Punto muuttoautona

Miten Fiat Puntolla muutetaan kaksio Vantaalta Helsinkiin? Niin, että ajetaan Puntolla Rajatorpan keitaalle, kuitataan Ford Transit -pakettiauto, jätetään Punto keitaan ruutuun ja hoidetaan muuttohommat Transitilla.

Jäin Punton omistamisen kanssa nyt vähän kysymysmerkkitilanteeseen. Muutettiin vaimon kanssa Helsinkiin. Julkisilla kulkuneuvoilla pääsisi duuniin aika kivasti. Itseasiassa niitähän käytänkin. Mitä teen autolla? Nyt varattiin peltilehmälle seitsemäntoista euron ruutu. Siellä se Punto saa nyt pesiä omassa ruudussa.

Mutta en millään viitsisi myydä. Esimerkiksi se duuni, mitä JR:n kanssa tehtiin syylarirempan eteen: yhteensä 24 miestyötuntia. Harmittaisi se luovuttaa "ilmaiseksi" uudelle omistajalle.

Yksi kumi ja vaseliinia, kiitos

Katsastus meni läpi. Silti en pompi ja hypi reimusta tasajalkaa.

Vikalistalla seuraavaa:

1.  vetonivelen suojakumi
2. takalasin pyyhkimen moottori

Se on jännä juttu, että ikinä ei ole kerralla kaikki kunnossa.

Mutta en anna edellisten seikkojen häiritä talviajelujani. Ainainen nillittäminen rikkinäisestä autosta on tylsää.

Kerron vaikka positiivisista asioista. Esimerkiksi voisin kertoa, että pääsin katsastuksen jälkitarkastukseen ihan ilman ajanvarausta ja vain puolen minuutin odotuksella. K1-katsastusaseman Antti oli yhtä mukava kuin kollegansa Mikko silloin kolmisen viikkoa sitten. Eikä Antti laittanut papereihin merkintää ympäristöhaitasta, vaikka en ollut moottoria edes pessyt. Pelkän tiivisteen olin vaihtanut ja rätillä vähän pyyhkäissyt.

Jälkitarkastus maksoi 21 euroa. Ei paha. Mutta taas se oli parikymppiä sinne ja kymmpi Motonettiin kun hain kumin ja vaseliinia. En jaksa edes edellisestä mitään huumoria vääntää.

Lauantai illan tarvikkeet: suojakumi, vaseliinia ja

 kiristimiä.

Sinänsä tuo kumi- ja rasvapaketti oli edullinen: 10,90 euroa. Vanhaan Puntoon ei näköjään kalliita varaosia saa hakemallakaan. Kalleinta on sitten se oma aika, vaiva tai korjausmiehen tuntitaksa.

Sama homma oli taannoisen syylarirempan kanssa. Koti-insinöörin kanssa väänsimme Puntoa kuntoon kellon ympäri. Itse osat maksoivat alle viisikymppiä.

Niin, siitä takalasin pyyhkimen moottorista. Se oli huvittavaa kun perjantai-iltana Miken kanssa ajelin Lauttasaaresta kotiinpäin, niin se pyyhin vain sammui. Vähän siellä joku rele napsuu, mutta mitään liikettä ei tapahdu.

Ja täytyy ihan vähän antaa myös huonoa palautetta Viljaselle. Olin tuosta suojakumista nimittäin Punton huoltoonviennin yhteydessä maininnut, että vuotaako se. No, en toisaalta naamatusten päässyt autoa hakiessa Viljasen kanssa juttusille, mutta olisi sen nyt samalla voinut vaihtaa. Ja ei siitä tietenkään mitään oltu laskutettu. Mutta hyvään palveluun kuuluisi mielestäni koko paketti: "Hei, huomasimme, että autosi on tuolta ja tuolta rikki. Korjaammeko?" Niin sen kuuluisi mielestäni mennä.

Nyt tuo kumi jää omaksi projektiksi. Välitöntä haittaa siitä ei ole ajamiselle, mutta tuolla suolamössössä ei se ainakaan itsekseen paremmaksi muutu.

Viihdekäyttöä

Punto ui syvissä vesissä.

Ulkona on kunnon lumikeli. Olisipa vielä kunnon talvirenkaat.

Jännä, että on siunaantunut nyt kahtena perättäisenä viikonloppuna entisten duunikavereiden kokoontumisia. Äsken palasin Lauttasaaresta kamera- ja ääniheebojen peli-illasta. Puntolla menin, tietenkin -- onhan se juuri huolletukin.

Ilta-ajelut olivat nyt sitä ihtiään: talviautoilua. Päivällä satanut lumikerros oli vielä suurimmaksi osaksi teillä ja kaduilla. Monin paikoin Punton pohjassa rohisi kun ylitin lumivalleja.

