Sitkeässä tuo talvi. Korkeitakin lumikasoja on vielä varjopaikoissa parkkipaikkoja reunustamassa. Ja tänään jouduin raaputtamaan Puntoni ikkunat jäästä puhtaaksi. Olikohan se viimeinen kerta tänä keväänä?
Kevät kai tuli lopulta, vaikka ei se vieläkään ihan siltä tunnu. Luonto ei vielä viheriöi ja mainitsemani lumikasat muistuttelevat kylmästä talvesta, joka sitkeästi haluaa pitää itsensä näkyvillä mahdollisimman pitkään.
Liikenteessä näkyy päivittäin useita moottoripyöräilijöitä. Moni tuntuu myös aloittaneen säännöllisen työmatkaliikenteen prätkällä. Tänäkin aamuna, vaikka Puntokin oli ulkoa jäässä, joku tuli isolla Suzukilla vastaan pitkin Martinkyläntietä. Pärrä hurahti ohi ja mietin hetken omaa Kawasakiani Kirkkonummen kellarissa. Ei ollut ikävä, vielä.
Ehdottomasti hauskinta prätkällä ajo oli viime kesänä kuumimpina t-paitakeleinä. Niitä odotellessa ajelen Puntolla.
maanantai 16. huhtikuuta 2012
lauantai 7. huhtikuuta 2012
Loppulaskuja
Uskottava se on, että talvi loppuu. Vaikka viranomaiset suosittelivatkin talvirenkaiden käyttöä vielä pääsiäisen yli, on ensi viikolle luvattu reilusti lämpöasteita. Kohta viimeisetkin lumikasat sulavat parkkipaikkoja reunustamasta. Oikean kevään startattua, lopettelen tämän blogin.
Hommasin talviauton alunperin tarpeeseen. Tarpeen vauhdittajana oli mukavuudenhalu. Olin moottoripyöräilijänä saanut maistaa riippumattoman ja itsenäisen liikkumisen makeaa hedelmää ja nälkä kasvoi syödessä. Auton hankinta oli minulle luonnollinen jatke moottoripyöräilykauden päättyessä viime syksynä. Tarvitsin kulkupelin, jolla liikkua syksyn räntäsateilla ja lopulta talven ensimmäisillä pakkasilla.
Jos ajatellaan pelkästään taloudellisessa mielessä järkiperustein, niin kohdallani minkään moottoriajoneuvon omistaminen ja sillä liikkuminen julkisen liikenteen ja polkupyöräilyn sijaan, ei ole halvempaa. Tai ehkä mopolla liikkuminen olisi, mutta silläkään en ajaisi vuoden ympäri.
Pistän tähän alle listaa autoilun kuluista tähän saakka:
Fiat Punto: 700 €
Polttoaine (ajettu n. 4000 km): 495 €
Liikennevakuutus: 372 €
Ajoneuvovero: 97 €
Huoltoliikkeen lasku: 421 €
Tähän lisättynä kaikki vähänkin autoiluun liittyvät asiat moottoriöljystä parkkisakkoon, niin lopullinen summa puolen vuoden autoilusta on 2334 euroa. Tämä tekee 0,6 euroa per ajettu kilometri.
Puolessa vuodessa seutulippu pääkaupunkiseudulla olisi maksanut noin 500 euroa.
No, ei se ihan näin yksinkertaista ole, että olisin nyt menettänyt kankkulan kaivoon melkein pari tonnia. Vakuutus, vero ja katsastus ovat voimassa useiksi kuukausiksi eteenpäin ja jos Punto ei vaadi suuria remontteja, halpenee kilometritaksa mitä enemmän vain ajan. Lisäksi auto mahdollistaa reitteihin, joihin julkisilla en olisi kyennyt. Paljonkin.
Sen kummempaa ylevää lopputulemaa minulla ei ole tähän heittää. Ei harmita, että tuli ostettua ja tuskin olen autosta enää koskaan luopumassa.
Saatan päivitellä tähän talviautoilijan blogiin vielä jotain pienimuotoista talveen liittyvää, mutta siirryn pikkuhiljaa moottoriajoneuvojen sekakäyttäjäksi, koska moottoripyöräilykausi on periaatteessa jo alkanut. Voin sitten seuraavaan blogiin kirjoitella tuntemuksiani siitä, millaista on aloittaa prätkällä ajo pitkän tauon jälkeen ja millaista on pitkästä aikaa viimassa ajo kun olen tottunut Punton lämpöön.
