Auton omistamisessa on se huono puoli, että tulee harrastettua vain vähän hyötyliikuntaa, jos ajelee autolla joka paikkaan. Hyötyliikunnan osuus muodostuu muutamista askeleista parkkipaikalle ja sieltä pois.
Minulla ei tänään ollut kovin kiireinen aikataulu. Piti käydä kirjastossa ja sitten illalla käydä viettämässä iltaa kaverin luona Konalassa. Eteisessä myös kummitteli pari energiajätepussia joulun jäljiltä, jotka päätin viedä tänään Selloon.
Automaattisesti ensin ajattelin lähteväni liikkeelle Puntolla. Sitten siinä aamupalapöydässä vatsa turvoksissa jouluruuista mietin, että ei hitto, miksen menisi polkupyörällä kun kerran aikaa on. Ja muutenkin kirjastossa käyminen autolla tahi fillarilla on ihan yhtä nopeaa.
Ensin poljin Myyrmäen kirjastoon ja takaisin. Hain pari koulukirjaa. Kotona oli pirun hyvä olo ja lämpö päällä kun olin saanut tehdyksi jotain fyysistä. Reissu oli yhteensä vain viitisen kilsaa, mutta silti.
Päätin seuraavaksi korottaa panoksia. Lähdin fillarilla Selloon mukanani kaksi energiajätepussia. Muutenkin olisi ollut dorkaa autoilla Selloon kierrättämään kun hiilipäästöillä olisin varmaan nollannut energiajakeen lajittelun hyödyn.
Sellon reissusta tuli kilsoja vähän päälle kymmenen ja kotiin päästyäni oli mahtava fiilis. Polkupyöräily on loppujen lopuksi aika kevyttä liikuntaa, enkä kokenut itseäni kovin rasittuneeksi. Aikaa kului edestakaisin reilu 40 minuuttia. Toisaalta, en autolla olisi hommasta edes suoriutunut ihan kovin paljon nopeammin, sillä Sellon parkkihallissa, missä kierrätyspiste sijaitsi, oli jo aikamoinen uuden vuoden ruuhka.
Tämäkään juttu ei kovin paljon liittynyt autoiluun. Pahoittelut rallifaneille. Mutta haluaisinkin muistuttaa meitä kaikkia, itseni mukaan lukien, että fillarointi on monesti erinomainen vaihtoehto oman auton käynnistämiselle. Varsinkin jos sää on näin poikkeuksellisen lämmin kuin nyt.
perjantai 30. joulukuuta 2011
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
Öljynvaihto: vain 149 €!
Sain tarjouskirjeen Delta-autolta. Deltan pojilla on hieno automaattinen haku ajoneuvoliikennerekisteristä ja haarukoivat sen avulla ajoneuvojen omistajat, joilla katsastuksen aikaraja lähestyy. Deltan pojatpa eivät tienneet, että Puntoni on jo katsastettu ja huollettu. No, tutuistuin silti kirjeen sisältöön.
Delta tarjosi minulle 16 kohdan huoltopakettia nimella Deltan PlusHuolto. Trendikkäästi PlusHuolto oli kirjoitettu edellisellä tavalla yhteen ja keskellä oli iso kirjain. Pirun TraFi ja muut dorkat, jotka tämänkin villityksen ovat aloittaneet..
Petos.. anteeksi PlusHuoltoon kuuluisi öljyn ja suodattimen vaihto. Hyvä juttu. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Seuraavat kohdat olivatkin pelkkiä tarkastuksia, kuten "valojen toiminnan tarkastus, jarrujen tarkastus ja ohjaus- ja pallonivelen tarkastus." Ei siis mitään korjauksia, vain tarkastuksia. Kaikki huollot ja varaosat maksaisivat erikseen. Ja tästä öljynvaihdosta ja valohoidosta haluaisivat velottaa 149 €!
Hyvä yritys silti koijata apinoilta rahat. Mutta siksihän perkules sentään käytän autoni katsastuksessa, että se hemmo katsastuskonttorilla sanoo, onko autossa jotain vikaa. Ja se on vieläpä halvempaa!
Edelleenkään ei harmita, että käytin lokakuussa Punton Autoasin huollossa. Toki se maksoi yli neljäsataa, mutta kyllä siihen vaihdettiinkin kasa osia ja muutama tonkallinen nesteitä.
Delta tarjosi minulle 16 kohdan huoltopakettia nimella Deltan PlusHuolto. Trendikkäästi PlusHuolto oli kirjoitettu edellisellä tavalla yhteen ja keskellä oli iso kirjain. Pirun TraFi ja muut dorkat, jotka tämänkin villityksen ovat aloittaneet..
Petos.. anteeksi PlusHuoltoon kuuluisi öljyn ja suodattimen vaihto. Hyvä juttu. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Seuraavat kohdat olivatkin pelkkiä tarkastuksia, kuten "valojen toiminnan tarkastus, jarrujen tarkastus ja ohjaus- ja pallonivelen tarkastus." Ei siis mitään korjauksia, vain tarkastuksia. Kaikki huollot ja varaosat maksaisivat erikseen. Ja tästä öljynvaihdosta ja valohoidosta haluaisivat velottaa 149 €!
Hyvä yritys silti koijata apinoilta rahat. Mutta siksihän perkules sentään käytän autoni katsastuksessa, että se hemmo katsastuskonttorilla sanoo, onko autossa jotain vikaa. Ja se on vieläpä halvempaa!
Edelleenkään ei harmita, että käytin lokakuussa Punton Autoasin huollossa. Toki se maksoi yli neljäsataa, mutta kyllä siihen vaihdettiinkin kasa osia ja muutama tonkallinen nesteitä.
torstai 22. joulukuuta 2011
Lentokonebongausta
Aamulla oli pikkupakkanen ja Punto lähti iloisesti käyntiin. Vapaapäivä. Ja suurin osa jouluvalmisteluista jo suoritettu. Päätin lähteä harrastamaan valokuvausta. Kuvauskohteena oli nuo joka pojan suosikkikohteet, ilmojen valtiaat, eli lentokoneet. Lentokoneita löytyy tietenkin Helsinki-Vantaan tuntumasta.
Ajelin Kehä 3:sta itään. Nopeusrajoitus vaihteli tiuhaan tietöiden takia 50 km/h:sta kahdeksaankymppiin. Kait ne siellä korjaavat jotain kaistoja. Ainakin useita kielletty ajosuunta -merkkejä olivat työmiehet pystytelleet. Ja oli matkalla tietenkin yksi peltipoliisikin, mutta en saanut kameraa välähtämään. Sen verran rauhallista menoa tuo Punton 40 kW:n moottorilla ajaminen yleensä onkin, että eipä sitä ylinopeutta tule juuri koskaan ajeltua.
Tiukasta ysikympin mutkan apexista Tuupakan kohdalla ei myöskään tarvinnut huolehtia, sillä ajoin täysperävaunurekan perässä, joka körötti mutkan kahtakymppiä. Punto eteni tuolloin lähes tyhjäkäynnillä. Tyhjäkäynnin rpm-lukemaa voin vain arvailla, koska Puntossani ei ole kierroslukumittaria.
Lentoaseman liepeille saavuttuani jätin Punton tien varteen ja kiipesin kalliolle, jossa olin pari kertaa aikaisemminkin käynyt kuvaamassa. Oli hieno ilma, joskin sumuinen ja aavemainen. Mutta sain pari kivaa valokuvaa auringosta, joka lymyili pilvien ja muiden vesihöyryjohdannaisten takana. Hyvät lentokonekuvat jäivät kovan sumun vuoksi haaveeksi.
Ajelin Kehä 3:sta itään. Nopeusrajoitus vaihteli tiuhaan tietöiden takia 50 km/h:sta kahdeksaankymppiin. Kait ne siellä korjaavat jotain kaistoja. Ainakin useita kielletty ajosuunta -merkkejä olivat työmiehet pystytelleet. Ja oli matkalla tietenkin yksi peltipoliisikin, mutta en saanut kameraa välähtämään. Sen verran rauhallista menoa tuo Punton 40 kW:n moottorilla ajaminen yleensä onkin, että eipä sitä ylinopeutta tule juuri koskaan ajeltua.
Tiukasta ysikympin mutkan apexista Tuupakan kohdalla ei myöskään tarvinnut huolehtia, sillä ajoin täysperävaunurekan perässä, joka körötti mutkan kahtakymppiä. Punto eteni tuolloin lähes tyhjäkäynnillä. Tyhjäkäynnin rpm-lukemaa voin vain arvailla, koska Puntossani ei ole kierroslukumittaria.
Lentoaseman liepeille saavuttuani jätin Punton tien varteen ja kiipesin kalliolle, jossa olin pari kertaa aikaisemminkin käynyt kuvaamassa. Oli hieno ilma, joskin sumuinen ja aavemainen. Mutta sain pari kivaa valokuvaa auringosta, joka lymyili pilvien ja muiden vesihöyryjohdannaisten takana. Hyvät lentokonekuvat jäivät kovan sumun vuoksi haaveeksi.
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Joulupukki
Tapasin joulupukin Konalan K-kaupassa. Pukilla oli mukanaan pieni kori, josta hän tarjosi Fazerin paperikarkkeja. Kiitin, ja otin yhden Sinisen. Pukki kysyi minulta, että onkos kaikki jouluostokset jo suoritettu, johon vastasin myöntävästi. Sitten hän kysyi, että meinaanko kinkkua vielä hankkia, johon vastasin kieltävästi. "Porkkanalaatikolla ajattelit sitten mennä?", kysyi pukki, johon vastasin "Kyl."
Toivotimme vielä toisillemme hyvää joulua ja lähdin kauppakasseineni parkkipaikalle etsimään Puntoa.
Paljon mukavampi oli tuo joulupukki kuin Elixian myyjät, joihin myös kauppareissullani törmäsin. He vain halusivat rahojani, mutta pukki ei halunnut minulta mitään.
Joulumuistio kaikille joulupukeiksi aikoville (tietenkin autoileville):
- tarjoa karkkia
- hymyile
- älä myy kuntosalijäsenyyttä
- näytä vähintään 70-vuotiaalta, mutta hauskalta ja hyväkuntoiselta äijältä
Toivotimme vielä toisillemme hyvää joulua ja lähdin kauppakasseineni parkkipaikalle etsimään Puntoa.
Paljon mukavampi oli tuo joulupukki kuin Elixian myyjät, joihin myös kauppareissullani törmäsin. He vain halusivat rahojani, mutta pukki ei halunnut minulta mitään.
Joulumuistio kaikille joulupukeiksi aikoville (tietenkin autoileville):
- tarjoa karkkia
- hymyile
- älä myy kuntosalijäsenyyttä
- näytä vähintään 70-vuotiaalta, mutta hauskalta ja hyväkuntoiselta äijältä
maanantai 19. joulukuuta 2011
Huurua
Ajelin tänään pääkaupunkiseudulla oikein urakalla. Kävin Helsingin keskustasta Levykauppa Äxästä ja Espoosta Arimanilta leffoja. Sitten kun olin jo Espoossa asti, päätin ajella Kirkkonummelle moikkaamaan vanhempia ja huoltamaan moottoripyörää.
Ajelujani leimasi tällä kertaa ikkunoiden huurtuminen. Nyt on joulukuu, mutta ulkona sataa lumen sijasta vettä. Ja on itseasiassa satanut jo pari päivää putkeen.
Kun lähden märällä ilmalla Puntolla liikkeelle, ovat ikkunat yleensä sisältäpäin kirkkaat. Mutta jo muutaman minuutin ajon jälkeen alkavat kaikki ikkunat olla niin huurussa, että se vaikuttaa muun liikenteen tarkkailuun. Puhaltimet toki toimivat, mutta vain vähän hitaanlaisesti.
Mistähän se kosteus sitten tulee? Jos tavallisen kuiva ihminen astuu autoon ja lähtee ajamaan, niin eihän yksi henkilö kovin paljon pintakosteutta tuo mukanaan. Tietenkin jos hiukset ovat märät, niin sitten tuo ja rutkasti. Mutta tänään ei ollut. Kai se kosteus on sitten vain perus auton sisällä olevaa ilmankosteutta ja hengityksestäni tulevaa kosteutta. Ja toki ne pari vesipisaraa tulevat mukana, jotka ovat ehtineet sataa harteille matkalla kotoa parkkipaikalle.
Toki ne ikkunat lopulta kirkastuvat, jahka ajan vähän pidemmän matkan. Länsiväylällä matkalla Kirkkonummelle olivat jo kaikki etuikkunat täysin kirkkaat.
Eikä tarvitse pelätä nyt liikenteessä vihreää sokeaa Puntoa. On minulla huurun varalle mikrokuituliina, jolla pyyhkäisen itselleni silmäreiät kun pahin kosteusaalto yllättää. Ja pysyvätpähän ikkunat puhtaina muusta liasta kun niitä koko ajan mikrokuidulla pyyhkii.
Ajelujani leimasi tällä kertaa ikkunoiden huurtuminen. Nyt on joulukuu, mutta ulkona sataa lumen sijasta vettä. Ja on itseasiassa satanut jo pari päivää putkeen.
Kun lähden märällä ilmalla Puntolla liikkeelle, ovat ikkunat yleensä sisältäpäin kirkkaat. Mutta jo muutaman minuutin ajon jälkeen alkavat kaikki ikkunat olla niin huurussa, että se vaikuttaa muun liikenteen tarkkailuun. Puhaltimet toki toimivat, mutta vain vähän hitaanlaisesti.
Mistähän se kosteus sitten tulee? Jos tavallisen kuiva ihminen astuu autoon ja lähtee ajamaan, niin eihän yksi henkilö kovin paljon pintakosteutta tuo mukanaan. Tietenkin jos hiukset ovat märät, niin sitten tuo ja rutkasti. Mutta tänään ei ollut. Kai se kosteus on sitten vain perus auton sisällä olevaa ilmankosteutta ja hengityksestäni tulevaa kosteutta. Ja toki ne pari vesipisaraa tulevat mukana, jotka ovat ehtineet sataa harteille matkalla kotoa parkkipaikalle.
Toki ne ikkunat lopulta kirkastuvat, jahka ajan vähän pidemmän matkan. Länsiväylällä matkalla Kirkkonummelle olivat jo kaikki etuikkunat täysin kirkkaat.
Eikä tarvitse pelätä nyt liikenteessä vihreää sokeaa Puntoa. On minulla huurun varalle mikrokuituliina, jolla pyyhkäisen itselleni silmäreiät kun pahin kosteusaalto yllättää. Ja pysyvätpähän ikkunat puhtaina muusta liasta kun niitä koko ajan mikrokuidulla pyyhkii.
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Etsitään: säännöllinen ajelukohde Puntolle
Tulin äsken kotipihaan kauppareissulta ja Punton mittari pyorähti parkkipaikalla lukemaan 82 500 km. Olen siis omistanut auton tasan kahdentuhannen kilometrin ajan.
Kilometrimäärä vastaisi edestakaista matkaa kotoani Vantaalta Sodankylään. Tai toisaalta se vastaisi yhdensuuntaista reissua Vantaalta Tornion kautta Linköpingiin. Tai minun tapauksessani se vastaa kahden kuukauden työmatka-autoilua Kehä 3:n sisäpuolella.
Ehkä joku huomasikin, että tietty kotimainen reality-ohjelma päättyi viime sunnuntaina. Kohdallani tämä tarkoitti sitä, että statukseni muuttui työssäkäyvästä opiskelijasta pelkäksi opiskelijaksi. Autoiluun tämä liitty siten, että minulla ei ole enää säännölistä reissukohdetta Puntolleni.
Mihin nyt sitten ajelen?
Koulu jatkuu tammikuussa. Mutta sinne en mene autolla. Kyllä Itä-Pasilasta löytyy runsaasti parkkipaikkoja, mutta ne ovat tietyn Messukeskus-nimisen paikan maksullisia asiakaspaikkoja. Ilmaista kätevää parkkipaikkaa on alueelta turha etsiä. Kouluun menen siis julkisilla.
Punton myymistä en toistaiseksi vakavasti harkitse. Kuten jo aikaisemmin todettu, kaikki on kunnossa ja vuotuiset kiinteät kustannukset olen jo maksanut.
Odottelen rauhassa ja katson mitä tuleman pitää. Talvikaan ei näytä vielä kunnolla alkaneen ja parhaimmat talviautoilustoorit ehkä vielä antavat odottaa itseään.
Kilometrimäärä vastaisi edestakaista matkaa kotoani Vantaalta Sodankylään. Tai toisaalta se vastaisi yhdensuuntaista reissua Vantaalta Tornion kautta Linköpingiin. Tai minun tapauksessani se vastaa kahden kuukauden työmatka-autoilua Kehä 3:n sisäpuolella.
Ehkä joku huomasikin, että tietty kotimainen reality-ohjelma päättyi viime sunnuntaina. Kohdallani tämä tarkoitti sitä, että statukseni muuttui työssäkäyvästä opiskelijasta pelkäksi opiskelijaksi. Autoiluun tämä liitty siten, että minulla ei ole enää säännölistä reissukohdetta Puntolleni.
Mihin nyt sitten ajelen?
Koulu jatkuu tammikuussa. Mutta sinne en mene autolla. Kyllä Itä-Pasilasta löytyy runsaasti parkkipaikkoja, mutta ne ovat tietyn Messukeskus-nimisen paikan maksullisia asiakaspaikkoja. Ilmaista kätevää parkkipaikkaa on alueelta turha etsiä. Kouluun menen siis julkisilla.
Punton myymistä en toistaiseksi vakavasti harkitse. Kuten jo aikaisemmin todettu, kaikki on kunnossa ja vuotuiset kiinteät kustannukset olen jo maksanut.
Odottelen rauhassa ja katson mitä tuleman pitää. Talvikaan ei näytä vielä kunnolla alkaneen ja parhaimmat talviautoilustoorit ehkä vielä antavat odottaa itseään.
perjantai 9. joulukuuta 2011
Talvimyrsky
Eilen oli talvimyrsky. Yhdistettynä sanat talvi ja myrsky kuulostivat talviautoilijjan kannalta joltain todella pahalta.
Säätiedotuksessa ennustettiin, että lumisade alkaisi kello 14. Jännitimme työkavereiden kanssa, että kuinkahan tarkasti tämä lumisateen alkaminen voidaan ennustaa ja tarkkailimme silmä kovana ulkokameroiden monitoreja.
Vähän vaille kaksi alkoi pieniä hiutaleita leijailla taivaalta ja tasan kahdelta oli lumisade hyvässä vauhdissa. Täsmällisesti ennustettu.
Kun neljältä pääsin töistä, oli Punto työpaikan parkkipaikalla kauniin valkoisen hunnun alla. Huntu sai ripeästi kyytiä kun sain puhdistusapuun kaksi työkaveriani, joille tarjosin kyydin Leppävaaraan.
Lopulta minulla ei ole talvimyrskyssä ajosta mitään dramaattista kerrottavaa. Myrsky tarkoitti eniten kovaa tuulta ja varsinainen lumen määrä jäi vähäiseksi. En siis jäänyt matkalle metrin lumikinoksen alle ja kohdannut jääkarhuja.
Eiliseen verrattuna kotimatka meni vieläpä ripeästi. Vaikka kävin Sellossa ruokaostoksilla, olin kotona Vapaalassa samaan aikaan kuin eilen. En kohdannut mitään talvimyrskyn aiheuttamaa ruuhkaa tai onnettomuuksia.
Myrskyssä Punto kulki hyvin. Sentään niin pieni kottero se ei ole, että olisin tuulen voimasta lentänyt kaistalta penkkaan. Myöskin ovet toimivat hyvin kun lämpötila oli nollan tietämissä. Moottori toimi mukisematta, niin kuin aina. Pyyhkimet toimivat. Suotta jatkan listaa eteenpäin. Kaikki siis toimii.
Niin, ja eräs Audi-mies, joka blogiani seuraa, kysyi, että kulkeeko Punto satasta. Vastaus: kyllä kulkee.
Säätiedotuksessa ennustettiin, että lumisade alkaisi kello 14. Jännitimme työkavereiden kanssa, että kuinkahan tarkasti tämä lumisateen alkaminen voidaan ennustaa ja tarkkailimme silmä kovana ulkokameroiden monitoreja.
Vähän vaille kaksi alkoi pieniä hiutaleita leijailla taivaalta ja tasan kahdelta oli lumisade hyvässä vauhdissa. Täsmällisesti ennustettu.
Kun neljältä pääsin töistä, oli Punto työpaikan parkkipaikalla kauniin valkoisen hunnun alla. Huntu sai ripeästi kyytiä kun sain puhdistusapuun kaksi työkaveriani, joille tarjosin kyydin Leppävaaraan.
