The curly hair of the constable

Otsikon sanoin yritin joskus vuosituhannen alussa Ameriikan Stevelle opettaa, että mitä on nimismiehen kihara englanniksi. Ajelimme tuolloin, kreisiä kyllä, Puntolla Puumalassa kiharaista hiekkatietä ja Steve oli ihmeissään, että mitäs tämä on.

Tosiaan, olin kokonaan unohtanut sen Punton. Se oli silloisen tyttöystäväni ja nykyisen vaimoni järjestysluvussaan toinen auto. Mutta se oli uudempi ja ihan eri korimallia kuin oma vihreä hirvitykseni, joten sitä ei lasketa Puntoksi.

Ja kesäisistä muistoista palaan Rajatorpantielle ja asiaan, miksi toin nimismiehen kiharat esiin. Ulkona on nimittäin aivan kreisi sää!

Lunta satoi muutamassa tunnissa parikymmentä senttiä ja lämpötila on nollassa. Lähdimme käymään ostoksilla Myyrmannissa ja vain vaivoin Punto sai kömmittyä auraamattomalta parkkipaikalta liikkeelle. Palkkioksi vaivoistaan Punto saikin sitten lämmitellä ja sulaa tunnin verran Myrtsin parkkihallissa.

Ja ne nimismiehen kiharat. Aivan kummallinen ajokeli tai joku ufojen salajuoni oli ehtinyt tapahtua Rajatorpantiellä, joka oli kuin perunapeltoa! Se oli yhtä katsastuskonttorin tärinätestiä koko matkan Myyrmanniin. Mistä se johtui, kerro Juha För? Ja en nyt puhu mistään perus kuoppaisesta talvitiestä, vaan kunnon nimismiehenkiharasta, joka tärisytti autoa sellaisella aallonpituudella, että keskustelusta sisällä ei tullut mitään. Saipahan hyvän pershieronnan siinä matkalla.

Tällaista tällä erää. Katsastuksesta tai huollosta minulla ei ole kertoa mitään, koska Viljasella Puntoni vierailee vasta viikon päästä ja sen jälkeen vasta pääsen katsastamaan.

Katsastukseen liittyen epäilen muuten, että se vetoakselin suojakumi ei ole rikki laisinkaan. Vilkaisin ottamaani valokuvaa uudemman kerran ja sehän peijooni on "vuoto" juuri siinä kohtaa mihin vanha rikkinäinen iskari on vuotanut öljyä.

Tämä vuoto on öljyä vetoakselin suojakumista... vai onko?

Tiivistelmä

Vikalista lyheni jälleen! Heitetään alkuun kuvatus.

HS:n uusi kulttuuriliite pääsi arvoiseensa tehtävään.

Tämä tässä on venttiilikopan tiiviste. Tai Motonetin kielellä: Venttkopantiiv UnoPunto. Ja hintaa oli 3,9 euroa. Ja sekoillaanpa vielä sen verran, että tämä kuvassa oleva tiiviste on se vanha ja huono ja tämän alkuperäistä hintaa en tiedä.

Haynes luonnehti hommaa kolmen jakarin arvoiseksi. Uskalsin lähteä siihen kylmiltäni -- ihan kirjaimellisesti. Ulkona oli nimittäin noin kymmenen pakkasta ja suoritin korjausoperaation kylmässä parkkihallissamme.

Heitetäänpäs lisää kuvatusta.

Vanha tiiviste oli paikoin littaantunut ja kuluneen oloinen.

Tässä toisessa kuvassa näkyy paremmin syy öljyvuotoon, eli siihen ympäristöhaittaan, jollaiseksi katsastuskonttori vuotavaa tiivistettä luonnehti. En siis vähättele laisinkaan sitä ympäristöhaittaa ja onhan se hyvä korjata muutenkin.

Joo, olisihan se kiva olla kuvia sieltä ihan Puntostakin ja miltä uusi tiiviste näyttää moottoriin kiinnitettynä, mutta oli niin pirun kylmä ja pimeää, etten jaksanut lähteä parkkihalliin enää uudestaan kameran kanssa kun sieltä kerran olin tullut pois. Taskukamera olisi ollut muuten mukana, mutta unohdin sen Tuomarilaan viikonloppuna käydessämme vaimon kanssa veljenpojan synttäreillä. No, otan myöhemmin joskus valosan aikaan hyvät kuvat ja laitan sitten vaikka tännekin.