Kiitos lukijoilleni mielenkiinnosta arkista ajoani ja korjauskertomuksiani kohtaan. Sivunäyttöjä ehti kertyä tälle blogille talven aikana 4500 kappaletta. Palataan asiaan.
Hommasin talviauton alunperin tarpeeseen. Tarpeen vauhdittajana oli mukavuudenhalu. Olin moottoripyöräilijänä saanut maistaa riippumattoman ja itsenäisen liikkumisen makeaa hedelmää ja nälkä kasvoi syödessä. Auton hankinta oli minulle luonnollinen jatke moottoripyöräilykauden päättyessä viime syksynä. Tarvitsin kulkupelin, jolla liikkua syksyn räntäsateilla ja lopulta talven ensimmäisillä pakkasilla.
Jos ajatellaan pelkästään taloudellisessa mielessä järkiperustein, niin kohdallani minkään moottoriajoneuvon omistaminen ja sillä liikkuminen julkisen liikenteen ja polkupyöräilyn sijaan, ei ole halvempaa. Tai ehkä mopolla liikkuminen olisi, mutta silläkään en ajaisi vuoden ympäri.
Pistän tähän alle listaa autoilun kuluista tähän saakka:
Fiat Punto: 700 €
Polttoaine (ajettu n. 4000 km): 495 €
Liikennevakuutus: 372 €
Ajoneuvovero: 97 €
Huoltoliikkeen lasku: 421 €
Tähän lisättynä kaikki vähänkin autoiluun liittyvät asiat moottoriöljystä parkkisakkoon, niin lopullinen summa puolen vuoden autoilusta on 2334 euroa. Tämä tekee 0,6 euroa per ajettu kilometri.
Puolessa vuodessa seutulippu pääkaupunkiseudulla olisi maksanut noin 500 euroa.
No, ei se ihan näin yksinkertaista ole, että olisin nyt menettänyt kankkulan kaivoon melkein pari tonnia. Vakuutus, vero ja katsastus ovat voimassa useiksi kuukausiksi eteenpäin ja jos Punto ei vaadi suuria remontteja, halpenee kilometritaksa mitä enemmän vain ajan. Lisäksi auto mahdollistaa reitteihin, joihin julkisilla en olisi kyennyt. Paljonkin.
Sen kummempaa ylevää lopputulemaa minulla ei ole tähän heittää. Ei harmita, että tuli ostettua ja tuskin olen autosta enää koskaan luopumassa.
Saatan päivitellä tähän talviautoilijan blogiin vielä jotain pienimuotoista talveen liittyvää, mutta siirryn pikkuhiljaa moottoriajoneuvojen sekakäyttäjäksi, koska moottoripyöräilykausi on periaatteessa jo alkanut. Voin sitten seuraavaan blogiin kirjoitella tuntemuksiani siitä, millaista on aloittaa prätkällä ajo pitkän tauon jälkeen ja millaista on pitkästä aikaa viimassa ajo kun olen tottunut Punton lämpöön.
Kiitos lukijoilleni mielenkiinnosta arkista ajoani ja korjauskertomuksiani kohtaan. Sivunäyttöjä ehti kertyä tälle blogille talven aikana 4500 kappaletta. Palataan asiaan.
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Pitoa löytyy
Aamulla herätessäni kuuden jälkeen, oli ulkolämpömittarissa noin neljä astetta pakkasta. Ja lunta satoi hiljalleen.. Edelleen ne kesärenkaat alla.
Se vika muuten säännöllisessä kasista neljään työrytmissä on, että tulee heräiltyä julmetun aikasin – ja ihan itsestään. Vaikka olisi sellainen päivä, kuten tänään, että olisin saanut nukkua vaikka kymmeneen, heräsin vähän kuuden jälkeen. No, mitä sitä nukkumaan jos ei muka väsytä..
Tavasin Hesarin etusivua aamukahvin lomassa: "Liikenneturva kehottaa autoilijoita vaihtamaan kesärenkaat takaisin talvirenkaisiin." Jep. No näin toki kannattaa virallisen tahon suositella, mutta en silti sännännyt tunkin varteen ja renkaiden vaihtoon.
Kymmenen aikaan, kun minun piti lähteä liikkeelle, oli lämpömittari kirinyt nollan lämpimämmälle puolelle. Maa oli valkoinen, mutta Vapaalantie näytti ikkunasta sulalta. Päätin polkupyöräilyn sijaan lähteä autolla liikkeelle.
Harjailin Punton päältä paksun lumikerroksen, joka oli ehtinyt jumahtaa siihen tiukasti kiinni. Ilmeisesti lumi oli alkanut jo kertaalleen sulaa ennenkuin sää yön aikana oli vetänyt reilusti pakkasen puolelle.
Ja sitten liikkeelle parkkipaikalta.
Vapaalantielle kääntyessäni kokeilin painaa kaasua vähän reippaammin, josko Punto olisi lähtenyt kesärenkailla sutimaan. Ei lähtenyt. Kiihtyi vain ihan nätisti. Sitten kokeilin jarruttaa vähän reippaammin, josko renkaat olisivat menneet lukkoon. Eivät menneet. Jaahans. Tie oli märkä, mutta täysin sula.
Selvisin retkelläni Kiloon ja sieltä takaisin erästä työasiaa hoitamaan ehjin nahoin ja vailla merkkiä siitä, että kesärenkailla meno olisi ollut mitenkään turvatonta.
MUTTA, tämä ei nyt tarkoita sitä, että höpsöttelisin tässä menemään, että kesärenkailla pärjää talvella ihan hyvin. Pointti on se, että kelit vaihtelevat ja jos tienpinta on sula, on se sula. Turhia riskejä ei kannata toki ottaa, enkä lähtisi ajelemaan illan viiletessä Tampereentien kolarisumaan kokeilemaan tuuriani.
Väitänkin, että talvirenkaiden ja nykyaikaisten autojen kanssa pääsee monella kuskilla kelin mukainen ajotapa unohtumaan. Auton sisällä on lämmintä ja pyyhkimillä voi huitoa pyryä tuulilasista pois ja alla on talvirenkaat, niin mitään ei voi sattua, kunnes.. Sitten saattaa tapahtua se, mitä tapahtui eilen Pirkanmaalla tai taannoin Lahden motarilla ihan tässä lähellä: kunnon ketjukolari.
Ja pointti oli.. Niin. En koe, että voin sanoa "soo soo, mitäs ajoitte niin kovaa" kaikille takatalven kolarjoijille. Onnettomuus on aina onnettomuus ja ikävä asia. Mutta mitään välineitä tai teknisiä laitteita on turha syyttää. Autoilijoiden pitäisi enemmän herätä ennakoimaan ja vaikka rohkeasti pysäyttää matkanteko seuraavalle huoltsikalle jos tuntuu, että näkyvyys on nolla tai, että renkaat eivät enää pidä.
Se vika muuten säännöllisessä kasista neljään työrytmissä on, että tulee heräiltyä julmetun aikasin – ja ihan itsestään. Vaikka olisi sellainen päivä, kuten tänään, että olisin saanut nukkua vaikka kymmeneen, heräsin vähän kuuden jälkeen. No, mitä sitä nukkumaan jos ei muka väsytä..
Tavasin Hesarin etusivua aamukahvin lomassa: "Liikenneturva kehottaa autoilijoita vaihtamaan kesärenkaat takaisin talvirenkaisiin." Jep. No näin toki kannattaa virallisen tahon suositella, mutta en silti sännännyt tunkin varteen ja renkaiden vaihtoon.
Kymmenen aikaan, kun minun piti lähteä liikkeelle, oli lämpömittari kirinyt nollan lämpimämmälle puolelle. Maa oli valkoinen, mutta Vapaalantie näytti ikkunasta sulalta. Päätin polkupyöräilyn sijaan lähteä autolla liikkeelle.
Harjailin Punton päältä paksun lumikerroksen, joka oli ehtinyt jumahtaa siihen tiukasti kiinni. Ilmeisesti lumi oli alkanut jo kertaalleen sulaa ennenkuin sää yön aikana oli vetänyt reilusti pakkasen puolelle.
Ja sitten liikkeelle parkkipaikalta.
Vapaalantielle kääntyessäni kokeilin painaa kaasua vähän reippaammin, josko Punto olisi lähtenyt kesärenkailla sutimaan. Ei lähtenyt. Kiihtyi vain ihan nätisti. Sitten kokeilin jarruttaa vähän reippaammin, josko renkaat olisivat menneet lukkoon. Eivät menneet. Jaahans. Tie oli märkä, mutta täysin sula.