Lopulta minulla ei ole talvimyrskyssä ajosta mitään dramaattista kerrottavaa. Myrsky tarkoitti eniten kovaa tuulta ja varsinainen lumen määrä jäi vähäiseksi. En siis jäänyt matkalle metrin lumikinoksen alle ja kohdannut jääkarhuja.
Eiliseen verrattuna kotimatka meni vieläpä ripeästi. Vaikka kävin Sellossa ruokaostoksilla, olin kotona Vapaalassa samaan aikaan kuin eilen. En kohdannut mitään talvimyrskyn aiheuttamaa ruuhkaa tai onnettomuuksia.
Myrskyssä Punto kulki hyvin. Sentään niin pieni kottero se ei ole, että olisin tuulen voimasta lentänyt kaistalta penkkaan. Myöskin ovet toimivat hyvin kun lämpötila oli nollan tietämissä. Moottori toimi mukisematta, niin kuin aina. Pyyhkimet toimivat. Suotta jatkan listaa eteenpäin. Kaikki siis toimii.
Niin, ja eräs Audi-mies, joka blogiani seuraa, kysyi, että kulkeeko Punto satasta. Vastaus: kyllä kulkee.
torstai 8. joulukuuta 2011
Ruuhkaa, matelua ja onnettomuus
Kuusikymmentä minuuttia Kilosta Vapaalaan! Reitti oli Turun motari, Kehä 1 ja Vihdintie.
Liikenne alkoi takkuamaan Kehä 1:n uudessa tunnelissa. Tunnelin suihkumoottorin näköiset tuulettimet olivat käytössä. Ne ilmeisesti aistivat pysähtelevän liikenteen jollakin automatiikalla ja pöhisivät käyntiin aika ajoin. Kait pakokaasuja tuulettelivat.
Kehällä vielä ajattelin, että kyse on perusruuhkasta kunnes Vihdintiellä liikenne melkein pysähtyi. Mateluvauhtia kesti koko Vihdintien Vapaalaan saakka.
Vietin aikaa kuuntelemalla radiota ja kuivattelemalla autoa. Jostain syystä Punton sisällä on aika paljon kosteutta. Kuivatustaktiikkana käytin lämppäriä ja raollaan olevaa ikkunaa. Lämppäri lämmitti ja höyryt pääsivät ulos ikkunasta.
Kai se ilma muutenkin kiertää, mutta raollaan oleva ikkuna tehosti ilmanvaihtoa.
Vihdintien ja Rajatorpantien risteyksessä liikenteen matelun syy selvisi: onnettomuus. Taas. Kyseinen risteys on kyllä yksi murheenkryyni.
Vihdintien ja Rajatorpantien risteys on yksi pääkaupunkiseudun viimeisiä pahoja tasoristeyksiä. Paikka huutaa eritasoliittymää, mutta se varmasti maksaisi ihan helvetisti. Kun äkkiä lasken, niin siinä risteää neljä kaistaa Helsingistä, neljä Vihdistä, neljä Myyrmäestä ja neljä Laaksolahdesta päin. Ja tällaisessa risteyksessä on vain liikennevalot!
Liikenne alkoi takkuamaan Kehä 1:n uudessa tunnelissa. Tunnelin suihkumoottorin näköiset tuulettimet olivat käytössä. Ne ilmeisesti aistivat pysähtelevän liikenteen jollakin automatiikalla ja pöhisivät käyntiin aika ajoin. Kait pakokaasuja tuulettelivat.
Kehällä vielä ajattelin, että kyse on perusruuhkasta kunnes Vihdintiellä liikenne melkein pysähtyi. Mateluvauhtia kesti koko Vihdintien Vapaalaan saakka.
Vietin aikaa kuuntelemalla radiota ja kuivattelemalla autoa. Jostain syystä Punton sisällä on aika paljon kosteutta. Kuivatustaktiikkana käytin lämppäriä ja raollaan olevaa ikkunaa. Lämppäri lämmitti ja höyryt pääsivät ulos ikkunasta.
Kai se ilma muutenkin kiertää, mutta raollaan oleva ikkuna tehosti ilmanvaihtoa.
Vihdintien ja Rajatorpantien risteyksessä liikenteen matelun syy selvisi: onnettomuus. Taas. Kyseinen risteys on kyllä yksi murheenkryyni.
Vihdintien ja Rajatorpantien risteys on yksi pääkaupunkiseudun viimeisiä pahoja tasoristeyksiä. Paikka huutaa eritasoliittymää, mutta se varmasti maksaisi ihan helvetisti. Kun äkkiä lasken, niin siinä risteää neljä kaistaa Helsingistä, neljä Vihdistä, neljä Myyrmäestä ja neljä Laaksolahdesta päin. Ja tällaisessa risteyksessä on vain liikennevalot!
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Kuumaa vettä
Heräsin aamulla ja katsoin lämpömittäria: -6 astetta. Prkl.
Eilen oli itsenäisyyspäivä ja vieläpä sattumalta vapaapäivä töistä. En siis ajellut Puntolla minnekään. Se ehti kokonaisen vuorokauden rauhassa jäätyä ja kuoruttua valkoiseen kiteiseen ja kovaan veteen.