Jäljellä vikalistassa vetarin suojakumi ja hylkäysperusteena ollut jarruvoimien liian suuri ero.

Niin, todetaan vielä äkkiä, että en käyttänyt momenttiavainta, vaikka herra Haynes sitä suositteli, koska en sellaista omista. Ajattelin, että tsekkaan sitten kiristyksen vaikka vanhempieni luona Kirkkonummella seuraavan kerran kun siellä käyn. En tosin ikinä ole käyttänyt momenttiavainta, että sekin ehkä vaatii aluksi pienen opettelun.

Vikalista lyheni jo

Palatakseni vielä eiliseen, niin saattaa kuulostaa tyhmältä sanoa, etteikö se katsastuksen hylsy-päätös harmittaisi. Mutta tavallaan se ei harmita vieläkään. Taannoisesta sisäsyylarin rempasta jäi sellainen olo, että periaatteessa minkä tahansa vian voi keskittymällä, oikeilla välineillä ja ajan kanssa korjata itse.

Nyt joku autoinssi voisi ehättää tähän luettelemaan, että "Joo, voi korjata. Paitsi sen. Ja sen. Ja sen ja sen vian. Niitä et kyllä voi itse korjata." No, ehkä en voi sitten, mutta käsittääkseni eilen saamastani vikalistasta kaikki ovat ihan mekaanisia perusvikoja.

Unissani alkoi väijymään jo kansiremppa. Sillä saisi öljyvuodon kuriin. Minua kiehtoisi avata se itse asia, the thing, eli moottori ja nähdä se tärkein, eli mikä autoa liikuttaa. Konepelti on siinä tavallaan se iho, joka pitää puhkaista -- sen osaa jokainen lääkäri. Sitten veitsellä sydän auki. Ja ai niin, potilas pitäisi olla nukutettu. Puntoni kohdalla se ehkä ei ole se vaikein osuus. Ja ehkä niin kuin kirurgeillakin, se rujo avaaminen ja katselu ei ole vaikeinta, vaan kaikkien osien oikein päin takaisin laitto.

Mutta, yksi vika on jo korjattu! Eilen pakkasessa lähdin ajelemaan Puntoani ja kuuntelemaan, miten JVC soi ja suuntasin ajoni tutun sähköinsinöörin, Croma-miehen, luokse. Keskeytin hänet laboratoriostaan hienoelektroniikan kimpusta, mutta hän suostui lähtemään pihalle katsomaan, josko Puntoni töötin saisi helposti kuntoon. Samalla yritimme suoristaa rattia.

Räikkäsarja viuhuen taskulamppujen loisteessa irrotimme töötin ja ratin, ajoimme ja testasimme -- onko suorassa ja toimiiko töötti, pysähdyimme, ajoimme ja testasimme uudestaan. Lopulta kaikki oli kunnossa. En sitten tiedä lopulta, mikä siinä töötissä oli vikana, mutta liittimien hölskyttelyllä sekä sulakkeiden ja releiden renklaamisella se vain lähti toimimaan.

Kohti kevättä – ja puuhaa riittää

Voisi kuvitella, että olisin pahoillani, koska Puntoni hylättiin juuri katsastuksessa. Mutta en ole. Tai ainakin niin uskottelen itselleni.

Tässä vikalistaa:

Hylätty: Jarrujärjestelmät, Käyttöjarrun dynamometri, Takajarru, Jarruvoimien ero liian suuri

Korjauskehotus: Ympäristöhaitat, Öljyvuodot, Moottori, Öljyvuoto

Korjauskehotus: Muut laitteet ja varusteet, Voimansiirto, Vetonivelen suojakumi Vaurioitunut, Vasemmalla ulompi

Korjauskehotus: Valaisimet ja sähkölaitteet, Äänimerkinantolaite, Äänimerkinantolaite Ei toimi

Ja edelliset on sanasta sanaan. Älkää kysykö on tuo Öljyvuoto tai Vaurioitunut erisnimiä katsastusmiesten kesken. No, leikki sikseen.

Dynamometrillä hylätään Puntoja.

