Loppulaskelmat, osa 1

Autotonta eloa on nyt takana pari viikkoa. Päätös myymisestä oli oikea, sillä en tänä parin viikon aikana olisi kertaakaan ajanut Puntolla. Syynä auton vähäiseen tarpeeseen tällä hetkellä on työpaikan läheinen sijainti ja meneillään oleva kaveriporukan kuntoilukisa. Eli siellä se Punto nytkin olisi vain seisonut ruudussa räntäsateessa.

Sitten loppulaskelmiin. Tuliko ajaminen halvaksi? Perustelin aikoinaan auton hankintaa itselleni sillä, että
a) halusin uusia kokemuksia ja
b) julkisilla liikkuminen oli kallista ja vaivalloista

Lopputulemana voin täräyttää heti, ettei auton omistaminen halpaa ole. Olisi tullut edullisemmaksi mennä bussilla. Toisaalta, moni reissu olisi yksinkertaisesti jäänyt tekemättä, jos Puntoa ei olisi ollut, ja niille spontaaneille sukulaisten ja ystävien tapaamisille on vaikeaa laittaa hintalappua.

Tässä dadaa:

Fiat Punto 55, vm 1999
Käyttökustannukset ajalla 771 vuorokautta

auto	-350	€
rekisteröinti	22	€
polttoaine yht.	1465	€
vakuutus	1008	€
katsastukset	205	€
ajoneuvovero	276
osat (pyyhkijät, lamput, radio)	221
tuunausosat (lähinnä ulkonäköön ja pesuun liittyvät)	244
huolto	861	€
kaikki yhteensä	3952	€

Lista tarkentuu hieman sitä mukaa kun saan palautuksia. Saamatta vielä vakuutusmaksun ja ajoneuvoveron palautus. Lisäksi olen myymässä korjauskäsikirjan, radion ja kajarit, jotka meinaan liittää laskelmiin. Lähinnä puhutaan 150-200 euron palautuksesta, yhteensä, niin se ei kovin paljoa tule heilauttamaan loppulaskua, mutta kuitenkin. Säästö se on pienikin säästö ja lopulta ratkaisuni tuntui hyvältä, että esimerkiksi irrotin audiot Puntosta kokonaan ennen myyntiä, sillä Jorma ei olisi maksanut Puntosta yhtään enempää sterkkojen kera.

Auton hankintahinta on taulukossa miinuksella ja hinta, 350 euroa, on erotus osto- ja myyntihinnoista.

Ehdin ajaa Puntolla 12 520 kilometriä. Laskennallinen vuositahti oli 5927 kilometriä. Aika vähäistä ajoa mielestäni. Kokonaismäärällä ei pääsisi yhtä soittoa vielä kovinkaan pitkälle, suunnilleen  Hồ Chí Minhin kaupunkiin, Vietnamiin, saakka. Polttoainetta Vietnamin reissulla kuluisi alle tuhat litraa:

tankattu yht.	880	l
bensan hinta ka.	1,67	€
kulutus l/100 km	7,0	l

Yhteensä kaikki kustannukset kilometriä kohti olivat noin 30 senttiä. Hinta ei valitettavasti ole kilpailukykyinen julkisen liikenteen kanssa – ainakaan omalla kohdallani.

Yllättävää oli kiinteiden kustannusten suuruus. Se, että Punto vain seisoi parkkiruudussa Helsingissä, maksoi se kaikkineen päälle 70 euroa kuussa – ja siis ilman, että sillä ajoi metriäkään! Köyhälle toimittajaopiskelijalle se on suuri summa pelkästä reservistä, että auto on käytettävissä.

Okei, kaikki on vähän kärjistettyä, mutta asioista on vaikeaa puhua ilman, että niistä kaivaa kärkiä ja pääkohtia. Kolikolla on monta kääntöpuolta ja asia auton omistamisessa on vähintään kaksipakoputkinen. Kohdallani laskelmia mutkistavat vaimoni omistama auto ja itse omistamani moottoripyörä. Ja suurimman osan ajasta nekin vain seisovat reservissä. Toisaalta, seisovat tällä hetkellä polkupyörämmekin ja murtsikkasukset. No, edellisistä ei tarvitse maksaa erikseen vakuutusmaksua, että ehkä en jatka listaa tuon pidemmälle.

Palaan vähintään Loppulaskelma, osa 2:een, jahka palautuksia tulee. Ja minun vielä pitäisi päättää, mitä teen veron kanssa. Maksanko kympin vai maksanko riskillä vanhan laskun 37,12 € ja odotan, tuleeko suurempi palautus.

Se on nyt virallista

Kolahti kirje kotiin Trafilta. Sain Puntoni viimeisen ajoneuvoverolipun. Tästä tiedän, että Jorma on käynyt katsastuskonttorilla tekemässä ilmoituksen omistajanvaihdoksesta.

Laittaisin mielelläni jo vähän lukuja käyttökustannuksista pöytään, kun tämä veroasiakin selvisi, mutta pannahinen pöytä-PC:ni sanoi sopimuksen irti ja sen kovalevyllä ollut Excel-tiedosto, johon kirjaa olin pitänyt, on toistaiseksi saavuttamattomissa. Olen toki luottavainen asian suhteen, ja varmasti saan sen tiedoston auki vielä jotenkin, mutta en juuri nyt ehdi käyttämään aikaa koneen korjaamiseen.

Trafilta nyt saamani kirje helpottaa loppulaskelmiani sen osalta, että tiedän kokonaisveron määrän siltä ajalta, kun Punton omistin. Tämä loppulasku oli pyöreät 10 euroa. Minulla tosin on vielä verkkopankissa vetämässä se päälle kolmenkympin lasku, jonka laitoin maksuun jo ennen autokauppoja, ja en tiedä, mitä tapahtuu, jos annan sen mennä läpi. Sitten minulle ilmeisesti palautetaan erotus.

Sinänsä helpotus, että kaikki alkaa nyt olla selvää. Ostaja minua aluksi vähän pelotti, että miten hän käyttäytyy, jos Puntosta löytyy hänen mielestään jotain liian isoa vikaa, mutta hän lähetti minulle jo tekstiviestin, että hänen mielestään kaikki on ihan kunnossa. Ja tietenkin on kunnossa, koska autohan oli minun jäljiltäni.

Seuraavaksi saan varmaan Pohjolalta kirjeen, jossa kerrotaan kuinka paljon saan hyvitystä jo maksetusta liikennevakuutuksesta.

Lisäksi, kun tulevana viikonloppuna on varmaankin aikaa, niin laitan myyntiin korjauskäsikirjan, mankan ja kajarit.

Rahat pöytälaatikossa

Aina sitä oppii jotain uutta. Opin paljon niiden kahden vuoden aikana autoilusta ja auton korjaamisesta, joina Punton omistin. Ja opin jälleen asian jos toisenkin auton myymisestä.

Tai oikeastaan kyse ei ole pelkästään auton myymisestä. Kyse on minkä tahansa moottoriajoneuvon myymisestä ja Punto oli omalla kohdallani järjestysluvussa kolmas. Ensin myin moponi, sitten piikki-skootterin ja nyt Punton. Ja oikeastaan, jos mennään tarpeeksi pitkälle, kyse ei ole edes moottoriajoneuvojen myymisestä tai myymisestä lainkaan. Kyse on sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ostajan ja myyjän välillä.

Kumpi on ostotilanteessa se, joka vie? Yleensä aggressiivinen ostaja saa hyvän hinnan itselleen tingattua. Moponi kohdalla ostaja oli minua vanhempi taksikuski-mieshenkilö, joka osti mopon tyttärelleen. Hän osasi tinkiä ja lopulta myin mopon ehkä liian halvalla. Samoin kävi piikki-skootterini kanssa Tuusmotorissa. Tuusmotorin Unski oli kokeneempaa kokeneempi prätkämyyjä ja en lopulta tiedä teinkö hyvän diilin luopuessani skootteristani. Edelliset kerron siksi, että nyt Puntoni kohdalla päätin olla varautunut. Minultahan ei tingittäisi! Ja olin tarkkaan laskenut muistilapulle minimihinnat, joiden alle yksinkertaisesti en suostuisi menemään. Laskin erikseen kombot pelkälle autolle, autolle ja renkaille, edellisille ja audiojärjestelmälle ja vieläpä korjauskäsikirjankin olisin voinut heittää kaupan päälle, jos ostaja olisi oikein käynyt tinkaamaan. Mutta ei. Jorma maksoi sen mitä pyysin.

Miksi näin? Jorma halusi niskan päälle.

