Puskurin palasia Vihdintiellä

Yövuoroon mennessä oli ilkeä syksyinen sää. Ilkeä sikäli, jos olisin joutunut taittamaan matkan Vapaalasta Kiloon jotenkin muuten kuin autolla. Vaikka Puntoni onkin sää-herkkä, esimerkiksi huurtumisen suhteen, pääsin perille turvallisesti ja kuivin jaloin.

Nyt pari yövuoroa takana. Aamulla kotiin ajellessani mietin kuinka paljon väsymys haittaa keskittymistäni. Kun ajan, tuntuu, että kaikki on ihan ok, mutta valvottu yö varmasti ottaa veronsa.

Hauska juttu oli se, että kun käännyin Kehältä Vihdintielle, olin radio Energyn kanssa täsmälleen samassa synkassa kuin eilenkin. Mysteeriäänikilpailun ääni tuli siinä kun käännyin liikennevalojen jälkeen pohjoiseen - metrilleen samassa kohtaa kuin eilenkin.

Vähemmän hauska juttu oli se, että joku mersumies oli täräyttänyt Konalantien risteyksessä pakettiauton kanssa yhteen. Onnettomuudesta oli aikaa minuutti pari kun tulin paikalle. Pakun puskuri ja molempien osapuolten keulan osia oli levinnyt risteyksen keskelle ja kiersin Puntolla bussipysäkin kautta, jotta pääsin romujen ohi. Paku oli tussauttanut ilmeisesti kolarin jälkeisessä hämmennyksessä Vihdintien keskikorokkeeseen.

Risteyksen valot vilkkuivat keltaisella. Varmaankin kiireinen aamun ajelija oli päättänyt, että "minähän ehdin tuosta" ja kolaroinut pakun kanssa, joka nähdäkseni oli tullut samasta suunnasta, eli etelästä, niin kuin minäkin. No, onneksi en sattunut kohdalle minuuttia aikaisemmin. Siinä olisi mennyt Punto lunastukseen jos olisi tullut Mese kylkeen.

Vilkkuvat keltaiset ovat Vihdintien risteyksissä turhan usein päällä. Konalantien risteyksenkin vilkkaus on sitä kokoluokkaa, että ei ole ihme jos perjantai aamun ruuhkassa vähän rytisee kun liikenteenohjaus jätetään kiireisille työmatkalaisille.

Niin, todettakoon vielä, että osapuolten toiminnan verkkaus onnettomuuspaikalla ei antanut ymmärtää, että kukaan olisi kärsinyt henkilövahinkoja. Siinä ihan kaikessa rauhassa pystytettiin varoituskolmiota katuun.

Tuumat ja sentit sekaisin

Jotain pitää ihmisen aina vähän suunnitella, jotta pysyy mieli virkeänä. Puntooni liittyen suunnittelen talvirenkaiden ostoa.

Vanhat kumit ovat uransa puolesta lailliset, mutta pito jäisellä tiellä on mielestäni huono. Ilmeisesti yli kymmen vuotta vanha kumi on jo kovettunut ja ei vain pure enää niin kuin uutena ja notkeana.

Kokonaan uutta rengassettiä en ajatellut ostaa, sillä hinnat pyörivät koko setillä tuolla 300 euron paremmalla puolella. Siihen vielä uudet vanteet päälle, niin alkaisi olla Punton arvo lähes tuplattu. Ehkä käytetyillä mennään ennemmin...

Miksikö uudet vanteet? No, Puntoni mukana tulleet peltivanteet ovat edellisellä omistajalla olleet säilytyksessä vähintään meren pohjassa ja kunnostusurakastani huolimatta ne kukkivat viime taljen jäljiltä taas pahasti.

Viime talvelta minulle jäi mielikuva, että huuto.netistä saattaisi saada kohtuukuntoiset talvirenkaat ja vanteet 50-60 eurolla.

Olen tässä nyt parin viikon ajan silloin tällöin vieraillut huuto.netissä ja Tori.fi:ssä ja etsinyt talvirenkaita hakusanalla Punto. Punton renkaita löytyy, mutta ei täsmälleen sitä kokoa, mitä nykyiset renkaani ovat.

Sitten päästäänkin numeroiden viidakkoon. Nykyiset talvirenkaani esittävät seuraavan numerosarjan kyljessään: 155/70 R13. Nyt olen päässyt koodin purussa siihen asti, että olen ymmärtäväni siitä seuraavaa:

- Ensimmäinen numero (155) tarkoittaa renkaan leveyttä millimetreissä.

- Seuraava numero (70) on prosenttiluku ensimmäisestä luvusta ja tarkoittaa kumin profiilin korkeutta.

- R tarkoittanee sanaa "radial", joka tarkoittaa vyörengasta.

- 13 on vanteen tuumakoko

No niin, sitten vähän palautetta. Ensinnäkin, miksi hitossa joku on päättänyt sekoittaa tähän millimetrit ja tuumat? Olisikohan helpompaa jos vain mentäisiin vaikka metrijärjestelmällä ja siinä se.

Ja sitten, voisiko tuon prosenttiluvun suoraan ilmoittaa senttimetreinä? Mitä tarkoitusta palvelee se, että luku on prosenttia leveydestä? Turhaa vaikeuttamista sanon minä.

Älkääkä kysykö mitä tarkoittaa vyörengas.