Selvisin retkelläni Kiloon ja sieltä takaisin erästä työasiaa hoitamaan ehjin nahoin ja vailla merkkiä siitä, että kesärenkailla meno olisi ollut mitenkään turvatonta.
MUTTA, tämä ei nyt tarkoita sitä, että höpsöttelisin tässä menemään, että kesärenkailla pärjää talvella ihan hyvin. Pointti on se, että kelit vaihtelevat ja jos tienpinta on sula, on se sula. Turhia riskejä ei kannata toki ottaa, enkä lähtisi ajelemaan illan viiletessä Tampereentien kolarisumaan kokeilemaan tuuriani.
Väitänkin, että talvirenkaiden ja nykyaikaisten autojen kanssa pääsee monella kuskilla kelin mukainen ajotapa unohtumaan. Auton sisällä on lämmintä ja pyyhkimillä voi huitoa pyryä tuulilasista pois ja alla on talvirenkaat, niin mitään ei voi sattua, kunnes.. Sitten saattaa tapahtua se, mitä tapahtui eilen Pirkanmaalla tai taannoin Lahden motarilla ihan tässä lähellä: kunnon ketjukolari.
Ja pointti oli.. Niin. En koe, että voin sanoa "soo soo, mitäs ajoitte niin kovaa" kaikille takatalven kolarjoijille. Onnettomuus on aina onnettomuus ja ikävä asia. Mutta mitään välineitä tai teknisiä laitteita on turha syyttää. Autoilijoiden pitäisi enemmän herätä ennakoimaan ja vaikka rohkeasti pysäyttää matkanteko seuraavalle huoltsikalle jos tuntuu, että näkyvyys on nolla tai, että renkaat eivät enää pidä.
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Takatalviautoilijan päiväkirja
"Lunta tuli seitsemäntoista senttiä – pelti rytisi" (Otsikko omakaupunki.fi-sivustolla)
Niin, tulihan se sieltä. Nimittäin takatalvi.
Onneksi polkupyöräni oli eiliseltä renkaidenvaihtoreissulta jo kevätkuntoon pumpattuna ja rasvattuna, joten jätin Punton suosiolla parkkipaikalle ja lähdin polkemaan töihin. Koska lunta oli tullut yön aikana niin reilusti, en viitsinyt lähteä kokeilemaan, miltä ajo kesärenkailla olisi tuntunut.
Pyöräily on ihan hauska harrastus ja kaikin puolin taloudelinen ja terveellinen liikkumismuoto. Töihin päästyäni olin vähän hikisempi, mitä olin budjetoinut, mutta en niin pahasti, että olisin kaivannut suihkua.
Se pyöräilyssä onkin se vaivalloinen puoli, että jos polkee liian kovaa, joutuu töissä käymään heti ensimmäiseksi suihkussa ennen kuin on pelikunnossa.
Miksi sitten polkupyörällä pystyy ajamaan kesärenkailla ihan hyvin, mutta autolla ei? Hyvä kysymys. Ehkä sitä polkupyörällä paremmin on kärryillä tien pinnasta ja sitä osaa ajaa sellaisista kohdista, joista pito löytyy.
Entäs miksi ne talvirenkaat sitten piti vaihtaa autosta pois kun vielä tulikin lunta? No, eihän sillä autolla ole pakko ajaa jos keli niin sanoo. Ja kyllä se ihan pysyvä kevätkin sieltä kohta alkaa.
Talvirenkaat, osa 2
Sunnuntaina jätin Punton parkkipaikalle ja lähdin liikuntapäissäni polkupyörällä renkaiden vaihtoon. Tällä kertaa kohteena oli insinöörin Toyota.
Oli kaunis aurinkoinen sää, mutta kovin kylmä. Sain hyvän lämmön päälle polkiessani pitkin Vihdintien vartta etelään, mutta päästyäni perille Kannelmäkeen, tuli hetken seisoskelun jälkeen jo vilakka. Ehkä Juhan kanssa juttelimme liikaa ja työskentelimme liian verkkaisesti.
No, tulipahan Juhan Corollaankin kesärenkaat vaihdettua. Tosin ehkä hetkeä liian aikaisin.
Kuten kaikki maanantaina ikkunasta ulos katsoneet tietävä, enteili sään viileneminen pienoista takatalvea.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)