myöskin korjata."
Aforismeista täältä tähän. Nyt nukkumaan. Palaan horinoissani tähän asiaan vielä.
Niin, se pitää vielä sanoa, että dokumentoinnille on tässä maailmassa tarvetta. Jos esimerkiksi Haynes olisi tarkemmin kertonut JR:lle ja minulle, mitä ruuveja missäkin on, olisi homma mennyt paljon joutuisammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti