Yön vireystila vaivaa kuskeja ja kirjoittajia

On se Punto ihan hyvä auto. Se selvisi edustustehtävästään. Ja tehtävä oikeastaan oli ihan vaativa: viedä täysi lastillinen juhlijoita ensin etkoille ja sen jälkeen baariin. Ja vieläpä Nummelaan.

Ehätin jo entisille työkavereilleni, joita kuskasin, kommentoida, että oli ensimmäinen kerta kun vein Puntollani porukkaa juhlimaan. Ja olin ihan rehellisesti kuskina. Se oli tavallaan tosi siistiä. Ja tuli mieleen ajat, joita ehkä itse en nuoruudessani kokenut, että teiniporukka hyppää romu-Punton kyytiin ja sitten ajellaan juhlatuulella kylille. Nyt tehtiin niin paitsi, että kyydissä oli noin kolmekymppisiä aikuisia.

Täyypä muuten todeta, että en ole montaa kertaa Nummelassa käynyt.

Huh, alkoipa väsyttää. Tämä on tätä, kun keskellä yötä pitäisi yrittää kirjoittaa jotain fiksua. Tai ei sillä fiksuudellakaan niin väliä.

Siinä kun Turun motaria ajelin äsken kotia kohti, niin tajusin, että silmäluomet painaa. Väsyneenä on kuulemma vaarallista ajaa. Ajelin sitten ihan iisisti. Ja luulin jostain syystä, että Turtsa ei olisi valaistu, mutta olihan se – koko matkan Nummelasta Kehälle saakka.

Punto inisi jotain matkalla Nummelaan ja entiset kolleganikin sen panivat merkille. Mitähän se meinaa? Toivottavasti nyt ei ole siltikin se vetoakselin suojakumi rikki.