Mystisiä bensaputkia

Työhypoteesini oli väärä. Syyllinen ei ollut vuotava polttoainesuodin, vaikka se päällisin puolin huonokuntoinen olikin.

Lähdin aamulla Kirkkonummelle huoltohommiin Motonetin kautta. Varaosatiskiltä mukaan tarttui uusi polttoainesuodin hintaan 9,9 euroa.

Kirkkonummella jätin Punton vanhempieni parkkipaikalle lepäämään ja laitoin vuotokohdan alle palan Hesaria, jotta näkisin, tuleeko tippoja. Lähdin sitten 2. aamiaiselle niin kuin kunnon hobitin kuuluu.

Palatessani paikalle noin puolen tunnin kuluttua en havainnut paperilla merkkiäkään bensavuodosta.

Tunkkasin auton ylös ja irrotin oikean takarenkaan. Hyvässä päivänvalossa paikallistin vuotokohdan. Se oli kahden muoviputken liitoskohdassa. Vaikka tippoja ei vanhempieni parkkipaikalle syntynytkään, näkyi vuotokohta tummana alueena kuran keskellä. Vieno bensantuoksu vahvisti märän alueen nesteen laadun polttoaineeksi.

Vuotokohta. Haynes ei yksiselitteisesti kertonut, mikä putki oli kyseessä.

 Faijani kanssa pähkäilimme, että mitä vuodolle voisi tehdä. Kovin akuutti asia ei loppujen lopuksi ollut, sillä vuotoa esiintyi ilmeisesti vain silloin, kun bensaa mutkissa vähän loiskui tankissa. Haynes ei kuvannut tankin rakennetta niin tarkasti, että se olisi suoraan nimennyt putkea, mutta tulimme siihen tulokseen, että se oli jonkinlainen huohotinputki. Asiaa sekoitti se, että tankkiin meni myös takaiskuventtiilillä varustettu paluuputki moottorista, jota emme lainkaan visuaalisesti paikallistaneet. Sekoitimme aluksi paluuputken tähän vuotavaan letkuun, mutta tulimme siihen lopputulokseen, että putki ei voi olla se paluuputki, koska se kulkee jännästi rinnakkain tankkausputken kanssa, joka on tuo kuvassa näkyva paksumpi muoviputki.

Lisäksi samasta vyyhdistä löytyi vielä ylivuotoputki. Ja tietenkin se letku, joka kulki moottoriin ja, jonka välillä bensasuodin oli.

Muuta ratkaisua emme äkkiä keksineet kuin liitoskohdan putsaamisen ja letkuklemmarin vaihtamisen. Täytyy nyt tarkkailla, jatkuuko tiputtelu.

Itse bensasuotimen vaihto sujui ongelmitta. Onneksi vaihdoin sen nyt, koska suojakuori olisi muuten kohta itsestään tippunut tielle. Metallirinkula suotimen ja suojakuoren päällä oli hapertunut poikki ja kiinnitin uuden suojakuoren nippareilla.

Joo, ja vaihdoin talvirenkaat, kun kerran tunkki ja työhanskat olivat jo valmiiksi esillä.

Kalliit nesteet asfaltilla

Juuri kun pääsin sanomasta, ettei Puntossa ole mitään vikaa, niin vika ilmeni...

Käytiin eilen tauolla kamera-Santun kanssa duunipaikan parkkiksella katsomassa Puntoa. Puhuttiin hiomavahasta ja hiveltiin Punton kesällä suoristettua ovea. Santtu oli paria viikkoa aikaisemmin lainannut minulle vahaa, jolla yritin viimeistellä sivuoven maalipintaa. Siinä juttelimme ja huomasimme pienen lammikon Puntoni oikean takapyörän paikkeilla auton alla. Arvasin heti, mitä neste oli: bensaa.

Viime kesänä olin huomannut parkkipaikalla pienen läikän ja nuuhkaissut sitä lähempää. Polttoainetta se oli silloinkin. Olin tuolloin virheellisesti yhdistänyt sen ylivuotoon, koska olin juuri käynyt tankkaamassa säiliön piripintaan. Kyse ei kuitenkaan ollut ylivuodosta, mikä voisi tietyissä olosuhteissa siis olla ihan normaalia.

Heräilin tänään aikaisin ja otin aamukahvipöytään lukemiseksi Haynesin korjausoppaan. Sitten lähdin könyämään aamuauringon kanssa kylmälle asfaltille Punton alle.

Yön aikana mitään lammikkoa ei ollut syntynyt. Se on tietenkin hyvä asia. Polttoainetta ei tirahtele siis kuin hetkittäin.

Löysin kuitenkin mahdollisen vian. Tai oikeastaan se ei ole edes vika, vaan laiminlyönti huolto-ohjelmassa. Haynesin mukaan polttoainesuodatin pitäisi vaihtaa kahden vuoden välein, ja suodatin, jonka löysin, vaikutti alkuperäiseltä. Syytänpä tästä vaikka Delta-autoa, joka on Puntoni huoltanut edellisen omistajan mandaatilla.