No, tässä on varmaan taustalla joku satavuotinen kehityskulku autojen renkaiden historiassa ja lopulta ollaan päädytty tuohon numerosarjaan. Ja eihän minun tarvitse tietää oikeasti mitä nuo luvut tarkoittavat käytännössä. Riittää, että ostan uudet renkaat samoilla spekseillä, mitä vanhat ovat.

Jostain kumman syystä useat Punton renkaat, mitä jengi huuto.netissä ja Torilla myy, ovat jotain muuta kuin tuo 155/70 R13. Milläs Puntoilla muut sitten ajelevat?

Kaivoin hanskalokerosta rekisteriotteen. Siinä kuulema lukee, mitä kiekkoja auton alle saa laittaa.

Okei, Puntoni rekkarissa lukee kolme vaihtoehtoa:

- 155/70 R 13

- 165/65 R13

- 165/60 R 14

Eli jotkin näistä saa laillisesti olla alla. Mutta mitä eroa niillä on käytännössä? Jokin syyhän täytyy olla, miksi haluaisin jotkin muut, kuin mitkä minulla nyt on.

Jatkan tästä käytännön harjotteisiin. Leppävaarassa "topi" myy Punton nastarengassettiä hintaan 80 euroa, mutta ei kerro ilmoituksessaan, mikä on tarkka koko. Taidanpa kysyä topilta.

Jotain, mitä Hank Moodyllä ei ole

Nyt kun pakkasyöt ja talvirenkaiden vaihto siintää vielä vasta ajatuksissa, voisin kertoa Punton kesäkuulumisia.

Kesällä en niinkään ajellut, lähinnä tuunasin. Enkä oikeastaan edes tuunannut, vaan palautin Puntoani siihen kuntoon, missä se ulkonäöllisesti on ollut nuorempana, silloin kun siinä ei ollut kolhuja, kulumia maalipinnassa tai rumia tarroja. Tuunaaminen kait tarkoittaa enempi sitä, että oleellisesti tehdään autoon jotain sellaista muutosta, mitä ei ollut vielä tehdasversiossa läsnä.

Ja toki kesällä vähän ajelinkin, mutta en voi sanoa reissanneeni. Puumalan mökkireissunkin suoritin Erkillä, eli japanialaisella kaksipyöräiselläni.

Mikä siinä auton tuunaamisessa tai edes kolhujen suoristamisessa sitten niin viehättää? Tunnen erään insinöörin, joka käytännön syistä ei edes pese autoaan. Siihenhän menee vain turhaa aikaa. Kyseinen insinööri ei muun muassa ymmärtänyt, miksi ihmeessä suoristin Puntoni oikeassa sivuovessa olleen lommon.

Niin. Tuohon on vaikea vastata. Ehkä se auton peseminen, maalaaminen ja muu hoonaaminen liittyy johonkin ihmisen pesänrakennusviettiin, että oma koto pitää olla kunnossa. Tai edes auto. Tai, että olisi edes puhtaat vaatteet.

Rämällä autolla ehkä voisi hakea tietynlaista katu-uskottavuutta. Ehkä Puntoni olisi enemmän rock, jos siinä olisi toinen etu-umpio paskana, takalasi teipattu jesseteipillä ja vaikka joku pölykapseleista heitetty mäkeen. Onhan Californicationin Hank Moodylläkin Porschessaan toinen etulamppu risa. Ja vaikka hän vaihtoi autoa, piti siitä uudestakin rikkoa se etu-umpio.

Porsche tosin on vähän eri juttu kuin Punto.

Onko ehjä Punto sitten jotenkin nolo? Tai onko iPadin hintaisen auton ulkonäön edestä järkeä nähdä vaivaa ja suoristaa appiukon kanssa siitä lommo, jos työn suorittamiseen kuluu kokonainen kaunis kesäpäivä?

No, nyt Puntoni on ainakin vielä enemmän kuosissa, mitä se oli ostohetkellä. Lommo on suora, uutta vihreää maalia on pinnassa ja eBaystä hankittu uusi Fiat-badge koristaa takaluukkua.

Uskon broken window -teorian paikkansapitävyyteen ja luulen, että Puntoni on nyt ainakin kolme prosenttia enemmän turvassa ilkivaltaajilta kun ovikin on suora. Teoriassa on siis se idea, että jos jokin kohta on rikki jo valmiiksi, altistaa se kohteen suuremmalle ja lopulta kohtalokkaalle ilkivallalle.

Ja kesällä maalasin muuten talvirenkaiden vanteetkin uudelleen. Talvirenkaiden ostosta voisin vaikka kertoa seuraavaksi.

Vielä ei ole talvi, mutta aloitellaanpa silti

Punto tulessa... Ensin tuntuu savun haju, sitten näkyy tumma savupölly tuulettimen ritilöistä, joka alkaa täyttää autoa sisältä. Nopeasti savua seuraavat liekit, jotka lyövät ulos ilmanvaihtorööreistä. Avaan turvavyön mahdollisimman nopeasti, työnnän oven auki ja astun ulos.

Miltä tuntui? Lähinnä harmitti, että Punto paloi. Edelleen, Punto on minulle se 700 euron auto, joka on minulle arvokkaampi ehjänä ja toimivana käyttöautona kuin se, että joku löisi minulle 700 euroa käteen ja veisi Punton. Tai, että veisi sen ja piste. Tai, että se palaisi, niin kuin kävi viimeöisessä unessani.

Ehkä nyt, kun näen jo untakin Puntostani, on aika aloittaa jälleen Talviautoilijan päiväkirja.

Eihän vielä ole talvi, mutta varastan nyt vähän blogini re-startissa. Ainakaan kesää tämä ei enää ole.