Nyt kun teimme Jorman mielestä herrasmiessopimuksen, että hän maksoi Puntostani 1050 euroa, jonka olin pyytänytkin, jäin eräällä tavoin hänelle velkaa. En jaksaisi tästä päätäni nyt vaivata, ellei mies olisi itse sanonut lopuksi:

- Älä sitten tuhlaa niitä rahoja heti. Mä soittelen sitten, jos tässä on jotain, niin puretaan kaupat.

Ei siis helvetti. Eihän asia nyt niin mene. Mutta Jorman mielestä menee.

Eihän tässä oikeasti ole mitään ongelmaa, mutta jostain syystä se tyyli, jolla Jorma toimi, jätti minut epäileväksi siitä, mitä hän todella meinaa tehdä, jos hän löytääkin Puntosta nyt jotain vikaa. Fakta on se, että auto on 14-vuotias italialainen pikkuauto, ja siinä on takuuvarmasti jotain vikaa, jos oikein etsimällä lähdetään etsimään. Kun en nyt tunne Jormaa, niin en vielä tiedä, kuinka kärkkäästi mies tarttuu luuriin ja alkaa vaivaamaan minua milloin milläkin asialla.

No, koska en tunne Jormaa, niin ehkä vain käsitin huumoriksi tarkoitetun letkautuksen väärin ja kaikki on ihan hyvin.

Vaikka Punto on nyt kaupattu, niin kirjoitettavaa Talviautoilijan päiväkirjassa Punton osalta riittää vielä toviksi. Seuraavaksi teen loppulaskelmat, mitä lysti Punton kanssa maksoi. Sen voin sanoa tässä vaiheessa, ettei autoilulla ainakaan rahaa säästä.

Yllättävä käänne

Jorma laittoi sähköpostia eilen illalla. Jorma on ostaja.

Hitsi, että pitikin sattua näin naftisti. Sain tänään Nettiautolta sähköpostin, jonka sisältö oli se, että "ilmoituksesi umpeutui". Ja rahaa olisivat halunneet, jotta Puntoni ilmoitus olisi saanut olla julki vielä pari viikkoa. Mutta Jorma ehätti juuri nähdä ilmoitukseni ja kiinnostua.

Mies oli liikkeissään niin nopea, että hän tuli katsomaan Puntoani tänään illalla. Minulle tuli pienoinen kiire käydä kampaamassa Punto kuntoon. En toki mitään imuroinut tai pessyt, mutta siistin vähän takakonttia dumppaamalla bensakanisterin, maaleja, työkaluja, strasselia, vahaa, hanskoja ja mitä nyt Puntoni takakontissa oli majaillut, vaimoni Corollan konttiin.

Jorma tuli paikalle valkoisella ja uudella Volkkarilla. Hän oli noin kuusikymppinen. Tai vaikea sanoa tarkkaan, koska oli niin pimeää. Pimeys oli armollinen myös Puntoni ulkopinnalle, jota Jorma alkoi ensimmäiseksi otsalampullaan tutkia. Minullakin oli otsalamppu päässäni.

Nostin konepellin ja laitoin Punton käyntiin.

- Aika märkä tuo kone. Toivottavasti ei ole lohko halki, sanoi Jorma.

Halki? En kai sentään ajelisi autolla, jossa lohko olisi halki. Eiköhän se vain jostain tiivisteestä vähän vuoda.

Istahdimme Puntoon sisälle, Jorma kuskin pukille ja minä myyjän paikalle. Näytin hänelle kaikki dokumentit, mitä minulla oli: kuitteja, huoltokirjan ja rekisteriotteet. Mies oli kiinnostunut.

- Voitaisiin tehdä huomenna kaupat, sanoi hän lopulta kun hän ei enää jaksanut keskittyä kuitteihini, joita riitti.
- Eli pyydän tästä 1050 euroa kaksilla renkailla ilman audiojärjestelmää.
- Ja minä maksan sen.

Johan on sälli tuo Jorma.

Jouduin sitten hommiin. Ajelin Kirkkonummelle siltä istumalta hakemaan kesärenkaita. Menomatkalla kuuntelin Viikatetta ja tulomatkalla Darudea. Viimeisen Sandstormin tahdin jälkeen suljin autoradion ja keikkasin sen Punton kojelaudasta irti kokeneen stereon irroittajan elkein. Samoin irroitin kesällä ostamani JVC:n uutukaiset kajarit takakontista. Se kuului diiliin.