Lähdin parkkipaikalle määrätietoisesti kuumavesipussi kädessä. Kokeilin piruuttain avainta parempaan lukkoon, eli apparin puoleiseen, mutta tiesinkin jo lopputuloksen: se ei todellakaan kääntynyt. Aloitin painamisen vesipussilla.
Ja tässä teille kaikille asiasta kiinnostuneille faktaa. Kuumavesipussilla saa lukon auki noin viidessätoista sekunnissa. Se on nyt testattu pari kertaa ja toimii hyvin. Siis vettä ei lirutella mihinkään; pussia vain painetaan rauhallisesti ovea vasten. Lämmön siirtyminen tulikuumasta vedestä jääkylmään lukkoon tekee työn.
Pelkkä lukon aukeaminen ei tietenkään auttanut. Tiivisteet olivat aivan jäässä. Ovenkahva on Puntossani niin heppoinen, etten viitsinyt käyttää liikaa voimaa. Tuntui, että kahva menisi rikki jos olisin vääntänyt ja vetänyt täydellä voimalla.
Aloitin sitten pussi-painannan tiivisteisiin. Painoin hetken ja vaihdoin kohtaa. Painoin ja vaihdoin. Toistin tätä kunnes olin mennyt koko oven ympäri. Kokeilin kahvaa: ovi oli vieläkin jäässä tiivisteistä.
Sitten seuraa kriittinen kohta, jota en voi suositella kaikkiin tilanteisiin. Tällä tarkoitan tietenkin veden kaatamista oven rakoon ulkoisesti. Pikkupakasella se ehkä toimii, mutta autiolla saarella kun on todella kylmä ja käytössä viimeinen kuumavesipussi, niin en voi suositella tätä taktiikkaa. Riskinä nimittäin on oven pahempi jäätyminen, koska siihen valellaan vettä.
Uhkapelini kuitenkin tuotti tällä kertaa halutun tuloksen ja ovi aukesi. Uskalsin veden kaatamiseen lähteä, koska käytössäni oli tietenkin optio, että mikäli ovi ei olisi auennut, olisin hakenut sisältä kymmenen litran ämpärillisen vettä. Sillä aukeaisi varmasti kovemmallakin pakkasella. Mutta toivottavasti siihen on joudu tänä talvena kertaakaan turvautumaan.
Veden kaatelu parkkipaikan liukastamiseksi ei ehkä lopun perin ole hyvä idea, mutta auttaa hätätilanteessa. Saapa nähdä paljonko kuumaa vettä tänä talvena parkkipaikalle lopulta kannan..
Eilen oli itsenäisyyspäivä ja vieläpä sattumalta vapaapäivä töistä. En siis ajellut Puntolla minnekään. Se ehti kokonaisen vuorokauden rauhassa jäätyä ja kuoruttua valkoiseen kiteiseen ja kovaan veteen.
Lähdin parkkipaikalle määrätietoisesti kuumavesipussi kädessä. Kokeilin piruuttain avainta parempaan lukkoon, eli apparin puoleiseen, mutta tiesinkin jo lopputuloksen: se ei todellakaan kääntynyt. Aloitin painamisen vesipussilla.
Ja tässä teille kaikille asiasta kiinnostuneille faktaa. Kuumavesipussilla saa lukon auki noin viidessätoista sekunnissa. Se on nyt testattu pari kertaa ja toimii hyvin. Siis vettä ei lirutella mihinkään; pussia vain painetaan rauhallisesti ovea vasten. Lämmön siirtyminen tulikuumasta vedestä jääkylmään lukkoon tekee työn.
Pelkkä lukon aukeaminen ei tietenkään auttanut. Tiivisteet olivat aivan jäässä. Ovenkahva on Puntossani niin heppoinen, etten viitsinyt käyttää liikaa voimaa. Tuntui, että kahva menisi rikki jos olisin vääntänyt ja vetänyt täydellä voimalla.
Aloitin sitten pussi-painannan tiivisteisiin. Painoin hetken ja vaihdoin kohtaa. Painoin ja vaihdoin. Toistin tätä kunnes olin mennyt koko oven ympäri. Kokeilin kahvaa: ovi oli vieläkin jäässä tiivisteistä.
Sitten seuraa kriittinen kohta, jota en voi suositella kaikkiin tilanteisiin. Tällä tarkoitan tietenkin veden kaatamista oven rakoon ulkoisesti. Pikkupakasella se ehkä toimii, mutta autiolla saarella kun on todella kylmä ja käytössä viimeinen kuumavesipussi, niin en voi suositella tätä taktiikkaa. Riskinä nimittäin on oven pahempi jäätyminen, koska siihen valellaan vettä.
Uhkapelini kuitenkin tuotti tällä kertaa halutun tuloksen ja ovi aukesi. Uskalsin veden kaatamiseen lähteä, koska käytössäni oli tietenkin optio, että mikäli ovi ei olisi auennut, olisin hakenut sisältä kymmenen litran ämpärillisen vettä. Sillä aukeaisi varmasti kovemmallakin pakkasella. Mutta toivottavasti siihen on joudu tänä talvena kertaakaan turvautumaan.