 Ja miksi minua ei kauheasti harmita? Kun se mukava K1:n Mikko, joka autoni katsasti, olisi hyvin voinut hylätä Puntoni myös esimerkiksi tuon kakkoskohdan vuoksi. Edellisen omistajan papereista lukaisin, niin silloin oli tullut hylsy moottorin öljyvuodon vuoksi. Siitä selviää pesemällä – ei siis hätää.

Olen muutenkin viemässä Puntoani Viljaselle ysikympin huoltoon, niin saavat samalla hoitaa tuon jarrutehon eron. En usko siinä olevan mitään isompaa.

Jaa, miksen muuten?

No ehkä tässä on sellainen seikka, että en osaa pelätä sitä, mitä en tiedä. En ole jarruihin vielä kovin paljoa perehtynyt, niin en osaa pelätä sieltä mitään kovin kallista vikaa. Ainakaan niin kallista, mitä olisi ollut se sisäsyylarin vaihto.

Ja sitten vielä se asia, joka vähentää Puntoni hylkäämisestä aiheutuvaa harmitusta. Tässä vaikka ihan ensi alkuun kuva:

Poppi soi edelleen ohuesti, mutta nyt se ei ole ainakaan mankasta kiinni.

Audi-mieheltä joululahjaksi saamani JVC:n viihdekeskus on nyt kytketty. Hoitelin homman ihan itsekseni kylmässä parkkihallissa. Näpit lähes jäätyivät, mutta sain laitteen kiinni melko ripeästi. Ja samalla löysin vielä paikat niille viidelle ruuville, jotka olivat jääneet asentamatta JR:n kanssa taannoin Kirkkonummella.

Kaikenlaista tähän autoiluun kuuluu. Seuraavaksi edessä Viljaselle soittelu, uusien kajareiden katselu netistä ja ajelua rokin soidessa pimenevässä perjantai-illassa.

Viiden jakarin homma, osa 2

Syyllinen löytyi. Verta valuvana se jätettiin kellarin lattialle virumaan.

Huomenta! Jatkanpa vaikka siitä, mitä viime yönä aloitin. Ja aamun kunniaksi voin kertoa tunteesta ilo.

Kontrastina siihen epätoivoon, jota koin eilen illalla, kun Punto oli aivan palasina, oli todella hienoa vääntää virta-avaimesta ja kuulla kun Punto hyrähti vanhempieni rivitalon kellarissa käyntiin. Se kävi ja kukkui!

No niin, jätetäänpäs tunteilut ja kerrotaan kovaa faktaa:

Kustannukset:

• Lämmityslaitteen kenno Marello/Borello 33,90 €
• Pakkasneste, punainen 4,90 €
• Letkukiristinsarja 2,50 €
• Nippuside 2,90 €

Ostopaikkana oli Motonet Espoo ja kun käytin kertaluontoisen 10 % kanta-asiakasetuni, oli kuitin loppusumma vain 39,78 €.

Kustannuksiin täytyy tietenkin laskea kahden mursun, eli itseni ja JR:n tuntipalkka, jota ei rahassa voi mitata. Myöskään ei voi mitata vanhempiani valmistamia kolmea ruokalajia ja lämmintä kellaritilaa, jossa työ suoritettiin.

Taas etenen sekavasti. Ehkä eniten haluan kertoa, että se on mahdollista -- viiden jakarin homma siis. Huoltoliike olisi ottanut 750 euroa tuosta työstä. En sitten tiedä, mitä jäi viivan alle todellisuudessa ja oliko järkeä korjata ostohinnaltaan 700 euron autoa noin mittavasti laisinkaan. Mutta kaikkea ei voi mielestäni ajatella niin kylmästi. Yhtä lailla kuin oli Visan sanoin priceless se käyttämämme aika, niin myöskin oli korvaamatonta se suunnaton hauskuus (?) ja oppi, jota tuosta työstä JR:n kanssa saimme.

Seuraavaksi voin siirtyä taas kevyempiin aiheisiin. Ja täytyy ehkä tähän syylariinkin vähän palata, sillä taas jäi kertomatta oleellisia asioita itse viasta ja sen löytymisestä. Mutta se seuraava asia voisi olla vaikka uuden autoradion asentaminen. Audi TT:llä liikkuva joulupukki nimittäin soi minulle sellaisen ja nyt Punto alkaa olla arvoisassaan kunnossa vastaanottamaan sen sisuksiinsa.

