Talven ensimmäiset rapsutukset 2013

Lähes saman otsikon taisin kirjoittaa viime syksynä sen jälkeen kun olin Puntoni tuulilasin ensimmäisen kerran skrabannut hennosta jääpeitteestä. En olisi kuvitellut, että se tapahtuu tänä vuonna jo syyskuun puolella.

No, eippä siinä sen enempää draamaa ollut kuin, että otin rapsuttimen esiin ja tuulilasi puhtaaksi. Jännä juttu oli, että muuten niin tunnollisesti käynnistyvä Puntoni hieman nikotteli startatessa – kone ei käynnistynyt ykkösellä. En tästä huolestunut, sillä olen Puntoni sen verran hyvin jo oppinut tuntemaan. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että Punton pikku sähköaivo ei millään suostunut ymmärtämään, että kesä näin nopeasti meni ohi ja moottoria piti käynnistää jo nyt talviasetuksilla.

Nokia Lumia 520 kuvitti skrabailut topakalla motion blurrilla.

Tähän minulla ei ole heittää mitään virallista lähdetta tueksi, mutta Punton ruiskukone annostelee sopivaa polttoaine-ilmaseosta sylintereihin pitäen mielessä vallitsevan lämpötilan ja tuotetun tuloksen. Tämän olen huomannut siitä, että kun akun irroittaa, nollaa se sähköaivon. Seuraavan kerran startatessa Punto miettii muutaman sekunnin kauemmin starttimoottoria pyöritettäessä ennen kuin kone starttaa. Ja nyt se siis oli päätynyt johonkin seokseen, joka varmasti oli toiminut vielä iltapäivällä kun aurinko paistoi, mutta ei enää keskiyöllä kun olikin pakkasta.

Tai sitten voihan olla, että Punto on yksinkertaisesti rikki. No, tähän en usko, sillä aina se on talvella käynnistynyt ykkösellä ja tänään kyseessä vaan taisi olla pieni shokki siitä, että joko se talvi alkoi.

Olipas sekavaa. Mutta sitä se iltatyö teettää. Onneksi takana on nyt viimeinen iltavuoro vähään aikaan.

Puntoistit varautuvat talveen

Saikulla kotona... flunssa iski.

Mitenköhän, jos asuisi jossain metsässä, vaikka kesämökillä, vuoden ympäri, niin saisiko sitä mistään flunssaa? Moni yksityisautoilija sitä selittää, että "heti kun bussilla sen kerran ajoin, niin tuli flunssa." Että ihan kuin yksityisautoilijalle ei tulisi flunssaa.

No, tokihan se flunssan riski on sitä suurempi, mitä enemmän ihmisiä tapaa. Bussissa saattaa joku aivastaa päälle. Tai kaippa siihen riittänee, että hieraisee omaa silmäänsä sormella, jonka on juuri aikaisemmin käyttänyt linja-auton sisällä kaiteessa. Ja niin ne pöpöt löytävät uuden kodin.

Oli mitenkä hyvänsä, niin nytpä ehdin vähän kirjoitella. Kerronpa vaikka siitä, miten myin talvirenkaat.

Ostin jo aikaisemmin kesällä "uudet" kiekot kirkkonummelaiselta Meelikseltä Tori.fi:n kautta. Kaveri pyysi niistä 50 euroa ja olivat 12 vuotta uudemmat kuin vanhat Puntoni orkkisrenkaat.

Aluksi luulin, että vanhojen kumien merkintä 337 tarkoitti vuotta 2007, mutta ei se olisi ollut mahdollista. Renkaat olivat niin haperossa kunnossa, että 2007 vuoden renkaat eivät olisi näyttäneet ja tuntuneet siltä.

Pistin vanhat renkaat Huuto.nettiin pariinkiin otteeseen, mutta kesä-heinäkuussa niistä ei ollut kukaan kiinnostunut. Sitten viime viikolla tärppäsi ja vihtiläinen, sanotaan häntä vaikka Martiksi, osti ne hintaan 35 euroa. Ei paha. Erotuksena siis 15 euroa ja vähän vaivaa. Nyt minulla on kuitenkin 12 vuotta uudemmat kiekot.

Juttu tässä nyt oli se kohtaaminen Martin kanssa. Äijä kurvasi tapaamispaikalle, espoolaisen kauppakeskuksen parkkipaikalle, vihreällä Puntolla – aivan kuten minäkin. Ja aivan kuten minäkin, hänkin oli budjettiautoilija ja piti Puntoa hyvänä sijoituksena.

Kyselin Martilta, mitä vikaa hänellä oli Puntossaan ollut. Hän oli joutunut poraamaan tai porauttamaan tulpille uudet kierteet, mikä kuulosti aika hurjalta. Mutta homma oli onnistunut hyvin. Lisäksi hän oli vaihtanut pari kuukautta sitten sisälämppärin kennon, jonka minäkin olin joutunut tekemään.

Muuten Martti kertoi, että Punton hän oli omistanut neljä vuotta ja ajanut sillä sinä aikana jo 100 000 kilometriä. Kilsoja kertyi joka päivä noin sata lisää – ihan vaan työmatkaa. Kauppahinta oli neljä vuotta sitten ollut 900 euroa – sama, mitä minulta pyydettiin kaksi vuotta sitten.

Martti oli kanssani samaa mieltä siitä, että Puntolla kilometrit ovat älyttömän halpoja.