Veden kaatelu parkkipaikan liukastamiseksi ei ehkä lopun perin ole hyvä idea, mutta auttaa hätätilanteessa. Saapa nähdä paljonko kuumaa vettä tänä talvena parkkipaikalle lopulta kannan..
maanantai 5. joulukuuta 2011
Talviautoilua
Yön ajokeli töistä lähtiessä oli talvinen. Ei ihan hanget korkeat nietokset -talvinen, mutta talvinen kuitenkin. Maa oli nimittäin paikoin valkoinen. Ei sellaista enää voi syksyiseksi sanoa.
Tuli siis jonkinlainen ensilumi. En tiedä mikä on meteorologin määritelmä ensilumelle, mutta voisin nyt vaikka talviautoilijan yksinoikeudella todeta, että ensilumi on maassa.
Yllättäviä asioita:
1) Pääsin Puntoon sisälle ilman vesipusseja tai muita vippaskonsteja.
2) Renkaat pitivät lumessa ja sohjossa paremmin kuin pari päivää sitten pakkasella kun lunta ei vielä ollut.
Lyhyen talviautoilu-urani ajalta voisin summata talviautoilun haasteet jokseenkin näin:
Jokainen ajopäivä on erilainen. Pelkästään ulkona vallitseva lämpötila ei tarkoita ajokelin tai liikkeellelähdön kannalta mitään, vaan asiaan vaikuttaa lämpötila ennen ja jälkeen tarkasteluhetken sekä sademäärä ja kosteus kyseisenä aikana. Liikkeellelähtö Puntolla talvella on kuin suklaarasia: tiedät kyllä minkä konvehtipaketin olet ostanut, mutta silti jokainen pala maistuu erilaiselta, mitä pitäisi.
Tuli siis jonkinlainen ensilumi. En tiedä mikä on meteorologin määritelmä ensilumelle, mutta voisin nyt vaikka talviautoilijan yksinoikeudella todeta, että ensilumi on maassa.
Yllättäviä asioita:
1) Pääsin Puntoon sisälle ilman vesipusseja tai muita vippaskonsteja.
2) Renkaat pitivät lumessa ja sohjossa paremmin kuin pari päivää sitten pakkasella kun lunta ei vielä ollut.
Lyhyen talviautoilu-urani ajalta voisin summata talviautoilun haasteet jokseenkin näin:
Jokainen ajopäivä on erilainen. Pelkästään ulkona vallitseva lämpötila ei tarkoita ajokelin tai liikkeellelähdön kannalta mitään, vaan asiaan vaikuttaa lämpötila ennen ja jälkeen tarkasteluhetken sekä sademäärä ja kosteus kyseisenä aikana. Liikkeellelähtö Puntolla talvella on kuin suklaarasia: tiedät kyllä minkä konvehtipaketin olet ostanut, mutta silti jokainen pala maistuu erilaiselta, mitä pitäisi.
Aamun minuuttiaikataulu
Kello 09.24
Poistuin kotoa ja menin parkkipaikalle. Illalla oli satanut kovasti vettä ja yöllä oli ollut pakkasta. Punto oli jääkuoren peitossa. Kumpikaan ovi ei auennut.
Kello 09.28
Palasin ripeästi kotiin. Minulla oli kiire tenttiin, joka olisi kymmeneltä. Täytin siivousämpärin kuumalla vedellä ja otin mukaan parin litran pakastuspussin.
Kello 09.32
Palasin parkkipaikalle mukanani höyryävä ämpärillinen vettä. Katsoin kelloa. Totesin, etten ehdi suunnittelemaani 09.42 junaan Pohjois-Haagasta. Aloitin kuitenkin sulatusoperaation.
Täytin pakastuspussin tulikuumalla vedellä. Auts, olipas se kuumaa, ja kietaisin pussin suun kiinni. Viereisen teollisuushallin tupakkapaikalla mies katseli touhujani huvittuneena. Painoin pussin apparin puoleista ovea vasten siltä kohdalta, missä lukko on. Painoin parikymmentä sekuntia. Kuului pieni naksahdus kun paikallinen lämpölaajeneminen iski oveen. Vaihdoin vähän asentoa ja painoin muutaman sekunnin lisää.
Märin sormin kaivoin Punton avaimen farkkujen taskusta. Avain lukkoon - se kääntyi. Ovi auki, autoon sisälle ja moottori käyntiin.
Kello 09.35
Aloitin armottoman rapsutuksen. Kaikki lasit olivat teräksenkovan jääkerroksen peitossa.
Kello 09.40
Liikkeellä. Mietin, että tähtäänkö seuraavaan junaan Haagaan vai ajanko suoraan Pasilaan. Päädyin Haagaan. Koulun lähellä Pasilassa ei kuitenkaan olisi ollut parkkipaikkoja.
Kello 09.50
Saavuin Pohjois-Haagan juna-asemalle. Juoksin junaan, joka saapui ajallaan 09.52.
Kello 10.02
Tentissä. En juurikaan myöhästynyt. Opettaja aloitti juuri jakamaan koe-papereita.
Tentin jälkeen matkalla Pohjois-Haagan asemalta kotiin pysähdyin Konalan Motonetissä. Ostin pienen pullollisen lukkosulaa.
Poistuin kotoa ja menin parkkipaikalle. Illalla oli satanut kovasti vettä ja yöllä oli ollut pakkasta. Punto oli jääkuoren peitossa. Kumpikaan ovi ei auennut.
Kello 09.28
Palasin ripeästi kotiin. Minulla oli kiire tenttiin, joka olisi kymmeneltä. Täytin siivousämpärin kuumalla vedellä ja otin mukaan parin litran pakastuspussin.