Viiden jakarin homma, osa 1

Täytyypä kirjailla muistiin ensituntemukset näin tuoreeltaan, että ei sitten unohdu. Opin tänään henkilöauton rakenteesta yhtä ja toista. Ja opin myös sen, että auton korjaaminen voi aiheuttaa voimakkaitakin tuntemuksia.

Lähden liikkeelle vaikka epätoivosta. Siinä vaiheessa kun olimme JR:n kanssa avanneet jo neljäkymmentä eri mutteria, ruuvia ja kiinnikettä ja oletettu rikkinäinen syylari ei ollut vielä edes näkyvissä, valtasi minut epätoivo. Olimme työskennelleet jo noin kuusi tuntia ja purimme vielä! Yllättävän kauan saa aikaa palamaan siihen kun irroittaa mittariston, ratin, kaikki ilmanvaihtoon liittyvät säätimet ja sähköjohdot, kaikki muiden hallintalaitteiden sähköt, radion, pikku lokeron radion alla ja lopulta sen koko muovitoosan, jota kojelaudaksi kutsutaan – ja homma oli periaatteessa vasta puolessa välissä!

Herra Haynes luonnehti tehtävää asteikolla yhdestä viiteen siksi kaikkein vaikeimmaksi, eli viiden jakarin hommaksi. "Very difficult. Suitable for expert do-it-yourself mechanic or professional." Minä en ainakaan se ekspertti meistä kahdesta ollut, joten ehkä kyseinen viitta lankeaa JR:n harteille. Tai ehkä se olimme me yhdessä. Tai ehkä kyse oli vain siitä, mitä appiukkoni tokaisi puhelimessa, kun rempasta kuuli, että "jos sen on ihminen rakentanut, niin osaa ihminen sen myöskin korjata."

Aforismeista täältä tähän. Nyt nukkumaan. Palaan horinoissani tähän asiaan vielä.

Niin, se pitää vielä sanoa, että dokumentoinnille on tässä maailmassa tarvetta. Jos esimerkiksi Haynes olisi tarkemmin kertonut JR:lle ja minulle, mitä ruuveja missäkin on, olisi homma mennyt paljon joutuisammin.

Kokonaishinta, kiitos

Olin jo aivan sormi näppäimellä varaamassa katsastukseen aikaa. Mutta sitten mietin, että entäs jos sittenkin tulee hylsy vuotavan sisälämppärin syylarin takia. Ja huomiseksi luvattu pakkasta... Olisi siis saattanut jää lasissa vaivata.

Huomenna olisi ollut vapaapäivä ja ajattelin hoitaa asian pois alta. Mutta saa nyt jäädä tuonnemmaksi.

Tsekkailin myös vähän hintoja. Viime vuonna käyttämäni Konalan K1-katsastajat olivat nostaneet hintaa. Se olisi ollut 65 euroa. Tänään postiluukusta tuli ihan nimellä kirje: Herttonimenen autokatsastus tarjosi palveluaan hintaan 68 euroa. No, löysin Tikkurilan K1:n ja siellä olisi ollut yhteensä 50 euroa, mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin.

Ja niin: puhun koko ajan kokonaishinnasta. Eikös tuo pakokaasumittauksen ja itse katsastuksen erottaminen ole vähän turhaa. Vähän niin kuin on polttoainemaksut Viking Linella tai jollain lentoyhtiöillä. Kertokaa vaan ihan rohkeasti se kokonaissumma, eikä tarvitse pilkkoa sitä osiksi. Alkossakin olisi hauskaa, että "pullo maksaa 10 senttiä, sisältö 5,90 euroa, etiketti 30 senttiä ja sitten jos haluat korkin siihen niin se on euro vielä päälle". No tottahan sitä tarvitsee aina koko paketin. Ja jouduin tuohon edelliseen kappaleeseen ihan omassa päässäni ynnäämään nuo hinnat.

Perjantaina tarkoitus purkaa Punto atomeiksi apuri-insinöörin kanssa. Katotaan kuin käy.