Polttoainesuotimen suojakuori oli paikallaan, mutta sitä paikallaan pitelevä rautalankaklipsi oli poikki ruostunut. Muovisen suojakuoren alla pilkisteli polttoainesuodatin. Se oli lehtevän ruosteinen ja en epäile, etteikö se olisi puhki. Eli jospa tiputtelu tulee polttoainesuotimen kohdalta, niin se selittäisi sen, miksi se tiputtaa pari tippaa ajon jälkeen. Pumppuhan ei toimi kuin silloin kun moottori on käynnissä, eli parkkipaikalla seistessä, ei suotimen läpi mitään polttoainetta kierrä.

Tsekkailin vähän Motonetistä, että paljonko kyseinen varaosa maksaisi. Hintahaarukka on noin 10-13 euroa. Ei paha lainkaan.

No tässä on taas hyvä esimerkki siitä, että kannataa piru vie hoitaa ne määräaikashuollot kunnolla. Pahimmassa tapauksessa tuollainen vika jättää tien päälle jos polttoaineen syöttö kokonaan katkeaa.

Harmi, että mikään varaosaliike ei ole sunnuntaisin auki ja joudun odottamaan filtterin ostoa huomiseen. Näytti melko helpolta tuo vaihto, että enköhän lähde itse sitä yrittämään.

Sitten jos tiputtelu ei lopu suotimen vaihdon jälkeen, niin en toisaalta keksi, että mitä teen seuraavaksi.

Paniikki!

Ulkona aurinko paistaa. Kylmä aamu, ja maassa on valkoista lumen tapaista ainetta.

Talvi ei kuitenkaan ole vielä alkanut. Tämä on joku lokakuinen kumma sääilmiö, josta ei talviautoilijan vielä ole syytä huolestua. Kesärenkailla voi vielä ajella.

No... järki käteen tietenkin. Ei niitä talvirenkaita kannata vaihtaa pelkästään kalenteriin katsomalla. Vielähän tässä saisi yli kuukauden ajella ennen kuin talvirengaspakko astuu taas voimaan 1. joulukuuta. Mutta voi se oikea talvi alkaa aikaisemminkin.

Kirkkonummelainen autokoulunopettajani, jonka nimeä en enää muista, jätti mieleeni erään lauseen:
"Ei se huono ajokeli ole mikään sellainen mörkö, joka yhtäkkiä hyökkää ojasta ja aiheuttaa kolarin."

Pointtina opettajalla oli se, että jokainen on itse vastuussa ajamisestaan ja ajokeliä ei voi ikinä syyttää onnettomuudesta. Vika löytyy aina kuskista.

Muutama tuttavani jätti eilen menemättä töihin autolla, koska oli pakkasta, maassa hieman lunta ja autossa vielä kesärenkaat. Fiksu päätös toki jättää menemättä, jos siltä oikeasti tuntui, että auto ei pysy tiellä.

Itse lähdin töihin aamulla vähän kuuden jälkeen kesärenkailla kun lunta vielä satoi. Taskuun varasin matkakortin, jos olisin joutunut lopettamaan leikin kesken ja hyppäämään bussiin.

Kokeilin heti Vapaalantiellä lukkojarrutusta testimielessä. Pito oli hyvä. Vihditiellä oli juuri tehosuolaus käynnissä ja tie oli märkä. Kokeilin jarrutusta – pito oli edelleen hyvä. Toki ajelin varovaisesti loppumatkan, mutta enpä kokenut, että pieni pakkanen itsessään olisi työntänyt Puntoani ojaan. Keli-mörköä ei näkynyt.

Toki vaihdan talvirenkaat tässä tulevien päivien aikana, jahka sopiva rako kalenterista löytyy. Mutta paniikin lietsomiseen en suotta lähde, että juuri nyt millään muilla kuin talvirenkailla ei voisi ajaa.

Myöhästyneet synttärionnittelut!

Vuosipäivä oli ja meni... Ei saanut Punto kakkua tai huomion osoituksia. Viime torstai, jona suuri 1-vuotis juhla olisi ollut, ajelin Puntolla töihin aamuvuoroon hyvin arkisissa tunnelmissa.

Olen siis ollut auton omistaja jo kokonaisen vuoden! Ajattelin jo hyvän aikaa sitten, että kun Punton ja minun liitto täyttää vuosia, kerron juurta jaksain, kuinka hienosti on tämä vuosi mennyt ja miten merkittävällä tavalla Punton omistaminen on elämääni muuttanut.

Mutta kattia kanssa. Olen niin rutinoitunut arki-autoilija, että vuosipäivä tuli ja meni, enkä edes Puntoani tankannut sen kunniaksi.

Todellisuus on se, että minulla ei ole mitään raportoitavaa. Punto käynnistyy kun väännän virta-avaimesta ja se liikkuu kun painan kaasua. Se toimii ja sillä selvä. Yhtä hyvin voisin pitää blogia nimellä "Aamukahvinkeittäjän päiväkirja".