Outoa kun olin varautunut siihen, että vänkäisin radiosta, kajareista, korjauskäsikirjasta ja mikä tärkeintä – hinnasta, mutta ei. Jorma sanoi, että hän ei tingi. Se on 1050 ja sillä selvä.

Ehkä huomenna minulle valkenee, että homma on ollut piilokamera. Sovimme, että raha vaihtaa omistajaa Haukilahdessa viideltä. Sitten olen mahdollisesti yhtä etelänmatkaa varakkaampi.

Siellä se nytkin seisoo

Koulukaveri kertoi, että oli lukenut blogiani. Kiva kuulla, että joku lukee. Kerroin hänelle, että joskus vielä olin paljon innostuneempi aiheesta.

Ja eikä siinä, etten olisi innostunut itse aiheesta. Talviautoilu on hieno laji. Harmittaa vaan kun työväline joutuu seisomaan parkkipaikalla tyhjän panttina. On kaiken maailman urheiluja ja muita junia, joilla pääsee kätevämmin ja terveellisemmin duuniin kuin autolla. Voi Punto-raukkaa.

Mitään muuta kirjoitettavaa ei ole, koska en ole autolla ajanut. Ja eihän nyt ole edes talvi.

Väriä syksyyn

Renkaat vaihdettu. Perusmeininki. Kun ensimmäisiä kertoja vaihdoin Puntooni renkaita oli se hauskaa ja oli kiva varustautua talveen. Nyt lähinnä tuntui, että renkaiden kanssa pulaaminen oli hukkaan heitettyä aikaa.

Ilmaa jouduin lisäämään. Muuten uudet talvinakit

vaikuttivat hyvältä.

Suhde Puntooni on jotenkin etääntynyt. En ole ajellut sillä paljoa ja jotenkin on olo, että voisin autosta luopuakin.

Lähinnä ehkä minua harmittavat kustannukset. Ei sillä, että vanhan Punton pitäminen olisi jotenkin kallista, mutta käyttöä ei julmetusti ole kun nykyinen duunipaikkani sijaitsee vain kuuden kilometrin päässä. Sinne pääsee kätevästi junalla, kävellen tai polkupyörällä.

Niin, Puntohan siis on myynnissä, mutta kukaan vaan ei ole vielä antanut tarjousta. Tai ehkä tässä on kyse siitä, etten alitajuisesti halua luopua Puntostani ja laitoin sille liian korkean pyyntihinnan. Tällä hetkellä pyydän siitä Nettiautossa 1100 euroa. Ehkä kokeilen kepillä jäätä ja pudotan pari euroa hinnasta pois.

Ja vielä renkaista...

Vasta eilen pääsin manaamasta sitä, että miksi ihmiset ajelevat talvinakeilla ilman koristekapseleita. Miksei niitä kapseleita voisi talvella pitää? Jos lasket nyt vastaantulevat autot, joissa on talvirenkaat ja peltivanteet, niin noin joka kolmannes on jättänyt koristekapselit varastoon. Miksi? Meneekö sinne lunta väliin vai mikä on ongelma?

Ja tästä valituksesta pääsin siihen, että jätin itse laittamatta Punton hienot koristekapselit paikalleen. Mutta minulla oli siihen hyvä syy, koska vanteeni ovat muodikkaat.

Katsastus läpi

Jäi eilen kirjoittamatta tämä suuruutinen, kun tuli illalla pää kipeäksi. Punto siis meni katsastuksesta läpi niin, että heilahti.

Tavallaan minulle jäi tapahtumasta pettynyt olo. Miksi näin?

Olen koko Punton omistamisen ajan suhtautunut Puntoon, talviautoiluun ja yleisesti käytetyn auton omistamiseen ikään kuin haasteena. Ja kun haaste lakkaa olemasta haaste, niin... mitä se on? Se on tylsää.

Luke Skywalker -henkinen katsastusmies paneutui etenkin oikean helman ruosteisiin – tuloksetta.

Varauduin käyntiin espoolaisella K1-katsastusasemalla lähtemällä liikkeelle heti aamusta, ja vieläpä vapaapäivänä. Olin suunnitellut, että jos Punto ei mene läpi, menen heti Kirkkonummelle vanhempieni autokatokseen sitä korjaamaan. Mukana oli työkalut, korjauskäsikirja ja sopivan likaiset vaatteet. Mutta vielä mitä. "Kaikki on kunnossa", sanoi Luke.

Tarvitsen uuden haasteen.