Testasin muutamassa paikassa lukkojarrutusta. Viljanen oli tehnyt lupaamansa homman, eli takajarrut olivat perstuntumalla kunnossa. Joskus syksyllä parjasin Punton sivuluisusta huonoja talvirenkaita, mutta syynä tuolloinkin olivat ne vialliset jarrut. Jos toinen takapyörä ei jarruta, kääntyy auto väistämättä poikittain liukkaalla kelillä lukkojarrutuksessa. Mutta, ovat ne renkaat silti huonot. Liikkeelle lähdössä oli nimittäin paikoin ongelmia.

Lauttasaaressa, kun Miken kanssa olimme Puntollani peli-illasta poistumassa, Puntolla oli vaikeuksia päästä mäkiparkista kadunvarresta liikkeelle. Joku paikallinen larulainen otti jo askeleen ja pari Puntoni suuntaan, ehkä työntääkseen, mutta onneksi juuri silloin pääsimme liikkeelle. Ei Punto nyt aivan niin avuton ole, että sitä pitäisi liikkeelle lähtiessä työntää.

Ja meneehän se perjantai-ilta ihan mukavasti autoillessakin. Ei sitä aina tarvitse ryypätä ja rellestää. Toki join olutta. Automiehen valinta oli tietenkin Bitburger Drive 0,0.

Halpa huolto

Halpaa on, täytyy sanoa. Edessäni on Viljasen Autokorjaamon lasku. Yhteensä 177,40 euroa.

Kaikki on tietenkin suhteellista. Huoltosummallahan saisi melkein kaksi kuukautta seutuliikenteen matkakorttiaikaa yhdelle aikuiselle. Tai sillä pääsisi Ruotsin risteilylle Viikkarille.

Jotakuta saattaisi harmittaa maksaa mitään ylimääräistä neljätoistavuotiaan auton ylläpidosta. Mutta huolloksi, minkä tahansa auton huolloksi, tuo vähän vaille satakahdeksankymppiä, on niin halpa summa, että minua ei kyllä harmita. Olen kuullut yhdeltäkin VAG-konsernin mannekiinilta, että uudella eurohymyllä huoltolaskun summa vaihtaa desimaalia yhden oikealle, ja sitten ollaan aika lähellä laskun loppusummaa.

Pistetäänpäs vähän dadaa tähän väliin:

• öljynvaihtopaketti 43 €
• jäähdytysneste 3,7 €
• jarruneste 4,7 €
• pesuaine 3 €
• jarrupesu 7 €
• jarrusatula 11 €
• työ 105 €

Taas on siis kasa uutta osaa, tai lähinnä nestettä, Punton syövereissä.

Okei, en tiedä vielä, meneekö leimaan, mutta eiköhän. Luotan Viljaseen. Suorastaan suosittelen Viljasta sinullekin.

Molemminpuolisesta luottamuksesta kertoo jotain se, että Viljanen soitti minulle päivällä ja kertoi Punton olevan valmis. Tiedustelin, että moneenkohan saakka sitä saapi tänään perjantaina noutaa. Viljanen sanoi, että lähtevät työmaalta neljältä, mutta laskun hän laittaa Punton etuistuimelle. Siis laskun! Ja avaimet hän piilotti minulle, en kerro minne, mutta ihan mahtava palvelu! Äsken hain, jo lumihuntuun ehtineen, Punton Viljasen pihasta, ja pääsin erittäin kätevästi viikonlopun viettoon ja illan rientoihin. Ei ongelmia, ei jonotusta, ei säätöä, hyvä palvelu ja halpa hinta.

Olen onnellinen.

Yön vireystila vaivaa kuskeja ja kirjoittajia

On se Punto ihan hyvä auto. Se selvisi edustustehtävästään. Ja tehtävä oikeastaan oli ihan vaativa: viedä täysi lastillinen juhlijoita ensin etkoille ja sen jälkeen baariin. Ja vieläpä Nummelaan.

Ehätin jo entisille työkavereilleni, joita kuskasin, kommentoida, että oli ensimmäinen kerta kun vein Puntollani porukkaa juhlimaan. Ja olin ihan rehellisesti kuskina. Se oli tavallaan tosi siistiä. Ja tuli mieleen ajat, joita ehkä itse en nuoruudessani kokenut, että teiniporukka hyppää romu-Punton kyytiin ja sitten ajellaan juhlatuulella kylille. Nyt tehtiin niin paitsi, että kyydissä oli noin kolmekymppisiä aikuisia.

Täyypä muuten todeta, että en ole montaa kertaa Nummelassa käynyt.

Huh, alkoipa väsyttää. Tämä on tätä, kun keskellä yötä pitäisi yrittää kirjoittaa jotain fiksua. Tai ei sillä fiksuudellakaan niin väliä.

Siinä kun Turun motaria ajelin äsken kotia kohti, niin tajusin, että silmäluomet painaa. Väsyneenä on kuulemma vaarallista ajaa. Ajelin sitten ihan iisisti. Ja luulin jostain syystä, että Turtsa ei olisi valaistu, mutta olihan se – koko matkan Nummelasta Kehälle saakka.

Punto inisi jotain matkalla Nummelaan ja entiset kolleganikin sen panivat merkille. Mitähän se meinaa? Toivottavasti nyt ei ole siltikin se vetoakselin suojakumi rikki.