Tänään heräsin yhden aikaan iltapäivällä. Olin hieman tokkurassa öisestä valvomisesta yövuorossa. Keitin Moccamasterilla neljä desilitraa Juhlamokka-kahvia. Juon sitä nyt Simpsons-mukista, jonka sain joululahjaksi tätini perheeltä vuonna 2004. Ei muuta raportoitavaa.

Vähän sama juttu on Punton kanssa. Ei raportoitavaa.

On sitäpaitsi odotettavissa, että varsinaista ongelma-tyyppistä raportoitavaa ei kovin nopeasti edes tule. Lueskelin Hesarista, että Afrikkaan vietävät Corollat ovat Suomessa "loppuun ajettu" -statuksensa jälkeen Afrikassa käytössä vielä parikymmentä vuotta. Okei, Punto ei ole Corolla, mutta vaikka siitä otettaisiin puolet pois Corollan laadusta, on sillä liikaa vuosia edessä, jotta pääsisin tämän syksyn aikana kirjoittamaan täydellisestä moottoririkosta tai edes pienemmän mittakaavan haasteista. Tai, että Punto edes jättäisi tien päälle.

Ai miksikö haluan ongelmia? En oikeastaan halua ongelmia, mutta tavallaan odotan niitä. Luulin, että niitä olisi ollut jo tukku enemmän. Kun vuosi sitten Puntoni ostin, minua varoiteltiin ainakin seuraavasti:

- Fiat, siinä on kaikki viat.

- Puntossa on ihan sikana sähkövikoja. Sulla tulee ongelmia niiden kanssa.

- Vanha Punto varastetaan heti, koska siinä ei ole ajonestoa.

- Nooooo, älä ainakaan Fiatia osta!

Jotenkin luulin, että isot pojat tiesivät, mistä puhuivat. Mutta eivät näköjään tienneet. Auton omistamiseen taitaa liittyä paljon tunneasioita. Aina se oma merkki, jolle on uskollinen, on se paras, ja muissa on mystisiä vikoja.

Juotuani kahvin loppuun, join lasin vettä.

Köyhällä on enemmän harrastuksia

Tekniikan Maailman tuoreimmassa numerossa oli talvirengastesti. Testivoittajat, Continental Contilce Contact -renkaat, maksaisivat asennettuina noin 800 euroa. Hurjaa. Siinä olisi tosiaan Punton arvo tuplattu.

Talvirengastestiin perehtymisen jälkeen mietin, että kuinka järkevää minun toisaalta on etsiä mitään muuta kuin parhaita renkaita? Huonoimpia nastarenkaita luonnehdittiin näin:

"...viimeiselle sijalle pääasiassa onnettoman ajettavuutensa ansiosta. Pito ei lumella ja jäällä riitä alkuunkaan..."

Kyse oli Kiinassa valmistetuista Nankang NK Snow SW-7 -renkaista. Ja hinta koko setille olisi noin 500 euroa. Kuinkahan paljon huonommat, elleivät jopa paremmat, ovat nykyiset Puntoni talvirenkaat?

Okei, testissä ajeltiin Fordilla, jossa oli 16 tuumaiset kiekot, eli ne ovat väistämättä vähän kalliimmat kuin Puntoni 13 tuumaiset kottikarrynpyörät.

Tuumista pääsenkin, en toimeen, vaan aasinsiltaan huuto.netissä huutamiini Punton renkaisiin. Pistin huudon sisään kesärengassetistä kokoa 165/60/14, jota tarkemmin ajatellen en nyt haluakaan. Olen hintoja selaillessani nimittäin tullut siihen lopputulokseen, että nastarenkaita kyseiselle koolle ei yksinkertaisesti ole olemassa. Miten se on mahdollista!

Toivottavasti joku huutaisi pyytämäni 5,50 euron yli ja en joutuisikaan tekemään kauppoja... Vanteet toki ovat hyväkuntoisen näköiset, mutta enpä sitten pelkillä vanteilla teekään mitään, jos en saa niille Puntoon sopivia nastoja.

Ja nimenomaan nastathan haluan, en kitkoja.

Aikaisemmin mainitsin, että kyselen "Topilta" Leppävaarasta talvirenkaita. Valitettavasti hän oli jo saanut Punton talvikiekot myytyä.

Ja lopputulema:

Kaikenlaista voi ihminen harrastaa, jopa talvirenkaiden metsästystä. Helpointa olisi mennä Vianorille ja sanoa sedille: "uudet vanteet ja nastarenkaat, kiitos". Sedät sitten laittaisivat paineilmakoneet ja muut vehkeet surisemaan ja tuotapikaa olisi alla kiiltävät vanteet ja karheat renkaat. Pajalta voisi sitten tyytyväisin mielin ajella ulos tuhatlappusta köyhempänä.