Kello 09.32
Palasin parkkipaikalle mukanani höyryävä ämpärillinen vettä. Katsoin kelloa. Totesin, etten ehdi suunnittelemaani 09.42 junaan Pohjois-Haagasta. Aloitin kuitenkin sulatusoperaation.
Täytin pakastuspussin tulikuumalla vedellä. Auts, olipas se kuumaa, ja kietaisin pussin suun kiinni. Viereisen teollisuushallin tupakkapaikalla mies katseli touhujani huvittuneena. Painoin pussin apparin puoleista ovea vasten siltä kohdalta, missä lukko on. Painoin parikymmentä sekuntia. Kuului pieni naksahdus kun paikallinen lämpölaajeneminen iski oveen. Vaihdoin vähän asentoa ja painoin muutaman sekunnin lisää.
Märin sormin kaivoin Punton avaimen farkkujen taskusta. Avain lukkoon - se kääntyi. Ovi auki, autoon sisälle ja moottori käyntiin.
Kello 09.35
Aloitin armottoman rapsutuksen. Kaikki lasit olivat teräksenkovan jääkerroksen peitossa.
Kello 09.40
Liikkeellä. Mietin, että tähtäänkö seuraavaan junaan Haagaan vai ajanko suoraan Pasilaan. Päädyin Haagaan. Koulun lähellä Pasilassa ei kuitenkaan olisi ollut parkkipaikkoja.
Kello 09.50
Saavuin Pohjois-Haagan juna-asemalle. Juoksin junaan, joka saapui ajallaan 09.52.
Kello 10.02
Tentissä. En juurikaan myöhästynyt. Opettaja aloitti juuri jakamaan koe-papereita.
Tentin jälkeen matkalla Pohjois-Haagan asemalta kotiin pysähdyin Konalan Motonetissä. Ostin pienen pullollisen lukkosulaa.
lauantai 3. joulukuuta 2011
Pikkupakkanen
Auto oli jäässä aamulla töihin lähtiessä ja yhtä jäässä neljältä kotiin lähtiessä. Jouduin molemmilla kerroilla menemään autoon sisälle apparin puolelta - kuljettajanpuoleinen ovi kun oli niin jäässä.
Nyt muutaman kerran autoon könyttyäni apparin puolelta olen paikallistanut jäätymiskohteen. Itse kuljettajanpuoleinen ovi ei varsinaisesti ole jäässä ja tiivisteet ovat silminnähden kuivat. Ongelmana on oven lukkomekanismi. Sinne on päässyt vettä jostain tai pääsee jatkuvasti.
Tänään oli jännä pikkupakkanen ja näköjään pahin mahdollinen jäätymis-sulamis -efektin kannalta. Auto ehti juuri sulaa töihin mennessä, mutta ei kuivua. Sitten se jäätyili rauhassa kun olin töissä. Ja taas kun tulin kotipihaan, niin Punto jäi sulana, mutta märkänä parkkipaikalle. Huomenna se on taas varmasti jäässä ja pääsen könyämään kuskin pukille pelkääjän paikan puolelta.
Renkaat ovat muuten huonohkot. Tai sitten tänään oli vain erikoishuono ajokeli. Oli tosi liukasta. Aamulla kun oli vielä tosi pimeää, niin meinasin ajella rekan alle t-risteyksessä Kilossa. Oli aikainen aamu ja kait lauantain vuoksi liikennevalot eivät ollleet laisinkaan päällä vielä vähän vaille kahdeksan. No, varsinaista hätää ei ehtinyt muodostumaan, mutta Punto koki käsissäni ensimmäisen lukkojarrutuksen. Ja Jannelle vastatakseni. Ei. Puntossani ei ole ABS-jarruja.
Nyt muutaman kerran autoon könyttyäni apparin puolelta olen paikallistanut jäätymiskohteen. Itse kuljettajanpuoleinen ovi ei varsinaisesti ole jäässä ja tiivisteet ovat silminnähden kuivat. Ongelmana on oven lukkomekanismi. Sinne on päässyt vettä jostain tai pääsee jatkuvasti.
Tänään oli jännä pikkupakkanen ja näköjään pahin mahdollinen jäätymis-sulamis -efektin kannalta. Auto ehti juuri sulaa töihin mennessä, mutta ei kuivua. Sitten se jäätyili rauhassa kun olin töissä. Ja taas kun tulin kotipihaan, niin Punto jäi sulana, mutta märkänä parkkipaikalle. Huomenna se on taas varmasti jäässä ja pääsen könyämään kuskin pukille pelkääjän paikan puolelta.
Renkaat ovat muuten huonohkot. Tai sitten tänään oli vain erikoishuono ajokeli. Oli tosi liukasta. Aamulla kun oli vielä tosi pimeää, niin meinasin ajella rekan alle t-risteyksessä Kilossa. Oli aikainen aamu ja kait lauantain vuoksi liikennevalot eivät ollleet laisinkaan päällä vielä vähän vaille kahdeksan. No, varsinaista hätää ei ehtinyt muodostumaan, mutta Punto koki käsissäni ensimmäisen lukkojarrutuksen. Ja Jannelle vastatakseni. Ei. Puntossani ei ole ABS-jarruja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)